Valon mestarin talvikertomus
Valokuvataiteilija, professori Antero
Takala piirtää Helsingille pehmeät, hämyiset kasvot upealla taidekirjallaan Lumenvaloa – Snowlight ja näyttelyllään
Laterna Magicassa.
Pitkän uran mustan taiteen palveluksessa tehnyt, palkittu valokuvataiteilija Antero Takala tunnetaan varsinkin koskemattoman, karun Suomen Lapin kuvistaan. Nyt hän on kääntänyt kameransa linssin kotikaupunkiinsa Helsinkiin.
Takala on 3-4 viime talven aikana samoillut keskustan
lumisissa maisemissa ja tallentanut näkemäänsä. Varsinkin taiteilijan kotikulmat
Katajanokalla ja sen lähiympäristössä ovat saaneet runollisen tulkinnan hänen
kamerallaan.
Uspenskin katedraali, Kauppatori, merenrannan maisemat,
vanhat puut ja rakennukset katoavat lumipyryyn, joka kuvissa taikoo maisemat
sadunomaisiksi. Vaikka miljööt ovat minulle tuttuja, sillä asun itse
Kruununhaassa, tuntuu, että vasta Takalan kuvia katsellessani näen tutut kulmat
aidosti, en vain ohimennen vilkaistuna.
Takalan kuvissa aika tuntuu pysähtyneen. Teosten latautunut tunnelma ja niistä huokuva hiljaisuus valtaavat katsojan mielen ja vaativat pysähtymään kuvien äärelle. Talven hämy ja lumi pehmentävät ja luovat kuvista meditatiivisia mielenmaisemia, katseita sisäänpäin. Matti-Juhani Karilan Mietteet täydentävät kuvien tunnelmaa.
Talven lempeä
viistovalo lännestä hivelee rantakivien syrjiä. Kuulen etäisen huilun. Kuulenko
vai luulenko kuulevani?
Jälkisanoissaan Niille, jotka rakastavat talvea Elina Heikka kirjoittaa: Antero Takalalle (s. 1939) talven tulo on lahja, sillä valokuvaajana hän on talvisen maiseman ja kylmyyden kuvaamisen spesialisti. Hän myös toteaa, että Takala on etsinyt ja löytänyt talven tunnelmasta esteettistä harmoniaa.
Tämä pitää paikkansa, sillä näin tunnelmallisia, lähes
romanttisia kuvia ei kirkkaassa valossa voisi saada aikaan. Kaupungin miljöö
toimii kulissina, jonka äärellä Takala antaa lumen valolle pääroolin. Antero Takala Laternan näyttelynsä avajai-
sissa taustallaan teos Uspenski ja ankkuri.
Kuva: Hannele Salminen
Kuvaaja on samalla ”ratkaisevan hetken” tallentaja, sillä
valo vaihtuu hetkestä toiseen eikä koskaan toistu samanlaisena. Kuvat eivät
myöskään ole musta-valkoisia, sillä niiden esteettinen lumo syntyy harmaan
lukemattomien vivahteiden kirjosta.
Lumen vaippa pehmentää kovia kulmia, luo omia
ääriviivojaan ja sadun tunnelmaa, toisen todellisuuden. Lumipyry häivyttää
yksityiskohdat, tuuli osallistuu tapahtumiin pöllyttämällä ja kinostamalla
taivaalta putoilevia valkoisia hiutaleita. Mahtava näytelmä, jos vain osaa
oikein katsoa – ja kuvata. Antero Takalalla tämä taito on.
Antero
Takala: Lumenvaloa -
Snowlight. Musta Taide. 2022. 111 s.
Mietteet teokseen on
kirjoittanut Matti-Juhani Karila.
Upean kirjan ulkoasu on tinkimättömästä laadustaan tunnetun Mustan Taiteen
käsialaa.
Näyttely Laterna Magicassa 3.12. saakka.