Kalevi Jäntin palkinnot kolmelle nuorelle lupaavalle kirjailijalle

Iida Sofia Hirvonen proosateoksellaan Radalla, Veera Milja esikoisrunoteoksellaan Supersalanen tyttöpäiväkirja ja Eeva Turunen romaanillaan Sivistynyt ja miellyttävä ihminen voittivat vuoden 2022 Kalevi Jäntin säätiön palkinnon.

Veera Milja, Eeva Turunen ja Iida Sofia Hirvonen
Jalmari Jäntin suopean katseen alla Kalevi Jäntin säätion 
palkintotilaisuudessa.

Professori Jalmari Jäntti ja rouva Hildur Jäntti perustivat vuonna 1942 säätiön nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria kirjailijoita. Palkinnon on nyt saanut 134 kirjailijaa.

Säätiön palkintolautakuntaan kuuluvat puheenjohtaja, kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko sekä jäseninä VTT Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja, fil.tri Touko Siltala ja runoilija, taiteilijaprofessori Saila Susiluoto.

Raadin luettavaksi lähetettiin kaikkiaan 54 teosta, joiden tekijät ovat alle nelikymppisiä ja julkaisseet korkeintaan kolme teosta. Palkintosumma oli yhteensä 54 000 euroa, joten kukin kolmesta palkitusta saa 18 000 euroa. Vuoden kirjasadon taso oli ilahduttava, ja tarjonta hyvin monipuolista. Tähän vaikutti se, että monilla nuorilla kirjailijoilla on jo ammattikirjoittajan tausta kuten esimerkiksi toimittaja.

Olisipa aina yö, olen kyllästynyt päivään

Ekstaasia tai muita psykedeelejä ei tarvita, kun Iida Sofia Hirvonen (s.1988 Helsingissä) kiepauttaa lukijan vauhdilla monenmoisiin tajunnantiloihin esikoisromaanissaan Radalla (Kosmos). Hurjassa menossa pienoisesseet kietoutuvat tajunnanvirtaan ja vievät kyberavaruuden tuolle puolen.

Joinain öinä kavereideni huoneet tuntuvat avaruusaluksilta, jotka kulkevat vyöhykkeen läpi kohti toista planeettaa. Aika tiivistyy kristallikuvioiksi ja valuttaa jälkensä ikkunaan.

Radalla oli myös Helsingin sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas. ”Tuntuu, että kirjoittaminen vie johonkin mihin ei muuten pääse ja tekstin avulla pystyy käsittelemään elämän outoutta, sekä sellaisia kysymyksiä, jotka ovat liian ristiriitaisia tai isoja muilla tavoin ymmärrettäväksi”, vastasi Hirvonen kysymykseen: Miksi kirjoitan?

Palkintoraadin mielestä ”Hirvosen esikoisteoksen suuri ansio on ilmaisun kypsyys, kokemus kirjoittajana säteilee rivien raoista. Harkitut yhdys sana virheet ja anglismit sulautuvat vaihteleviin kielirekistereihin rytmisen leikkauksen taiteena, ja teksti flirttailee suvereenisti proosarunouden kanssa”.

http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/06/iida-sofia-hirvonen-radalla.html

Kenenkäs tyttöjä

Veera Miljan (s. 1988 Helsingissä) esikoisrunoteos Supersalanen tyttöpäiväkirja (Tammi) vie kipeään elämänvaiheeseen lapsuuden ja nuoruuden hämärälle rajamaalle. Ohut proosarunoteos kantaa raskasta taakkaa: karamellintahmaisia kasvukipuja, unelmia, turvattomuutta, pettymyksiä ja häpeää, toisin sanoen kaikkea sitä, mistä pienet tytöt on tehty.

Miljalla on taito sanallistaa nämä häilyvät, välillä uhmakkaat tunnot hetkiksi, ”jotka oli niin teräviä, että saan vieläkin näiden sivujen selailusta paperihaavoja”: mä käyn vessakopeihin itkemään huonoja tarranvaihtokauppoja, menetettyjä spice girls -kortteja ja syntymäpäiväkutsuja

eikä elämä ota alkaakseen / ei vaikka me ootetaan sylit auki… menee 13 vuotta kunnes alkaa tapahtuu … sinä päivänä kun en enää oo tää sama kenenkäs / sinä päivänä mun pitää päättää kuka oon ite

Raati totesi perusteluissaan: ”Miljan lavea, rönsyilevä puhekielinen teos kannattelee esittävän runouden luontevaa ja kertovaa ilmaisua… Supersalasessa tyttöpäiväkirjassa on nuoruuden paloa, runot liikkuvat lapsuuden ja nuoruuden välissä joskus kivuliaasti, välillä humoristisesti ja elävästi”.

Ukin talon tyhjennys 

Eeva Turusen (s. 1983 Tampereella) romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala) koostuu epätodennäköisistä aineksista: minäkertojan dialogeista ukin, puolison ja työkaverin kanssa, pöytäkirjoista ja luetteloista sekä uurnapuusepän välillä käydystä kirjeenvaihdosta.

Kaikesta tästä syntyy surureunainen muistokirjoitus arkkitehtiukille, jolta minäkertoja on ammattinsa perinyt. Taustalla kertojan parisuhde rakoilee, ja oma identiteetti huojahtelee. Alavireinen huumori höystää taidokasta mielenliikkeiden kuvausta.

Romaani oli myös Finlandia-palkintoehdokas. ”Romaanin säemäinen ja dialoginen ilmaisumuoto ohjaa lukijan huomion kielen nyansseihin, joiden sävyt ja tunnelmat Turunen hallitsee nautinnollisella tavalla”, perusteli Finlandia-raati ehdotustaan.

kuuntelen itseäni tässä / kuuntelemisen lopputulos: tänään ei kannata koettaa saattaa esirippusaagaa päätökseen / olen havisevassa tilassa / saan ollakin, saan olla hauras

Jäntin säätiön palkintoraati ylisti romaanin monikerroksellista kompositiota, joka ”on hämmästyttävän kevytlukuinen; hillitty ylikorrekti tyyli vie lukijan mukanaan. Niin kuin hienot humoristiset kertomukset, tämäkin tarina päättyy suruvoittoisiin tunnelmiin”.

On hienoa, että asiantunteva raati löytää vuodesta toiseen sattumia, hienoja kirjoja, joiden tekijöistä moni jää kirjallisuutemme historiaan. Kalevi Jäntin palkinnon ovat aikoinaan saaneet muiden muassa Eeva Joenpelto, Pentti Saarikoski, Leena Krohn, Rosa Liksom, Kari Hotakainen ja Juha Itkonen. Lista osoittaa, että palkitut ovat hyvässä seurassa. Onnea voittajille!

Iida Sofia Hirvonen: Radalla. Kosmos. 2022. 157 s.

Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja. Tammi. 2022. 80 s.

Eeva Turunen: Sivistynyt  ja miellyttävä ihminen. Siltala. 2022. 439 s.