Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä

Tangon takana aistit avoinna

Tuija Kauppinen toteutti miehensä Ilkan kanssa pitkäaikaisen haaveensa pyöräillä Etelä-Amerikan halki Kolumbian Cartagenasta maailman eteläisimpään kaupunkiin Argentiinan Ushuaiaan. Pariskunnan kokemuksista syntyi mukaansa tempaava kirja Joutilaita kilometrejä.

Pääset matkassamme Karibianmeren rannalta Amazonin latvavesille, Andien vuoristostaTyynenmeren rannalle, Patagonian puhureista Atlantin sademetsään.

Minusta, tavallisesta kaupunkipyöräilijästä, tuntuu kuin olisin pääsiäisenä pyöräillyt Etelä-Amerikan halki, kun suljen Tuija Kauppisen kirjan Joutilaita kilometrejä (Kirjapaja). 

Pohkeeni kramppaavat, ja kämmeneni kouristuvat tiukemmin pyöränkahvojen ympärille, kun Patagonian 40 metriä sekunnissa puhkuvat tuulet ovat kaataa minut pientareelle.

Ihan noviiseina pariskunta ei huimalle matkalleen lähtenyt. He olivat jo hankkineet kokemusta ja pohjakuntoa aiemmista eri puolille maailmaa suuntautuneista pyöräretkistään. 

Tällä kuningasmatkalla ”joutilaita kilometrejä” kertyi lähes 18 000 ja aikaa kului reilun vuoden verran helmikuusta 2022 toukokuuhun 2023.

Pariskunta starttasi matkaan ilman aikatauluja ja tarkkoja suunnitelmia, heittäytyi näkemään ja kokemaan Etelä-Amerikan arkea mieli ja silmät avoinna. He välttelivät turistikohteita, puikkelehtivat sivukujilla, kyläteillä ja tiettömillä taipaleilla. Kirjan eloisaa kerrontaa siivittävät teoksen lukuisat värikkäät matkavalokuvat.

Teltanpaikka löytyi milloin sikalan vierestä, milloin katetun ulkoravintolan lattialta kunhan pöydät ja tuolit oli ensin työnnetty sivummalle. Baaritiskillä asiakkaat jatkoivat oluenjuontia, ja salsa soi.

Ihmisten ystävällisyys ja halu auttaa kiperään paikkaan joutuneita matkalaisia oli yleistä vaatimattomien ihmisten parissa, joilla asenne oli kohdallaan. Lakia ja määräyksiä tulkittiin tilanteesta riippuen luovasti. No hay problema! Kaikki hoituu!

Andien ylätasangolla 5 000 metrin korkeudessa on karun kaunista, mutta kylmää. Vaatimattomassa majatalossa on nukuttava pipot päässä. Kun pariskunta kömpii aamiaiselle ”neljän viiden pöydän kokoisessa ravintolasalissa, vastaan kävelee alpakka”. Sivuhuoneen sängyn tyynyllä näkyy kaksi pörröistä päätä. Toinen kuluu talon tyttärelle, toinen alpakalle.

Ecuadorisrouva valmistaa perinnepiiraita kyläjuhliin.

Korkealla Huascaránin vuoriston ohut ilma alkaa kivistää matkalaisen päätä. Jopa Perun virallisella matkailusivustolla neuvotaan silloin pureskelemaan jo vuosituhansia hyväksi koettua lääkettä: kokapensaan lehtiä. Niiden neste karkottaa nälän, janon ja vuoristotaudin. Kun lehdet käsitellään ammoniakilla ja bensiinillä tuloksena saadaan kokaiinia.

Reissun mittaan maisemat vaihtuvat upeista turkoosinsinisistä laguuneista ja lumihuippuisista jylhistä vuorimaisemista ankeisiin teollisuusalueisiin ja raiskioihin. Hienojen kokemusten lomassa, hankalissa oloissa epäilys valtaa mielen : En pysty tähän, onko tässä mitään järkeä?

Vieraan kielen puhuminen, jatkuva ”säätäminen” ja joka puolelta tulvivat aistiärsykkeet kuormittavat henkisesti. Opetus: Ei saa suorittaa liikaa ja ahmia kilometrejä. On otettava iisimmin. Tästä voi ottaa mallia muutamilta muilta pyörillä liikkuvilta.

Kun matkalaiset istuskelevat Kolumbian San Estanislaon kylän raitilla katselemassa paikallista elämänmenoa, ohi vilahtaa mopo, jonka kyydissä on viisihenkinen perhe: isä, äiti, kaksi pientä lasta ja koira.

Chilen Aricassa pariskunta ei ole uskoa silmiään, kun vastaan tulee yksijalkainen pyöräilijä, jonka amputoidussa jalassa ei ole proteesia. Onnettomuuden jälkeen entinen poliisi Waldo pyöräilee nyt iloisena ympäri maata yhden jalkansa voimin.

Torres del Painen kansallispuiston yli 2 000 metriin kohoavat
graniittipilarit ovat tuttu näky matkaopaskirjojen sivuilta.

Pariskunta konmaritti rivakasti ennen matkaa: myi yrityksensä ja autonsa, vuokrasi asuntonsa. Mukaan matkalle he ottivat vain välttämättömät tavarat, jotka mahtuivat pyörien tarakoille ja pyörälaukkuihin. Samalla henkinen olokin tuntui keventyneen.

Kiire jäi matkalle. Tangon takana matkalaisilla oli aikaa ajatella ja tuntea, tehdä tarkempia havaintoja maailmasta. ”Pyörällä matkustamista voisi verrata kirjan lukemiseen. Molemmissa pääsee sukeltamaan toisten ihmisten elämään”, Kauppinen summaa.

Tomi Kontio vei minut vaellukselle pohjoisen Lapin kiveliöille teoksellaan Erämailla. Nyt reviirini on huomattavasti laajentunut Joutilaiden kilometrien myötä. Kirja onkin oiva matkaseuralainen. Se odottaa käden ulottuvilla ja vie mukanaan seikkailuun mukavasti sohvan uumenissa.

Matkaa suunnitteleville Kauppinen on koonnut kirjansa loppuun hyödyllistä tietoa: varusteluettelon, tilastotietoa matkan varrelta ja kirjaan liittyviä instagram-tilejä. Omia ajatuksiaan ja tunnelmiaan Kauppinen jakaa tilillään @arctickick ja blogissaan Lapista Lattareihin.

Tuija Kauppinen: Joutilaita kilometrejä – Polkupyörällä Etelä-Amerikan halki.

Kirjapaja, 2024. 256 s.