”Rakastan kumia ja nahkaa!”
Estradien
kuningas Jari Sillanpää uskaltaa olla oma itsensä. Musiikkitoimittaja Mari
Koppinen pääsee uudessa elämänkertateoksessa Paljaana hänen iholleen.
Tähtien tähti Jari
Sillanpää valloitti Mari Koppisen
ensi syleilyllä. Toimittajan oli määrä tehdä laulajasta juttu Hesariin
heinäkuussa 2015 ja häntä jännitti odotellessaan tätä parkkipaikalla.
”Sieltä se Jari
sitten ilmestyi, jostain puskien keskeltä avattu piimäpurkki kädessään. En
ehtinyt sanoa juuta enkä jaata, kun minut oli jo kaapattu voimakkaaseen halaukseen”,
Koppinen kirjoittaa komeassa, runsaasti kuvitetussa teoksessa Paljaana (Tammi), joka julkaistiin
Liberty or Death -baarissa.
Tilaisuutta juonsi Sillanpään vanha ystävä Marco Bjurström. Tai ainakin yritti,
sillä välitön ja kujeileva Sillanpää vei häneltä monesti suunvuoron, ja
tilaisuus karkasi käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun Sillanpää intoutui kehumaan
kumi- ja nahka-asuja, joihin hän on koukussa.
 |
| "Rakastuin Marcoon silmänräpäyksessä!" |
Kirjassa hän ylistää myös naisten silkkisen pehmeitä
sukkahousuja, jotka hivelevät ihanasti reisiä.
”Vitsi, että ne tuntuivat hyvältä. Ja näyttivät. Asu vaati silti
vielä jotain miehekästä, joten hain buutsit. Nousin ylös, katsoin itseäni
peilistä ja ilahduin: tämähän on nasty, tuhmaa! Olen mies, ja silti minulla on
tämmöiset vaatteet.”
Leikkisä estradien kunkku avautui myös kuvaussessiosta
Bogotassa. Siellä tunnettu meikkitaiteilija loihti hänestä lumoavan Rosa
Peligrosan, alter egon, jonka hän oli kehitellyt kumppaninsa Siimin kanssa junamatkalla Perun
Cuscosta Machu Pichuun. Rosa on esiintynyt myös Helsingin katuelämässä ja on
mahdollista, että hän jatkossakin piipahtaa yllättäen bilettämään.
 |
| Rosa limusiinissa. |
Mutta naiseksi Sillanpää ei halua, kyseessä on
kokeilumielinen leikki, vapautuminen ulkopuolelta asetettujen roolien
kahleista. Läpi elämänsä laulaja on halunnut rikkoa rajoja niin musiikissaan
kuin muussakin toiminnassaan.
– Nelikymppisenä elämääni tuli musta-valkoisen ohella
harmaan sävyjä, suhtautumiseni muuttui rennommaksi. En enää välitä, mitä muut
ajattelevat. Silti sisälläni asuu pelkääjä, joka istuu kuin peikko olkapäällä. Mutta
se pienenee, ja oma sielu pääsee enemmän esille, Sillanpää toteaa.
– Toivoisin, että me kaikki olisimme peikon yläpuolella,
ravistelisimme sitä harteiltamme. Pyrin todelliseen minuuteen, pois
esittämisestä. Freudin mukaan olemme kaikki syntyessämme
”multipoliperverssejä”, seksuaalisesti vapaita. Kasvatus ja koulu muokkaavat
meitä ”käyttäytymään oikealla tavalla”. Mutta mitään oikeaa ei ole, vain se,
mitä itse tunnemme.
Entä mikä on ollut uralla vaikeaa?
– Minua harmittavat vääristelevät lehtijutut, joilla on
haluttu satuttaa. Toisaalta ne kasvattavat. Meidän kaikkien on saatava silloin
tällöin turpiin, jotta pääsemme eteenpäin ja tulemme paremmiksi ihmisiksi.
 |
| Siim ja Jari lomalla Etelä-Amerikassa kevättalvella 2016. |
Mari Koppinen kirjoittaa sujuvasti ja eläytyneesti Sillanpään
elämän kipeistäkin muistoista, eikä tämä pelkää kertoa heikosta itsetunnostaan
ja mokailuistaan.
Kaikkea ei silti paljasteta. Sillanpään entiset kumppanit
eivät ole muisteluissa halunneet esiintyä, joten heidät jätetään rauhaan.
Nykyisellä elämänkumppanilla Siimillä ei sen sijaan ole mitään julkisuutta
vastaan ja niinpä hänellä on rooli kirjassa. Suhde kukoistaa ja on tuonut
laulajan elämään rakkautta ja tasapainoa.
”Karismaattisella hölösuulla” on taito kohdata ihmiset,
rakastavan yleisön edessä hänestä kuoriutuu mainio stand upp -koomikko. Niin
nytkin, tilaisuudessa purskahdettiin nauruun tuon tuosta. Mutta siinä
vaiheessa, kun Sillanpää alkoi avautua uudesta kirjasuunnitelmasta, kustantajan
edustaja ehätti väliin – oli kättentaputusten vuoro.
Mari
Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana. Tammi, 2016. 239
s.