Mitä sun elämässä oikein tapahtuu?
Anna-Leena
Härkösen napakassa parisuhderomaanissa Kenraaliharjoitus
väljähtyneet avioliitot, kadonneet isät ja tyttöjen välinen ystävyys
näyttelevät päärooleja.
Kenraaliharjoituksessa ei kynnetä niin
syvissä vesissä kuin Anna-Leena Härkösen
edellisessä, mustan huumorin sävyttämässä romaanissa Valomerkki. Siinä minäkertojaa, kirjailijaa, piinasivat
masennus ja itsemurha-ajatukset.
Mutta kyllä Kenraaliharjoituksenkin
(Otava) nelikymppisellä matkatoimistovirkailijalla Janella huolia piisaa.
Vaikka kaiken pitäisi olla hyvin.
Viisi vuotta nuorempi aviomies, näyttelijä
Mikke on komea ja mukava, yhteisiä lapsia ei ole aiheuttamassa huolia ja
asuntolainastakin on lähes puolet maksettu.
Mutta seksi ei pariskunnalta suju. Siitä on tullut
Janelle velvollisuus muiden ohessa, joka hoidetaan mahdollisimman nopeasti alta
pois. Jos on ihan pakko. Edes reipas riita ei enää pääty sovintoseksiin. Turhautunut
Mikki, jota touhu vielä kovasti kiinnostaisi, keksii piristeeksi idean: ”Mitä jos kokeiltas parinvaihtoa?”
Anna-Leena Härkönen tarkastelee parisuhdemarkkinoita
raadollisen rehellisesti. Ja hauskasti. Kirjailijan vahva laji, dialogi,
hallitsee ja kantaa jälleen teosta. Henkilöiden väliset sananvaihdot
kuulostavat niin aidoilta, että voisin kuvitella istuvani baarissa ja kuuntelevani
niitä toisella korvalla.
Janen ja Mikin tutustuminen vaihtoparin kanssa ei mene
ihan putkeen. Osansa siihen on Janella, joka ei halua kyntää uutta työmaata vaihtoparinsa,
makeaa siideriä latkivan tosikkomiehen kanssa. Mikki pyytää Janea vähän
skarppaamaan: ”Sun jutut on niin
levottomia, että sä oot varmaan syntyny tivolissa.”
 |
| Yksityiskohta Aino Kajanimen kuvakudoksesta Peilikuva 1. |
Uutta potkua Janen seksuaalielämään tulee yllättävältä
suunnalta. Sattumalta tavattu viisikymppinen kaunis juristinainen Valma bongaa
Janesta ihan uuden puolen: ”Mä näen
uinuvan lesbouden sinussa.” Tyttöjen välistä ystävyyttä Härkönen kuvaa
antaumuksella. Lesboilu tuo Janen elämään aistillisuutta, joka siitä aiemmin
oli kateissa.
Vaikka Mikki toivoikin Janen seksuaalisesti vapautuvan, ihan
tätä hän ei tarkoittanut. Kun Janen kotiintuloajat lipsuvat, Mikki parahtaa: ”Missä sä luuhaat? Mitä sun elämässä
tapahtuu?” Lopulta vastaus on yksinkertainen. Riippuu tosin siitä, miltä
kantilta asiaa tarkastelee. Näin Jane asiasta ajattelee:
– Oikeestaan ei
ole kyse miehistä ja naisista, sanon.
– Tarvitaan vain
ihminen joka lumoaa.
Isänsä Jane kadotti jo kauan sitten, mutta suhde äitiin,
Ursulaan, on läheinen. Heidän välisensä riidatkin tuntuvat aidoilta, kuin itse
koetuilta. Yllättäen äidin nuoruudesta paljastuu seksuaalista hoipertelua.
Yhden yön jutun seuraukset ajavat Janen uuden identiteettikriisin kouriin.
 |
| Anna-Leena Härkönen on kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Kuva:Jouni Haarala |
Tästä seuraa kenraaliharjoitus, joka ei mene ihan Janen
laatiman käsikirjoituksen mukaan. Mutta näytelmän jatko lupaa valoisampaa aikaa,
jotkut polut päättyvät, uudet ovat oraalla. Elämä jatkuu.
Kun Anna-Leena Härköseltä Otavan kevätpressissä tiedusteltiin
vinkkejä lomalle lähteville pariskunnille, vastaus tuli empimättä: ”Vältelkää
toisianne!”
Mikäli otatte neuvosta vaarin, hyvän vaihtoehdon tarjoaa ajatuksia
herättävä, pureva – mutta ei liian syvälle tunkeutuva – kesälomakirja. Vaikkapa
Kenraaliharjoitus.