Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle – Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta.

Miten yksinäisyys kesytetään

Laura Honkasalo valaisee omien ja muiden kokemusten avulla vaiettua aihetta uudessa kirjassaan Pöytä yhdelle. Yksinäisyys pahimmillaan ajaa masennukseen, parhaimmillaan raivaa tilaa luovuudelle ja itsetuntemukselle.

Parisuhdekeskeisessä yhteiskunnassamme vaatii rohkeutta tunnustaa olevansa yksinäinen. Sillä yksinäisyys on tabu, merkki epäonnistumisesta, josta helposti syyttää itseään: en kelpaa, en ole tarpeeksi älykäs, kaunis, jne. Harvoin tämä kuitenkaan on totta.

Traagiset kokemukset kuten avioero, sairaus, työttömyys tai rahattomuus karkottavat ystäviä ja ajavat marginaaliin, ulkopuoliseksi. Kirjailija Laura Honkasalo sen sijaan ei tarkastele aihettaan ulkopuolisena uudessa teoksessaan Pöytä yhdelle (Kirjapaja) vaan panee itsensä likoon kirjassaan ja tunnustaa jo avioerolapsena olleensa ulkopuolinen omassa perheessä, elämässä ja maailmassa.

Hänen maailmansa tuntui romahtavan lopullisesti, kun oma aviomies puolestaan jätti, ja hän jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. ”Parisängyn tyhjä puoli tuntui kuilulta, jossa tyhjyys humisi korvia huumaavasti. Tuntui, että se voisi koska vain imaista minut, jäisin sinne ikuisiksi ajoiksi, enkä nauraisi enää koskaan.”

Avioero satuttaa aina, ja jos lapsia käytetään koston välineenä, tilanne on vielä raadollisempi. ”Vieraannuttamisen tarkoitus on tuhota lapsen suhde toiseen vanhempaan. Kun vieraannuttaja uhriutuu ja kertoo lapselle kokeneensa vääryyttä, lapsi haluaa olla vanhempansa tukena”, hän kirjoittaa teoksessaan. Asianajaja, kirjailija Marja Toivion uudessa romaanissa Kuka lasta varjelee (Arktinen Banaani) ajankohtainen aihe tulee kouriintuntuvasti iholle kaunokirjallisessa muodossa.

Laura Honkasalo pitää suosittua
Sininen kirjahylly -blogia.

Honkasaloa kiinnosti, miltä yksinäisyys muista tuntui. Hän tutki, mitä nuoret aikuiset ja keski-ikäiset aiheesta kirjoittivat internetissä ja nettikeskusteluissa ja poimi teksteistä näytteitä kirjaansa. Inspiraation lähteinä ovat toimineet myös monet romaanit ja muistelmat yksinäisyydestä. Näistä on luettelot kirjan lopussa.

Raija Siekkinen on hienossa kirjallisessa tuotannossaan antanut yksinäisyydelle suomalaiset kasvot, Virgia Woolfin Mrs Dalloway on kansainvälinen klassikko. William Styron kuvaa Sofien valinta -romaaninsa menestyksen jälkeen seurannutta masennusta teoksessaan Pimeän kuva – Muistelma hulluudesta.

Yksinäisyys saa usein alkunsa jo lapsuudessa. Monet kertoivat julmasta koulukiusaamisesta, joka on varjostanut uhrin koko myöhempää elämää. Sosiaalisen median välityksellä kiusaaminen leviää, kunnes kiusattu eristäytyy ja masentuu.

Pahimmillaan tämä ajaa uhrin vahingoittamaan ympäristöään, moni kouluampuja ja väkivallantekijä on ollut kiusattu ja sen seurauksena sulkeutunut omaan fantasiamaailmaansa. Honkasalo toteaakin, ettei kouluissa vieläkään puututa riittävästi lasten toisiaan kohtaan harrastamaan väkivaltaan.

Mutta kolikolla on kaksi puolta, niin yksinäisyydelläkin. Kun Honkasalon erosta oli kulunut viitisen vuotta, hän huomasi viihtyvänsä yksin, kaipaavansa vapauttaan niin paljon, että purki peräti kihlauksen mukavan miehen kanssa. Mitä oli tapahtunut?

Siihen hänellä ei ole yksiselitteistä vastausta. Vähä vähältä yksinäisyyden varjo vain haalistui ja lopulta katosi. Hän oli oppinut nauttimaan yksinäisyydestä, joka sitä paitsi on välttämätöntä luovaa työtä tekevälle kirjailijalle. Yksinäisyys on myönteinen olotila, kun se on vapaaehtoista. Aiemmin lähes fyysisenä kipuna pakottaneen ”yksinäisyyden poistuminen tuntui kuin varjo olisi lipunut pois, kuin paino noussut päältä”.

Kuutti Lavonen: Ferito d'amore
rakkauden satuttama.

Honkasalo tarkastelee aiheettaan monipuolisesti, empaattisesti ja viisaasti. Jokainen meistä tuntee joskus itsensä yksinäiseksi. Niinpä Pöytä yhdelle -teos on hyödyllistä luettavaa kaikille. Se on kuin hyvä ystävä, joka uskaltaa avautua kipeimmistäkin tunteistaan. Antaa lohtua, ettemme ole yksin.

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle – Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta. Kirjapaja, 2016. 168 s.

Kuutti Lavosen grafiikkaa Galleria Duetossa 18.9. saakka.

Kai Merilä: Luottotoimittaja

 One tomatsoup med alkohol!

Viihdetoimittaja Kai Merilä on parisenkymmentä vuotta tehnyt julkkiksia ja heistä lööppijuttuja. Kirjassaan Luottotoimittaja Merilä paljastaa mehevimmät metkunsa kulissien takana.

Kai Merilän Luottotoimittaja-teoksen (Johnny Kniga) sankarina törmäilee itseoikeutetusti maailman paras mäkihyppääjä Matti Nykänen. Muitakin julkimoita mukaan mahtuu: Mervi Tapola, Jasmin Mäntylä Hjallis Harkimo, Petteri Jussila, Mika Myllylä ja monet muut.

– Kukaan ei tunnusta lukevansa Seiskaa tai Hymyä, mutta kummasti kaikki kuitenkin tietävät mitä niissä kirjoitetaan, 16 vuotta Seiskan toimittajana työskennellyt Kai Merilä avasi kirjansa lehdistö- ja kutsuvierastilaisuuden Ravintola Teatterin Kellobaarissa.

Koska kansa halusi jokaviikkoisen Nykäsannoksensa, niin juttuja mäkikotkasta syntyi Seiskaan vuosien varrella yli kaksisataa. Eikä niiden sorvaaminen ollut edes vaikeaa, sillä kun Matista on kyse, niin lööppijuttu järjestyy kuin itsestään ihan pyytämättä.

Ekakerta Matin kanssa tapahtui Somerolla vuonna 1993. Toimittaja etsi Mattia motellista, jonne hänen kerrottiin asettuneen, muttei löytänyt. Hänelle kuitenkin vinkattiin, että sankari lipittää siideriä katolla. ”Saat jutun, jos tuut tänne sidukalle”, Matti lupasi. Näin alkoi erikoinen symbioosi, joka luottotoimittajan mukaan on kuin toinen avioliitto. Hän ei sitä kenellekään suosittele.

Luottotoimittajaa Kellobaarissa haastatteli
kustantaja Jaako Pietiläinen.

– Hovitoimittajille syntyy läheisiä suhteita julkkiksiin ja niiden pohjalta syntyy luotto, tästä nimi luottotoimittaja. Matin Susanna tosin nimitti minua ”juottotoimittajaksi”, Merilä naureskeli.

– Kuvioon kuuluu, että vaikka ollaan kavereita, ikävistäkin sattumuksista täytyy kirjoittaa, joku sen kuitenkin tekee. Verissäpäin skuuppeja ei kuitenkaan metsästetä, jotkut niistä menee mukana hautaan saakka.

Viihdetoimittajuus on myös eräänlainen polttomerkki otsassa. Siitä huolimatta lähes kaikki kuuluisuudet ovat suhtautuneet Merilään positiivisesti. Poikkeuksena Paula Koivuniemi, joka ykstuumaan komensi pukuhuoneestaan: ”Ulos täältä!”

Ja toisin kuin luulisi, luottotoimittajuus ei ole vain bileitä ja samppanja-aamiaisia. Siitä on maksettava kova hinta, ainakin jos kyse on Matti Nykäsen paimentamisesta.

”Hyvällä päällä ollessaan Matti oli ehtymättömien letkautusten seuramies ja ilopilleri. Toisessa ääripäässä mäkilegendan seurassa piti olla varustautunut nopeasti sidottavilla nippusiteillä. Uskokaa pois, minulla oli joskus mukana taskussa tai repussa pari kolme muovista nippusidettä ja niitä tuli myös käytettyä vuosien saatossa.”

Rankan työrupeaman jälkeen luottotoimittajaa ramasee.
Taustalla Mervi Tapola, ex-Nykänen.

 Monelle huippu-urheilijalle aktiiviuran päättyminen on saanut mopon karkaamaan käsistä. Mika Myllylä on tästä surullinen esimerkki. Matin se on ajanut masennukseen, itsemurhayrityksiin ja lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttöön. ” – Mulla meni pahimmillaan Diapameja parikin liuskaa päivässä, Matti kommentoi minulle tätä asiaa kirjaa kirjoittaessani.”

Ei luottotoimittaja itseäänkään säästä, vaan kertoo avoimesti omasta masennuksestaan ja henkisestä romahduksestaan. Vain vaimolta sattumalta tullut puhelinsoitto sai Merilän väistämään viime hetkellä rekkaa, jota kohti kiihdytti samalla kaistalla 150 kilometrin tuntinopeudella. Oli väliajan paikka, oli levättävä ja haettava apua.

"Vaimot vaihtuu, bestman pysyy",
lupasi Matti luottotoimittajalleen.

Se auttoi. Vaimo on edelleen vierellä, ja vapaa toimittajuus tuntuu hyvältä. Fiktiotakin suunnitellaan. Luottotoimittajalla on siis jalat vihdoin tukevasti maankamaralla. Toisin on mäkikotkan laita, täyskiidossa edelleen…

Kai Merilä: 

Luottotoimittaja.

Johnny Kniga, 2016. 265 s.