Pitkää nenää realiteeteille
Olivier
Bourdeaut’n ilakoiva, kaihoisa satu Tule
takaisin, Mr. Bojangles kohottaa kuplivan maljan hullulle rakkaudelle,
jolle kuolemakaan ei mahda mitään.
Pieni hullunkurinen perhe koostuu isästä, joka nostelee
pikkuriikkisiä painoja sikari hampaissaan, gin tonicia siemaillen. Hän kutsuu
harjoitustaan ”gym toniciksi”, samalla kun äiti keihästää
pienoisaurinkovarjolla oliivia martinilasistaan. Pariskunta viettää jatkuvaa fiestaa.
Perheen nuori poika rakastaa vanhempiaan ja kertoo perheensä
tarinaa vilpittömästi, poikamaisen viistolla huumorilla. Eksoottinen, suuri
lintu ”Neiti Turhanpäiväinen” koikkelehtii kiljahdellen vanavedessä.
Ylenpalttisen elämänmuodon on mahdollistanut perheen korvaamaton ystävä,
Törkimykseksi kutsuttu senaattori hämäräperäisillä afääreillään.
Vanhemmat tanssivat, pyörähtävät ilmassa ja tussahtavat
pehmeästi takaisin lattialle aivan kuin Bojangels Nina Simonen esittämässä suggeroivan surumielisessä kappaleessa. Timanttineulan vinyylille piirtämä musiikki soi romaanin
taustalla, synnyttää lumotun, haikean tunnelman kadotetusta paratiisista.
 |
| Ranskalaisen Olivier Boudaut’n esikoisteoson käännetty kymmenille kielille. Kuva: Finitude |
Olivier
Bourdeaut’n Ranskassa palkintoja kahmineen esikoiskirjan Tule takaisin, Mr. Bojangels (Siltala) kansi tuo ensisilmäyksellä mieleen
pahimmanlaatuisen romanttisen kioskikirjan. Mutta lähemmin tarkasteluna kansi
on kaunis, ja niin on tarinakin, joka kertoo tanssista, rajojen yli
kurkottavasta elämästä ja sitä suuremmasta rakkaudesta.
Isä taltioi vihkoihinsa katkelmia hullunmyllystä, jossa
perhe pyörii. Kirjoittaa jatkuvista bileistä, Espanjan huvilasta, hillittömästä
vaimostaan, lumoojattaresta, joka haluaa joka päivä tulla kutsutuksi eri
nimellä: Hortense, Marguerite, Eugenie.
”Olisi
ehkä parempi, jos en olisi koskaan tavannut häntä”, mietteet unohtuvat, kun
isä antautuu leikkiin, jaettuun hulluuteen.
”Hänen täydellinen olemuksensa
oli valhetta, mutta se oli suurenmoinen valhe”, ylistää äitiään palvova
poika. Äidissä asustaa luonnonlapsi, joka pakenee tuskaansa unelmiin, taistelee
arjen tuulimyllyjä vastaan tempauksillaan.
 |
| Yksityiskohta Petri Niemelän öljymaalauksesta Escape. |
Taitavasti Bourdeaut kuvaa käärmettä, joka paratiisiin
luikertelee, miten naurunpuuskista vähitellen katoaa ilo, silmistä sammuu tuli.
Ongelmia, joihin eivät lääkkeet sen paremmin kuin lohdutukset auta.
Mutta vielä
on suuren luokan puijauksen vuoro, vielä on viimeinen tanssi tanssimatta. Katumukselle
ei näissä juhlissa ole sijaa.
Isän vihkoihin tallentamista yhteisesti juhlitun elämän
hullutuksista syntyy kirja nimeltä Tule takaisin, Bojangles. Nimi on itsestään
selvä, koska mainitun herran paluuta on pitkin matkaa odoteltu.
Kustantajan
mielestä teos on ”hauska ja hyvin
kirjoitettu eikä siinä ollut päätä taikka häntää ja siksi hän halusi julkaista
sen”.
Onneksi se on nyt Ville
Keynäsin mainosti suomentamana saatu meidänkin iloksemme.
Sadut sisältävät usein opetuksen, niin tämäkin. Hulvaton,
kaihoisa tarina kehottaa tarttumaan hetkeen, luottamaan elämään ja rakkauteen,
nousemaan arjen yläpuolelle, aina kun se suinkin on mahdollista. Ihmiset ottivat kirjan omakseen, nauroivat, tanssivat ja
itkivät sen mukana. Tämä ihmetyttää, mutta myös ilahduttaa poikaa. ”Se oli hullua, mutta elämä usein on
sellaista ja niin on hyvä.”
Olivier
Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles
(En attendant
Bojangles). Suom. Ville Keynäs. Siltala,
2017. 144 s.
Petri
Niemelän maalaus on mukana Galleria Brondan Kesäsalogissa 13.8. saakka.