Toimittaja
Meri Eskola talutti valtakunnan ensimmäiset eläimet sympaattiseen teokseensa Presidenttien lemmikit. Hyvän mielen
konsultti, somekoira Seppo antaa sille neljä käpälänjälkeä.
Kun pitkän linjan toimittaja Meri Eskola sai tehtäväkseen kirjoittaa tietoteoksen Suomen
tasavallan presidenttien lemmikeistä, hanke tuntui aluksi mahdottomalta.
Löytyisikö heistä tarpeeksi tietoa sadan vuoden ajalta?
Kyllä löytyi. Kirjallisista ja suullisista lähteistä ja
vihjeistä kertyi valtava määrä aineistoa, jonka makupalat Eskola on koonnut
kattavaan Presidenttien lemmikit -teokseensa
(Docendo).
Nyt olikin hankkeen viimeinen hetki. Kymmenen vuoden kuluttua tämä
ei enää olisi ollut mahdollista, sillä moni silminnäkijä on jo iäkäs.
Maamme ensimmäiset presidentit olivat maatilallisia,
joilla kyllä oli eläimiä, mutta ne olivat enimmäkseen karjaa ja työjuhtia.
Tuolloin ei lemmikeitä juuri noteerattu. Vähitellen niiden suosio alkoi kasvaa,
Urho Kekkosen ajasta eteenpäin eksponentiaalisesti, totesi Eskola.
Viimeisin tasavallan ensimmäinen koira Lennu kilpailee jo suosiosta isäntänsä
kanssa.
Eskolan kirjahankkeelle myös vähän hymyiltiin: Onko tuo
todella tärkeää? No, jollei elintärkeää, niin ainakin mielenkiintoista
mikrohistoriaa. Koskettavat ja viihdyttävät tarinat lemmikeistä tuovat esille
presidenttien inhimillisen, lämpimän puolen, joka usein jää heidän etäisen
julkisen kuvansa varjoon.
Tämä pätee erityisesti chevalierkaartin
ratsuväenupseeriin, marsalkka Carl
Gustaf Mannerheimiin, joka rakasti hevosiaan kenties enemmän kuin
ihmisiä. Hänen vaimonsa Anastasia Arapovan myötäjäisetkin
menivät juoksijatalliin, jonne vasta-avioitunut Mannerheim hankki kalliita
ulkomaisia hevosia.
Kirjassa on esitelty Mannerheimin kaikki 26 hevosta
öölantilaisesta poni Smulanista rakkaaseen Käthyyn, joka saattoi isäntänsä
viimeiselle matkalle. Keski-Aasian tutkimusretkellä Mannerheimilla oli
ratsunaan Filip.
Sillä ”oli tapana
kulkea vuoripolulla aivan kuilun puoleista reunaa – mikä hirvitti Mannerheimia:
Epäilen, että se hautoo itsemurhaa. Tai sitten se on niin maiseman lumoissa.”
”Puhetaito puuttuu,
muuten ihmisestä kävisi”, vastasi Urho Kekkosen puoliso Sylvi Kekkonen, kun toimittaja
tiedusteli häneltä, ovatko koirat viisaita. Hän viittasi presidenttiparin münsterinseisojaan
Isabellaan. Tämä piti seuraa Sylville, kun Urho kirmasi Seurasaaren
lenkkipoluilla Neuvostoliiton valtionjohdon lahjoittaman venäjänvinttikoira
Ludmilan seurassa.
Kekkoselle lahjoitetuista eläimistä olisi voinut perustaa
varsinaisen Nooan arkin. Eksoottisin lemmikeistä oli jäänmurtajan miehistön
pyydystämä ja kesyttämä jääkarhunpentu Mischka, josta varttui monisatakiloinen
köriläs. Tamminiemeen sitä ei kuitenkaan huolittu, vaan parikymppiseksi se
eleli Korkeasaaressa.
Hevosten ja koirien jälkeen on kissojen vuoro tepastella
estradille salamavalojen säihkeeseen. Presidentti Tarja Halosen maatiaiskissat Miska ja Rontti hoitivat tehtäväänsä
arvokkaasti niin hallituksen kuin valtionpäämiesten vierailuilla Tamminiemessä.
Tehtävää jatkoi Venäjän presidentin Medvedevin lahjoittama siperiankissojen sisarrotuun Neva Masqueradeen
kuuluva Meggi. ”Olen saanut venäläisiltä
kollegoilta usein punaisia ruusuja. Nyt jännitän, tuleeko sieltä sellofaanista
miau, Halonen kertoi Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa.”
 |
| Nevan naamiokissa Meggi. |
Kaksi kissakautta ei saanut jatkoa, kun leveästi
hymyilevä bostoninterrieri Lennu henkilökohtaisine avustajineen presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio aloitti
maailmanvalloituksen. Lähtölaukaus ammuttiin alkuvuonna 2017, kun Lennun
virnistelevä kasvokuva levisi The Daily Beast -internetsivustolla.
Seuraavaksi Lennuun lumoutuivat niin somen eri kanavat
kuin The New York Times sekä television The Tonight Show. Hurmaava ”pusukone”
on vienyt avustajiensa sydämen – he tunnustavat, että Lennu nukkuu pariskunnan
sängyssä. ”Ei sitä saa muualle menemään.
Yritimme, mutta yritykset olivat liian ponnettomia”, Niinistö kertoi
Ilta-Sanomien toimittaja Suvi Kerttulan
haastattelussa.
Asiantuntija-arvion mainiosta teoksesta antaa
shetlanninlammaskoira Seppo: ”Ehdottomasti täydet neljä käpälää!” Vähintäänkin
Lennun lailla hymyilevä Seppo on somesuosikki itsekin vaikkei presidentillinen
koira olekaan.
Seppo on isäntänsä viestintäyrittäjä Petteri Poukan avustuksella kirjoittanut teoksen Seppo – hyvän mielen konsultti (Docendo).
Kirjassa seurataan Sepon elämää niin julkisuuden valokeilassa kuin tavallisessa
arjessa. Siinä myös opastetaan paitsi koiran myös ihmisen kasvatukseen.
Seppo on yleensä loistotuulella, mutta kommelluksiakin
sattuu. Vaikka Seppo on shetlanninlammaskoira, lampaiden paimennus ei mennyt niin
kuin Strömsössä. Lammasryökäleet eivät suostuneet paimennettaviksi vaan
ahdistivat Seppo-paran aitauksen nurkkaan.
Sepolla on iskänsä kanssa missio: tehdä maailmasta parempi
paikka. He vierailevat palvelutaloissa tuomassa iloa yksinäisille vanhuksille.
Turha mainitakaan, että Petteri jää varjoon, kun valloittavasti hymyilevä,
tuuheaa häntäänsä huiskiva hyväntuulinen Seppo saapuu rapsutettavaksi.
Lemmikit luovat läheiset ja lämpimät välit luomakunnan
muihin asukkeihin, opettavat huomaamaan, että planeettaamme kansoittaa
lukematon määrä elollisia olentoja. Emme me ihmiset ilman niitä pärjää.
Meri
Eskola: Presidenttien lemmikit
Docendo, 2019. 176 s.
Petteri
Poukka: Seppo – hyvän mielen konsultti
Docendo, 2019. 116 s.
Facebookista Sepon löytää osoitteesta sepposheltti,
twitteristä seppokoira
ja Instagramista seppokoira.