Pajtim Statovcin uuden romaanin Lehmä synnyttää yöllä taustalla häilyy Kosovon sodan synkkä varjo. Maaginen kertoja läpivalaisee väkivallan ja julmuuden seurauksia niin perhepiirissä kuin kansojen välillä.
... ja minä olen
kevyt, pala avaruutta johon vierähdän vuoteeltani kuin heinäkasaan, lasillinen
yön valtamerestä jossa uin läpi tajuntani unia, ja olen lapsi taas, ennen
muistia ja mielikuvia ...
Pajtim Statovci nousi tähdenlennon lailla kirjalliselle taivaalle jo esikoisteoksellaan Kissani Jugoslavia. Se voitti Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon 2014 ja sitä on kiitelty maailmalla.
Kun kirjailijalta
tuolloin kysyttiin: Miksi kirjoitat? Vastaus kuului: ”Intohimosta, saadakseni mahdollisuuden kertoa jostakin vielä
aukiselittämättömästä. Sen jakaminen lukijoiden kanssa on valtavan hienoa.”
Tätä työtä hän on jatkanut menestyksekkäästi romaanissaan Tiranan sydän ja vuonna 2019 Finlandia-palkinnon voittaneessa Bollassa.
Uudessa teoksessaan Lehmä synnyttää yöllä
(Otava) hän palaa samaan aihepiiriin Kosovosta Suomeen perheensä kanssa
paenneen Kujtimin rankkojen kokemusten myötä.
Yhdeksänvuotias Kujtim viettää kesää 1996 Kosovossa isoisän
maatilalla, kun lähestyvän sodan kauhut jo vaanivat nurkan takana. Suvun miehet
lyövät, tekevät mitä lystäävät. Isoisä, julmin kaikista, käyttää poikaa
hyväkseen, pieksee niin ihmisiä kuin eläimiä. Välillä minun on keskeytettävä
lukeminen ja suljettava silmät, joista alkaa valua kyyneliä.
Poika ystävystyy talon lehmän kanssa, viettää aikaa sen seurassa,
kertoo sille tarinoita. Lempeässä eläimessä kulminoituu kaikkien viattomien
kärsimys. Statovcin teoksissa lentelee ja kiemurtelee myös taruolentoja, jotka
tuovat rankkoihin kohtauksiin ilmaa, keveyttä ja kiehtovaa maagisuutta. Kujtim
saa kumppanikseen kolmipäisen kimeerin.
Sen siivellä tarujen maailma livahtaa kirjan sivuille.
Kun Kujtim havahtuu ympärileikkauksen jälkeisestä horroksesta, kimeeri lennähtää
vierelle.
”Sinä olet elossa”,
se toteaa nyyhkyttäen sänkyni reunalla ja alkaa hivellä poskeani, sen ryhti on
lysyssä, hurja pehko kauttaaltaan kastunut, nahka kuin pakkasen näykkimä, ja
väsyneet päät huojuvat kuin kolme puolityhjää vappupalloa vieretysten. Tällaista
tekstiä kirjoittaa vain sanojen armoitettu velho.
Miten kuvata julmuuden todellisuutta, joka hajoaa ja vääristyy
muistin hämärissä huoneissa? Statovcilla on kyky koota menneen ja nykyisyyden, tarujen
ja muistojen sirpaleista vaikuttava palapeli. Lehmä synnyttää yöllä ei ole helppoa luettavaa, mutta äärimmäisen
tärkeää ja taidokkaasti kirjoitettua. Pajtim Statovci on Suomen kansainvälisesti
menestyneimpiä kirjailijoita. Kuva: Ano Kurki
Kujtimista on aikuisena kehkeytynyt menestyvä kirjailija.
Silti hän tuntee, ettei kuulu minnekään, on hukassa elämänsä kanssa. Menneisyyden
aaveet eivät jätä häntä rauhaan. Hän yrittää karistaa ahdistavat muistot
ajatuksistaan kirjoittamalla kirjeitä kuolleelle isälleen. Mutta olisiko
sittenkin parempi unohtaa?
Olisinko yhtä
onneton kuin nyt olen, mietin usein, jos en kirjoittaisi sinua pois – sana kerrallaan
tätä uhkaa, tätä pysyvää yötä loitommas.
Kujtim lähtee äitinsä pyynnöstä tämän seuraksi käymään
raunioituneessa Kosovossa sodan jälkeen. Äitinsä kysymykseen ”kirjoitatko
parhaillaan jotain? Kujtim toteaa, että se on vaikeaa, sillä ”ihmisillä on aina
vain ankarampia asenteita ja mielipiteitä ja odotuksia, on tuhoisaa yrittää
kirjoittaa heille kaikille”.
Niin, miten kirjoittaa perheen pakomatkaan säästetyt
rahat huiputtaneesta imaamista Turkissa, entä rasistisesta opettajasta
Suomessa? Juuri tämän Statovci tekee. Hänen läpitunkeva katseensa ei väistä
eikä kumarra ketään. Hän pyörittää vimmaisesti tarinansa kaleidoskooppia, antaa
välähdysten upota lukijan tajuntaan.
Kun kosovolainen mies kirjallisuusfestivaaleilla penää, ”mikset
kirjoita miehistä, jotka eivät ole niin erikoisia ja naisista, jotka tekevät
muutakin kuin siivoavat ja alistuvat?” Kujtim toteaa, että ”joskus taiteilijan täytyy
saada satuttaa ja suututtaa, joskus pitää olla vihainen ja kostonhimoinen että
viesti menisi perille”.
Loppusuoralla Kujtimin on tasoitettava tilit häntä terrorisoineen
isoisänsä kanssa. Jollei hän sitä tee, hän polkee paikallaan, ei pääse
elämässään eteenpäin. Kujtim haluaa näyttää säälittävälle vanhukselle, miten
hyvin hänellä nykyisin menee, miten paljon valtaa hänellä on, ”jokainen sana
kuin lihan läpäisevä luoti”.
Pajtim Statovci kirjoitti jälleen hurjan, vaikuttavan
romaanin, jonka tarina ei lukemisen jälkeen jätä minua rauhaan, suostu pysymään
kansiensa välissä. Lehmä synnyttää yöllä
tavoittaa maailmamme moni-ilmeiset rujot kasvot tietämättömyyden, teeskentelyn
ja valheiden takana.
Kuva ei ole kaunis, mutta meidän on katsottava sitä
silmästä silmään kuten Pajtim Statovci komeassa romaanissaan tekee. Kun
Kujtimin sisko käskee veljeään: ”Älä sano mitään. Älä tee mitään. Lopeta jo”,
olen eri mieltä. Sinun kaltaisiasi todenpuhujia tarvitaan maailmassa, jossa
rauha on vasta kaukainen haave.
Pajtim
Statovci: Lehmä synnyttää yöllä. Otava.
2024. 279 s. https://otava.fi/