Teoksen
32 uutuutta kattavat kirjallisuuden kaikki lajit. Ihmeellistä paikkaa kielen,
ihmisen ja olemassaolon välissä etsivät niin nuori Stina Saari hurjassa
esikoisrunoelmassaan kuin Samuel Beckett juonettomassa monologissaan.
 |
| Stina Saari opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. |
Soutupaviljonki Töölössä tarjosi inspiroivat puitteet
Teos-kustantamon syksyn kirjojen infotilaisuudelle ja kesäjuhlille. Mutta yksi
odotettu vieras oli joukosta poissa. Palkittu kirjailija, luovan kirjallisuuden
opettaja ja puutarhuri Mari Mörö oli
kevätkiireissään kompastunut puutarhaletkuun ja murtanut sormensa.
Hänelle jäi näin ollen kirjoitusrauhaa viimeistellä
lokakuussa ilmestyvä teoksensa Hajavalo.
Se on pitkästä aikaa jälleen fiktiota monien muiden töiden jälkeen. Romaani on
hänen mielestään kuningaslaji, jonka aloittaminen on aiheuttanut paineita.
Mutta oikea väylä on nyt löytynyt.
Hajavalo on tragikomedia
Vancouverin saarelle suuntaavasta entisestä pariskunnasta, jolle on annettu
tehtäväksi juhlistaa suomalaisten 1900-luvun alussa sinne perustamaa
utopiayhteisöä Sointulaa. Kirjailija asuu itse osan vuodesta kauniilla
saarella, joten tietää, mitä hajavalo siellä paljastaa.
Rafael
Donnerilla oli unelma: Haluan suureksi elokuvaohjaajaksi. Mutta henkilökohtainen,
intiimi dokumenttielokuva vanhenevasta isästä ja eksistentiaalisesti
hämmentyneestä pojasta ei saanut ilmaa siipiensä alle.
Sen sijaan syntyi kirjeenvaihtokirja isästä, pojasta,
elämästä ja kuolemasta. Teos & Förlaget -sarjaan kuuluvan Innan du försvinner -kirjan suomenkielisestä
nimestä vielä keskustellaan. Onko se Ennen
kuin olet poissa vai Ennen kuin
katoat selviää syyskuussa.
– Idea sai alkunsa
vuosi sitten Fårön saarella, jossa olimme tekemässä Bergman-dokumenttia. Halusin karistaa harteiltani ”Donnerin poika”
-nimityksen, jolla minua on piinattu koko ikäni. Kyse on identiteetistäni, haluan
ymmärtää isääni ymmärtääkseni itseäni, Rafael Donner tunnusti.
– Kirjoittaminen on
aina ollut minulle läheisin taidemuoto, joten hanke sopi minulle. Vastaavan keskustelukirjan,
Elämme, siis kuolemme, olen tehnyt
arkkipiispa John Vikströmin kanssa.
Sairauksista aloitettiin ja jatkettiin uskosta ja elämän tarkoituksesta, Jörn Donner muisteli.
Isän ja pojan 57-vuoden ikäero tuo uuteen teokseen oman
mausteensa. Kas näin: ”Rafael: Maalaat
kuvan pelokkaasta, yksinäisestä, masentuneesta ja katkerasta ukosta. Siltä
minusta tuntuu kun tunkeudun yksityisalueellesi…”
Jörnin mukaan poika on ymmärtänyt kaiken ihan väärin. ”En minä ole onneton, usein olen tyytymätön
itseeni. ’Pelokas, yksinäinen, masentunut ja katkera ukko’. Fuck you!”
Identiteetti on hakusissa myös Henriikka Tavin ensimmäisessä romaanissa Tellervo. ”Kiusallisessa aikalaisromaanissa” päähenkilö on
aikuinen, muttei aikuistunut. Komiikan ja vakavan hämärää rajamaata
kartoittavassa romaanissa tarkastellaan parisuhteen metsästystä. Harrastetaan
deittailua ja noudatetaan elämäntapaoppeja.
Miksi nyt romaani palkitulta runoilijalta?
– Runous menetti
pyhyytensä kokeilussa, jossa julkaisin vuonna 2012 joka kuukausi yhden
runokokoelman Poesian 12-projektissa. Ensi kertaa romaania aloittaessani pelotti,
miten saisin tekstin jatkumaan, nyt se tuntuu jo samalta taiteenlajilta. Sitä
paitsi kaikki muutkin runoilijat tuntuvat nykyään kirjoittavan romaaneja, Tavi vastasi
hymyillen.
Tellervo luottaa amerikkalaisen ihmissuhdekouluttajan
oppeihin. Näitä erilaisia ”asiantuntijoita” tunkee nyt joka tuutista, kun
elämme ”totuudenjälkeistä aikaa”. Vuoden 2016 tapahtumat sysäsivät tunteet ja
valheet eturintamaan, faktat saivat väistyä. Tosin yhteiskunnallinen
polarisaatio ja teknologinen kehitys olivat muokanneet otollista maaperää
muutokselle jo vuosikymmenten ajan.
Jarno
Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo, Olli Seuri & Antto Vihma tarkastelevat analyyttisen kehyksen kautta tätä asiantuntijuuden
kriisiä tietokirjassaan Totuuden jälkeen
– Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos on
ensimmäinen suomalainen yleistajuinen kokonaiskatsaus ajan murrokseen. Onko
meillä vielä toivoa? Se selviää 25.9, kun teos julkaistaan.
 |
| Monitaiturit Juha Hurme ja Kati Rapia. |
Valeuutiset eivät ole niin uusi ilmiö kuin luulisi. Tämä
selviää Kati Rapian ja Juha Hurmeen sarjakuvaromaanista Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki –
Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut.
Teos jäljittää Hurmeen Finlandia-palkinnon voittaneessa Niemi-romaanissa piipahtaneen Suomen
ensimmäisen tähtitieteilijän Sigfrid
Aronius Forsiuksen (s.1560) uskomattomia vaiheita. Monialainen tieteilijä
ehti toimia myös unitulkkina, käsistä ja tähdistä ennustajana sekä
virsirunoilijana. Tarinaa höystävät Juha Hurmeen sepittämät värssyt.
Stina
Saari sen sijaan ei värssyjä väsää vaan särkee niitä. Ja kokoaa palasista jotain
ihan uutta esikoisteoksessaan Änimling.
Hän luo kieltä, joka avautui runoilijan lausumana juhlissa hienosti.
Ehkäpä hän tavoittelee samaa kuin Nobel-palkittu
kirjailija Samuel Beckett (1906 –
1989) vuonna 1953 ranskaksi ja 1958 englanniksi julkaistussa romaanissaan Sanoinkuvaamaton. Teoksen
Baabel-sarjassa julkaistava kirja johdattaa ovelle, jonka haluan avata.
”… sanoja täytyy
sanoa, niin kauan kuin niitä on, täytyy sanoa,
kunnes ne löytävät minut, kunnes ne puhuvat minulle, outo tuska, outo
lankeemus, täytyy jatkaa, ehkä se on jo tehty, ehkä ne ovat jo puhuneet
minulle, ehkä ne ovat kantaneet minut tarinani kynnykselle, ovelle joka avautuu
tarinaani…”