Riikka Szalai: Katoaminen

”Olen liittoutunut sanojen kanssa”

 Riikka Szalain Katoaminen osoittaa, miten pieni runoteos voi perhosen siiven lailla luoda pitkälle kantavia vaikutuksia.

Yön silmä aukeaa / valas / metsässä / kääntyy pyrstö nousee laskee puut kaatuvat. / Minä ja kynä kirjoitamme. Oi aurinko! / Vahakantinen sortuu sulaan.

Riikka Szalain runoteoksessa Katoaminen (Basam Books) ovat samanaikaisesti läsnä elämä ja kuolema, muistot ja nykyhetki. Ja kaiken lävistävä rakkaus, sen kadottaminen ja kuoleman virran ylittävä silta.

Katoamisessa maahan sidottu elämä ei tunnusta kahleitaan vaan rikkoo ne säkeillään. Runot soivat, ja niiden rytmi tempaa mukaansa. Säkeiden lumo vie monenlaisiin tunnelmiin ja mielikuviin, nostaa muistoja mielen pintaan.

Vihdoin tulit ulos luolastasi Amaterasu, / toit toivon keväästä. Vai oliko se pakeneva uni, / jonka huhtikuun luut kuuraava viima irrotti? Kuulen / helinän.

Riikka Szalai kirjoittaa: Olen liittoutunut sanojen kanssa. Kyllä. Sen todistavat hänen Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaana ollut novellikokoelmansa Loppukesän vesi ja kiehtova romaaninsa Paratiisi on täällä ettekö te näe. 

Riikka Szalai edesmenneen miehensä 
Jarmo Koivusen maalauksen äärellä.

Riikka Szalain ääni on kirjallisuuden lajista riippumatta tunnistettavan omaperäistä, siinä konkreettinen ja unenomainen kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Katoamisen säkeet koskettavat kuin perhosen siiven hipaisu, luovat tunnistettavan mielenmaiseman.

Varjo sammaleen päällä liikkuu, tunnen paisteen / tuulitakin lävitse, / äkkiä kasvosi valossa. / Riemua siitä, että olit.

Riikka Szalai: Katoaminen. Basam Books. 2024. 68 s. https://basambooks.fi/ 

Taide pidentää ikää – reseptejä HUSin kokoelmista

Lisää elinvuosia taiteen siivittämänä

Taide ei tarjoa vain elämää rikastavia kokemuksia vaan sille altistuminen edistää myös hyvinvointia. Komeassa teoksessa Taide pidentää ikää – reseptejä HUSin kokoelmasta esitellään kokoelman vaiheita ja teoksia sekä kulttuurin positiivisia vaikutuksia terveyteen. Taidehallin näyttelyssä on esillä laaja kattaus kokoelman teoksia 5.1.2025 saakka.

Taidehallin seinät suorastaan pullistelevat ja katollakin on pitelemistä kun HUSin taidekokoelman 6 000 teoksen joukosta valitut parisensataa teosta ovat vallanneet hallin komeat tilat. Vaikka monipuolisia teoksia on paljon, salonkiripustus toimii, ja teoksilla on tilaa hengittää.

Yksityiskohta Susanne Gottbergin
öljymaalauksesta Kopio

”Taide pidentää ikää – reseptejä HUSin kokoelmista -näyttely tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden nähdä eri puolille Uuttamaata terveydenhuollon tiloihin sijoitettuja teoksia”, totesi näyttelyn kuraattori taidehistorioitsija Markku Valkonen näyttelyn lehdistötilaisuudessa.

HUSin taidetoimikunta on bongannnut teoksia näyttelyyn HUSin tiloista niin maan alta kuin potilashuoneista, odotustiloista, auloista ja portaikoista. Näillä etsintämatkoilla löytyi myös tyhjää tilaa, johon taidetta voi jatkossa sijoittaa lisää.

”Potilaathan joutuvat usein makaamaan sängyissä, joten katoillekin pitäisi saada katsottavaa”, monen hankkeen moottorina tunnettu, taidetoimikunnan puheenjohtaja psykiatri Ilkka Taipale innostui. Hänen mukaansa toimikunnan tavoitteena on sijoittaa tulevaisuudessa 10 000 teosta sairaaloihin.

”Kokoelmaamme on joskus nimitelty ”hoivataiteeksi”, mutta yrittäkääpä löytää sellaista täältä. Mitä se sitten lieneekään”, Valkonen hymähtää. Totta, ei sitä näyttelyn monipuolisesta runsaudensarvesta hakemallakaan löydy.

Teemu Mäenpää: Elekieltä,
akryyli ja öljy kankaalle

HUSin taidekokoelma sisältää teoksia 1800-luvun lopulta näihin päiviin: esittävää ja abstraktia maalausta, grafiikkaa, valokuvia, veistoksia ja pisteenä i:n päällä graffiteja. 

Teoksia on hankittu niin nimekkäiltä taiteilijoilta kuin vasta nousevilta nuorilta tekijöiltä, joita säätiö haluaa taloudellisesti tukea.

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin HUSin kokoelmaa ja sen teoksia kattavasti esittelevä Parvs kustantamon samanniminen teos. 

Taiteen ja lääketieteen yhteyksien edistämisestä palkittu professori Seppo Seitsalo kirjoittaa teoksessa, miten paljon tutkittua tieteellistä tietoa maailmalla on julkaistu kulttuurin hyvää tekevistä vaikutuksista.

”Lyhytaikaisesti nautittuna taide vähentää stressiä ja alentaa verenpainetta. Pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät siinä, miten kulttuurinharrastajille on luvassa 3-4 vuotta enemmän elinaikaa kuin ”sohvaperunoille”. Taiteelle altistuminen on terveyshyödyiltään verrattavissa tupakoimattomuuteen”, Seitsalo totesi lehdistötilaisuudessa.  

Hän ja Ilkka Taipale ovat aiemmin käsitelleet aihetta toimittamassaan teoksessa Taide vanhinvoitehista. https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2020/07/seppo-seitsalo-ilkka-taipale-toim-taide.html

Inspiroivan taidekierroksen päätteeksi Ilkka Taipale lupasi vielä lisäbonuksen, tutkimustuloksia vapaasti tulkiten: ”Tämän näyttelyn katsottuanne saatte kuukauden verran lisää elinaikaa”. Taidanpa piipahtaa näyttelyssä uudelleen, sillä niin paljon silmänruokaa se terveyden ohella tarjoaa.

Taidetoimikunnan voimakolmikko Seppo Seitsalo, Ilkka Taipale ja Marku Valkonen
lähdössä etsintämatkalle Anssi Kasitonnin lasikuitureliefillä Grand Safari.

Taide pidentää ikää – reseptejä HUSin kokoelmista. Parvs. 2024. 311 s. www.parvs.fi

Teoksen kirjoittajat: Kirsti Begström, Seppo Seitsalo, Ilkka Taipale ja Markku Valkonen.

Samanniminen näyttely Taidehallissa 5.1.2025 saakka. www.taidehalli.fi

 

Kirjallista sinnittelyä somen syövereissä

New York Times -bestselleristin Rebecca F. Kuangin mukaan hänen Yellowface-romaaninsa ”on pääosin kauhukertomus yksinäisyydestä alalla, jota leimaa vimmaisa kilpailu”. Samalla teos on pureva satiiri kustannusmaailman ja sosiaalisen median raadollisuudesta.

Tartun harhaisen paniikin leimaamaan vieraantuneisuuden tilaani ja kompostoin sen luovuuden hedelmälliseksi kasvualustaksi – sillä eivätkö kaikki parhaat romaanit ole syntyneet hulluudesta joka taas on saanut alkunsa totuudesta?

Kolmikymppinen amerikankiinalainen Athena Liu ponkaisi heti esikoisromaanillaan bestsellerlistoille. Hänellä on kaikki edellytykset kirjallisen maailman maskotiksi. Athena on nuori ja kaunis, cool, eksoottinen ja sopivasti marginaalinen. Hän on ”Valtaapitävien Voimien valinta”.

Näin alkaa Rebecca F. Kuangin trilleriksi kehkeytyvä Yellowface-romaani (Teos). Sen minäkertojalla June Haywardilla, Athenan opiskelukaverilla, ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. 

Hänen ensimmäinen kirjansa osoittautui mahalaskuksi. Millaista olisi olla sinä? June pohtii riittämättömyyden tunteiden ja kateuden piinaamana.

Kun Athena menehtyy tapaturmaisesti, on kuin hän ojentaisi soihdun Junelle, keskeneräisen käsikirjoituksensa Viimeinen rintama. Se kertoo ensimmäisessä maailmansodassa Euroopan rintamalla taistelleista kiinalaisista työläisistä.

June astuu Athenan saappaisiin, täydentää ja viimeistelee Viimeisen rintaman omissa nimissään. Käsikirjoitus vaikuttaa niin hänen agenttinsa kuin kustantamonsakin mielestä lupaavalta. Julkisuutta varten June tuunataan aiheeseen sopivaksi. Hänet ristitään Juniper Songiksi, sehän haiskahtaa kiinalaiselta, ja kuvataan siten, että iho vaikuttaa tummemmalta kuin se onkaan.

Romaanin menestys saa aikaan kuohuntaa, sopan, jota saostavat sensitiivisyyslukija, cancel, kulttuurinen omiminen ja hännänhuippuna käänteinen rasismi. Kuangin romaanin ajankuva sekä kirjallisuus- ja kustannusmaailman ylilyönnit naurattavat ja itkettävät. Vaikka ne ovat liioiteltuja, kyllä lukija ne tunnistaa.

Kun netin mutaisista syövereistä poksahtaa syytös Junen kirjallisesta varkaudesta, hän joutuu pilkkakirjoitusten ristituleen. Taistelun tiimellyksessä näkökulmat tuuppivat toisiaan, Athenastakin leivotaan ”rotupetturi”. Huh! Vaikka heitot enimmäkseen eivät osu maaliin, ne satuttavat Junea siitä huolimatta.

Se on lamauttavaa, en voi keskittyä mihinkään muuhun, makaan vain kippurassa sängyssä, selaan joko läppäriä tai puhelinta, luen uusia ja vanhoja kommentteja viideltä eri alustalta.

Junen mielessä välähtää ajatus ryhtyä tekemään jotain ihan muuta. Mutta en voi lopettaa sitä ainoaa asiaa, joka antaa elämälleni tarkoituksen. Sitä paitsi loppupeleissä merkitystä on ainoastaan kassavirralla, kustantaja lohduttaa. Mikä tahansa kiista ja skandaali lisäävät teoksen myyntiä.

Yhdysvalloissa asuva Rebecca F. Kuangin romaani Babel oli
menestys niin Suomessa kuin maailmalla. Kuva: John Packman

Kuang kirjoittaa näennäisen eleettömästi, sarkastisella huumorilla. Samalla hän punoo teoksen monitasoista verkkoa niin taitavasti, että olen huomaamattani uinut sen silmukoihin ja odotan malttamattomasti, millainen käänteentekevä yllätys minua seuraavalla sivulla odottaa.

Ja niitähän piisaa, kun Juniperin on kirjoitettava kustantajan hanakasti odottama seuraava romaani. Mutta kimmoke siihen puuttuu, ja näyttöruutu tuijottaa häntä ilmeettömänä. Junesta tuntuu kuin Athenan haamu kurkistelisi hänen olkansa yli ja virnistelisi: pystytkö johonkin ilman minua?

Kaiken lisäksi Athena ei suostu pysyttelemään haamuna vaan ilmestyy ilmielävänä Junen elämään milloin missäkin. Oliko hänen kuolemansa pelkkä performanssi? Tässä vaiheessa satiirista kehkeytyy lihaa ja verta oleva kauhukertomus, trilleri, jota lukija seuraa henkeään pidätellen.

Koukuttavan tarinan sanoman voisi kiteyttää: totuus on liukas kuin saippuapala, sen voi aina kertoa toisella tavalla näkökulmaa vaihtamalla. Tämän Kuang satiirisessa romaanissaan vakuuttavasti osoittaa.

Mikäli olet ajatellut ryhtyä kirjailijaksi, sinun kannattaa ensin lukea Yellowface, niin tiedät mikä sinua kustannusmaailman syövereissä odottaa. Me muut voimme huoletta nauttia vetävästi kirjoitetusta, monitasoisesta romaanista. Stephen Kingin sanoin: Vaikea laskea käsistä, vielä vaikeampi unohtaa”.

Rebecca F. Kuang: Yellowface. Englannista suomentanut Helene Bützow

Teos. 2024. 336 s. https://www.teos.fi/