Lamppu Laamanen: Andy – Rock’n’Roll Star

”Onhan tää vitun upee elämä ollu.”

Lamppu Laamasen mitään kaihtelematon elämäkerta rokkistara Andy McCoyn värikkäistä vaiheista koukuttaa. Legendan taustalta paljastuu samalla ihminen Antti Hulkko.

– Hanoi Rocksin aikana tehtiin helvetisti töitä ja sekoiltiin. Pulveri pölisi. Raskas työ vaati rankat huvit, elämäntaparokkari Andy McCoy totesi toimittaja Lamppu Laamasen kanssa työstämänsä uuden kirjan Andy – Rock’n’Roll Star (Johnny Kniga) julkkareissa.

Kulttibändistä ja Andysta on kirjoitettu sivukaupalla, mutta nyt Laamanen lupaa ”vilauttaa värikkään lierihatun sisäpuolta niin paljon kuin mahdollista”. Andyn pienellä varauksella: ”tietyist jutuist pidetään suu kiinni vaikka ne tapahtu kolkyt vuotta sitten”.

Kerrottavaa silti piisaa runsain mitoin, kirja pursuilee ihmisiä, paikkoja, keikkoja ja kohellusta niin että heikkopäistä hirvittää. Mutta teksti tempaa mukaansa, sen parissa alkaa viihtyä, ja lööpeissä kirkuva hahmo saada sävykkäämpiä nyansseja.

Piirtämisestä pitävä pieni Antti Hulkko alkoi räpeltää äidinisänsä kitaraa jo nelivuotiaana. Rakkaus kitaraan oli syttynyt. Vaikutteita tuli myöhemmin monelta suunnalta. – Kuuntelin 60-luvun autoradiota, mielettömästi influenssia antoivat british invasion, gimmabändit, blues, Muddy Waters. Dave Lindholmilta ja Albert Järviseltä opin paljon, Andy muisteli.

Andyn perustaman Hanoi Rocksin maine alkoi kasvaa, ja leivän päälle siveltiin jo muutakin kuin kissanruokaa. Mutta menestys vaati monesti luovaa ongelmanratkaisua, erityisesti kitaristi Nasty Suiciden kohdalla.

”Nasse oli mieletön. Klabbit ei kantanu mut soitti ku enkeli kun vedettiin roudarinteipillä johonkin putkeen kiinni ettei kaatunu. Sanoin roudareille ett teipatkaa, keikkoja ei missata, tää on duunii.”

"Soitto tulee sydämestä, ei vain tekniikasta,
joka kyl pitää oppia ensin ja sen jälkeen sen
pitää tulla ajattelematta."

Mutta raskaan duunin rankat huvit olivat koitua Andyn kohtaloksi klassisessa 27-vuoden iässä. Heroiini oli pikkuhiljaa hivuttautunut kuvioihin. 

”Kun vedin parin vuoden ajan joka päivä niin aloin tulla kipeeks, kipeeks, kipeeks niin vitun kipeeks et sitä EI VOI SELITTÄÄ jos sitä ei ole käynyt läpi.” Nyt nuo ajat ovat jo nostalgiaa, Andy repi heroiinikoukun irti.

On aika siirtyä lierihatun sisäpuolelle, josta Seiska ei pahemmin ole lööppejä revitellyt. ”Sä et näe totuutta jos sä et etsi sitä”, Andy toteaa kirjassa. Ja hänhän on etsinyt.

”Onks mulla nimee mun Jumalalle?” hän kysyy ja vastaa: ”Higher Power. Korkeampi voima. Se on Raamatussa, siitä on Bhagavad Gītāssa, siitä on Buddhan kirjassa…” Andy on Raamattunsa lukenut, mutta myös paljon muuta, niinpä hän kehottaa Juha Hurmetta mukaillen: ”Lukekaa kirjoja ihmiset!”

”Tarinan kertojan pitää pystyy värittää niin ett todellisuuden ja fantasian välimaa muuttuu usvaiseksi maisemaksi – rajamaailmaksi – jonka jälkeen kyse onkin siitä miten lukija tai kuulija ottaa informaation vastaan. Se voi merkitä ihan eri juttuu yhdelle tyypille kuin seuraavalle.”

 Lukemisen ohella Rock’n’Roll Star on myös taiteillut pienestä pitäen. Vapaa Taidekoulu jäi, kun viriili nuori jäbä ei saa huomattavaa stimulanssia Rubens-tyylisistä alastonmalleista. BB-talossakaan kaikki ei suju niin kuin Strömsössä.

Andy on kyseisen illan aikana maalannut työn, joka on tarkoitus myöhemmin myydä hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Teoksessa on Andyn sormenjälkiä niin kuin pitääkin. Mutta vaikka Banksy tuhosikin oman työnsä Christie’sin huutokaupassa, sitä oikeutta ulkopuolisilla ei ole.

Anu Saagimin olisi ollut hyvä pitää näppinsä erossa Andyn maalauksesta, sillä hänen söpöistä sormenjäljistään teoksessa syntyi kalabaliikki. ”Ristomatti Ratia sano myöhemmin mulle ett jos se nainen olis töhriny hänen maalauksensa niin olis tappanu.”

Nykyään Andyn elämä on ainakin hänen oman mittapuunsa mukaan seesteisempää. Hän maalaa, jammaa kavereiden kanssa, tekee akustisia keikkoja. Keväällä on tiedossa uusi levy. Nykyistä konemusiikkia ja sämpläystä Andy ei diggaa: – Digisaundista puuttuu ilmaa, joka on tärkeää. Vinyyliä ei voita mikään.

Toimittaja, kirjailija ja valokuvaaja
Lamppu Laamanen Sea Horsessa.

  – Kirjaa oli nasta tehdä, nyt musta tuntuu, ett tunnen ton jäbän, Lamppu Laamanen totesi julkkareissa. Kenties me sen lukeneetkin saimme vilauksen Antista Andyn taustalla.

 Hänelle itselleen ainakin tuntuu olevan selvää, mitä matkan varrella on käyty läpi ja saatu aikaan: Musiikillaan hän on antanut inspiraatiota ja toivoa monille.

”Mä oon tehny hyvää miljoonille ihmisille ja se on paljon enemmän ku se ett oon tehny pahaa yhdelle – vaikka se sattuu olee mä itse”. Silti: ”En kadu mitään. Mä oon eläny siunattua elämää.”

Lamppu Laamanen: Andy – Rock’n’Roll Star. 

Johnny Kniga.  2018. 301 s.

Kirjan taustamusiikiksi sopii Andyn River of Dreams.