Rakennetaan talo!
Rakkaus
Provencen tuhatvuotisiin pikkukyliin, laventelipeltoihin, aurinkoon ja
konstailemattomaan elämänmenoon mullisti Pekka ja Pirkko Koskenkylän elämän.
Entinen tv-toimittaja, nykyinen kirjailija ja taiteilija Pirkko Koskenkylä ja Swan-purjeveiden
tunnettu isä Pekka Koskenkylä olivat
seitsemän vuotta meriä kynnettyään asettuneet mukavasti asumaan kerrostaloon
Cannesin rinteille mahtavan maiseman ääreen.
Mutta eläkeläisten joutilas elämä alkoi kyllästyttää, pariskunnalla
olisi vielä voimia painaa töitä. Sitä paitsi ”klaanipäällikkö” Pekka kaipaa
pitkää pöytää, jonne jouluna voisi koota koko suuren suvun ja ystävät juhlanviettoon.
Monet ovat ostaneet vanhan talon Etelä-Ranskasta ja taistelleet
vuosia sen kunnostuksen parissa. Koskenkylät sen sijaan päättivät rakentaa omin
käsin juuri sellaisen asumuksen, joka heille parhaiten sopisi. Pariskunta teki
päinvastoin kuin monet heidän varttuneet aikalaisensa, jotka muuttavat
pienempiin ja helpommin hoidettaviin koteihin iän karttuessa.
Kun asia oli päätetty ja talo suunniteltu, oli hankittava
tontti. Helpommin sanottu kuin tehty. Rivieralla maapalasten hinnat ovat
karanneet pilviin, sellaiseen eivät rahat riittäisi. Entäs jos etsittäisiin
tonttia sisämaasta tuhatvuotisten pikkukylien, laventelipeltojen ja
viinitarhojen ääreltä?
Tuumasta toimeen. Mansikkapaikka löytyi vihdoin
Bargemonin keskiaikaisen pikkukylän liepeiltä, tunnin ajomatkan päästä
Cannesista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
”Silmiemme edessä avautui lähes hehtaarin kokoinen luonnonniitty, jonka
perällä näytti siltä kuin puut olisivat saaneet paksun lumikerroksen
harteilleen, mutta ei se sitä ollut Provencen huhtikuussa. Miljoonat pienet
valkoiset kukat sen näyn saivat aikaan. Ja mikä kevään ja mullan tuoksu!”
Mutta ennen kuin talo alkaa niitylle kohota, kaivetaan
monttu. Avukseen pariskunta on palkannut Pohjanmaalta kaksi pätevää työmiestä,
joiden kanssa työ sujuu rivakasti. Pirkon tärkeä tehtävä on ruokkia porukka,
jotta voimia riittää ankaraan uurastukseen.
Työ tekijäänsä neuvoo, mutta ahkeruutta ja sinnikkyyttä
se myös vaatii. Kolhuilta ja kommelluksilta ei kai kukaan talonrakentaja välty.
Mutta vihdoin koittaa odotettu, aito suomalainen joulu niin klaanille kuin
suomalaisille ja ranskalaisille ystäville. Oman, keltaisen talon pitkän pöydän
ääressä.
Kirjaa lukiessa tuntuu kuin itse olisi mukana
vihannestoreilla, kapeilla kujilla, remonttipölyssä ja kyläjuhlissa notkuvien
pöytien ääressä. Työnteon ohessa Provencessa osataan nauttia elämästä ja sen
suomista antimista. Yhteisöllisyys on siellä valttia, kun vartaissa tirisee
kymmenen lammasta, salaatteja ja lisukkeita on saavikaupalla. Eikä Provencen maineikas,
helmeilevä roséviini juhlista juomalla lopu.
Vaikka mikään talo ei ole koskaan valmis, työpaineiden
hellittäessä Pirkolla on aikaa kaivaa maalausvälineensä esiin. Valo ja ruusut
inspiroivat luomaan suurikokoisia, lämpöä ja väriä hehkuvia öljymaalauksia.
Näyttely La vie en rose, ruusuista
elämää, on menestys paikallisessa galleriassa. Moni tauluista löysi uuden
kodin. Suomessakin on ihasteltu Pirkon aistillisia ruusuja.
Ja hetken tauolla ollut kirjoittaminenkin jatkuu
yläkerran uudessa työhuoneessa. Samaan aikaan näyttelyn kanssa ilmestyy Pirkon puolisostaan
kirjoittama elämäkerta Swanien isä –
Pekka Koskenkylän elämä aallon harjalla (2009, Tammi).
Mutta Pirkon uudesta kirjaideasta kustantajat eivät sen
sijaan innostu. Kustannusala on tiukoilla, sillä ihmisten ajasta kilpailevat
kirjojen ohella monenlaiset muut houkuttimet. Kustannustaloilla ole varaa ottaa
riskiä, ettei kirja myykään.
Tähänkin pulmatilanteeseen Pirkon aina neuvokkaalla
elämänkumppanilla on ratkaisu: ”Jolleivät kustantamoiden ukset aukea,
perustetaan oma!” Pirkko ei alkuun asiasta innostu, kyllä kunnon kirjailijalla
on oltava kustantaja.
Mutta onneksi hän antaa periksi, ja niin komea Pohjantuuli-trilogia saa päivänvalon
Airut Kustannuksen toimesta. Kirjat kuljettavat neuvokkaiden naisten välityksellä
Suomen tarinaa 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1948. Trilogian odotettu kolmas
osa Sodan ja toivon kuohuissa
ilmestyi viime vuonna ja sai edellisten osien tavoin paljon myönteistä
palautetta.
Keltaisella talolla on siis ilmeisen inspiroiva vaikutus
asukkaisiinsa. Sama lumo on Koti
Provencessa -teoksella. Sen siivittämänä voi mielikuvituksessaan istahtaa
keskiaikaisen aukion terassille plataanipuun varjoon siemailemaan aperitiivia
pienen suihkulähteen solistessa ja unelmoida, että minäkin vielä joskus…
Pirkko Koskenkylä: Koti
Provencessa.
Airut Kustannus, 2016. 304 s.