”Minä asun maalla syystä”
Toimittaja
Jenni Räinä ja valokuvaaja Vesa Ranta lähtivät reissun päälle tapaamaan
autioituvan maaseudun asukkeja. Syntyi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi yltänyt teos
Reunalla, jossa sitkeät,
luonnonrauhaa arvostavat ihmiset kertovat elämästään syrjäseuduilla.
Jenni
Räinä vietti lapsuutensa parinsadan asukkaan Kuivaniemen Hyrylässä. Tuolloin
siellä oli vielä koulu ja kauppa. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin niitä ei
enää ole. Muutoksen syvyys ja peruuttamattomuus häkellyttää, hän kirjoittaa
ihmisläheisen Reunalla-teoksen (Like)
esipuheessa.
Vesa
Rannan kuvauskeikat vievät hänetkin usein sivuteille, joiden varsilla autiotalot
ja lahonneet ladot vuorottelevat. Kerran räntäsateen hämärtämällä matkalla
Oulusta Kainuuseen Suomussalmelle hän törmäsi lähes twinpeaksmäiseen näkyyn.
”Yhtäkkiä tietä
pitkin käveli vastaan vanha nainen, joka työnsi aamutakki päällään rollaattoria
ylös jyrkkää mäkeä.” Toimittaja ja valokuvaaja huomasivat pohtineensa
samoja asioita: ketkä – ja miksi – sinnittelevät vielä syrjäseuduilla ympärillä
vellovasta massiivisesta maaltamuutosta piittaamatta.
He kiertelivät kahden vuoden ajan Kainuun ja
Pohjois-Pohjanmaan syrjäkylillä ja vierailivat yhteensä kahdeksassatoista
kodissa, monissa niistä useita kertoja. Ihmisten kertomuksia taustoittavat
teoksessa maaltamuuttoa tutkineet asiantuntijat. Mutta äänessä ovat ennen
kaikkea syrjäkylien asukkaat itse. Hienot, konstailemattomat valokuvat luovat
tarinoille visuaalisesti vaikuttavan taustan.
 |
| Jenni Räinä ja Vesa Ranta Finlandia-tilaisuudessa. Kuva: Martti Kainulainen |
Tilastot puhuvat karua kieltään. Suomessa on tällä
hetkellä yli 140 000 autiota taloa, ja maaseutualueilta on lähtenyt
kuluneiden noin viidentoista vuoden aikana yli 133 700 asukasta. Yli
puolet suomalaisista asuu 200 kilometrin etäisyydellä Helsingistä, 500
kilometrin säteellä peräti yhdeksän kymmenestä.
Palvelut karkaavat muuttajien perässä, kun
hyvinvointivaltiokin on muuttanut kaupunkiin.
Kun kahdeksankymppisen Eeva Pöyskön mahakipu yltyi
sietämättömäksi, hänen poikansa Jaakko tilasi ambulanssin Yli-Kiimingin
Nuorittan tilalle. Se saapui, mutta palasi tyhjänä takaisin, koska kriteerit sairaankuljetukseen
eivät täyttyneet.
Jaakko kuljetti äitinsä tuskallisen matkan autollaan
sairaalaan, jossa paljastui, että Eevalla oli haimatulehdus.
Kun Yli-Kiiminki liitettiin Ouluun, ”meillä meni höpöksi tämä elämä täällä kaikilla. Kaupunginjohtaja
kirjoitti puhelinluetteloon tervetulotoivotuksen ja totesi, että nyt
ylikiiminkiläisetkin pääsevät palveluiden ääreen. Mua pisti niin vihaksi, että
jos se johtaja ois ollut tuossa niin oisin pieksänyt sen”, manaa Eeva Pöyskö. Ja
syystä.
Joka vuosi noin 30 kyläkauppaakin lopettaa, ja tahti vain
kiihtyy. Kun Oijärvellä karhun naapurina asustelevan isännöitsijän ja
kirjanpitäjän Eeva Kuhan kyläkauppa
jäi tyhjilleen, matkaa lähimpään kertyi 36 kilometriä. Tilanne ei Eevaa miellyttänyt, joten hän päätti uhkarohkeasti
antaa kotikaupalleen uuden elämän ja ryhtyä sen emännäksi.
Yksi maaseudun valttikorteista on sen halvat hinnat; Eeva
sai pakkohuutokaupassa kaupparakennuksen, sen takana olevan suuren
teollisuushallin, varaston ja tontin omakseen vajaalla 3 000 eurolla.
Hiljalleen hän ystävineen kunnostaa kauppaa ja sen yhteyteen baaria ja
näyttelytilaa. ”Kaikki odottavat, että
olisi paikka, jossa nähdä ihmisiä.”
Eläkeläispariskunnan Mariko
ja Keichi Hayamin punainen talo Luola-aavalla on vuosien etsinnän tulos. Japanilaiseen
elämäntapaan liittyvä kilpailu ja rahanahneus oli alkanut kyllästyttää sadan
petipaikan retkeilymajaa Shikokun saarella pyörittänyttä kaksikkoa. Niinpä he
alkoivat etsiä omaa mansikkapaikkaa Mikronesian saaria, Intiaa ja Yhdysvaltoja
myöten.
Kunnes Japanin uutisissa näkyvästi kerrottu Suomen
Pisa-menestys vuonna 2006 pisti Marikon silmään ja hän lähti tutkimusmatkalle.
Se oli menoa, oma paratiisi löytyi vihdoin 8 000 kilometrin päästä
entisestä kodista Kuivaniemeltä. Pariskunta toteuttaa siellä japanilaisen
sananlaskun määritelmää ihanteellisesta elämästä:
”Elämän tarkoitus
on olla pellolla hyvällä säällä ja lukea kirjaa sateella.” Taidatkos sen
paremmin sanoa. Tähän yhtyy varmasti moni muukin syrjäkylän asukas.
Jenni
Räinä & Vesa Ranta: Reunalla – Tarinoita
Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä.
Like. 2017. 264 s.