tag:blogger.com,1999:blog-75344225818504178622024-03-17T07:44:57.345-07:00Kirjasta kirjaanHannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.comBlogger331125tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-51698000540793621482024-03-17T07:44:00.000-07:002024-03-17T07:44:22.303-07:00Antti Hurskainen: En kieltäytynyt aseista<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Elämästä kieltäytyjän tunnustuksia</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Antti
Hurskaisen ankarat tekstit esseekokoelmassa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">En
kieltäytynyt aseista</i> kuljettavat lukijaa Peltoniemen synnyinkodista Kruununhaan
työhuoneelle. Kirjallisuutta, populäärimusiikkia ja kirjailijan työtä
käsittelevien esseiden taustalla kuultaa kristillinen usko. <o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minä järjestelen
kirjoja, tai teen elämäntyötä, / yritän tämän kaiken seasta löytää / sen mikä
aina on ollut olemassa</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pentti
Saarikoski</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAj_jjsqalFI61nU862HxfcYfpKonXdsw_mo4c8TnM_4xGNZktaqpMZSFMguR0Pt9yqAreIpRIgUor6EXy9aB_FrNoQ5GiuiGclHdAVNU87blf07-x68qvJDNQrDEWzNBdfKWuAFLOorTrSQIYdn2f-IPDRo2nudFkEion9LhZpfzPo-bhXtX-sVkeKzg/s323/en-kieltaytynyt-aseista.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="323" data-original-width="200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAj_jjsqalFI61nU862HxfcYfpKonXdsw_mo4c8TnM_4xGNZktaqpMZSFMguR0Pt9yqAreIpRIgUor6EXy9aB_FrNoQ5GiuiGclHdAVNU87blf07-x68qvJDNQrDEWzNBdfKWuAFLOorTrSQIYdn2f-IPDRo2nudFkEion9LhZpfzPo-bhXtX-sVkeKzg/w248-h400/en-kieltaytynyt-aseista.jpg" width="248" /></a></div>Ylläolevan Saarikosken runon lopun <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Antti Hurskainen</b> sanoo allekirjoittavansa täysin esseekokoelmansa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">En kieltäytynyt aseista</i> (Siltala) esipuheessa.
Varmemmaksi vakuudeksi hän myöhemmin vielä lisää: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tyhjäkätisyys on kristillinen hyve, eikä kirjailija eroa tässä papista
lainkaan. Vain hybriksen huumaamilla on </i>omaa sanottavaa.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sanottavaa Hurskaisella silti on. Hän on palannut
esseistiikan pariin kolmen romaanin jälkeen. Totesin hänen Finlandia-palkintoehdokaskirjansa
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/04/antti-hurskainen-suntio.html">Suntion</a></u></i> lataavan merkityksiä
sanoihin kärsimys, kuolema ja rangaistus. Kuolema jatkaa kulkuaan uudessakin
teoksessa, mutta sen kumppaneiksi ovat ajautuneet <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikko Joensuun</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Amen</i>-levytrilogiasta
kumpuavat yksinäisyys ja usko.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kirjan nimiesseessä Hurskainen tilittää ajatuksiaan aseista.
Yläastelaisen mielestä sotiminen tapahtui lähinnä kaukaisessa historiassa. Ajatuksissa
kangastelivat toisenlaiset valloitukset: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Avattu
kondomipaketti pilottitakin taskussa vastasi uhkaavuudeltaan pistoolia</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">2000-luvun alussa Venäjää ei nähty vihollisena vaan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Matti Vanhasen</b> tapaan ”myönteisenä
mahdollisuutena”. Niinpä Hurskainen ei kieltäytynyt utooppisesta sodan
todellisuudesta ”vaan kuuden kuukauden partioleikistä, armeijasta. Eskapismi ei
ollut minua varten”. Sittemmin todellisuus on puuttunut peliin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sota oli karua todellisuutta kirjailija-kuvataiteilija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Henrik Tikkaselle</b>, jonka
rintamakokemukset päätyivät hänen kirjoihinsa. Tikkanen on todennut, että ”hänellä
on ollut työssään kaksi pääasiallista teemaa: sota ja seksi”. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tikkasen taistelut jatkuivat kotirintamalla. Osoitetrilogiassaan
hän suomii suomenruotsalaista yläluokkaa. Kotona hän puolestaan joutui <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Märta Tikkasen</b> ankaraan sarjatuleen.<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> Kirjoitustaito esti Tikkasia kuristamasta
toisiaan, </i>kommentoi Hurskainen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho4xzUjSaVX-ic9clDRothRHcyurRb28eZ0osFkSXwAADzRIFJ5rEM07MhZeHV9kqbXoKdyVuC5uZ9WpLvMNmGtamYs7l7ScV_Qi0Ku7WHrfC90-WexprbF0MvjCrXAzsTrfeh5R0uwsfZ8ZbcBDD0mt1BkwiFj0vrvyZLXZBn16MrAqwf_mBGFo8CmEg/s2560/Antti%20Hurskainen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1707" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho4xzUjSaVX-ic9clDRothRHcyurRb28eZ0osFkSXwAADzRIFJ5rEM07MhZeHV9kqbXoKdyVuC5uZ9WpLvMNmGtamYs7l7ScV_Qi0Ku7WHrfC90-WexprbF0MvjCrXAzsTrfeh5R0uwsfZ8ZbcBDD0mt1BkwiFj0vrvyZLXZBn16MrAqwf_mBGFo8CmEg/s320/Antti%20Hurskainen.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Antti Hurskainen. <br />Kuva: Laura Malmivaara</td></tr></tbody></table>Arto
Mellerin </span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">mukaan taiteen tulisi viedä kokijansa ”perusjärkytyksen” äärelle. Jotta
tämä onnistuisi, Hurskainen tunnustaa kieltäytyvänsä onnellisesta elämästä,
vaikka hänen ”elämättä elämisensä” vaimoa ja lapsia varmasti rassaa.
Taiteellisesti merkittävä panos vaatii uhrinsa.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Prosessi on ollut
hidas ja yllätyksetön. Valmista tulee joka aamu, kun sanon elämälle ”ei” ja
alan kirjoittaa.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> Vaikka Hurskainen kertoo tavoittaneensa kirjailijan työn
ilottomuuden jo 16-vuotiaana, hänkään ei voi välttää satunnaisia
ilonpilkahduksia: ”sanavalinta tai rytmillinen oivallus voi kannatella läpi
aamun”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hurskainen jatkaa tinkimättömällä linjallaan tunnustaessaan
olevansa konservatiivinen hihhuli. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">En saa
konservatiivisuudestani selkärankaa vaan taskulampun, jonka valossa kuljen läpi
edistysmielisten pimeyden. Puristan lampun leuan ja rinnan väliin. Tarvitsen
käsiäni kirjoittamiseen ja rukoukseen.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUhsJQ8qgIHA6PiYqOVBNX7-S4Qmj38XjNmWtlnux7gll1MPHcQYjBgRbD5luIXZtBdjze6dJqRCfL6O3B41AtsCpie9UfRUHZ0pRkCK1BIF33YYonrrrBuWQ8ANK1dIF4BHNgsUUqlhepPoDAJ4pW8dkpRYHKlVYqNaEK8pnZXjRo77odoVgLg_5XmOQ/s4320/P1100056.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4320" data-original-width="3240" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUhsJQ8qgIHA6PiYqOVBNX7-S4Qmj38XjNmWtlnux7gll1MPHcQYjBgRbD5luIXZtBdjze6dJqRCfL6O3B41AtsCpie9UfRUHZ0pRkCK1BIF33YYonrrrBuWQ8ANK1dIF4BHNgsUUqlhepPoDAJ4pW8dkpRYHKlVYqNaEK8pnZXjRo77odoVgLg_5XmOQ/s320/P1100056.JPG" width="240" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksityiskohta Tuomo Laakson <br />malauksesta Pieta.</td></tr></tbody></table>Esseessä ”Joensuu-trilogia” Hurskainen käsittelee omien
kokemustensa lävistämänä lauluntekijä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikko
Joensuun</b> levytrilogian <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Amen </i>kolmea
teemaa: yksinäisyyttä, uskoa ja kuolemaa. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Helluntailaisperheeseen syntyneen masentuneen
muusikon usko ei häntä enää kannattele. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Amen
</i>kaikuu autiossa maisemassa, josta Jumala on kadonnut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hurskaisen matka uskovaiseksi on ollut päinvastainen.
Hänen mukaansa moniselitteistä ja hidasta tarpomista kohti tunnustusta: ”usko
on minulle hengissä pitävä voima”. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseisti kertoo kuunnelleensa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Amenin</i> kappaletta ”Closer My God” uskoon
tulemisensa vuosina: ”hengitin varmuutta sen melankoliasta ja pimeydestä. Se
oli aarre, ” jonka Joensuu pudotti polun varteen kulkiessaan vastakkaiseen
suuntaan”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseessään ”Kirjasodan muistolle” Hurskainen suree
kirjasotien kuolemaa. Hän kaipaa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hannu
Salaman, Paavo Rintalan</b> ja kumppaneiden aikaa, jolloin kirjoja vielä
luettiin, niistä kiivailtiin, niitä sensuroitiin ja niiden vuoksi jouduttiin
leivättömän pöydän ääreen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nykyään kirjoja ei enää tarvitse lukea, jotta niitä voisi
kommentoida ja paheksua. Cancel- ja woke-kulttuurin aikakaudella somen
vesilasissa pirskahtelevat kirjalliset myrskyt laimenevat saman tien. Teini-influensseri
ilmaisee tuohtumuksensa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Aleksis Kiven</b>
romaanista postaamalla: ”Kuvata nyt seitsemää cis-miestä metsässä.” Ketä
kiinnostaa?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Viimeisessä esseessään ”Pyhä Seppälä” Hurskainen kertoo
kiinnittäneensä työpöytänsä taakse kirittäjiensä kuvia, eräänlaisia ikoneita. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/08/mika-on-minun-totuuteni.html">Marguerite Durasin</a></u></b> ja muutaman
muun seurassa seinällä kirjailija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/02/juha-seppala-merille.html">JuhaSeppälä</a></u></b> pitelee kädessään keksiä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Turun
Sanomien</i> rakeisessa kuvassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Seppälälle oli tuolloin myönnetty Pyhän Henrikin
kulttuuripalkinto novellikokoelmasta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mitä
sähkö on?</i> Palkintoperusteissa todettiin Seppälän kuvan elämästä olevan ”tarkka
ja armoton, mutta totuudellisuudessaan puhdistava ja vapauttava”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Samoin voisi luonnehtia Hurskaisen esseitä. Olen poiminut
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">En kieltäytynyt aseista</i> siiviläni
suodattamia ajatteluun usuttavia sattumia. Jokainen meistä lukee omalla
tavallaan, eikä luettu kirja ole kaikille sama, se avautuu itse kullekin eri
tavoin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">En kieltäytynyt aseiden </i>soppatykki
tarjoaa ammennettavaa isolla kauhalla monenlaisille lukijoille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kuolema vaanii esseistin silmäkulmassa tummana varjona: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rakennan lauseita, jotta ymmärtäisin, että
en ymmärrä mitään kuolemasta, johon verrattuna mikään muu ”teema” ei ole
kouristuksenomaisten ymmärrysyritysten arvoinen. <o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">En usko kirjailijan uuvahtavan vaikka ”näppäimistö
odottaa päällensä romahtavaa otsaa, joka muotoilee käsikirjoitustiedoston
viimeisen merkkijonon”, sillä luotan Hurskaisen Seppälältä lainaamiin sanoihin:
”Senkö vuoksi kirjoitan, ettei mikään päättyisi.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Antti
Hurskainen: </span></b><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">En kieltäytynyt
aseista.</span></i><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="hhttps://www.siltalapublishing.fi/ttps://www.teos.fi/"><span style="mso-bidi-font-family: Arial;">Siltala,</span></a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> 2024. 214 s. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuomo
Laakson</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> maalauksia näyttelyssä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Se tuntui
todelta</i> Galleria <u><a href="https://ama.gallery/">AMAssa</a></u> 31.3. saakka.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-79893037864012398872024-03-02T23:32:00.000-08:002024-03-02T23:42:08.894-08:00Leena Krohn: Sydänystävä<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Ihmiset ovat hyönteisiä oudompia”</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Leena
Krohnin itse kuvittama lastenkirja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sydänystävä</i>
vie Helsinkiä muistuttavaan Sellsinkiin, sen kaduille, kahviloihin, oopperaan
ja Kauppahalliin. Vanhan rouvan kumppanina vaeltaa koiravainaan valjaisiin
puettu kookas jymyjäärä. Palkittu kirjailija haastaa teoksellaan myös
varttuneempaa lukijaa.</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU6euMq5bs7t38tSQYCR6OCbtyKYLZH-W6njS6MYEafHTKw6zOPMVPJQjZwYGbO427bTeye3BX2u6lGj3bUc_lTNugtNU2bhyphenhyphenys8pY2-bycoKS2yyOBqc5NoN-vlf8JMow-Y45XcbNtOOs_EwF5fGruakGeuSoxRLknLhxKopAlUaY-bmLNn4RqB_cJGU/s640/Krohn_Syda%CC%88n_etukansi%202_6.10%20(1).jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="452" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU6euMq5bs7t38tSQYCR6OCbtyKYLZH-W6njS6MYEafHTKw6zOPMVPJQjZwYGbO427bTeye3BX2u6lGj3bUc_lTNugtNU2bhyphenhyphenys8pY2-bycoKS2yyOBqc5NoN-vlf8JMow-Y45XcbNtOOs_EwF5fGruakGeuSoxRLknLhxKopAlUaY-bmLNn4RqB_cJGU/w283-h400/Krohn_Syda%CC%88n_etukansi%202_6.10%20(1).jpg" width="283" /></a></div>”<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Leena Krohn</b>
tunnetaan syvällisenä ajattelijana ja näkijänä, jonka mietteistä syntyy
merkityksillä ladattuja lauseita. Ne venyttävät mielikuvituksen rajoja ja
johtavat ajattelua aina uusille urille”, kirjoitin palkitun kirjailijan teoksesta
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/05/leena-krohn-mita-en-koskaan-oppinut.html">Mitä en koskaan oppinut</a></u></i>. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Krohnin edellisessä lasten (ja aikuisten) kuvakirjassa <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/01/leena-krohn-luuta.html">Luuta</a></u></i> piikatyttö joutuu
mierontielle työnhakuun luutansa kanssa ja kokee kovia tylyssä maailmassa.
Helppoa ei aina ole rouvalla ja kuusijalkaisella hapsenkakkiaisellakaan kuten <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sydänystävästä</i> (Teos) paljastuu. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hyönteiset ovat jo pitkään lennelleet Krohnin teosten
lehdillä. ”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kadotus</i>-romaanissani vanha
rouva taluttaa kaupungilla suurta kovakuoriaista. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kadotukseen</i> se ehkä lensi <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tainaronista</i>
ja sieltä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sydänystävään</i>. Hyönteiset
ja kovakuoriaiset kiehtovat minua, mutta ihmiset ovat hyönteisiäkin oudompia”,
Krohn on todennut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjan aukeamat kertovat pehmein värisävyin maalatuin
kuvin ja loppusoinnullisin säkein runomuotoon kirjoitetun tarinan ihmisten ja eläinten
ongelmallisesta suhteesta monesta näkökulmasta. Jäärä auttelee rouvaa parhaansa
mukaan<i style="mso-bidi-font-style: normal;">: toi postin, vei roskat ja kassia
kanniskeli. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Ihan sydänystävänä hän
talossa eli.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kalasatamassa, tornitalojen katveessa, ikuisessa varjossa,
tutkija rouvaa houkuttaa julmaan keikkaan: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hänet
upotan formaliiniin ja leukansa leikkaan</i>. Reipas rouva ei ystävää petä: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">– Näpit irti! komensi rouva. – Hän osaa purra!
Haluatteko amputoitua jalkaanne surra?</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Rouvan seurassa oopperassa niin primadonna kuin
kontratenori, oopperan konna, vuorosanansa hukkaavat, kun hapsenkakkiaisen
aitiossa huomaavat. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ei yleisö ollut ihastunut
heihin, ja pian he katosivatkin kulisseihin.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Seikkailun jälkeen apetta rouva ja jäärä kaipaa. Kauppahallin
tiskiltä puolukkagraavattua siikaa ja puolikas made, ei se kahdelle ole liikaa.
Tekisi mieli lyöttäytyä pyöräksi kolmanneksi parivaljakon kuljettamaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiksxmadlv_eUWsqJglo9sk-7zvNMufK8yMxyqDZhEFQUbnlo_ICdamxsP8-O0g3n9Cf6Mb5Qo7LSbcu5quu3a3eJwasiwp3QclWxSUaGKtRZqFr90bY84eyJIw3mhaeCDPug6VIHxZTcArnaSHWcvHLgR6LlGAUCQ3dAyhdKD56e4wbp1UvQ4zzxDhsck/s4320/P1090987.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3240" data-original-width="4320" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiksxmadlv_eUWsqJglo9sk-7zvNMufK8yMxyqDZhEFQUbnlo_ICdamxsP8-O0g3n9Cf6Mb5Qo7LSbcu5quu3a3eJwasiwp3QclWxSUaGKtRZqFr90bY84eyJIw3mhaeCDPug6VIHxZTcArnaSHWcvHLgR6LlGAUCQ3dAyhdKD56e4wbp1UvQ4zzxDhsck/w400-h300/P1090987.JPG" width="400" /></a></div><br />Vaikka herkkuja tarjolla on monenmoista, ei ne vaan jäärälle
maista. Männyn kaarna houkuttaa, lentoon kuusijalkaista kannustaa. Vapauden
kaipuu olla ja mennä, valjaista vapaana lennellellä. <span face="Arial, "sans-serif"">Kun jäärä siipensä oivaltaa, vain hetken se vie, kun ne
häntä jo kuljettaa.</span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ei ole eläin
ihmiskunnan renki</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sen aistit
paremmat paljon on kuin meillä Homo sapiens – sukukuntaan syntyneillä. Sillä
sanattoman on tiedon tuntosarvet. Samaa tietoa käyttävät muuttolintujen parvet.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tähän päättyy yhteinen taival rouvan ja jymyjäärän. Oli
matka oiva tää, se muistoihin jää. ”Voisiko seuraava kumppani olla
rescue-kissa?” aprikoi rouva apeissa tunnelmissa. Tottahan hän ymmärtää
vapauden vietin, joka jäärää taivaalle lennättää. Rouva maljan kohottaa
ystävälle katoavalle:<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> Mukini nostan
terveydeksesi. Kuohukoon leuoissasi männyn mesi!<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzknyH0gQhGR5MVgT4GMAIzXwwrIAmroJwpg20VJ9sLkxJPYRoCkUEirO5Nflgnjkbmz4VU_h3veL1bxZfxrgrg5k8QlzuF9uDrzAlgbkwzAo6xqHS1JY4MIEoQ-Vs4b-EaoS8uvr0scpeGXVCHfJhaTv7QWXokrxoVEEtZ1N28GkncxdWfjStDULcxUY/s3974/P1090988.JPG" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3974" data-original-width="2721" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzknyH0gQhGR5MVgT4GMAIzXwwrIAmroJwpg20VJ9sLkxJPYRoCkUEirO5Nflgnjkbmz4VU_h3veL1bxZfxrgrg5k8QlzuF9uDrzAlgbkwzAo6xqHS1JY4MIEoQ-Vs4b-EaoS8uvr0scpeGXVCHfJhaTv7QWXokrxoVEEtZ1N28GkncxdWfjStDULcxUY/w274-h400/P1090988.JPG" width="274" /></a></div><br />Leena Krohnin kepeä piirrosjälki, tarkka silmä ja taito pukea
havaintonsa nykymenosta fantasian kaapuun hymyilyttää ja vakavoittaa. Niin
hänen romaaneissaan kuin kuvakirjoissaan kyse ei ole maagisesta realismista
vaan turhuuksien pintakuohun läpi porautuvasta tinkimättömästä ajattelusta. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Sydänystävä</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> heittää hyvästit
myös SELLsingiksi muuttuneelle Helsingille. Kaupungille, joka myy puistikkonsa,
kallionsa ja urbaanit luontosaarekkeensa gryndereille. Tuhoaa vanhoja kauniita
rakennuksia ja rakennuttaa tilalle entistä korkeampia, rumia laatikoita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”Synnyinkaupunkini viimeaikainen kehitys, joka ei
miellytä minua, on saanut minut muistelemaan lapsuuteni ja nuoruuteni
kaupunkia. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sydänystävä</i> on minun hyvästijättöni
Helsingille, sydämeni kaupungille, joka on luovutettu sijoittajien
hyväksikäyttöön”, Krohn toteaa surullisena. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ei silti anneta periksi. Puolustettavaa riittää: Lapinlahti,
Kivinokka, Vartiosaari… puhumattakaan gryndereiden himoitsemista keskustan
vielä avoimista pienistä aukioista. On käsittämätöntä, että Elielinaukiolle
suunnitellaan parhaillaan massiivista rakentamista. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Sitoutumaton <u><a href="https://www.facebook.com/groups/731022090955195/">Ympäristöliike Helsinki</a></u> jakaa
asiantuntijainformaatiota ja tekee parhaansa sydänystävämme puolustamiseksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Teksti ja kuvitus: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Leena
Krohn. </b><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sydänystävä</i>. <u><a href="https://www.teos.fi/">Teos</a></u>,
2024. 40 s. Kirjan viimeistellyn graafisen ilmeen on suunnitellut <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marjaana Virta</b>.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-28707658432142401312024-02-25T03:15:00.000-08:002024-02-25T03:15:28.861-08:00Totta vai tarua?<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Tuukka Sandström: <i>Tappio
tai kuolema</i></span></b></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuukka
Sandströmin viihteestä ja kirjallisuudesta kumpuavissa teksteissä kyytiä saavat
niin Knausgårdin kuin tekoälyn luomat henkilöhahmot, niin Iida Rauman <i>Hävitys</i> kuin <i>Game of Thrones.</i> Todellisuuden ytimeen porautuva esseekokoelma <i>Tappio tai kuolema</i> tarjoaa tervetullutta
aivojumppaa.</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kai se on vähän
pöhköä yrittää jonkin kirjan tai leffan läpi katsoa, minne maailma on menossa
tai mistä se on tulossa. Tai edes itse.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyk6r7cHrz30hNOnk3oQienPk6omuRbGU8dgiJypkhzyWpS9pLwkDHp_bKbjpdcanuULJ6rbWksmusnZprlW_t-2c4rhElgUNzs4UCQgkbN1viqOcYGyRW9PjdHP5_FmwWE66G6zGXpwX2bKP1UVTUDP-3rQoUNPqRRKdJ5n8LJ2drs9dnul9TUQLEeYU/s2237/Tappio%20tai%20kuolema.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2237" data-original-width="1417" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyk6r7cHrz30hNOnk3oQienPk6omuRbGU8dgiJypkhzyWpS9pLwkDHp_bKbjpdcanuULJ6rbWksmusnZprlW_t-2c4rhElgUNzs4UCQgkbN1viqOcYGyRW9PjdHP5_FmwWE66G6zGXpwX2bKP1UVTUDP-3rQoUNPqRRKdJ5n8LJ2drs9dnul9TUQLEeYU/w254-h400/Tappio%20tai%20kuolema.jpg" width="254" /></a></div><br />”Lapset hakkaavat taas”, Helsingin Sanomat otsikoi <b>Tero Kartastenpään</b> arvion <i>Karate Kidin</i> jatko-osasta <i>Cobra Kidistä</i>. <b>Tuukka Sandströmin</b> mielestä arvio menee pieleen siinä, että vaikka
aikuisten maailmassa ongelmat eivät ratkea väkivallalla, lasten viidakossa
vallitsee vahvemman laki.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseekokoelmassaan <i>Tappio
tai kuolema</i> (Avain) Sandström tunnustaa olleensa itse koulukiusattu. Hän halusi
Karate Kidiksi puolustaakseen itseään kamppailulajin avulla. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Pasifistiäiti ei kuitenkaan
antanut pojalleen lupaa mennä karatetunneille, mutta judo vaikutti riittävän
väkivallattomalta. Parin vuoden treenaamisen jälkeen Judo Kidiä ei enää
kiusattu. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseessä <i>Vihan
symmetria</i> Sandström palaa koulukiusaamiseen lukemalla <b>Iida Rauman</b> Finlandia-palkittua romaania <i><u>Hävitys – Tapauskertomus </u></i>kuin piru <i>Raamattua</i>. Rauman teoksen päähenkilö Ira on samaa mieltä
Sandströmin kanssa siitä, että kiusaamisen päämäärä on taata kiusaajalle asema
ja identiteetti hänen omassa kuplassaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Mutta kun Sandström väittää, että ”Rauma kuvaa vihaamisen
melkein sankarillisena”, eikä näe eroa Iran ja kiusaajien vihan välillä, olen
eri mieltä. Kiusaajalle viha on oman egon pönkitystä, Iralle syy nousta
vastarintaan, katkaista sadistinen peli. Sillä jos aina antaa kiusaajilleen
anteeksi, kidutus ei lopu, se vaan jatkuu, todistaa kiusatun heikkoutta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseessään <i>Pyypilli
</i>Sandström pohtii kysymystä, ”mikä on henkilöhahmo?” Autofiktiobuumin myötä niin
sosiaalisessa mediassa kuin kirjallisuudessa on tungosta tällä saralla. Esseisti
osuu naulankantaan todetessaan, että sosiaalisen median aikakautena
”perusasetus ei ole tunnustus, sisäisen ja kätketyn tuominen näkyviin, vaan
naamion poraaminen yhä syvemmälle kalloon”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Norjalainen kirjailija <b>Karl Ove Knausgård</b> yritti kaapata todellisuudesta haltuunsa massiivisella
kuusiosaisella autofiktiosarjallaan <i>Taisteluni</i>.
Se oli yritys, kuten Sandström toteaa, ”voittaa kirjallisuus kirjoittamalla,
paljastaa elämä, päästä kirjallisuuden läpi totuuteen”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3jnUYhWqKFoFPaOUSEeq_3gw3Xzvtur6ZaWzYNJsyhivVmtJA9y2wBndYo6QKy8yynY4jNGqRfM62WVPRxqruVknRQ_0_IKpL029PZeH_LxOTPUjQvRC9yZW7wIIPjwE5pSH7CWSYMFpim7dZSPKB6R6qR2BD2ruw9hMBaXcJVUziamr8jzDYC76W2lQ/s4524/Tuukka%20Sandstr%C3%B6m.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4524" data-original-width="3307" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3jnUYhWqKFoFPaOUSEeq_3gw3Xzvtur6ZaWzYNJsyhivVmtJA9y2wBndYo6QKy8yynY4jNGqRfM62WVPRxqruVknRQ_0_IKpL029PZeH_LxOTPUjQvRC9yZW7wIIPjwE5pSH7CWSYMFpim7dZSPKB6R6qR2BD2ruw9hMBaXcJVUziamr8jzDYC76W2lQ/w293-h400/Tuukka%20Sandstr%C3%B6m.jpg" width="293" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuukka Sandström on kirjailija ja vapaa <br />kustannustoimittaja. Kuva: Varpu Eronen</td></tr></tbody></table><br />Hanke oli tuomittu epäonnistumaan. <i>Taisteluni</i> oli fiktiota, joka kuvasi Knausgård-nimisen
henkilöhahmon elämää. Tämän Knausgård itsekin myöntää sarjansa kuudennessa osassa:
<i>En ole kertaakaan sanonut läheskään sitä
mitä mieltä oikeasti olen, en ole kuvannut sitä mitä oikeastaan olen nähnyt</i>.
Kirjallisuuden ja todellisuuden välinen kuilu jäi ylittämättä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Olisiko tekoälystä apua valaisemaan henkilöhahmojen ja
todellisuuden arvoituksia? AI tuottaa henkilöhahmoja tuosta vain sormia
napsauttamalla. Se tosin tarvitsee identiteetin synnytystyöhön valtavan
tekstimassan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sandström kertoo GPT-4-kielimalliin perustuvasta
Bing-keskustelubotista, joka sai hermoromahduksia ja alkoi suoltaa ruokotonta
kieltä, kun keskustelut sen kanssa venyivät. Dialogien pituuksia oli
rajoitettava, jotta botin ylilyönnit saatiin estettyä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Bingin harharetkistä huolimatta suuret kielimallit
pystyvät dialogeissaan esittämään uskottavasti todellisia henkilöitä. Mutta
onko niillä tietoisuus? Jos kieli ei tavoita todellisuutta eikä tietoisuutta,
miten kieleen perustuva simulaattori voisi siinä onnistua?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Me ihmiset olemme kuilun paremmalla puolella, me <i>tunnemme</i> miltä todellisuus tuntuu, me
tunnemme kipua, kaipausta, rakkautta. Meillä on tietoisuus, vaikka tiede ei sitä
pystykään selittämään. Tätä informaatiota emme kykene jakamaan kanssakulkijoille
kirjoittamalla tai ohjelmoimalla sitä tekoälylle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kenties Iida Rauman <i>Hävityksen</i>
henkilöhahmo A:n ratkaisu todellisuuden ongelmaan osuu sittenkin parhaiten
maaliin: ”mielikuvitukselliset väitteet ja sepitetyt lauseet ovat joskus ainoa
tapa ilmaista totuus.” Hyvästi autofiktio, olemme palanneet fiktion pariin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Huomaan ajautuneeni sepittämään omaa ”esseetäni” Tuukka
Sandströmin teoksen inspiroimana. Sehän on hyvän kirjan merkki. Esseekokoelman <i>Tappio tai kuolema</i> esittämät ajatuspolut, arvelut ja väitteet eivät
jää piiloon sivuille vaan herättävät lukijan uteliaisuuden ja jatkavat matkaa hänen
mielessään ja tajunnassaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuukka
Sandström: <i>Tappio tai kuolema. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://avain.net/tuoteryhma/kustantamo/3172646">Avain</a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">. 2024. 158 s.</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span></p>
<p><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> </span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-49172528159436485902024-02-13T02:30:00.000-08:002024-02-15T04:00:06.928-08:00Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Lähimmäiseksi kasvamisen taito</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jos
on tietoa, herkkä kieli ja mieli, niin 1800-luvun lopun hämäläisestä
vaivaistalostakin saa aikaan elävää, koukuttavaa draamaa. Johanna Annola taikoo
menneen maailman lukijan silmien eteen romaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valkenee kaukainen ranta</i>. Kertomuksen teemat ovat ikiaikaisia ja
universaaleja.</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”Taide voidaan aistia, sitä ei voida selittää, niin kuin
ihminen voi aistia toisen ihmisen – syntyy ehkä lämpöä…” Rafael Wardi<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJXZ8lkQpQHdZywhJyJt7Bc1sG_oQ8Yznnh6eTYp4Ao0_YWA2K12xUzQsEA2Asr-TWIy1IhQW2thy4wvVitYIkOz30FSWYmdGSNFYWK7mr7XmOquYHM0CuN1zKPfLVH0LSOgL-xNJRAUxiyHzJgWPvBaxukwn0lhDNpdV8g1qv0OzXmtQjpNiB4d47iY/s931/Valkenee%20kaukainen%20ranta%20kansi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="931" data-original-width="576" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJXZ8lkQpQHdZywhJyJt7Bc1sG_oQ8Yznnh6eTYp4Ao0_YWA2K12xUzQsEA2Asr-TWIy1IhQW2thy4wvVitYIkOz30FSWYmdGSNFYWK7mr7XmOquYHM0CuN1zKPfLVH0LSOgL-xNJRAUxiyHzJgWPvBaxukwn0lhDNpdV8g1qv0OzXmtQjpNiB4d47iY/w248-h400/Valkenee%20kaukainen%20ranta%20kansi.jpg" width="248" /></a></div><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">Eletään kesäkuuta 1897 pienessä kaupungissa Saimaan
rantamilla. Nelikymppisen Ulrikan pieni lapsi on menehtynyt, mutta muuten hänellä
menee hyvin: aviopuoliso Antti työskentelee kaupungin kassanhoitajana ja poika
Väinö käy lyseota. Perhe asuu hyvin hoidetun puutarhan ympäröimässä kauniissa
valkoisessa talossa.</p><o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tämä ei Ulrikalle riitä, hän haluaa enemmän: Antin
parempaan virkaan, Väinön ylioppilaaksi, kattokruunuja, koreamman
kahviserviisin ja ennen kaikkea pääsyn Rouvasväenyhdistykseen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Johanna Annolan</b> tekstin rauhallinen
poljento ja vanhahtava kieli hänen ensimmäisessä historiallisessa romaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valkenee kaukainen ranta</i> (Siltala) tempaa
mukaansa heti ensi riveiltä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Annola on historiantutkija, joten faktat tarinassa ovat
kohdallaan. Päärooliin nousee hänen ilmeikäs kerrontansa, joka luo aitoa
ajankuvaa ja loihtii kirjan henkilöistä lihaa ja verta olevia ihmisiä. Tekstissä
vilahtelevat vanhat sanat ihastuttavat: kyökki, tampuuri, porstua… Voisiko ne
ottaa uusiokäyttöön?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun kaikki entinen romahtaa, Ulrikan on parsittava
elämänsä kokoon niistä sirpaleista, joita jäljelle jää. Mitä mahdollisuuksia on
tarjolla miehensä siivellä eläneelle naiselle? Kukkaistyttönä Helsingin katuja
kiertelemään hän ei aio ryhtyä. Oljenkortena rutiköyhälle leskelle tarjoutuu
mahdollisuus pestautua johtajattareksi vaivaistaloon Hämeen sydänmaille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Rappiolle päässyt vaivaistalo ja sen lommoposkinen
asujaimisto, surkeiden maahisten joukkio, herättää kopeassa johtajattaressa halveksuntaa.
Tänne hän ei jää, kunhan vain saisi Väinön ensin kustannettua ylioppilaaksi…<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ulrika pistää tuulemaan ja ryhtyy kohentamaan niin
retuperälle repsahtanutta laitosta kuin sen vaivaisten eloa ylenkatseensa
voimaannuttamana. ”…<i style="mso-bidi-font-style: normal;">vähäisempien
kaitseminen lienee aina ollut ylempien säätyjen tehtävä” lennähti hänen
suustaan silkinkeveänä</i> talon uudelle voudille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6EdpMgW89qpes0Me3vbM245ukEilDh5SwdYvs51ab72oGNbw0xVCKZisx63gSU-MtdpAlk6CVHEgZE4LwMj6wymzuHUSCJ42ajyACx7nInkU0Pfb6RJaZj9zq0uUxEhRIrCIiZ892XMuMVb8jOV-XEoPJ9-bSAfFannLEc5R1Xuu_WVWVaYNVlKrPzws/s1024/Nurmij%C3%A4rven%20vaivaistalo.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="644" data-original-width="1024" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6EdpMgW89qpes0Me3vbM245ukEilDh5SwdYvs51ab72oGNbw0xVCKZisx63gSU-MtdpAlk6CVHEgZE4LwMj6wymzuHUSCJ42ajyACx7nInkU0Pfb6RJaZj9zq0uUxEhRIrCIiZ892XMuMVb8jOV-XEoPJ9-bSAfFannLEc5R1Xuu_WVWVaYNVlKrPzws/w400-h251/Nurmij%C3%A4rven%20vaivaistalo.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nurmijärven vanha vaivaistalo. Nurmijärven museon kuvakokoelma</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Nykyajan mukavuuksiin tottuneelta menee sormi suuhun
menneen maailman askareiden kuvausta lukiessa. Ei siitä niin kauaa ole –
runsaat sata vuotta – kun pyykit ensin liotettiin, jonka jälkeen ne hakattiin
kartuilla puhtaaksi, keitettiin, vietiin kärryillä rantaan huuhdottavaksi,
väännettiin ja ripustettiin kuivumaan. Patjoihin laitettiin uudet oljet, ja jos
laitoksessa oli hurstia valmiina, siitä ommeltiin uudet patjapussit puhki
kuluneiden tilalle.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Työnteon lomassa vaivaistalossa eletään kuten muuallakin
ihmisten kesken, kenties vain vähän ”luonnollisemmin”: juoruja, nahinoita, tappeluja
ja yöjuoksuja piisaa. Annolan vaivihkainen huumori keventää mainiosti
kertomuksen tunnelmaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun kansanvalistuksen nimiin vannova pitäjän opettajatar paikalla
piipahtaessaan pahoittelee Ulrikan elämän tapahtumattomuutta syrjäisellä
vaivaistalolla, tämä huokaisee: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mikä nyt
tapahtumiseksi luetaan.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ulrikan itselleen sepittämä ylväs sukuhistoria alkaa murentua
uusien tietojen valossa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nyt isoäiti
halusi mukaan kertomukseen. Hedvig lavensi tarinaa itsepintaisesti, koukkusi
mukaan monta kerrosta uusia värejä, kunnes lopputulos muistutti vikaan mennyttä
patalapuntekelettä.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0qC3atZktXCe7iTz8iQhHgWZ3KI-iH1BN3sYH0jLSv4g0kFyRZDjWyAtY4R_H09ViQnkeXVhvuFX9gmmz7Fu3g-d-U-ANPnTuKbyV4zOTSAQR_Z8wSnumIL9xzDK9kGE6jb6c1B9pH4qLHxNQ-72aXPG6RsdeQtx11HuC8UC0wUMEo4rrASmNebAReTI/s384/Johanna%20Annola.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="384" data-original-width="310" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0qC3atZktXCe7iTz8iQhHgWZ3KI-iH1BN3sYH0jLSv4g0kFyRZDjWyAtY4R_H09ViQnkeXVhvuFX9gmmz7Fu3g-d-U-ANPnTuKbyV4zOTSAQR_Z8wSnumIL9xzDK9kGE6jb6c1B9pH4qLHxNQ-72aXPG6RsdeQtx11HuC8UC0wUMEo4rrASmNebAReTI/w323-h400/Johanna%20Annola.jpg" width="323" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">FT Johanna Annolaa kiinnostaa historiassa millaiset<br />maailmat olivat menneisyyden ihmisille mahdollisia.<br />Kuva: Laura Malmivaara</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Herkällä psykologisella silmällä Annola luo uusia tasoja,
merkityksiä, syitä ja seurauksia kertomuksen edetessä. Niiden myötä Ulrikan,
maahisten kielellä Röökkinän, maailmankuva alkaa laajentua ja syventyä. </span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hänen hoidokkiensa
harmaasta massasta hahmottuu yksilöitä, ihmisiä kohtaloineen ja kärsimyksineen,
mutta myös tietoineen ja taitoineen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Annola ei osoittele vaan antaa ihmistensä puhua.
Viimeisillään raskaana oleva nuori Lyyti parahtaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuka palkkaisi piian, jonka asiat ovat tällä tolalla?</i> Niin, ”maattu
nainen” ja ”äpärälapsi” eivät armoa ansaitse, vaivaistaloon vaan. Naisen asema
ei tuohon aikaan ollut kummoinen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun Ulrika nirskauttaa saksien terät yhteen, Annolan
kielikuva rävähtää lukijan tajuntaan kuin salamanisku. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kankaaseen ilmestyi railo, joka kasvoi jokaisella nirskauksella. (…)
Ursula leikkasi rikki illalliskutsut, hääjuhlat ja lapsen hautajaiskahvit,
kaikki hän silpoi</i>. Vanha pöytäliina saa uuden elämän Lyytin lapsen
kapaloliinoina.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ulrika näkee menneen vihdoin selvästi, tajuaa ahneutensa
ja sen hirvittävän hinnan. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin selvästi,
että se tekee kipeää</i>. Kun mennyt on yö, on jatkettava eteenpäin. Valkoinen
talo kattokruunuineen saa vaipua muistin syövereihin, sillä Ulrika on löytänyt polunpään,
paikkansa maailmassa ja kaukana siintävän rakkauden. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Johanna Annolan uusi, vahva kirjallinen ääni vei
mukanaan, herätti henkiin niin vaivaistalon elämänmenon kuin ihmisen kaipuun
toisen luo. Jään odottamaan innolla jatkoa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Johanna
Annola: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valkenee kaukainen ranta. </i></span></b><u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><a href="https://www.siltalapublishing.fi/">Siltala</a></span></u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. 2024. 354 s.</span><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p> </o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-15410469020504006542024-02-03T04:34:00.000-08:002024-02-04T04:44:52.191-08:00<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Patrick Modiano: <i>Chevreusen
vuodet</i></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Vaarallisia lapsuusmuistoja<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Nobelisti
Patrick Modiano tavoittelee jälleen katoavaa menneisyyttä muistin sirpaleista
uusimmassa romaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Chevreusen vuodet</i>.
Näin hän hahmottelee pala palalta, kirja kirjalta täydentyvää fiktiivistä
omakuvaa.</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Mutta miten
järjestää kaikki yli viidenkymmenen vuoden takaiset signaalit ja morsetetut
viestit ja löytää niiden punainen lanka?<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmjvNpbDsie2cd0DNyZG4OZM8pQ-eFOyH8TCobhfEd4DZQ4PsrTrgtmiLFUYT7wdEQvj6mMqLcnJAYuDBGMk1WA5g2NHEgonsSzmge0cozLw-OBnjFaYqrx6OO9iOQTT6Iuf0H444KSHsN5prt2JHElJvFBYxQXg0JQOQwBTsSK46hEqWVK41-ok38RJ0/s2491/Chevreusen%20kansi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2491" data-original-width="1535" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmjvNpbDsie2cd0DNyZG4OZM8pQ-eFOyH8TCobhfEd4DZQ4PsrTrgtmiLFUYT7wdEQvj6mMqLcnJAYuDBGMk1WA5g2NHEgonsSzmge0cozLw-OBnjFaYqrx6OO9iOQTT6Iuf0H444KSHsN5prt2JHElJvFBYxQXg0JQOQwBTsSK46hEqWVK41-ok38RJ0/w246-h400/Chevreusen%20kansi.jpg" width="246" /></a></div><br />Vuonna 2014 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut
”muistamisen taituri” <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Patrick Modiano</b>
on sanonut kirjoittavansa jatkuvasti samaa teosta saadakseen selkoa
menneisyydestään ja sen vaikutuksesta identiteettiinsä. <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face="Arial, "sans-serif"">Hänen
kolmannessakymmenennessä romaanissaan </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";">Chevreusen
vuodet</i><span face="Arial, "sans-serif""> (WSOY) lapsuuden pitkät varjot ulottuvat aikuisuuteen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Modianon perhetausta häilyy hänen teostensa taustalla. Hänen
italianjuutalainen isänsä ja belgialainen äitinsä tapasivat Pariisissa saksalaismiehityksen
aikana. Monet kirjailijan teosten aiheet kumpuavat tuon ajan kokemuksista. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hänen
vaikuttavassa dokumenttiromaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/01/patrick-modiano-dora-bruder.html">Dora Bruder</a></u></i> päähenkilö jäljittää 15-vuotiaan juutalaistytön vaiheita
Pariisissa juutalaisvainojen aikana.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Pariisi tarjoaa Modianon teoksille estradin, jolla hänen
henkilönsä – usein hänen alter egonsa – harhailevat. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minun Pariisini on täynnä haamuja</i>, hän kirjoittaa teoksessaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/12/patrick-modiano-uinuvia-muistoja_15.html">Uinuvia muistoja</a></u></i>. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Chevreusen vuodet</i> on sen sukulaisteos,
mutta nyt hän uppoaa syvemmälle menneisyyteen, lapsuuteen saakka.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Modiano aloittaa viemällä lukijan parikymppisen Jean
Bosmansin ja salaperäisen Camillen seuraan vietnamilaisravintolaan Maubertin
aukion ja Seinen väliselle kadulle. Radiossa soi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Serge Latourin </b>esittämä<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>tunnelmallinen
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Vj4QDfjX6aA">Douce dame</a></u></i> (ihana nainen)
kuusikymmenluvulla. Bosmans muistaa, että heidän keskusteluissaan toistui usein
nimi Chevreuse, tuo vihreä laakso Pariisin lähistöllä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Nimi, Chevreuse, vetää magneetin lailla muitakin muistoja
Bosmansin mielen syövereistä, ihmisiä, katujen ja paikkojen nimiä. Mitä
tapahtui viitisentoista vuotta sitten Chevreusen laaksossa sijainneessa talossa
rue du Docteur-Kurzennen varella, jossa Bosmans lapsena asui?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Entä mitä hämärähommia suunniteltiin huoneistossa Porte d’Auteuil’n
liepeillä? Kyseenalaiset tyypit kokoontuivat sinne illalla ja yöllä salongin
matalille divaaneille huokailemaan kuin haamut? Pahinta kaikesta on, että nämä
haamut eivät suostu enää pysyttelemään Bosmansin muistin syövereissä vaan ruumiillistuvat
ilmielävinä hänen arkeensa, outojen sattumien saattelemana.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8PwSMXqfpFCGmIozz9b5aK_NafvVESo05yLUo20qzBSFR0nbLcG8Ad11urXfGbOJxQKtKOLrGsnALvHgZ3T-jzzjnU7kzUCAjnf41UUuSdvgvsUOm9ZGhUO6FJ_1R_Gpg90e5HgyDYY17frkXj0ztG212caUJt0ZnRa766bpDAMOKCewDRgR3JKFilUo/s300/Modiano_Patrick_LK-1-300x237.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="237" data-original-width="300" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8PwSMXqfpFCGmIozz9b5aK_NafvVESo05yLUo20qzBSFR0nbLcG8Ad11urXfGbOJxQKtKOLrGsnALvHgZ3T-jzzjnU7kzUCAjnf41UUuSdvgvsUOm9ZGhUO6FJ_1R_Gpg90e5HgyDYY17frkXj0ztG212caUJt0ZnRa766bpDAMOKCewDRgR3JKFilUo/w400-h316/Modiano_Patrick_LK-1-300x237.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Patrick Modianon tuotanto käsittää romaanien lisäksi <br />elokuvakäsikirjoituksia, laulunsanoituksia ja esseitä.<br />Kuva: Robert Jean-Francois / Lehtikuva</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Bosmans haluaa ottaa selkoa asioista. Niinpä hän alkaa
kirjata irrallisia huomioita ja vähäpätöisiltä tuntuvia seikkoja sinisiin
vihkoihin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sama päti
muistinpirstaleisiin, joita hän kiireesti koetti kirjata talteen: erään
elämänvaiheensa muistikuvia, joiden näki vilisevän ohitse ja painuvan
lopullisesti unohduksiin.</i> <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Modiano ei briljeeraa kielellä, eikä hänen teoksistaan kannata
etsiä filosofisia viisauksia. Muistin taiturin keinot ovat toisaalla. Hän
kykenee vähin keinoin luomaan tunnelman, joka vangitsee lukijan pauloihinsa,
upottaa lumottuun uneen. Tiettyjen seikkojen ja lauseiden toisto kussakin kirjassa
sekä teoksesta toiseen rummuttaa tekstiin rytmiä mantran lailla. Toiston ansiosta
Modiano tuntuu aina kirjoittavan samaa teosta, mutta teemaa varioiden, eri
näkökulmista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kääntäjä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lotta
Toivanen</b> sai Vuoden 2023 Kalevi Sorsa -palkinnon ansioistaan ranskalaisen
kirjallisuuden tunnetuksi tekemisestä. Hän suomentaa jälleen Modianon mutkattoman
tuttavallista kieltä elävästi. Toivasen käyttämät ilmaukset ja sanat kuten ”ei
tohtinut”, ”hortoilemaan” ja ”hinkata” luovat aitoa ajankuvaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23uryCDcbbYwYztC_7zD0QfNyYTSApHNqm83yqXMGFtsfRyLLMrS4q1zwT0sUqaJZ6HaDNV1UgMVIzZBV0VMU9opK9xxtxiRaxFwJEj0FivuYeROQXPNKDC9tr3b5ncVJLRbjQwxt3RQ3moTtVHmMfLkmJx4j0M0OUtnQPIhGFYeh8pDKhXFkREMcDkU/s3997/P1090774.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3010" data-original-width="3997" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg23uryCDcbbYwYztC_7zD0QfNyYTSApHNqm83yqXMGFtsfRyLLMrS4q1zwT0sUqaJZ6HaDNV1UgMVIzZBV0VMU9opK9xxtxiRaxFwJEj0FivuYeROQXPNKDC9tr3b5ncVJLRbjQwxt3RQ3moTtVHmMfLkmJx4j0M0OUtnQPIhGFYeh8pDKhXFkREMcDkU/w400-h301/P1090774.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marja Malin akryylimaalaus Seinästoori 1.</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Romaani yltyy dekkariksi, kun paljastuu, että Bosmans on
lapsena nähnyt jotain, josta hänet vedetään nyt tilille. Oliko hän ollut
vaarallinen todistaja? Menneisyydestä ilmaantuneiden kyseenalaisten tyyppien
rengas kiristyy uhkaavasti hänen ympärillään.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Camille kehottaa Bosmansia olemaan varovainen.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Muistiinpanojensa avittamana Bosmans alkaa kirjoittaa romaania
päästäkseen eroon entisestä elämästään ja piinaavista haamuista. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sivu sivulta hän ujutti heidät
rinnakkaistodellisuuteen, jossa heitä ei tarvinnut pelätä</i>. Näin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">yksi elämänvaihe oli liuennut tai
pikemminkin imeytynyt sivuihin kuin imupaperiin</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Samoillessaan lähes puoli vuosisataa myöhemmin muistojensa
hämärtyvässä yössä Bosmans alkaa epäillä romaanihenkilöidensä todenperäisyyttä.
Olivatko he sittenkin olleet pelkkiä mielikuvituksen luomia hahmoja? ”Raja todellisuuden
ja fiktion välillä on joskus häilyvä”, Bosmans toteaa. Sama pätee Modianon
unenomaisiin, lumoaviin teoksiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Patrik
Modiano: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Chevreusen vuodet. </i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><u><a href="https://www.wsoy.fi/">WSOY</a></u>. 2024. 170
s.</span><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">(<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Chevreuse</i>). </span><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ranskasta
suomentanut</span><span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Lotta
Toivanen</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Marja
Mali</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> tekee akryylimaalauksillaan saman kuin Modiano teksteillään: hakee
muistikuvien ja unenomaisten ajatusten pohjalta muistumia menneestä
näyttelyssään <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Seinään merkitty</i>
<u><a href="https://www.galleria12.fi/">Galleria G12:ssa</a></u> 20.2. saakka.<o:p></o:p></span></span></p><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span><p></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-57026146973971777152024-01-28T23:50:00.000-08:002024-01-28T23:50:01.086-08:00Marja-Terttu Kivirinta: Kriitikon katse – Melankolian monet kasvot<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Merkityksillä ladatun taiteen tulkki</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Marja-Terttu
Kivirinnan kymmenen esseetä taiteesta ja taiteilijoista teoksessa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kriitikon katse – Melankolian monet kasvot</i>
valaisevat taiteen roolia elämän mysteerin edessä. Samalla teksteistä syntyy
luonnostelma pitkän linjan kriitikon ja taidehistorioitsijan mielenmaisemasta. </span></b><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Taide on
merkityksillä ladattua kieltä. Merkitykset elävät ja saavat tulkintojen myötä
uusia määritelmiä tai ainakin tarkennuksia.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1gQuRMaggSCvqSGG7td10SUprdAji6iUX4izVHUZbzB7Lwvtwo77xJYwIOTImtZ-rdadb-hg3r4lwHsCJKOmDcnybpIADF79x8_jnLG-Nkz_6mG6Dm628WhK7EIpVNuhmyc3AJCXUrOwW_k52iZulWk5uA4VgN_pnziisVnMXL3Tl9yfbknXEYZNorFg/s345/kriitikon_katse_1200-qcobz5e4k7kqccp31776lgoao8ius7hdizx8je7eo0.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="345" data-original-width="223" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1gQuRMaggSCvqSGG7td10SUprdAji6iUX4izVHUZbzB7Lwvtwo77xJYwIOTImtZ-rdadb-hg3r4lwHsCJKOmDcnybpIADF79x8_jnLG-Nkz_6mG6Dm628WhK7EIpVNuhmyc3AJCXUrOwW_k52iZulWk5uA4VgN_pnziisVnMXL3Tl9yfbknXEYZNorFg/w259-h400/kriitikon_katse_1200-qcobz5e4k7kqccp31776lgoao8ius7hdizx8je7eo0.jpg" width="259" /></a></div><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Pitkään <i>Helsingin
Sanomien</i> taidekriitikkona toiminut <b>Marja-Terttu
Kivirinta </b>on myös väitellyt tohtoriksi ja kirjoittanut tietokirjoja, kuten lasin
mestarista <b><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/04/marja-terttu-kivirinta-tapio-wirkkala.html">Tapio Wirkkalasta</a></u>.</b><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kivirinta kutsuttiin vuonna 2023 Suomen arvostelijain liiton
kunniajäseneksi. Niinpä Parvs kustantamon <i>Kirjoituksia
taiteesta ja arkkitehtuurista</i> -kirjasarjassa julkaistu esseekokoelma tulee
sopivaan aikaan valaisemaan kriitikon polkuja taiteen kentällä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Näyttelyt ovat pysäyttäneet Kivirinnan katsomaan menneeseen,
sieltä nykypäivään ja tulevaan. Vuonna 2016 hän matkusti varta vasten Pariisiin
nähdäkseen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Paul Kleen</b> näyttelyn <i style="mso-bidi-font-style: normal;">L’ironie à l’ouvre</i> ja ennen kaikkea taiteilijan
vuonna 1920 maalaaman teoksen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Angelus
Novus</i>. Kirjansa ensimmäisessä artikkelissa hän analysoi sen monitulkintaista
historiaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Filosofi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Walter
Benjaminin</b> kokoelmiin kuulunut maalaus toivon taivaallisesta viestinkantajasta
muuntui ajan myötä eri tulkinnoissa tuhon enkeliksi, joka kauhistuneena katsoo sotien
raunioita, haluaisi auttaa, mutta myrsky työntää häntä väistämättä selkä edellä
kohti tulevaa, edistystä. Teokseen kiteytyi ”melankolia, pessimismi,
katastrofit, kauhu ja tuho".<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Monet taiteilijat ovat viitanneet maalaukseen
tuotannossaan kuten <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Wim Wenders</b>
elokuvallaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Berliinin taivaan alla</i>
ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Laurie Andersson </b>laulullaan: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Backwards into the future. / And this storm,
this storm / is called. / Progress.</i><o:p></o:p></span></p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQPgD0GxDvJ5yE4gIcLpfQ4eDmHNLKsoHVoH0hnHs-AB5CQx4q9N3aqn8uuxY35Tvqik-cez-TTAo1fqPCpUCC4wXmw1LgWj_SEwPQW0sqJYRzSe8uvaF6BYD06A-JZjEq7aBChX8LfjxuuNUDaJU7e18c721SV-F0Q-IiDKHg_Tr4ECK0ZxnhDsh47gk/s324/Klee,_paul,_angelus_novus,_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="260" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQPgD0GxDvJ5yE4gIcLpfQ4eDmHNLKsoHVoH0hnHs-AB5CQx4q9N3aqn8uuxY35Tvqik-cez-TTAo1fqPCpUCC4wXmw1LgWj_SEwPQW0sqJYRzSe8uvaF6BYD06A-JZjEq7aBChX8LfjxuuNUDaJU7e18c721SV-F0Q-IiDKHg_Tr4ECK0ZxnhDsh47gk/s320/Klee,_paul,_angelus_novus,_1920.jpg" width="257" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paul Klee: Angelus Novus, 1920</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br />Marjatta
Tapiolan</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> näyttely <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Toisin sanoin</i> Lahden
Visuaalisten taiteiden museo Malvassa vie Kivirinnan jälleen menneeseen, mutta
palauttaa saman tien takaisin. Näyttelyssä oli Kivirinnalle tuttuja, hänen jo
aiemmin analysoimiaan taiteilijan varhaisempia töitä sekä niistä maalattuja
toisintoja, uudelleentulkintoja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Näyttelyn avainteoksessa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kolme naista</i> vuodelta 1980 ”kahden seisovan naisen välissä istuu
kasvoiltaan vanhaksi ahdistunut nuori nainen kaksi lasta sylissään”. Taiteilijalle
paluu menneeseen, yli neljänkymmenen vuoden taakse, oli raskasta. Vaikuttavan
maalauksen teoslapussa Tapiola kertoi: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Maalauksessa ovat
äitini Kerttu ja tätini Rauha. Minä olen keskellä heidän välissään, sylissä
pienet tyttäreni Aina ja Zaida. Olin juuri eronnut ja nämä naiset häpesivät
sitä mielettömästi ja tuomitsivat minut ankarasti</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">.<o:p></o:p></span></p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgczKV-x-5qicdgd2SNoTIA6RUW3A2SVtEMI7qz0zVJIoRHtdFfFV1Kk1wJ_vPJ7lfWQL1_jm1j2pcaDzTfKPJtnzdx5o8OvKf-2dxsvQLnbD8-DGyVv4HtfinhgMcj5TPRVRUmYgceEZZoXFDMahUqgHrN1mn1jgYYNBpgm9zKFavvT1FwZV6ZtXbV6yE/s3543/marjatta_tapiola_kolme_naista_1980_kuva-lahden-visuaalisten-taiteiden-museo-malva_tiina-rekola.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3543" data-original-width="3053" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgczKV-x-5qicdgd2SNoTIA6RUW3A2SVtEMI7qz0zVJIoRHtdFfFV1Kk1wJ_vPJ7lfWQL1_jm1j2pcaDzTfKPJtnzdx5o8OvKf-2dxsvQLnbD8-DGyVv4HtfinhgMcj5TPRVRUmYgceEZZoXFDMahUqgHrN1mn1jgYYNBpgm9zKFavvT1FwZV6ZtXbV6yE/s320/marjatta_tapiola_kolme_naista_1980_kuva-lahden-visuaalisten-taiteiden-museo-malva_tiina-rekola.jpg" width="276" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marjatta Tapiola: Kolme naista, 1980</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br />Marjatta Tapiola kuului 1980-luvulla esiinnousseiden
nuorten (nais)maalareiden eturintamaan. Hänen aiheensa ja työvälineensä ovat
vuosien varrella vaihtuneet, mutta kuten Kivirinta kirjoittaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Marjatta Tapiola on pysynyt taiteen kentällä
ja pysyy. Taidemaalarina, joka voi tehdä taiteessaan mitä ikinä haluaa tehdä.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Toinen, jo edesmennyt taiteilija, joka teki mitä tahtoi,
oli luonnonlapsi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Outi Heiskanen</b>. Tai
kuten <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tuula Karjalainen</b> hänestä
kirjoittamansa elämäkerran nimitti: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taiteilija
kuin shamaani</i>.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Heiskanen oli
ensimmäisiä performanssitaiteilijoita ja graafikko, jonka
mielikuvituksellisissa grafiikkakollaaseissa, kompiiseissa, luonto, eläimet ja
ihmiset, ”pensastuulikansa”, elelee omassa universumissaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Heiskasen fantasiateoksissa ovat läsnä rakkaus,
seksuaalisuus ja kuolema, kuten Kivirinta on esseensä nimennyt. Ateneumin
suuren näyttelyn sitaatissa taiteilija toteaa tämän itse:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kuvan syntyminen,
sen kulkeminen lävitseni on aina suuri kokemus, orgasmiin verrattava, usein
siihen liittyy rakkauskokemus tai valtava myötätunto.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Leena
Luostarinen</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> kuului, Marjatta Tapiolan ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marika
Mäkelän</b> ohella, 1980-luvulla aloittaneisiin vahvoihin maalareihin. Hänen
aistillisten, silmää hivelevien maalaustensa aiheet kumpusivat alitajunnasta,
nähdystä ja koetusta, toistuvista symboleista. Kivirinta kutsuu häntä
”romantiikan papittareksi”. <o:p></o:p></span></p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdBKsw46PpfJX9HEyMSftIzYBOHmI4ZkyVuwqmOkHBEPHXAMWVF0RLWe_qieZsmZAmHUVVZy92wZEQzXp4we652s3IvPVf1CV0Ra_w8SyfFGq6Pc7ri20UW46onfwAGZiFz-Q4n624PhAveJ4b0prUiOjbYGuXE0hRYCCOrLyf8cWqhDViuDpimpQPPgc/s1000/Leopardi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="684" data-original-width="1000" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdBKsw46PpfJX9HEyMSftIzYBOHmI4ZkyVuwqmOkHBEPHXAMWVF0RLWe_qieZsmZAmHUVVZy92wZEQzXp4we652s3IvPVf1CV0Ra_w8SyfFGq6Pc7ri20UW46onfwAGZiFz-Q4n624PhAveJ4b0prUiOjbYGuXE0hRYCCOrLyf8cWqhDViuDpimpQPPgc/s320/Leopardi.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leena Luostarinen: Leopardi III, 1981</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br />Olemassaolon merkitystä herkissä töissään pohtiva
taiteilija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kuutti Lavonen</b> luonnehtii
Luostarisen maalauksia: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niissä kamppailee
voimakas ja herkkä minä kohti menetettyä ylevää tai sukeltautuu yhtä hyvin psyykkisen
syvyyden syövereihin, alitajunnan voimavirtojen vietäväksi.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Esseekokoelmansa viimeisessä luvussa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kaipuu – Kind of Blue</i> kriitikko kääntää katseen itseensä, omaan
elämäänsä. Monien meidän, rakkaitamme menettäneiden, vierellä kulkee alati
kaipuun sininen hetki. Marja-Terttu Kivirintaa kohtalo on kolhinut viime
vuosina rankasti.<o:p></o:p></span></p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjFhB-a5vubhz7g_w5x__3V-Gu28KY37Wk78H80thjaQu5zE1FeYyCs8TyJltYR0-MIpHq3rWTMl-cKK0mmHof_x0UgllFdm4a9vC-iJeppVID-qp52yfV4kHTOzA3Lc412kVjElPpjgXY4jUZmDBdB4FnvbIGMKE6VhlbCQv5MrMC5yneHTsT9mJ_u7w/s230/Marja-Terttu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="230" data-original-width="162" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjFhB-a5vubhz7g_w5x__3V-Gu28KY37Wk78H80thjaQu5zE1FeYyCs8TyJltYR0-MIpHq3rWTMl-cKK0mmHof_x0UgllFdm4a9vC-iJeppVID-qp52yfV4kHTOzA3Lc412kVjElPpjgXY4jUZmDBdB4FnvbIGMKE6VhlbCQv5MrMC5yneHTsT9mJ_u7w/w282-h400/Marja-Terttu.jpg" width="282" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marja-Terttu kuvattuna Glorian Antiikkiin 4/2014.</td></tr></tbody></table><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hän menetti aviomiehensä pitkän sairauden uuvuttamana,
uuden alun mahdollisuuden vei rakkaan ystävän kuolema. Itse hän sai diagnoosin
parantumattomasta sairaudesta. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kun ahdistuksen syvimmällä hetkellä edes <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Miles Davisin</b> lumoavat sävelet eivät tuoneet
hänelle lohtua, ikkunasta lennähti talitiainen hänen edesmenneen miehensä
valokuvan päälle. Taivaallinen viestintuoja.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kristillisessä kuvataiteessa maasta taivaaseen kohoavat
tikkaat ovat vakioaihe. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Joel Haahtela </b>on
kuvannut niitä pienoisromaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/01/joel-haahtela-jaakobin-portaat.html">Jaakobinportaat</a></u></i> samoin kuin monet kuvataiteilijat <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anselm Kieferistä Maaria Wirkkalaan</b>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kivirinnan saatua syöpädiagnoosin juhannuksena 2021 sairaalapappi
soitti hänelle.”Mistä me nyt puhumme? Kuolemastako?”, kysyi kriitikko. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Papin vastaus lohdutti, käynnisti Kivirinnan
ajanlaskun uudelleen: ”Noh, onhan tässä välissä vielä paljon portaita…” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Marja-Terttu
Kivirinta: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kriitikon katse – Melankolian
monet kasvot.</i></span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> <u><a href="https://parvs.fi/">Parvs</a>,</u> 2023, 200 s <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p> </o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-26838714184190248642024-01-16T02:47:00.000-08:002024-01-16T02:47:22.271-08:00Heikki Nenonen: Hetkiä Berliinissä<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Berliini pintaa syvemmältä</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Heikki Nenonen vie teoksellaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hetkiä Berliinissä</i> lukijan mukaan kiinnostavalle vaellukselle
kaupunkiin, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Paradoksaalisesti
suurkaupungin hälinässä hän kuulostelee myös hiljaisia ääniä sisimmästään.</span></b><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">…Berliini, tuo
Euroopan historian käsittämättömän kiehtova päänäyttämö. Ja sieluni sisäisen
maailman ulkoinen estradi.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOWcs8binzVhLtn7lM0PGatpxZPCf7ZoFeR-AM4maXpiMM7TKxrI8rMn47XAzzgo0H9UiKwUEzBy7y-WIooEJ1A-8fS57KcA3xV2PY8TOaBHEt61sYir3W_nkkMshhS25SzR3ewHj6M-2lkTuYVtAjAdVaQeSFCRd6K1UOCROViSvI7yrdlm03hDkEtSA/s2303/Hetkia_Berliinissa_RGB.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2303" data-original-width="1594" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOWcs8binzVhLtn7lM0PGatpxZPCf7ZoFeR-AM4maXpiMM7TKxrI8rMn47XAzzgo0H9UiKwUEzBy7y-WIooEJ1A-8fS57KcA3xV2PY8TOaBHEt61sYir3W_nkkMshhS25SzR3ewHj6M-2lkTuYVtAjAdVaQeSFCRd6K1UOCROViSvI7yrdlm03hDkEtSA/w276-h400/Hetkia_Berliinissa_RGB.jpeg" width="276" /></a></div><br />Yhdeksänvuotiaan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Heikki
Nenosen</b> ensimmäinen mielikuva Berliinistä on Ilkka-lehden valokuva, jossa
ihmiset kiipeilevät graffiteja täyteen piirretyn muurin päällä. Kaupungin kahtia
jakanut 155 kilometrin pituinen fundamentalismin suojavalli oli murtunut lähes 30 vuoden sulun jälkeen vuonna 1989.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Lehtiartikkelit, kirjat ja elokuvat kertovat järkyttäviä
tarinoita epätoivoisista ihmisistä, jotka hyppivät ikkunoista, yrittivät
kiivetä muurin tai piikkilankaesteiden yli pakoon länteen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jos haluaa saada
kattavan kuvan tuon ajan tapahtumista, Nenonen suosittelee <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Helena Merrimanin</b> arkistotietoihin perustuvaa teosta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pako Berliinin ali</i>. Siitä on tehty myös palkittu
reaaliaikainen dokumentti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Tunnel</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Pahin muuri luikerteli kuitenkin ihmisten korvien väliin
manipuloinnin, disinformaation ja pelon saattelemana. Historian ratas on
pyörähtänyt kierroksen, ja se mikä tapahtui DDR:ssä, toistuu nyt Venäjällä ja
monessa muussa diktatuurissa. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Meri Valkama</b>
on käsitellyt aihetta monesta näkökulmasta Helsingin Sanomien esikoispalkinnon
voittaneessa romaanissaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/11/meri-valkama-sinun-margot.html">Sinun,Margot</a></u></i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nenonen tarkentaa katseensa lukuisiin Berliinin historiaa
huokuviin arkkitehtuurin monumentteihin, niin paikattuihin, uudelleen
rakennettuihin kuin raunioksi jätettyihin muistomerkkeihin. Katsellessaan ihmisten
hyörinää </span><span lang="EN-US" style="background: white; color: #00143c; font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 11.5pt; line-height: 150%;">Bernauer Straße</span>lla<span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">, entisellä
umpeen muuratulla kummituspysäkillä, hänen mieleensä tulee tosiasia, jonka
sodan polkemat tietävät: tavallinen arki on elämän ja historian suurinta luksusta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hölkätessään keveästi Tiergartenin vehmaiden lehmusten
katveessa Nenonen antaa ajatustensakin lentää – peräti ajattelun tuolle puolen,
abstrakteihin asioihin kuten Jumalan olemassaoloon. Hän ei ihmettele ihmisiä,
jotka ratkaisevat hankalan asian kieltämällä sen täysin. Häneltä mysteerin
kieltäminen ei onnistu. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikutus
maailmankuvalleni olisi sama kuin toisen silmän peittämisellä on näkökyvylle:
teknisesti ottaen kaikki näkyy, mutta yhtä ulottuvuutta köyhempänä. Elämän
estetiikasta katoaa sen jumalallinen syvyysvaikutelma.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqPIAr3stfkUZzk22qmVqToAw_35S1zkE8WuKl4AzwKo1Y6l66-NTY4xW_F-Tbx3avJewUQegGjhg6MVIebCqeKFqmVfGV3QiE8FSTO2iqciK48sO2wtK8LxuqGMxKwTPKjq8ceQrha339gp_YMcXZBHqKGMxW3qpe6fuJcYgyTuCuchY8JrKi6rbDYUk/s1735/Heikki-Nenonen-2023_3-Kuva-Uzi-Varon-1281x1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1735" data-original-width="1199" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqPIAr3stfkUZzk22qmVqToAw_35S1zkE8WuKl4AzwKo1Y6l66-NTY4xW_F-Tbx3avJewUQegGjhg6MVIebCqeKFqmVfGV3QiE8FSTO2iqciK48sO2wtK8LxuqGMxKwTPKjq8ceQrha339gp_YMcXZBHqKGMxW3qpe6fuJcYgyTuCuchY8JrKi6rbDYUk/w276-h400/Heikki-Nenonen-2023_3-Kuva-Uzi-Varon-1281x1920.jpg" width="276" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heikki Nenonen on pappi, valokuvaaja ja viestijä.<br />Kuva: Uzi Varon</td></tr></tbody></table><br />Sanoilla ja ajatuksilla Jumalaa ei voi tavoittaa, mutta
Nenonen kertoo pienistä, ohikiitävistä hetkistä, jolloin jotain kirkastuu ja
jättää lämpimän jäljen hänen sielunsa rosoiselle pinnalle. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Joel Haahtela </b>on<u> <a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/01/joel-haahtela-jaakobin-portaat.html">trilogiassaan</a></u> kirjoittanut samanlaisista
kokemuksista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Trilogian aloittavassa pienoisromaanissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/04/joel-haahtela-adelen-kysymys.html">Ad</a></u></i></span><a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/04/joel-haahtela-adelen-kysymys.html"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">è</span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><u>len kysymys</u></i></a><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> kerrotaan
varhaisista kelttiläisistä kristityistä, jotka uskoivat, että maailmassa on
ohuita paikkoja, joissa kahden maailman välinen raja häviää. </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";">Niissä paikoissa me voimme tuntea sen mikä
on toisella puolella, ainakin lyhyen katoavan hetken</i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Näistä elämän perimmäisiä kysymyksiä luotaavista
pohdiskeluista Nenonen kapuaa vastakkaisiin tunnelmiin Teufelsbergille,
Pirunvuorelle. Grünewaldin kaupunginosassa sijaitsevaa 122 metriä korkeaa mäkeä
rakennettiin parikymmentä vuotta pommitettujen berliiniläistalojen rakennusjätteistä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Pirunvuorella Nenonen kokee kävelevänsä historian katolla,
berliiniläisten ihmisten kotien, unelmien ja pelkojen raunioilla. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tämä vuori oli rakennettu tästä kaupungista,
sen kaikista elämän ja kuoleman paloista. Tämän berliiniläisempää vuorta, sanan
kaikissa eri vivahteissa, ei ole missään. </i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nenonen kirjoittaa elävästi ja juohevasti, hän ei juutu
yhteen havaintoonsa tai pohdiskeluunsa vaan matka jatkuu hölkäten jalkapallostadionille
ja sieltä natsien vainoamien homoseksuaalien muistoa kunnioittavalle suurelle
tummalle suutelukivelle. Sen aukosta sisällä näkyvän videon suutelevat parit
kuuluvat seksuaalivähemmistöihin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kulkiessa tulee nälkä. Sen tyydyttäminen ei
katuruokaravintoloistaan kuuluisassa Berliinissä ole vaikeaa. Kojujen tuoksujen
huumaamana lähihistoriafani Nenonen tunnustaa heikkoutensa:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minulle
ohikiitävä hetki nakkikioskin pyöreän pystypöydän ääressä on kaupunkilaisen
anonymiteetin ja tasa-arvon yksinkertainen, kaunis ilmentymä. Oudosti rakastan
sitä ketsupin ja ranskalaisten perunoiden tuoksuvaa hetkeä!</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTmAz56cThtyPpLWEk6gvYhH4n0fSMBIfWKDbshKnLMU576zYE2F9lm7NTTCUrkhGS2bhz5SJ4i2EZuiWkdmoy22ALBiwzO6sl3mU6UjFFoqO7emnf8QrqXqPbF7zHJs1c3YGofPBwyXyNrZNt3Yf0QNRwTZrvC8sgDSRPZh-Wp1gwUunU2cq-sf2AVOM/s4074/P1090624.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4074" data-original-width="3220" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTmAz56cThtyPpLWEk6gvYhH4n0fSMBIfWKDbshKnLMU576zYE2F9lm7NTTCUrkhGS2bhz5SJ4i2EZuiWkdmoy22ALBiwzO6sl3mU6UjFFoqO7emnf8QrqXqPbF7zHJs1c3YGofPBwyXyNrZNt3Yf0QNRwTZrvC8sgDSRPZh-Wp1gwUunU2cq-sf2AVOM/s320/P1090624.JPG" width="253" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pirunvuoren takapihalle maalattu Jeesus.</td></tr></tbody></table>Nenosen tummasävyiset, mustavalkoiset valokuvat
täydentävät oivasti kerrontaa, tuovat siihen oman intiimin lisänsä. Sillä,
kuten Nenonen toteaa, ”ihminen valokuvaa tavalla, jolla hän itse katsoo
maailmaa”. Niinpä kuvassa on aina läsnä myös kuvaaja itse.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Heikki Nenosen siivellä on ollut inspiroivaa katsella Berliinin
hetkiä kulkijan silmin. <span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Tämän ohella
kirjoittajan pohdinnat eksistenssistä, ihmisen kosmisesta yksinäisyydestä ja
Jumalasta veivät minut omalle mielenmatkalle. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sillä hyvä kirja ei pääty, kun
sen kannen sulkee, vaan se jatkaa matkaansa lukijan mielessä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Heikki
Nenonen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hetkiä Berliinissä – Kaupunki kulkijan
silmin. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://kirjapaja.fi/etusivu/">Kirjapaja</a></span></u><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">. 2023. 168 s.</span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-4767688698304481552024-01-05T02:35:00.000-08:002024-01-05T02:35:46.224-08:00Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Mitä meillä olisi ilman sanoja?</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miira
Luhtavaara on koonnut rikki menneiden elämien sirpaleita teokseensa <i>Tuhkaksi tekemisen taika</i>. Hän haroo
syvissä vesissä etsiessään vastauksia elämän ja ihmisyyden peruskysymyksiin ja
tavoitellessaan syvän masennuksen olemusta.</span></b><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Ja mitä kirjoituksesta jää? Sanoja, joihin voi takertua.
Koukkuja, joihin joku joskus voi ripustaa jotakin, mitä? Päivämääriä? Kipua?
Ikävää?<o:p></o:p></span></i></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAzPREMiEDjcNts_Rbv2CeUv5KxRdMi1iKwIUINjusymtzqp9AlVwR1IZ8uXzgX99cqb_HJgS5rXvCla22zch9R_AwaqGeNYFTVdMieJgj-eiCkCKLxKd6wlaSikB4S2V0cVrjAEjzLrBO9-dz2bU6KL3q9kbT94MvFTbUO9jakuNrCcniPtyDUjD5WQs/s2115/Tuhkaksi.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2115" data-original-width="1314" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAzPREMiEDjcNts_Rbv2CeUv5KxRdMi1iKwIUINjusymtzqp9AlVwR1IZ8uXzgX99cqb_HJgS5rXvCla22zch9R_AwaqGeNYFTVdMieJgj-eiCkCKLxKd6wlaSikB4S2V0cVrjAEjzLrBO9-dz2bU6KL3q9kbT94MvFTbUO9jakuNrCcniPtyDUjD5WQs/w249-h400/Tuhkaksi.png" width="249" /></a></div><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p>Hans makaa lattialla kasvot mattoon päin, hänen pieni
tyttärensä, Bella, leikkii poneillaan ja <i>Tuhkaksi
tekemisen taian</i> (Teos) minäkertoja Aada yrittää tehdä väitöskirjaa ja pitää
uusperhettä kiinni arjen rutiineissa. Hansin puoliso on kuollut, joten Aadasta
on tullut äidittömän tytön sijaisäiti.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Alkuun elämä sujui, Hans hoivasi Bellaa, antoi
tuttipulloa ja hyssytti. <i>Hän osti minulle
korvatulpat ja pani suihkussa seisaaltaan, jaksoi kaikkea semmoista</i>. Kunnes
paniikkikohtaukset alkoivat, ja masennus upotti Hansin syvään lamaannukseen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miira
Luhtavaaran</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> romaanin taustalla häilyy tanskalaisen elokuvaohjaaja <b>Lars von Trierin</b> <i>Melancholia</i>,
elokuva, joka juontaa juurensa hänen omasta masennuksestaan. <i>Melancholiassa</i> maata kohti lähestyy
taivaalta uhkaava, tuhkaksi tekevä sininen planeetta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuhkaksi
tekemisen taika</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> koostuu lyhyistä, joskus vain virkkeen mittaisista
palasista sivulla kuten: <i>Jos toivo on
häiriö, mitä se tarkoittaa?</i> Kappaleissa on Aadan raportointia arjesta,
hänen mietteitään tekeillä olevasta masennusta koskevasta väitöskirjasta ja <i>Melancholia</i>-elokuvan analysointia, joka
peilaa perheen elämää.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minä yritän vain
poimia tästä elämästä.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> Kirjailija ja opettaja <b>Natalie Goldberg</b> onkin todennut, että ”mitä tarkemmin kirjoittaja
kuuntelee elämää ympärillään, sitä paremmin hän kirjoittaa”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Luhtavuori myös lainaa psykoanalyytikkojen lausumia ja ”hämärän
runoilijoita” kuten <b>Eeva-Liisa Manneria</b>,
<b>Gösta Ågrenia</b> ja <b>Miia Toiviota</b>. Tunnelmaa keventää ”valon
runoilija” <b>Erkka Filander</b>: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Makasimme
selällämme kukkien lattialla. / Ne jännittivät lihaksiaan ja <u>asuttivat
räjähdykset.</u> / Makasimme auringon alla ja näimme sen / syöksyvän pää edellä
puuhun.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Runo on Filanderin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon
voittaneesta kokoelmasta <i>Heräämisen
valkea myrsky</i> (Poesia). Alleviivaus on Luhtavaaran.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOsrgw8FNuVmJwsI5rTZ2SDNYVPEWcTQfwbXd2P4S_FDhZwo34V1Y0x9jY5p1fEdzIQzlrQcvXAH9zLVtcYPvr1BWJrDjQl4seXxvrlKDQV3FallhWUOeOhx8FPAj9sQ8z94SzbgZGjk0ZpMMhZFCEPshSdIb0qDwb3U0Bs2pUs1-YnFOf3cx5Unxza5Q/s2716/Miira.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2716" data-original-width="1920" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOsrgw8FNuVmJwsI5rTZ2SDNYVPEWcTQfwbXd2P4S_FDhZwo34V1Y0x9jY5p1fEdzIQzlrQcvXAH9zLVtcYPvr1BWJrDjQl4seXxvrlKDQV3FallhWUOeOhx8FPAj9sQ8z94SzbgZGjk0ZpMMhZFCEPshSdIb0qDwb3U0Bs2pUs1-YnFOf3cx5Unxza5Q/w283-h400/Miira.png" width="283" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miira Luhtavaara on kirjailija ja psykologi,<br />joka voitti esikoisteoksellaan Ruohikon luut<br />Kalevi Jäntin palkinnon. Kuva: Sofia Aminoff</td></tr></tbody></table>Vaikka kirja koostuu näistä yhteismitattomista,
juonettomista palasista, niistä syntyy elävä kuva niin perheen elämästä kuin Aadan
mielenmaisemista ja ajatuksista. Samalla teos valaa uskoa kielen voimaan
tavoittaa omilla keinoillaan jotain, mitä sanoin ei voi lausua. <i>Kielenkäyttö vaatii luottavaista
vaappumista, puolelta toiselle keikkumista</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikka Hans on lamppukauppias ja valaistusmestari, joka saa
niin myymälät kuin esityksetkin loistamaan valoillaan, hänen sisimpäänsä ei
valo yllä. Psykoanalyyttisten kirjoitusten mukaan masentunut on kuin
koteloitunut, sulkenut mielensä suojakelmuun maailman uhkien pelosta. Lohtu ja
toivo eivät pääse tämän kelmun läpi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Luhtavaara esittää monia kysymyksiä ja etsii niihin
vastauksia. Miksi jotkut masentuvat, mutta toiset eivät? Aadan vanhempi ystävä
ja naapuri Gunnevi kuuluu jälkimmäisiin. Hän on utelias maailmaa kohtaan, odottaa
ilman suojakalvoa elämältä yllätyksiä. <i>Kuvittelee
itsensä runon sisälle</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Entä mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Siihen
tarvitaan jotakin omaa: siivenisku tai pensselinveto, josta ei halua luopua.
Kun Gunnevi lähtee Mallorcalle, hänestä tuntuu vähän oudolta: <i>kuin olisi sittenkin olemassa jokin täysin
vieras, jokin toinen aivan tuntematon maailma.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuhkaksi
tekemisen taikaa</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> ensi kertaa lukiessani joudun pyöritykseen, jossa sanat,
merkitykset, kysymykset, unet ja elokuvat kieppuvat, kietoutuvat. Toisella
lukemiskerralla asiat loksahtivat paikoilleen, ja palasista syntyi taidokas
kertomus, jonka kokonaisuuden jollain rivien välisellä metatasolla mielessäni hahmotan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjphyc7ZApcxy5nwfOmth4tR0G0JSyeRzBhjcKuJMCFzya2d0pbh6PFVfjt3N77s_ZeQ1OGxMKWpE8eAUqn_2CnF-wZTNQB_b1c_ncJVhtSb1T_FprRPJL5pF1vv8OU_ZJfKwJhfGqieFT6rEu8hN1VGciKrFum5abufo1N2D_vyPebPuptUmCpNC8RE60/s3875/P1090545.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2964" data-original-width="3875" height="306" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjphyc7ZApcxy5nwfOmth4tR0G0JSyeRzBhjcKuJMCFzya2d0pbh6PFVfjt3N77s_ZeQ1OGxMKWpE8eAUqn_2CnF-wZTNQB_b1c_ncJVhtSb1T_FprRPJL5pF1vv8OU_ZJfKwJhfGqieFT6rEu8hN1VGciKrFum5abufo1N2D_vyPebPuptUmCpNC8RE60/w400-h306/P1090545.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksityiskohta Aino Kajaniemen kuvakudoksesta Läsnäolo.</td></tr></tbody></table><br />Me näemme, kuulemme, tunnemme, mutta mitä meillä olisi
ilman sanoja? Me olisimme itseemme käpertyneitä rampoja, kyvyttömiä ilmaisemaan
kokemaamme, jakamaan siitä tietoa. Tätä Miira Luhtavaara taitavasti tekee
omalakisella romaanillaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikka teoksen aihe on ankara, syvä masennus, se säteilee
kuitenkin lohtua. <i>On määrätietoisesti
etsittävä toivoa näillä lihaksilla, näillä sydämillä ja näillä reunaehdoilla
mitä meillä on.</i> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">On niin paljon kysymyksiä, joihin meillä ei ole
vastauksia. Yhteen osaan kuitenkin vastata: <i>Miksi
me välitämme niin paljon?</i> Koska me rakastamme. Gösta Ågrenin
runokokoelmassa <i>Katve</i> on säe: <i>mutta jokainen lause päättyy hiljaisuuteen</i>.
Niin myös <i>Tuhkaksi tekemisen taika</i>,
mutta hienon romaanin kaiku jää soimaan mieleeni. <o:p></o:p></span></p>
<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miira
Luhtavaara: <i>Tuhkaksi tekemisen taika.</i></span></b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> <u><a href="https://www.teos.fi/">Teos</a></u>. 2023. 182 s.</span> </p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Aino
Kajaniemen</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> kuvakudoksia näyttelyssä <i>Toisin</i> <u><a href="https://www.galleriaduetto.fi/">Galleria Duetossa</a></u> 28.1. saakka.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-37463347351347029782023-12-28T05:48:00.000-08:002023-12-28T05:48:16.010-08:00<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Riikka Palander: <i>Elefanttien
aika<o:p></o:p></i></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Häpeän aika väistyy</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Riikka
Palanderin romaanissa <i>Elefanttien aika</i>
tansanialaistytön aikuistumisrituaali ja sitä tutkivan suomalaisnaisen elämän
käännekohta niveltyvät yhteen psykologisesti tarkkanäköisessä tarinassa.</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minusta tuntuu kuin olisin matkustanut jostain hyvin
kaukaa, en ainoastaan tuhansien kilometrien vaan mittaamattomien etäisyyksien
päästä, jostain toisesta todellisuudesta tähän missä olen nyt, pölyisenä ja
hiestä märkänä, reppu sylissäni.</span></i></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrajdTW0K1CdO4XXMJmDTtzhRhTjRrV0nlQB89aKHX9xsxkG1pZgehlmGWz-dKxG9TOmY4GeLrAxQMqzzKWUcZB9WuI9WfT5lP2-feEK1euiW5dsxzVeJHBCepHPW5xFjVeFLTi5xlngX8KlXKq5dMFfRUHX7sGsMSlnBS0u1t01ZszzFSYWkiCZByUhw/s400/elefanttien%20aika.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="273" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrajdTW0K1CdO4XXMJmDTtzhRhTjRrV0nlQB89aKHX9xsxkG1pZgehlmGWz-dKxG9TOmY4GeLrAxQMqzzKWUcZB9WuI9WfT5lP2-feEK1euiW5dsxzVeJHBCepHPW5xFjVeFLTi5xlngX8KlXKq5dMFfRUHX7sGsMSlnBS0u1t01ZszzFSYWkiCZByUhw/w273-h400/elefanttien%20aika.jpg" width="273" /></a></i></div><i>Mwali</i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">, sisään suljettu
tyttö, makaa pelkkä lannevaate yllään sikiöasennossa, koska ahdas sänky ei
muuta salli. Hänet on teljetty pieneen, hämärään majaan viikkoja, peräti
kuukausia kestäväksi eristyksen ajaksi. Tämä on osa tytön aikuistumisrituaalia,
<i>unyagoa</i>, pienessä tansanialaisessa
vuoristokylässä luguru-heimon parissa.</span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Tytöstä on tullut kypsä: hän on nähnyt ensimmäiset
veripisarat alushousuissaan. Häpeä on suuri, jos joku huomaa hänen tahriutuneen
mekkonsa. Samalla tyttö oivaltaa, että on asioita, jotka ovat totta, mutta
joista ei voi puhua.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Asiaan vihkiytymättömästä rituaali kuulostaa lähinnä
kidutukselta. </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Riikka Palanderin</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";">Elefanttien aikaa</i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> (Avain) lukiessa käsitys
saa kuitenkin musta-valkokuvaa vivahteikkaampia sävyjä. Tarinan myötä avautuu lugurujen
omintakeinen kulttuuri ja tapa elää vanhojen perinteiden mukaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Vaikka tarina on fiktiota, sillä on vankka
todellisuuspohja, sillä Palander on useita kertoja vieraillut heimon parissa ja
tutkinut aihetta käsittelevää antropologista kirjallisuutta. Hän on eläytynyt
ensimmäiset kuukautisensa saaneen tytön eristysajan tunnelmiin
käsinkosketeltavan fyysisesti ja samalla lähes runollisesti.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hän kävelee
huoneen neliötä äänettömästi liukuen, hän laskee askeleet, niitä on
kahdeksankymmentäneljä. Hänen kitalaessaan tykyttää ruosteen maku. Välillä hän
istuu sängyllään ja itkee pitäen kättä sydämen päällä. Hän ei halua tätä
yksinäisyyttä.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Teoksen minäkertoja, Kirsi, on saapunut kylään
saattaakseen valmiiksi rituaalia käsittelevän gradunsa. Hanke osoittautuu
kuitenkin lähes mahdottomaksi, sillä kyläläiset eivät avaudu ja paljasta
salaisuuksiaan valkoihoiselle naiselle. Kenties tytön kokemusta ei edes voi
pukea sanoiksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOfwgP4rFNpPc5YtUEJ_68u9KXnn3T48E4d5UjQ_fATkEwzZFfxG830DMXUH9A6EcfdwBjZ70OFzIuDXvpP_wSOqM_H7DPL4BcXif6LPgJCQW1__yp9NAS_R0SWQDilkgC3kRU4xZHgq17eKskwxmdaAcuHMGhphgJqFVot3zdYbvIc_GT7EMDxE6Wn7k/s640/Riikka%20Palander.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="527" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOfwgP4rFNpPc5YtUEJ_68u9KXnn3T48E4d5UjQ_fATkEwzZFfxG830DMXUH9A6EcfdwBjZ70OFzIuDXvpP_wSOqM_H7DPL4BcXif6LPgJCQW1__yp9NAS_R0SWQDilkgC3kRU4xZHgq17eKskwxmdaAcuHMGhphgJqFVot3zdYbvIc_GT7EMDxE6Wn7k/w330-h400/Riikka%20Palander.jpg" width="330" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Riikka Palander on kirjailija ja yhteiskuntatie-<br />teiden maisteri. Kuva: Mikko Vattulainen</td></tr></tbody></table>Samalla Kirsi kipuilee hapertuvan avioliittonsa syövereissä
selvitellessään välejään aviomiehensä Markon kanssa katkeilevien puhelujen
välityksellä. Markon mielestä Kirsin hanke on turha, ja antropologia ”vain yksi
kolonialistinen projekti”.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Etäisyyden päästä Kirsin perspektiivi hänen elämäänsä
Markon varjossa alkaa tarkentua. Marko on varakas ja pidetty toisin kuin
syrjään vetäytyvä Kirsi. </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";">Minä elin hänen
säkenistään, kohosin hänen vierellään askelman verran ylemmäs. Hänen säteilynsä
valaisi kasvoni niin, että olin näkyvä.</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Samalla Marko vähättelee ja dominoi. Hänen sanansa ”taittelevat
minut pieneen tilaan kuin liinan, joka mahtuu hänen taskuunsa”. Palander
rinnastaa taitavasti tansanialaistytön eristyksen Kirsin tilanteeseen, elämään,
jossa hänen identiteettinsä on hautautunut puolison vaatimusten alle.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Palanderin ilmaisuvoimainen kieli tuo vuoristokylän
ihmiset, heidän elämänmenonsa ja ympäröivän luonnon elävästi lukijan
mielikuvituksen kankaalle: pölyiset kadut, sinisenvihreät vuoret, pienten
majojen ja talojen hämärän, painostavan helteen ja rajut ukkoskuurot.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vanha nainen pilkkoo
bataatteja tylsällä veitsellä ja heittää palat kattilaan, hän istuu
käsinkudotulla matolla ja laulaa lapsille.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Tarinan edetessä Palander kääntää katseen meihin,
länsimaisiin ihmisiin. Kirsi on tutustunut Hiariin, seuraavaan initioitavaan
tyttöön. Tämä ihmettelee muiden lailla tutkijan kiinnostusta heidän
kulttuuriinsa: ”Eikö teillä ole omat perinteenne? Miksi et tutki niitä?”</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPNHz137eXO0IQGfhXOO0bFNZAbaOy54-S5_O7vdQ8EO7vWk-sEvb85pZqblbEHZ97T0kmUAtaKC0kcFFJFE2wLfhcO4BbN8rmu8MUjF0KLltA_M1YttbHkt2wo-fhNKOPrhoDoOYB8zKlkXqX8pDtUuQAMOYx0IhzY1P8jP2OxrnVpsuOudeSUdzA76Q/s1200/unyago.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="958" data-original-width="1200" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPNHz137eXO0IQGfhXOO0bFNZAbaOy54-S5_O7vdQ8EO7vWk-sEvb85pZqblbEHZ97T0kmUAtaKC0kcFFJFE2wLfhcO4BbN8rmu8MUjF0KLltA_M1YttbHkt2wo-fhNKOPrhoDoOYB8zKlkXqX8pDtUuQAMOYx0IhzY1P8jP2OxrnVpsuOudeSUdzA76Q/w400-h319/unyago.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Unyago ryhmä</td></tr></tbody></table><br />Niin, mitä Kirsi tutkisi? Usvan uumeniin häviävää sukuaan,
jota hän tuskin tuntee tai muistaa. Lapsuuskotinsa asunnossa kantautuvaa
riitelyä, poissaolevaa, lopulta katoavaa isää. Dominoivaa, ailahtelevaa äitiä, jonka
oikkuihin Kirsin lapsuus liukeni. Elämätöntä elämää, joka koteloitui hänen
ympärilleen eristeeksi, häpeäksi.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Majansa hiljaisuudessa Kirsi oivaltaa, ettei hän ole
valmis paluuseen. Hänessä orastaa jokin uusi, joka pyrkii esiin hänen
sisimmästään. Hän on ollut eristyksissä kuin majaan teljetty tyttö. Ainoastaan
sillä erotuksella, ettei häntä kukaan tule päästämään pois. Hänen on itse
murtauduttava vapauteen, omaan aitoon elämäänsä.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Riikka
Palander: <i>Elefanttien aika.</i></span></b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> <u><a href="https://avain.net/tuoteryhma/kustantamo/3172646">Avain</a></u>. 2023. 268 s.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-30877796969379372632023-12-18T01:56:00.000-08:002023-12-18T02:35:33.985-08:00Heini Junkkaala: Pirkko Saisio - Sopimaton<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Voi kun sä olisit vähän toisenlainen”</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <b>Heini Junkkaalan elämäkertateos <i>Pirkko Saisio – Sopimaton</i> nousi
Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Ei ihme,
sillä niin elävästi, vetävästi ja eläytyen hän sukeltaa entisen opettajansa, nykyisen
työtoverinsa ja ystävänsä moni-ilmeiseen elämänmenoon.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face="Arial, "sans-serif"">Kun ryhdyin tähän järkälemäiseen urakkaan, ajattelin, että
minun on löydettävä tutkimuskysymys, joka pitää minut nälkäisenä. Päätin
selvittää, miten kirjailija Pirkko Saision maailmankuva on syntynyt. Kirjoitan
siitä, miten Saisiosta on tullut se, joka hän on.<b><o:p></o:p></b></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfHx0t1D-0arwO-EFJnh5mSV6mUZwSa_687JVDjOloGP6AwgiHe6YszaX0Yx_YsgjS7y4mR4oS_nNvDFdXXx0SW5rD23UAn-ncHpDXzxWgo3OY1wUiwWhozSa733h1QcbbIQ6C7SHbBTc1clwdfGUmVGlNpdsZbjBXp_rp85xL9wM-cnsmy0PWmoqLH0U/s2729/Saisio.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2729" data-original-width="1843" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfHx0t1D-0arwO-EFJnh5mSV6mUZwSa_687JVDjOloGP6AwgiHe6YszaX0Yx_YsgjS7y4mR4oS_nNvDFdXXx0SW5rD23UAn-ncHpDXzxWgo3OY1wUiwWhozSa733h1QcbbIQ6C7SHbBTc1clwdfGUmVGlNpdsZbjBXp_rp85xL9wM-cnsmy0PWmoqLH0U/w270-h400/Saisio.jpg" width="270" /></a></div>Järkälemäinen urakka, tiiliskiven kokoinen ja painoinen teos
venyi lisäaikansa myötä 959-sivuiseksi. Lisää materiaalia kertyi kirjoitusprosessin
aikana päähenkilön kyltymättömän uteliaisuuden ja aktiivisen työskentelyn seurauksena. <div><br /></div><div>Kunnes <b>Heini Junkkaala </b>päätti panna hankkeelle
pisteen eikä halunnut kuulla enää yhtä ainutta uutta Saikin tarinaa: <i>En saa kirjaa ikinä valmiiksi, jos vietän
aikaa kanssasi.<o:p></o:p></i><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Materiaalista ei totisesti ollut pulaa, sillä <b>Pirkko Saision</b> (s. 1949) lähes 50
vuotta kattava tuotanto on käsittämättömän laaja: proosaa, elokuva- ja
tv-käsikirjoituksia, teatteri-, elokuva-, kuunnelma- sekä tv-rooleja. Tämän lisäksi
hän on toiminut opettajana ja professorina Teatterikorkeakoulussa. Hänen toimestaan
sinne perustettiin kirjoittajalinja, josta valmistuu jatkuvasti eturivin
draama- ja proosakirjoittajia. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Junkkaala penkoi arkistoja, haastatteli 26 henkilöä ja
istui sata tuntia kuunnellen Saision tarinointia. Se osoittautui paitsi
antoisaksi myös haasteelliseksi, sillä Saision mielestä mikään ei voita kunnon
tarinaa, eikä totuus sitä ainakaan saa pilata.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjassaan <i>Epäröintejä</i>
Saisio allekirjoittaa tämän: <i>Niinpä en
erota muistoa, haavetta, painajaista, unelmaa siitä, mikä tapahtuu </i>oikeasti<i>, koska mitään </i>oikeasti<i> ei minulle ole olemassa.</i> Tätä ei
Junkkaala purematta niele: <i>Sinun kanssasi
joudun koko ajan epäilemään, onko kertomasi totta. Se on uuvuttavaa ja
etäännyttää minut sinusta</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Junkkaalan valitsema kerronnan sinä-muoto toimii ja tuo
myös hänet itsensä tarinaan mukaan. Finlandia-raadin mielestä ”kirja uudistaa
elämäkertojen kerrontaa. Kirjailijan valitsema sinä-puhuttelumuoto on
briljantti tapa olla samaan aikaan lähellä kohdetta ja kuitenkin vieressä
tarkkailijana. Kirja haastaa lukijan samalla pohtimaan muistojen roolia
tietokirjan materiaalina”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Elämäkerta koostuu lyhyistä luvuista, episodeista, joissa
Pirkko Saision elämänmeno kietoutuu hänen omaelämäkerrallisiin teoksiinsa. Kaikki
sai alkunsa Kallion kirjastosta. Tuleva
Finlandia-palkittu, kahdeksanvuotias Piki päätti ruveta kirjailijaksi luettuaan
lainaamansa <b>Anni Polvan</b> <i>Tiina</i>-kirjan. Haltioituneena hän oivalsi:
Minäkin voin kirjoittaa tarinan!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Esikoisteos <i>Elämänmeno</i>
voitti J.H. Erkon palkinnon. Kun siitä myöhemmin sovitettiin kolmiosainen televisiodraama,
pelätty <b><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/10/hannu-harju-kajava-pelatty-parjattu.html">Jukka Kajava</a></u></b> kirjoitti:
<i>Mitä hyvänsä suunnittelette tekevänne
illalla, perukaa se. Elämänmenon viimeinen osa on tapaus</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj128OeYcfEBN5f5-CTrAFBy2Dx0QfZse29LwYl2TMyypT66trxUZdGL1QTCZ9oCxgzeBmJlT9jJTWXEYWrpXQDzn_uys3KgppdwXV01i6izilod4wMh-lDFjt-bUSk-iLMOfp9oEnENyH-sQe5P9OpQNen2oBKzrJ-tPrwXadHM9dBg6Y5Har_QVGksI/s4095/P1090474.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2874" data-original-width="4095" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj128OeYcfEBN5f5-CTrAFBy2Dx0QfZse29LwYl2TMyypT66trxUZdGL1QTCZ9oCxgzeBmJlT9jJTWXEYWrpXQDzn_uys3KgppdwXV01i6izilod4wMh-lDFjt-bUSk-iLMOfp9oEnENyH-sQe5P9OpQNen2oBKzrJ-tPrwXadHM9dBg6Y5Har_QVGksI/w400-h281/P1090474.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heini Junkkaala on palkittu näytelmäkirjailija, dramaturgi ja<br />ohjaaja. Kuva: Heidi Piiroinen</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Nuorelle, 21-vuotiaalle Saikille avautui aiemmin tuntematon
rinnakkaistodellisuus, kun hän tapasi Nurtsin, <b>Pirkko Nurmen</b>, josta tuli hänen rakastettunsa ja joka vei hänet
Kalevankadun salaiseen homokapakkaan, Ylioppilasteatteriin ja viitoitti lopulta
tien Teatterikorkeakouluun.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun äiti – joka jo kauan sitten oli toivonut, että Pirkko
olisi vähän toisenlainen – sai kuulla Saikin seksuaalisesta suuntautumisesta,
tuomio oli musertava<i>: Minulla ei ole enää
tytärtä</i>. 1970-luvulla homoseksuaalisuus oli vielä rikos, josta saattoi
saada kaksi vuotta vankeutta. Myöhemmin äiti leppyi, mutta totuus oli salattava
sukulaisilta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tuntuu kuin olisin uppoutunut koukuttavaan romaaniin,
sillä niin lennokkaasti Junkkaala Pirkko Saision elämänmenoa luonnostelee.
Teoksen sivuilla vilahtelee julkisuudesta tutuiksi tulleita kirjailijoita, näyttelijöitä
ja taiteilijoita. Saision ihastumiset, vihastumiset, rakkaudet, lapsen syntymä,
kiihkeät taistolaisvuodet, elämänmeno ja ajankuva vilistävät silmien editse kuin
elokuvassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Junkkaala ei kaihda intiimejäkään paljastuksia kohteensa
elämästä. Moni sattumuksista hymyilyttää. Etsiessään jotain syötävää suuren
rakkautensa Honksun, palkitun elokuvantekijän ja ohjaajan, epäkäytännöllisen <b>Pirjo Honkasalon</b> jääkaapista Saikki
löytää sieltä vain filmirullia. Pariskunnan yhteiselo ja yhteistyö on jatkunut siitä
lähtien jo nelisenkymmentä vuotta viimeksi Kruununhaassa ja Madeiralla.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw3lTMiVtWh3XU9VFlunN9l4XOU8kSfmd0gCx8oRoJSm4W7jM6U7m-qr0H9ZnxCbNf2o9wyUDaNNNSzJIdhsiyzzEa7yey3XfZFx7DL63hUarajAvEYED96ZCT9xVUhbQp5lyDOhhiIU3W3fNtwBM2LVEFcOdxFlU8wrX2uaaS3q7FlVUVPdx9CKicv4E/s640/20231218_095114.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="415" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw3lTMiVtWh3XU9VFlunN9l4XOU8kSfmd0gCx8oRoJSm4W7jM6U7m-qr0H9ZnxCbNf2o9wyUDaNNNSzJIdhsiyzzEa7yey3XfZFx7DL63hUarajAvEYED96ZCT9xVUhbQp5lyDOhhiIU3W3fNtwBM2LVEFcOdxFlU8wrX2uaaS3q7FlVUVPdx9CKicv4E/w260-h400/20231218_095114.jpg" width="260" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pirkko Saisio on maamme arvostetuimpia<br />kirjailijoita. Kuva: Heidi Piiroinen</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Saisio pakeni salanimien taakse varjoon saadakseen
kirjoitusrauhaa nimeensä liitetyiltä odotuksilta. Näin syntyivät hänen kenties
henkilökohtaisimmat teoksensa: Jukka
Larssonin väkivaltaa ja homoerotiikkaa tihkuvat kirjat <i>Kiusaaja</i> ja <i>Viettelijä</i>
sekä Eva Weinin nimellä laadittu ”kirjallinen
omakuva” <i>Puolimaailman nainen</i>.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kansainvälistä mainetta niittää nyt – parisenkymmentä vuotta
ilmestymisensä jälkeen – Saision autofiktiivinen trilogia. Sen päätösosa <i>Punainen erokirja</i> voitti
Finlandia-palkinnon vuonna 2003. Teossarjaa on verrattu <b>Tove Ditlevsenin</b> omaelämäkerrallisiin teoksiin, jotka nekin on
viiveellä huomattu, kun kirjallisuusalalla on kiinnostuttu vahvoista nais- ja
queer-äänistä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Pirkko Saisio on teoksillaan saanut kaikkiaan seitsemän
Finlandia-ehdokkuutta, enemmän kuin kukaan toinen suomalainen kirjailija.
Viimeisin hänen palkintoehdokaskirjoistaan on maailmallekin ponnahtanut huima
romaani <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/12/pirkko-saisio-passio.html">Passio</a></u></i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Junkkaala tunnustaa kirjassaan: <i>Kerron, pateettisuuden uhallakin, että minulle Passio on sielun puhetta
sielulle</i>. Romaanin kantavana motiivina voi pitää sanoja: <i>Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää
toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Löytyykö virkkeestä punainen lanka myös Pirkko Saision
tuotantoon? Hän on esiintynyt toisena halutakseen löytää ”toisia itsestäni” vai
löytää itsensä toisista? Saisio on edelleen, pitkän taipaleen jälkeen, mysteeri
”konservaattorilleen”. Sitähän taiteilijat ja taide pohjimmiltaan ovat: mysteerejä,
tutkimusretkiä kieleen, mieleen ja maailman syvyyteen.<o:p></o:p></span></p>
<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Heini
Junkkaala: <i>Pirkko Saisio – Sopimaton.</i></span></b><span face="Arial, "sans-serif""> <u><a href="https://www.wsoy.fi/">WSOY</a></u>. 2023. 959 s.</span> </p></div>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-53580693522731947812023-12-04T06:53:00.000-08:002023-12-04T21:53:08.881-08:00Kalevi Jäntin palkinnot kahdelle nuorelle lupaavalle kirjailijalle<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Niko
Hallikainen romaanillaan <i>Suuri märkä
salaisuus ja </i>Aino Vähäpesola romaanillaan <i>Suurenmoinen epävire</i> voittivat vuoden 2023 Kalevi Jäntin säätiön
palkinnon.</span></b></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br /></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXiZKd0XqczHi5393kQneLh4DnsdMQqwINSOGMpYmBlpEZ9nlFB1CshEgw57VcFmtNUiqKFJYadNWw8ojJPK9ofFrkonsCfwPFY7rpvN0tq9GZq_h_TAP4Sx4qSZmxPs6Dyus9LpSFbp8Yr8x4gOYdi6rih3vsYZhVQV5I5F21QMr-TL3F2sRX9ctiqsg/s4021/P1090426.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2814" data-original-width="4021" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXiZKd0XqczHi5393kQneLh4DnsdMQqwINSOGMpYmBlpEZ9nlFB1CshEgw57VcFmtNUiqKFJYadNWw8ojJPK9ofFrkonsCfwPFY7rpvN0tq9GZq_h_TAP4Sx4qSZmxPs6Dyus9LpSFbp8Yr8x4gOYdi6rih3vsYZhVQV5I5F21QMr-TL3F2sRX9ctiqsg/w400-h280/P1090426.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niko Hallikainen ja Aino Vähepesola palkinnon perustajien<br />Hildur ja Jalmari Jäntin seurassa. Kuva: Hannele Salminen</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />WSOY:n pääjohtaja, professori <b>Jalmari Jäntti</b> ja rouva <b>Hildur
Jäntti</b> perustivat vuonna 1942 säätiön ja kirjallisuuspalkinnon nuorena
kuolleen poikansa muistoksi. <b>Kalevi
Jäntin</b> säätiön tarkoituksena on suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen
palkitsemalla nuoria kirjailijoita. Palkinnon on nyt saanut 136 kirjailijaa.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Säätiön palkintolautakuntaan kuuluvat puheenjohtaja,
kanslianeuvos <b>Satu Jäntti-Alanko</b>
sekä jäseninä VTT <b>Anna Alanko</b>, VTM <b>Leena Alanko</b>, professori <b>Jyrki Nummi</b>, kustantaja, fil.tri h.c. <b>Touko Siltala</b> ja runoilija,
taiteilijaprofessori <b>Saila Susiluoto</b>.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Raadin luettavaksi lähetettiin kaikkiaan 39 teosta,
joiden tekijät ovat alle nelikymppisiä ja julkaisseet korkeintaan kolme teosta.
Palkintosumma oli yhteensä 40 000 euroa, joten kumpikin kahdesta palkitusta saa
20 000 euroa.</span></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”Mielikuvitus on kaikki mitä mulla on”<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Niko
Hallikainen</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> (s. 1989 Helsingissä) seuraa vimmaisella, omintakeisella kielellään nuoren
pojan varttumista Itä-Helsingin lähiössä toisessa romaanissaan <i>Suuri märkä salaisuus</i>. En muista,
milloin yksinäisyys, köyhyys ja puberteetin riivaama keho olisivat saaneet näin
hyperrealistisesti ja samalla surrealistisesti kuvatun muodon.<o:p></o:p></span></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Sanoilla on voimia, ne horjuttavat sisälläni jotain, mikä
juuri hajosi ja alkoi laajeta.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip92W-MvTQkmrl56zc4mtq768VmdXmkDwuZAXKCV39nOsBWDzBO6SJjHKf-7hBN_tpqFN1dY_iqX-xVPn0WDECO2kRA-0mnLKvi0P7qvh9r9jeHSj1ZvK3bV2f4_bAYqj3AwDe5k5ktxhg1CdT9cuNy-zRm3Sm4QSgPpnjNeAZFWPsE9wBmDkc8ODHZiU/s640/9789511421153.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="436" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip92W-MvTQkmrl56zc4mtq768VmdXmkDwuZAXKCV39nOsBWDzBO6SJjHKf-7hBN_tpqFN1dY_iqX-xVPn0WDECO2kRA-0mnLKvi0P7qvh9r9jeHSj1ZvK3bV2f4_bAYqj3AwDe5k5ktxhg1CdT9cuNy-zRm3Sm4QSgPpnjNeAZFWPsE9wBmDkc8ODHZiU/w273-h400/9789511421153.jpg" width="273" /></a></div>Romaani rakentuu lyhyistä kappaleista, joissa tarkat
huomiot ympäristöstä ja tapahtumista kietoutuvat pojan ajatuksenvirtaan,
fantasioihin ja unelmiin. Näin syntyy ulkoisen ja sisäisen välinen vuoropuhelu,
jossa universumi saa uusia muotoja ja taipuu outoihin asentoihin.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Raati ylisti romaanin maagista kertojanääntä. ”Se
yhdistää lapsen vilpittömän tajunnan korkean runollisiin jumal- ja
enkelinäkyihin, villeihin unimaisemiin ja viiltävän tarkkoihin havaintoihin
eriarvoisuudesta. Kertoja ei kaihda korkeaa retoriikkaa: hänen kielensä kukkii
ylettömänä, provosoivana ja yllätyksellisenä”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Takapihalla, peruskoulun lapasesta riistäytyneiden
päättäjäisbileiden viimeisellä yksinäisellä tupakalla poika ennustaa vierellään
tupakantumppeja nokkivalle fasaanille: <i>Jokin
tässä maisemassa, jonka sisällä olen, viestii, että mulla tulee aina olemaan vähän
vaikeaa</i>. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Minä puolestani ennustan, että jo esikoisteoksestaan <i>Kanjoni</i> kiitoksia saaneen kirjailijan vimmainen
ääni on tullut jäädäkseen kirjalliselle kentälle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/11/niko-hallikainen-suuri-marka-salaisuus.html">https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/11/niko-hallikainen-suuri-marka-salaisuus.html</a>
<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><br /></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Arjen kauneudesta ja sen pyhistä hetkistä<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Samoin kuin Hallikaisen esikoinen kirjailijan ja
kustannustoimittajan <b>Aino Vähäpesolan</b>
(s. 1994 Espoossa) esikoisteos <i>Onnenkissa</i>
sai paljon kiitoksia niin lukijoilta kuin kriitikoilta. Teos nousi Helsingin
Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi vuonna 2019. Niinpä hänen uutta
teostaan odotettiin innolla. </span><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzG_Nujwu2qP_jHzis_xqq_IR0d6wMBRfvSZx86BpMBwAaHfgzi5muoYyHr-QImshGMaeG7lDqGFLWH_nhCMfn6wFmdT1VPwVf8wuBcJGA_15qrB-Jj0IBh-SKt1V_Cpz3RVcJczBB_qK2bxVUT2Awup5xfg1ePSQjTk18-qdXXCux6gv5POcRmWH6JMs/s2611/Ep%C3%A4vire.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2611" data-original-width="1653" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzG_Nujwu2qP_jHzis_xqq_IR0d6wMBRfvSZx86BpMBwAaHfgzi5muoYyHr-QImshGMaeG7lDqGFLWH_nhCMfn6wFmdT1VPwVf8wuBcJGA_15qrB-Jj0IBh-SKt1V_Cpz3RVcJczBB_qK2bxVUT2Awup5xfg1ePSQjTk18-qdXXCux6gv5POcRmWH6JMs/w254-h400/Ep%C3%A4vire.jpg" width="254" /></a></div>Hallikaisen
vimmaisen, moniin suuntiin sinkoilevan teoksen jälkeen Vähäpesolan nyt palkittu
<i>Suurenmoinen epävire</i> (Kosmos) tuntuu
rauhaisalta suvannolta, jonka taustalla soi Bachin urkukoraali. Kirjailijan kiireetön,
yksityiskohdissaan tarkka kerronta ylistää arjen pieniä asioita, läheisyyttä ja
ystävyyttä. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Romaani seuraa
kolmikymppisen kustannustoimittaja Viivin ja hänen tuttavapiirinsä arkea
intiimisti läheltä. Viivi on saanut työstettäväkseen Urkujen historian,
Johanneksen elämäntyön. <i>Suurenmoista
epävirettä</i> lukiessa oppii myös tämän soittimista mutkikkaimman historiaa ja
valmistusta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Johannes suree
pilvipalveluihin kadonnutta sivistystä. Hänen mielestään nykyaika on kadottanut
niin mysteerit kuin kädentaidotkin. Johannes itse näkee ihmeitä kaikkialla,
ennen kaikkea taiteessa ja luonnossa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Vaellusretkellä
pohjoisessa Viivin kumppani Manukin törmää mysteeriin pysähtyessään tarkastelemaan
pienenpientä vaaleanpunaista kanervankukkaa: <i>Nyt se on lopullista. Mä uskon Jumalaan. Kanervankukka ei voi olla
olemassa jotenkin itsestään. Ei mikään näin pieni ja yksityiskohtainen.</i> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Viivinkin maailma
rakentuu pienistä asioista: <i>Sanottiin,
ettei ollut pieniä rooleja vaan ainoastaan pieniä näyttelijöitä. Kaikki sujui
hyvin, kun rajasi maailmasta alueen ja laittoi sen niin kauniiksi kuin pystyi.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="color: #222222; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Vähäpesolan
lauseista säteilee hiljaista viisautta, lämpöä ja ymmärrystä meitä vaillinaisia,
epävireisiä ihmisiä kohtaan. Palkintoraadin mukaan ”Vähäpesola kuvaa arkea,
kuolemaa ja elämän pieniä yksityiskohtia viisaasti ja tarkkojen havaintojen
kautta, ja niin lämmöllä, että teos jää soimaan lukijan mieleen kirkkaana ja
lohdullisena”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">On hienoa, että asiantunteva raati löytää vuodesta
toiseen kirjoja, joiden tekijöistä moni jää kirjallisuutemme historiaan. Kalevi
Jäntin palkinnon ovat aikoinaan saaneet muiden muassa <b>Eeva Joenpelto, Pentti Saarikoski, Leena Krohn, Rosa Liksom, Kari
Hotakainen</b>, <b>Sofi Oksanen, Katja
Kettu ja Iida Rauma</b>. Lista osoittaa, että uudet palkitut ovat hyvässä
seurassa. Onnea voittajille!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" lang="EN-US" style="background: white; color: #222222;">Niko
Hallikainen: </span></b><b><i><span face=""Arial","sans-serif"" lang="EN-US" style="background: white; color: #222222;">Suuri märkä salaisuus</span></i></b><b><span face=""Arial","sans-serif"" lang="EN-US" style="background: white; color: #222222;">.</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" lang="EN-US" style="background: white; color: #222222;"> <u><a href="https://otava.fi/"><span style="color: #1177cc; text-decoration-line: none;">Otava</span></a></u>. 2023. 392 s.</span><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Aino
Vähäpesola: <i>Suurenmoinen epävire.</i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <u><a href="https://www.kosmoskirjat.fi/">Kosmos</a></u>.
2023. 247 s. <o:p></o:p></span></p>
<p><span face="Arial, "sans-serif""> </span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-68226754555427390812023-11-27T23:57:00.000-08:002023-11-27T23:57:07.441-08:00Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Mielikuvitus on kaikki, mitä mulla on”</span></b></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> <b>Niko Hallikainen seuraa vimmaisella, omintakeisella
kielellään nuoren pojan varttumista Itä-Helsingin lähiössä romaanissaan <i>Suuri märkä salaisuus</i>. En muista milloin
yksinäisyys, köyhyys ja puberteetin riivaama keho olisivat saaneet näin hyperrealistisesti
ja samalla surrealistisesti kuvatun muodon.</b><o:p></o:p></span></p><p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sanoilla on voimia, ne horjuttavat sisälläni jotain, mikä
juuri hajosi ja alkoi laajeta.<o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrwje1ziSWeE2D80nlrJGLwQ51s0LovS2YCV_8yk2bp56pJBX761rqKmnMViZuWfP1UR2fP9_FoTv9-XINvNYfQYo_8eij4psJ67TyA69icYYWQygPYYp-sOQxl9ot17DR4yqk3NTsPauQYq4ipapHnQCObkvEGDmliioEi4bHowl6QXsvItcJn9W9-4M/s640/9789511421153.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="436" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrwje1ziSWeE2D80nlrJGLwQ51s0LovS2YCV_8yk2bp56pJBX761rqKmnMViZuWfP1UR2fP9_FoTv9-XINvNYfQYo_8eij4psJ67TyA69icYYWQygPYYp-sOQxl9ot17DR4yqk3NTsPauQYq4ipapHnQCObkvEGDmliioEi4bHowl6QXsvItcJn9W9-4M/w273-h400/9789511421153.jpg" width="273" /></a></b></div><b>Niko
Hallikainen</b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> sai kehuja jo esikoisromaanistaan <i>Kanjoni</i>.
<i>Hallikaisen esikoisteos oli kielellistä
mahlaa, mutta uutuus vie rikkauden vielä pidemmälle,</i> <b>Maaria Ylikangas</b> kirjoitti <i>Helsingin
Sanomien</i> arviossaan. Yhdyn täydestä sydämestäni hänen mielipiteeseensä.<o:p></o:p></span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Suuren märän
salaisuuden</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> (Otava) minäkertoja, romaanin alussa 7-vuotias poika, elää
yksinhuoltajaäitinsä kanssa kaksistaan pienessä kaksiossa. Äidinäiti auttelee,
minkä kykenee. Silloin tällöin pimeitä töitä tekevällä juopolla isällä ei asuntoon
ole asiaa. Eletään laman jälkeistä aikaa vuosina 1996–2005.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Romaani rakentuu lyhyistä kappaleista, joissa tarkat
huomiot ympäristöstä ja tapahtumista kietoutuvat pojan ajatuksenvirtaan,
fantasioihin ja unelmiin. Näin syntyy ulkoisen ja sisäisen välinen vuoropuhelu,
jossa universumi saa uusia muotoja ja taipuu outoihin asentoihin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sairaanhoitajaäiti joutuu usein vuorotöihin iltaisin ja
öisin. Poikaa piinaa yksinäisyys: <i>Musta
huomaisi, kuinka yksin mä olen, jos joku vain näkisi mut</i>. Hän ei halua olla
lapsi: <i>Kunpa putoaisin näiden avuttomien
ääriviivojeni yli</i>. Hallikainen tulkitsee nuoren pojan autiota
mielenmaisemaa uskottavasti eläytyen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Karkkeja, sipsejä ja limsaa kuluu, Filmtownista vuokratut
videot tuovat hetken helpotusta elämättömään elämään. Viihdettä tarjoaa myös
vastapäisen Bar Kurjenlennon sulkemisaika: horjahtelevia asiakkaita, nujakointia,
muhinointia ja pahoinpitelyjä, poliisiauton sinisinä välkkyviä valoja. Lähiön
pahoinvointi turruttaa.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Lähiöissä ollaan yhdessä yksin. Hallikaisen kielikuvat
vievät yksinäisyyden ytimeen: <i>Me kylvemme
jaettujen kanavien sävyissä. </i>Roskalaatikossa yöpynyt asunnoton narkkari
tyrkkää huumeruiskun häntä häätämään tulleen perheenisän reiteen. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vuosisata vaihtuu, kaksoistornit romahtavat, ja markat
vaihtuvat euroiksi, poika varttuu. Hänen kypsyvä kehonsa vaatii huomiota, niinpä
ihastumiset, seksi ja homoseksuaalisuus liukuvat kuin huomaamatta, väistämättä
kertomukseen. Koulukaverin, Urheilijan, kanssa ”meillä on mukavaa jossain
ohuessa kohdassa”.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Asioiden räikeä mittasuhteettomuus ja luokkaerot
rävähtävät silmille koulukavereiden runsaissa taskurahoissa, vanhempien
ammateissa ja bileissä, joissa riehutaan lähes kartanomaisissa kodeissa. Vaikka
äiti ja poika sinnittelevät parhaansa mukaan, heillä ei silti koskaan ole
rahaa. Äiti nukkuu patjalla sohvan takana. Pojan huoneeseen hiipii television rapeaa
valoa oven alta.<o:p></o:p></span></p><p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Köyhyys on aave, jota kaikki eivät näe.<o:p></o:p></span></i></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjamPnr-bf_wz2IVA1gHlI-KPMCDXVjnIHH5DKPk5Hb6FxiwAMkH4PxY1UIyT3eUnwRMh09oQpEaVy_RedA0LJ-e3Vts2locG3_ApjrBicvmz7qou0sKAhyphenhyphenKRRuJ42vs5zwdo8iW76yEBqDGEI1w20GKJ-lB5N-wY71APrQvc6EYo4J8IS1SiMOpfiUd1A/s640/Niko%20Hallikainen%204.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="471" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjamPnr-bf_wz2IVA1gHlI-KPMCDXVjnIHH5DKPk5Hb6FxiwAMkH4PxY1UIyT3eUnwRMh09oQpEaVy_RedA0LJ-e3Vts2locG3_ApjrBicvmz7qou0sKAhyphenhyphenKRRuJ42vs5zwdo8iW76yEBqDGEI1w20GKJ-lB5N-wY71APrQvc6EYo4J8IS1SiMOpfiUd1A/w295-h400/Niko%20Hallikainen%204.jpg" width="295" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niko Hallikainen on myös esitysrunoilija. <br />Kuva: Jarmo Parkkima / Otava</td></tr></tbody></table><br />Pojan ja äidin suhteen mutkattomuus ja rakkaus heidän
välillään kannattelee tarinaa omalla ohuella säikeellään. Hallikainen antaa näille
tunteille sanat: <i>Jossain menneessä
elämässä meidät on poltettu roviolla samaan aikaan, kun meidän riemumme uhmasi
jotain</i>. (..) <i>Silloin sovimme, että
yhdistämme voimamme ikiajoiksi.</i><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hallikaisen omalakisen kielellisen universumin kliiniseen
tarkkuuteen sulautuu mielikuvituksesta kumpuavia näkyjä ja oivalluksia. <i>Pukuhuoneessa kaikkien vehkeet ovat tilavia
kuin naamiaiskaapujen löystyneet hihat. Ne ovat roikkuvia johtolankoja
ratkeamaisillaan olevassa tapauksessa, luonnottomasti laajenevia palmupuita.</i><o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Poika, joka seurassakin elää yksin, saa vihdoin ystävän,
alkoholin, joka tuudittaa unenomaiseen humalaan. Viinan voimin peruskoulun
päättäjäisbileissä yökään ei koskaan lopu, ja silloin ”me elämme kuten jotkut
kuolevat”. Hallikainen kiihdyttää tarinaa alun autiudesta riehakkaisiin bakkanaaleihin.
<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kuiva huumori säestää Hallikaisen totista menoa.
Peruskoulu on käyty, ja poika on päässyt tienhaaraan, josta on jatkettava.
Onneksi alipalkatulla äidillä on realiteetit hanskassa: ”pääasia, että susta ei
ikinä tule sairaanhoitajaa”.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Takapihalla, bileiden viimeisellä yksinäisellä tupakalla
poika ennustaa vierellään tupakantumppeja nokkivalle fasaanille: <i>Jokin tässä maisemassa, jonka sisällä olen,
viestii, että mulla tulee aina olemaan vähän vaikeaa</i>.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Pojan aiemmin näkemä <i>Thelma
and Louise</i> -elokuva vilahtaa mielessäni romaanin loppukohtauksessa taksin
kiitäessä kohti tuntematonta päämäärää itäisen auringonnousun värjätessä
maiseman karamelliväreillään.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Haluan lukea lisää Hallikaista, sillä hänen rikkaassa
kielessään sisältö ja muoto sulautuvat saumatta toisiinsa: <i>Mahdolliset sisäänkäynnit ikuisuuteen kytevät kaikki kaipuussa.<o:p></o:p></i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Niko
Hallikainen: </span></b><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Suuri märkä
salaisuus</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">. <u><a href="https://otava.fi/">Otava</a></u>. 2023. 392 s. <o:p></o:p></span></p><p>
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p> </o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-46547432317913583972023-11-19T02:35:00.000-08:002023-11-19T02:35:57.761-08:00Claire Keegan: Nämä pienet asiat<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Paljasjalkatyttö ja kiiltonahkakengät</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Irlantilaisen
Claire Keeganin palkittu romaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nämä
pienet asiat</i> kasvaa mittaansa suuremmaksi.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Sen humaani, koskettava ”joulutarina” elämisen rankoista ehdoista ja
valinnoista säteilee toivoa ja rakkautta.<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miksi oli usein
kaikkein vaikeinta nähdä sitä mikä oli ihan nenän alla?</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQqSw8HB2EwIxVY1VlI0b14H4d2uQeNSZPiYJc90OetAWIR2cNRv_i5w4jhO7ecnEkMQP7MEWfMgPheuuiUi9ascwuNWobl5ZORaJmBMX2_xkHUenqDIfeO1nGaAdAoqGZi9AI5pp3KseKrWXCEXH3sLKNZHUYh07QUvLPDwClde9_eo_IANy65iQbVFk/s2397/N%C3%A4m%C3%A4%20pienet%20asiat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2397" data-original-width="1535" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQqSw8HB2EwIxVY1VlI0b14H4d2uQeNSZPiYJc90OetAWIR2cNRv_i5w4jhO7ecnEkMQP7MEWfMgPheuuiUi9ascwuNWobl5ZORaJmBMX2_xkHUenqDIfeO1nGaAdAoqGZi9AI5pp3KseKrWXCEXH3sLKNZHUYh07QUvLPDwClde9_eo_IANy65iQbVFk/w256-h400/N%C3%A4m%C3%A4%20pienet%20asiat.jpg" width="256" /></a></div>Marraskuu riipii puut paljaiksi, ja savu ajelehtii
riekaleisina rihmoina Barrowjoelle, ”joka vyöryi sateen nostattamien tulvien
voimalla tummana kuin portteri”. <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Näin niukan muodon mestari <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Claire Keegan</b> menee suoraan asiaan, loihtii
muutamalla mutkattomalla lauseenvedolla miljöön ja tunnelman teokseensa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nämä pienet asiat</i> (Tammi).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Irlantilaisessa New Rossin rannikkokaupungissa nelikymppinen
Bill Furlong myy koksia, turvetta, antrasiittia, hiilimurskaa ja halkoja. Lämmikkeitä
seudulla tarvitaan, sillä kylmä työntää jäistä veitsenteräänsä talojen huonosti
tiivistettyjen ovien ja ikkunoiden lävitse. Minuakin alkaa paleltaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Furlongin alkutaival ei ollut hääppöinen. Hän syntyi
suuressa talossa piikana työskentelevän 16-vuotiaan äitinsä isättömänä lapsena.
Äidin suku hylkäsi niin huonomaineisen lampaansa kuin hänen äpäränsä silkkaa
kristillisyyttään. Talon leskirouva sen sijaan ei ollut moksiskaan vaan otti
piikansa pojankin huomaansa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tästä romaani kertoo: suvaitsevaisuudesta ja
välittämisestä. Furlong pärjää perheineen – hänellä on vaimo Eileen ja viisi pientä
tytärtä – jotenkuten, kun uurastaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kaikilla ei kuitenkaan
mene näinkään hyvin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vuonna 1985 ajat ovat kaupungissa ankeat,
työttömyysavustusta hakevien jonot pitenevät, kun liikeyritykset ja tehtaat
toisensa jälkeen lopettavat toimintansa, ja telakka suljetaan. Jakelukierroksellaan
Furlong näkee, mihin huono-osaisuus ja köyhyys ihmisiä ajavat: nuori poika juo
kissan kupista maitoa pappilan takana aamuvarhaisella.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Toisen nuoren, kaduilta oksia kotinsa kamiinan ruoaksi
keräävän pojan, hän poimii sateesta kyytiinsä ja antaa hänelle taskunpohjansa
kolikot. Eileen ei tästä lämpene: ”hänen isänsä juo”, hän tiuskahtaa. ”Ehkä hän
ei voi sille mitään, Furlong puolustaa tuntematonta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Illalla vaimonsa vierellä maatessaan Furlong miettii näitä
pieniä asioita. Joulu on tulossa. Sen herkistämänä hän alkaa pohtia elämänsä
mielekkyyttä: mitä muuta siinä voisi olla kuin jokapäiväistä raadantaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vähin erin hän
sai tunteensa kuriin ja päätteli, ettei mikään toistunut samana; jokaiselle
annettiin päivät ja tilaisuudet, jotka eivät toistuisi.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAk0cR6HeOB9q9tFl7EefCMDQi_orJL1l_tRz4jMa6OLmhax4fB3i7I3ra6yxyjw9VUMgsh9wu43xcHeuiKA6xQOw_9-Csj7FF6-qKl4qilk7NcfalCR8BS6X5KPcUBbaQSPFsN7Slh_BdrE0GEOimscO9QTF80TJiNbBDcQQVJ9g0Wn_EMNWwSKTjHEY/s1010/Newross2011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="534" data-original-width="1010" height="338" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAk0cR6HeOB9q9tFl7EefCMDQi_orJL1l_tRz4jMa6OLmhax4fB3i7I3ra6yxyjw9VUMgsh9wu43xcHeuiKA6xQOw_9-Csj7FF6-qKl4qilk7NcfalCR8BS6X5KPcUBbaQSPFsN7Slh_BdrE0GEOimscO9QTF80TJiNbBDcQQVJ9g0Wn_EMNWwSKTjHEY/w640-h338/Newross2011.jpg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">New Rossin kaupunki.</td></tr></tbody></table><br />Tässä vaiheessa yhdyn kirjan kansiliepeen ylistyksiin.
Teksti on imaissut minut kuin noiduttuna mukaansa, lävistänyt ajan ja paikan. Mutta
ennen kaikkea herättänyt ihmiset, heidän arkensa ja niin lausutut kuin lausumattomatkin
sanansa ja ajatuksensa eloon. Ajankuva on käsinkosketeltavan aito. Ei ihme,
että pienoisromaani oli Booker-ehdokas ja voitti arvostetun The Orwell Prizen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Palkitun kääntäjän <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kristiina
Rikmanin</b> suomennos soljuu itsestään selvästi kuin Barrowjoki. En ole
alkuperäistä teosta lukenut, mutta alkuteksti kuultaa käännöksen läpi, sillä
niin taitavasti hän tavoittaa Keeganin tinkimättömien lauseiden hengen. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hilary Mantelin</b> mukaan ”jokainen sana
on juuri oikea ja juuri oikealla paikalla”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Keegan lisää kuin huomaamatta tarinansa jännitettä.
Viedessään eräänä iltana halkoja ja hiiliä luostariin Furlong astuu vahingossa
pieneen kappeliin, missä toista tusinaa kurjassa kunnossa olevaa nuorta naista
ja tyttöä kuuraa nelinkontin lattiaa vain sukat jaloissaan. Heidän
avunpyyntönsä vaikenevat, kun nunna astuu sisään.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Luostarista on kantautunut huhuja. Loppusanoissaan kirjailija
toteaa, ettei tarina perustu tositapahtumaan, mutta sen tausta on surullisen
totta. Irlannissa vaiettiin pitkään katolisen kirkon ”huonomaineisten” tyttöjen
ja nuorten naisten hyväksikäytöstä pakkotyössä ensikodeissa ja
Magdalena-pesuloissa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nämä pakkotyölaitokset lopetettiin vasta vuonna 1996. Yli
74 vuoden aikana niissä menehtyi arviolta 10 000 – 30 000 nuorta
naista ja tuhatkunta lasta. Kirkko tahkosi rahaa paitsi naisten ilmaisesta
työstä myös myymällä heidän aviottomia lapsiaan adoptoitaviksi. Useimmat
Magdalena-pesuloiden arkistot ovat kadonneet tai ne on tuhottu.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzD6thTa-STHz7Si225rHbAwxYODi1mhktaMiYpaKaXU6rQ7MdPn5mFRVatcp19XGfEe6AQ6XJW01UNqmGulFEZngi7tMosRxp7Hk8kIPRZJO3T-HcveVD5CrhmhDZv8wkXQyNliIQw-CT7IqItlbammXSl3Rr_pZC-QAXazyYf-tZV8qlISKrBuh9mC8/s2826/Keegan_Claire.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2826" data-original-width="2465" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzD6thTa-STHz7Si225rHbAwxYODi1mhktaMiYpaKaXU6rQ7MdPn5mFRVatcp19XGfEe6AQ6XJW01UNqmGulFEZngi7tMosRxp7Hk8kIPRZJO3T-HcveVD5CrhmhDZv8wkXQyNliIQw-CT7IqItlbammXSl3Rr_pZC-QAXazyYf-tZV8qlISKrBuh9mC8/w349-h400/Keegan_Claire.jpg" width="349" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Claire Keegan on noussut Irlannin eturivin kirjailijaksi<br />Kuva: Philippe Matsas</td></tr></tbody></table>Keegan johdattaa Furlongin syvemmälle pimeyden ytimeen,
luostarin halkovajaan. Sinne on teljetty nuori nainen. Rintamaitoa tihkuu hänen
pienen villatakkinsa läpi tytön soperrellessa: ”Voisitteko kysyä heiltä minun
vauvastani? Sillä on varmaan nälkä ja kuka sitä nyt ruokkii”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">”Ollaanko me muka jostain vastuussa?” Eileen kivahtaa,
kun Furlong kertoo vaimolleen mitä on luostarissa nähnyt, ja jatkaa: ”Jos
elämässä haluaa menestyä, täytyy osata sulkea silmänsä tietyiltä asioilta,
jotta pääsee eteenpäin”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikka edellä olevasta voisi toisin päätellä, Keegan ei tunteile,
osoittele eikä alleviivaa vaan antaa henkilöidensä elää elämäänsä ja katsoa
asioita omalta kannaltaan. Hän vain raportoi tapahtumia, ihmistensä tekoja, sanoja
ja tunteita ja jättää lukijan tehtäväksi vetää johtopäätöksiä ja lukea rivien väleistä.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Luostarista lähdettyään Furlong eksyy, kenties
näkemästään järkyttyneenä. Hän kysyy neuvoa vanhalta mieheltä, joka niittää
ojanpientareelta ohdakkeita vuohelleen: minne tämä tie vie? Hänen vastaukseensa
tiivistyy kirjan sanoma: ”Tie vie sinut ihan minne ikinä sinä haluat”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Furlong on ajautunut käännekohtaan ja löytänyt elämälleen
etsimänsä merkityksen. Hän ei enää voi sulkea silmiään niiltä pieniltä
asioilta, kaikelta siltä, mistä elämä koostuu. Oliko elämässä mitään mieltä,
jollei auttanut kanssaihmisiään? hän kysyy itseltään.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Ohikulkijat kääntävät katseensa poispäin, kun Furlong
jouluaattona taivaltaa luostarilta kohti kotiaan ja tietää, että pahin on vielä
edessä. Siitä huolimatta hänet on vallannut outo ilo ja varmuus, kun hän toisella
kädellään taluttaa kengätöntä tyttöä ja riiputtaa toisessa kädessään joulupakettia,
vaimolleen ostamiaan tummansinisiä kiiltonahkakenkiä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Claire
Keegan: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nämä pienet asiat</i></span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Small Things Like These</i>)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Suom. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kristiina
Rikman</b>. <u><a href="https://www.tammi.fi/">Tammi</a></u>. 2023. 116 s.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-20240344690777478962023-11-13T06:24:00.000-08:002023-11-13T06:24:45.016-08:00Yki Hytönen: Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Nostalginen aikamatka Helsinkiin</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Yki
Hytösen</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> <b>teos <i>Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia</i> esittelee
pääkaupungin ja sen asukkaiden elämänmenoa tarkkasilmäisesti ja lämmöllä vuosilta
1950 – 1980. Oman lisänsä upeaan valokuvateokseen tuo saksalaisen, mutta
suomalaistuneen valokuvaajan elämäntarina.
<o:p></o:p></b></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minä päätin, että
me yritetään löytää taas uusi elämä maassa, missä olin poikana ollut niin
onnellinen.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQuTPH3noF8uZsvv6uwoV8pr-v4GoMgW1T-oHD_a-GiXeicBeTJKTWEUS5d4rf_RuGSJ_dB5kK0Xl7EVfRsGHiw4PagcOduPrWjG5AM5FU8BV0OM65dYOg1NXZ9QPLn1LC5DUaRy3xQQL_3t0_oaCeJxrodBTDXBQwlrndR3VEmLJ3j1gyaCMtbduwHnQ/s305/Katse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="305" data-original-width="300" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQuTPH3noF8uZsvv6uwoV8pr-v4GoMgW1T-oHD_a-GiXeicBeTJKTWEUS5d4rf_RuGSJ_dB5kK0Xl7EVfRsGHiw4PagcOduPrWjG5AM5FU8BV0OM65dYOg1NXZ9QPLn1LC5DUaRy3xQQL_3t0_oaCeJxrodBTDXBQwlrndR3VEmLJ3j1gyaCMtbduwHnQ/s1600/Katse.jpg" width="300" /></a></div><br />Ikoniset Helsinki-kuvat tuntuvat tutuilta – kuten lankkipojat
Rautatieaseman edustalla – mutta kuka kuvat on ottanut? Valokuvahistorioitsija <b>Yki Hytönen </b>vastaa kysymykseen<b> </b>valokuvaelämäkerrallaan <i>Katse Helsinkiin – Volker von Boninin
valokuvia</i> (Parvs).<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hytönen on perehtynyt Helsingin kaupunginmuseon viitisentuhatta
kuvaa sisältävään <b>Volker von Boninin</b>
(1924 – 2006) valokuva-arkistoon ja valinnut sieltä parhaita otoksia teokseensa.
Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa von Boninin 133 kuvaa sisältävää
näyttelyä täydentävät suurikokoiset värivedokset ja hänen kuviaan sisältävät
lehdet.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd_PmI9__ilwJZ9nI4A5YXA_4aNvZO0OPoysjF33YGMhkwtJvG3UmsBXgr6u-KXrowx8u0yLyXlLcfPoNnE7EkPo56RcPuApF87-OOGSnPtU9nCZN_rzqf6IK8calCUHTMXeQdNkhTKolZpL1gN4Z_yMwwJVeCMxRXuGcvKhdBr7gspJP7ddFw1XPKncU/s600/medium_G31822_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="496" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd_PmI9__ilwJZ9nI4A5YXA_4aNvZO0OPoysjF33YGMhkwtJvG3UmsBXgr6u-KXrowx8u0yLyXlLcfPoNnE7EkPo56RcPuApF87-OOGSnPtU9nCZN_rzqf6IK8calCUHTMXeQdNkhTKolZpL1gN4Z_yMwwJVeCMxRXuGcvKhdBr7gspJP7ddFw1XPKncU/w331-h400/medium_G31822_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l%20(1).jpg" width="331" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Volker von Boninin kulkupelit hänen kuvatessaan<br />Helsingin olympialaisten hyörinää vuonna 1952.</td></tr></tbody></table><br />Volker von Bonin syntyi Saksassa, mutta isän attasean
virka toi perheen Suomeen, kun hän oli 13-vuotias. Armeijaan Volker värväytyi 17-vuotiaana, koska
ei halunnut jäädä luokkansa ainoaksi pojaksi, kun muut oli jo kutsuttu rintamalle.
Myöhemmin hän katui tekoaan: ”Tämä, jälkikäteen arvioituna idioottimainen
päätös, leimasi loppuelämääni negatiivisella tavalla”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sodan myllerrys heitti von Bonin kolmeksi vuodeksi
Venäjän vankileireille, joiden kurjat olot jättivät hänen terveyteensä pysyvät
jäljet. Myöhemmin hän opiskeli valokuvaajaksi Münchenissä. Elämä sodan raunioittamassa
Saksassa ei kuitenkaan houkutellut, niinpä hän päätti vaimonsa, entisen
luokkatoverinsa, kanssa muuttaa Suomeen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCxRcJT2YnfWT-fNocG3DI2NSED2smVp2ymaPIQhQUInuxfs7Fn-yfVTNQMR6IViq9RZukD6Lb3w0Y1Md4JoqHEt7bWVnC1uhl2puGYQcewSdJQwZgXYYRx0lF1-jTc1ZryoTselvMCb7yHm0tXSpxA4vffoX9k4wyrZ13WI4k3Zk0NObTZDctU1TDzAs/s600/medium_N210221_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCxRcJT2YnfWT-fNocG3DI2NSED2smVp2ymaPIQhQUInuxfs7Fn-yfVTNQMR6IViq9RZukD6Lb3w0Y1Md4JoqHEt7bWVnC1uhl2puGYQcewSdJQwZgXYYRx0lF1-jTc1ZryoTselvMCb7yHm0tXSpxA4vffoX9k4wyrZ13WI4k3Zk0NObTZDctU1TDzAs/s320/medium_N210221_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suomenlinnan jäätie, 1956</td></tr></tbody></table><br />von Boninin onnistui saada vakituinen leipätyö
valokuvaajana painotalo Tilgmannilla. Hänen henkilöhistoriansa siivellä avautuu
mielenkiintoista ajankuvaa ja historiaa Helsingistä. Minut yllätti tieto, että
painotalon julkaisema <i>Eeva,</i> joka oli
ensimmäisiä suomalaisia naistenlehtiä, oli museostaan kuuluisan <b>Amos Andersonin</b> luomus.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Eevasta</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> tuli von
Boninille pitkäaikainen työmaa. Sen muoti- ja sisustusartikkelit vaativat
värikuvausta, joka koki uusien julkaisujen myötä vahvan nousun. von Boninilla
ei ollut kokemusta muotikuvaajana, mutta hänen asenteensa oli kohdallaan: ”Olin
muotikuvauksen amatööri. Yritin vaan olla kreatiivinen ja keksiä aina uusia
haasteita”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">von Bonin halusi eroon jäykästä studiokuvauksesta, joten
hän vei mallinsa ulkoilmaan. Häntä suretti Helsingissä tuolloin alkanut
purkuvimma, jonka seurauksena kokonaisia kaupunginosia katosi. Niinpä hän
valitsi muotikuviensa taustaksi uhanalaiset Puu-Vallilan ja Puu-Pasilan. Näin
hän sai muotikuviensa sivutuotteena taltioitua katoavaa Helsinkiä jälkipolville.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">von Boninin kamera kulki mukana myös hänen vapaa-aikoinaan.
Silloin hän saattoi tilaustöitä vapaammin ottaa maisema-, miljöö- ja tilannekuvia.
Niitä leimaa hänen tarkka huomiokykynsä, ratkaisevan hetken oivallus ja vahva
läsnäolon tuntu. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPjBc2_Zi6o-81XnWqfPC-UJkfpVbFQKx43QIlnXP2ZS3Lz7XxoFHJDf-7mCxYuKsareExJXXEQEvnQC-xewOXFksLXun5T4siH7_S75rAoumovY4xCuLw6qfAiL6luO1-QdROcgeodwqQ3pjYNOJ9zVca6_2zFJbOzcr1bWzGixiMJpsllZ8rp7FYk3Y/s600/medium_N210875-valko_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPjBc2_Zi6o-81XnWqfPC-UJkfpVbFQKx43QIlnXP2ZS3Lz7XxoFHJDf-7mCxYuKsareExJXXEQEvnQC-xewOXFksLXun5T4siH7_S75rAoumovY4xCuLw6qfAiL6luO1-QdROcgeodwqQ3pjYNOJ9zVca6_2zFJbOzcr1bWzGixiMJpsllZ8rp7FYk3Y/s320/medium_N210875-valko_Volker-von-Bonin_Helsingin-kaupunginmuseo_press_l.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Susisaari, Suomenlinna, 1960</td></tr></tbody></table><br />Hänen humanistinen asenteensa näkyy kuvissa, joissa
nauravat tytöt hyppäävät narua, pojat kurkistelevat Suomenlinnassa kanuunan
piippuun, ihmiset paiskivat töitä tai ottavat aurinkoa Kaivopuiston kallioilla.
von Bonin katselee ihmisiään lämpimän ymmärtävästi pilke silmäkulmassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tuhansien kuvien ohella von Boninilta ilmestyi
parisenkymmentä Helsinkiä ja Suomea esittelevää valokuvakirjaa. Niihin hänellä
oli mahdollisuus rakentaa kuvistaan laajempia kokonaisuuksia. Ensimmäinen
monografia <i>Helsinki ja meri </i>ilmestyi
vuonna 1960. Sen kuvissa näkyy hänen rakkautensa mereen ja auringossa
kimalteleviin rantakallioihin,<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Teoksen <i>Vastakohtien
Suomi</i> kuvat ovat ajan hengen mukaisesti kannanottoja, voimakkaasti
tyyliteltyjä musta-valkokuvia vailla välisävyjä. Hänen viimeiseksi jääneen kirjansa,
<i>Helsinki elää</i> vuonna 1970, kuvissa on
uusi lähestymistapa. Dokumentaarisuus on saanut väistyä ihmisten noustessa
etusijalle ja miljöön jäädessä viitteelliseksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Katse Helsinkiin</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> -teoksen ja
Hakasalmen näyttelyn siivin olen päässyt nostalgiselle aikamatkalle menneeseen.
Kuvien maisemissa ja miljöissä on paljon tuttua, mutta paljon on myös kadonnut
ja muuttunut. Ihmiset sen sijaan tuntuvat huolineen ja iloineen tutuilta,
vaikka kukaan ei kännykkään tuijotakaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Me olemme tulevien sukupolvien nostalgiaa. Jäin pohtimaan
millaisena he meidät näkevät, millaisia kirjoja ja kuvia meistä jää, vai
katoavatko lukemattomat näppäilyt bittiavaruuteen?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Yki
Hytönen</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">:<b> </b><i>Katse Helsinkiin – Volker von Boninin valokuvia</i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://parvs.fi/">Parvs</a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> ja <u><a href="https://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/">Helsingin kaupunginmuseo</a></u>, 2023. 216 s.<o:p></o:p></span></p>
<p><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://hakasalmenhuvila.fi/">Hakasalmen huvilan</a></span></u><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> näyttely on avoinna 25.8. saakka.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-41896218152053975042023-11-06T04:28:00.000-08:002023-11-06T04:28:42.731-08:00Jyrki Lehtola & Tuija Siltamäki: Sinä riität<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Miten minusta tuli MINÄ</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jyrki
Lehtola ja Tuija Siltamäki porautuvat höttöisen kulttuuriteeskentelyn ytimeen lopunaikojen
esseekokoelmassaan <i>Sinä riität</i>. Bailaavat
kirkonherrat, tyrkyt, influensserit, läskit ja spermaan liukastujat ryydittävät
hillitöntä menoa. Varoitus: Teoksessa ei ole turvallista tilaa!</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nykyajan
tärkeimpiä työelämätaitoja on kyky problematisoida itsestäänselvyyksiä ja myydä
ratkaisuja itse keksittyihin ongelmiin.</span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVRbt3AQZV9yPdUZ9S-nHdTPSXA04xn0Of1gB9mU0IigVUDS3uj2vlWPc9N0sN4daQtOFU8zz6QPso_XgH_zSDex_y2mkvC7QKHHwbzznYLCaJSij67BBbTOG0WpKlI52YiPG9uILUuJDk35aUERMSpWfI0Pg7hOBK_NwTQV9GGn83j0hLOAHF7m2De-k/s350/Sin%C3%A4%20riit%C3%A4t.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="230" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVRbt3AQZV9yPdUZ9S-nHdTPSXA04xn0Of1gB9mU0IigVUDS3uj2vlWPc9N0sN4daQtOFU8zz6QPso_XgH_zSDex_y2mkvC7QKHHwbzznYLCaJSij67BBbTOG0WpKlI52YiPG9uILUuJDk35aUERMSpWfI0Pg7hOBK_NwTQV9GGn83j0hLOAHF7m2De-k/w263-h400/Sin%C3%A4%20riit%C3%A4t.jpg" width="263" /></a></b></div><b>Jyrki
Lehtola</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> pahoitti monen herkän, särkyneen mielen edellisellä teoksellaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/05/jyrki-lehtola-ihan-sama.html">Ihan sama</a></u></i>. Hänen läpitunkeva
katseensa ja terävä kynänsä hauskuttivat lukijaa paljastaessaan aikamme
ylilyöntejä. Nyt vanhahko mies on saanut kirittäjäkseen nuorehkon naisen <b>Tuija Siltamäen</b>.</span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Parivaljakko sulautuu sukupuoli- (saako sanaa käyttää?)
ja -polvirajat ylittäväksi kertojanääneksi, joka jatkaa pahastuttavalla ja
ilostuttavalla linjalla. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="font-family: Arial, "sans-serif";">Sinä riität</i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> tuulettaa
ympärillämme vellovia joutavanpäiväisyyksiä nostamalla niitä yksi kerrallaan
tikunnokkaan. Parhaimmillaan teoksessa esitettyyn kysymykseen sisältyy jo
vastaus.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Jäsenkadossa kärvistelevä kirkkokin on heittäytynyt
turhuuden markkinoille. Herran huone yrittää samba- ja hevimessuilla houkutella
eronneita ”kirkon hukkapaloja” takaisin huomaansa. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Paimenista on samalla tullut
klovneja. Diakoniatyön sijasta </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Isä Mitro</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">
siunasi kauneussalonkeja ja luksusautoja. Paavalin seurakunnan kirkkoherra </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Kari Kanala</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> raiskaa rakkautta
Ensitreffien alttarilla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Uuden ajan yllättävä havainto: minulla on keho! aloittaa
matkan kohti minuuden syvää olemusta. Ilmiön ensi askel ”kehopositiivisuus” saa
täyttymyksensä ”läskiaktivismissa”. Mutta kenellä on oikeus olla läski? tai
kutsua lähimmäistään läskiksi? Nyt ollaan ongelman ytimessä: Sehän on
ilmiselvästi kulttuurista omimista!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Sillä saralla riittää kyntämistä. <b>Leena Krohn</b> on käsitellyt aihetta esseekokoelmassaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/05/leena-krohn-mita-en-koskaan-oppinut.html">Mitä en koskaan oppinut</a></u></i>. Hänen
mukaansa nykyään ei enää riitä, että näyttelijä osaa esittää jotain, mitä hän
ei ole vaan hänen on <i>oltava</i> sitä mitä
hän esittää. </span><span lang="EN-US" style="background: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Ainakin, jos kyse on etnisyydestä, ihon väristä
tai sukupuoli-identiteetistä</span><span lang="EN-US" style="background: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif"; font-size: 9pt; line-height: 150%;">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">”Miten pitkälle näissä
linjauksissa voidaan edetä? Eikö näyttelijä voi esittää pedofiiliä, jos hänellä
ei ole taipumuksia? Ilokseni juutalainen nainen voi vielä näytellä Hitleriä
eikä rooliin vaadita arjalaisuutta.” Kirjailija viittaa </span><b style="color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Seela
Sellan</b><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";"> tähdittämään menestysnäytelmään </span><i style="color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Hitler ja Blondi</i><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Hihittelen eteenpäin
kunnes naurunpurskahdus saa minut liukastumaan </span><b style="color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Vesa-Matti Loirin</b><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";"> spermaan.</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">
</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Luiskahduksen sai aikaan </span><b style="color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Kari
Väänäsen </b><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">muistelmat. </span><i style="color: #222222; font-family: Arial, "sans-serif";">Teini-ikäisenä
Väänäsellä alkaa seisoa eikä loppua näy, “Se oli hirvittävää se seisottaminen!”,
ei varmaankaan yhtä hirveää kuin siitä lukeminen, mutta voimia silti.</i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">”Herra mun vereni”, parahtaa </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Katja Kettu</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">. Omahyväisten alfaurosten suttuisia pornokirjoja
imitoivat elämäkerrat eivät ainakaan tämän lukijan pikkuhousuja kostuta, mutta
niiden liukas analyysi riemastuttaa. Lukekaa itse, en minä kaikkea rietastelua
voi tähän kopioida.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkEk-mGudxPdlsK1nX4jM9SZRI1pvaB-u0Zusz8qf01rMQQsP0I3YGqWCWVaELQ9L5mygxII01NBcDbkU3IHjoBddWqRCZopzHr_au0GGgwxQnXISeknlh84VCbw7h1YHmLCUCtJvzURz8jebyJp7xzgMPtQIX1cvKPCQR61Rz5_McrA6VGmjNRnFnSM8/s4320/P1080605.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3240" data-original-width="4320" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkEk-mGudxPdlsK1nX4jM9SZRI1pvaB-u0Zusz8qf01rMQQsP0I3YGqWCWVaELQ9L5mygxII01NBcDbkU3IHjoBddWqRCZopzHr_au0GGgwxQnXISeknlh84VCbw7h1YHmLCUCtJvzURz8jebyJp7xzgMPtQIX1cvKPCQR61Rz5_McrA6VGmjNRnFnSM8/w400-h300/P1080605.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjoittamisen ammattilaiset Jouko Lehtola ja Tuija Siltämäki<br />Siltalan iloisilla 15-vuotissynttäreillä Poliisien majalla.<br />Kuva: Hannele Salminen</td></tr></tbody></table><br />Turvallinen tila tulisi nyt tarpeeseen, mutta eihän sitä
tässä kirjassa ole. Niinpä hoipertelen epävarmasti pinnalta syvemmälle kohti
MINÄN avautumista (älkää tulkitko sanojani kaksimielisesti, sillä nyt on
vihdoin päästy minuuden huulille).</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">MINUN psykoanalyysini, psykoosini, polyamoriani,
anoreksiani, kohdunpoistoni jne. eivät enää kuulu vain minulle vaan haluan
avautua ja jakaa luonnevikani ja neuroosini teille kaikille kaikilla
mahdollisilla kanavilla.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Tässä seurassa masennusavautuminen putoaa liian
tavanomaisena alaviitteeseen, mutta autismikirjolla pääsee sateenkaarelle. Teen
tämän, avaudun, jotta tabut hälvenisivät! Jotta kaikille tulisi selväksi, miten
haavoittuvainen, mutta herkkyydessäni ainutlaatuinen MINÄ olen.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Samalla saattaa muutama ropokin kirstuun kilahtaa, ja
monenmoisille terapeuteille tarjoutuu laajenevan kirjon myötä yhä uusia
ansaintamahdollisuuksia. Sillä kukapa meistä ei haluaisi saada erityisihmisen
diagnoosia.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">En enää kaipaa turvallista tilaa enkä läpinäkyvyyttä vaan
sumeutta ja hämäryyttä. Sillä pehmeässä valohämyssä voisi paljastua jotain
oleellista ihmisenä olemisesta, joka valonheitinten kaiken paljastavassa
loisteessa jää pimentoon.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Poistan varmistimen liipaisimestani, sillä seuraavaksi
astun kaunokirjallisuuden jo aiemmin tulenaraksi paljastuneelle tantereelle.
Siellä </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Tommi Kinnusen</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> epätoivoiset
naiset raahustavat Suomeen Norjan vankileiriltä romaanissa </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2020/09/tommi-kinnunen-ei-kertonut-katuvansa.html ">Ei kertonut katuvansa</a></u></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Eikä se hei, te kaksoiskirjoittajat, tunnu lainkaan ”kuolleen
nallekarhun lämpimältä kainalolta”. Tuntuiko vaikuttava teos teistä
sellaiselta? Avautukaa!</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Älkääkä tölvikö </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Joel
Haahtelaa</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">, jos teidän elämässänne ei ole mysteerejä. Teidän on vain tyytyminen
siihen vähään, mikä teille aukeaa. Meille muille Haahtelan teoksista avautuu
laajempi horisontti vaikkapa teoksessa </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/06/joel-haahtela-yo-whistlerin-maalauksessa.html ">YöWhistlerin maalauksessa</a></u></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Ei myöskään ole syytä kiusata </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Iida Raumaa</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> yhtään enempää eikä kyseenalaistaa hänen
Finlandia-palkinnon voittanutta romaaniaan </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/03/iida-rauma-havitys-tapauskertomusii.html">Hävitystä</a></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">,
jollei ole sitä lukenut. Ehkä kannattaisi, tässä vinkki: </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><u>Hävitys</u></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">Eikä </span><b style="font-family: Arial, "sans-serif";">Laura Finskan</b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">
kielellisesti taidokkaan, iskevän ajankuvan </span><i style="font-family: Arial, "sans-serif";"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/02/laura-finska-muut-esille-tulevat-asiat.html ">Muutesille tulevat asiat</a></u> </i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">kansilieve kerro teoksesta juuri mitään.
Lahjakkaasta esikoiskirjailijasta tulemme varmasti kuulemaan jatkossakin.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sinä riität</span></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> vakuutti minut
siitä, että et todellakaan riitä. Samalla se sai minut niin ihastumaan kuin
vihastumaan. Ja sehän sen tarkoitus varmaan olikin. Toivottavasti teos innostaa
muitakin keskustelemaan, väittelemään ja näkemään ettei keisarilla ole
vaatteita.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> </span><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jyrki
Lehtola & Tuija Siltamäki: <i>Sinä
riität – Lopunaikojen opas.</i></span></b><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> <u><a href="https://www.siltalapublishing.fi/">Siltala</a></u>, 2023. 275 s.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-90410333773227314482023-10-28T00:23:00.001-07:002023-10-28T03:17:27.191-07:00Antti Nylén & P. Puntarpää: Dandyiltain tarinoita<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Kirjanen kuin taideteos</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Antti
Nylén on pukenut P. Puntarpään runoteoksen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Dandyiltain
tarinoita</i> kiehtovaan kaapuun. Käsityönä valmistettu pieni vihko todistaa,
ettei kirjallisuus ole aineetonta vaan graafista ja visuaalista, yksi
kuvataiteen lajeista.<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Yksi ainoa vihko
voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> (Antti Nylén)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikfYgrpaFY7HtPGo6Hzhv4OFuaBUGOrsRsZ8kgTEVSRVVuGDFsPH2ZZM4vyJDqiZZztJ43wXUmQBNsTAwwlmXHxuqok-8w88jURBJ5ybe83D29PbgnaZg2oAq5Es7RQv4W3wpUBk6uOxJmDue51nESGYV3BcOtW6gPrDSZ2qiAjmeKv4LUSOi2mCtn28k/s3951/P1090225.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3951" data-original-width="2872" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikfYgrpaFY7HtPGo6Hzhv4OFuaBUGOrsRsZ8kgTEVSRVVuGDFsPH2ZZM4vyJDqiZZztJ43wXUmQBNsTAwwlmXHxuqok-8w88jURBJ5ybe83D29PbgnaZg2oAq5Es7RQv4W3wpUBk6uOxJmDue51nESGYV3BcOtW6gPrDSZ2qiAjmeKv4LUSOi2mCtn28k/w291-h400/P1090225.JPG" width="291" /></a></div><br />Kirjanen mahtuu kämmenelle, ja kun sen kuorii
kansipaperistaan, eteen aukeaa A3-kokoinen juliste, joka esittää <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">George Cruikshankin</b> karikatyyriä
vuodelta1819. <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjasen ensimmäinen lehti kimaltelee kultaisena, mutta tätä
pidemmälle sen syövereihin en pääse ilman tikaria (sen puutteessa
paperiveitsikin käy).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Antti
Nylénin</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> taidokkaasti valmistaman <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">P.
Puntarpään</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Dandyiltain tarinoita</i>
-runoteoksen sivujen syrjät ovat vanhanaikaiseen tapaan leikkaamattomat. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Viilto
viillolta – sivusyrjä aukeaa suih, suih, yläreunan rasteri ääntelee raps, raps
– pääsen sivu sivulta teoksen syövereihin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Dandyilta alkaa pyörryttävin säkein:<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJQg7zVKKhKO2NRmYHsPyAQHak_PWGdTsZxRs3Bi6PJ3xP4SpOBU9Ni64V7-NlVFSxemaf155tL7S8iZj0bk6Nqo_tRO84buyJ24pEM6O5FPitMGlEVpLkauzsy0e8c_F70LFbUBkoKXR_AM757Pq_PXgzUN6O3A76GjyPnWAqgroVZ43RHn6L8vzlDjs/s3778/P1090202.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2444" data-original-width="3778" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJQg7zVKKhKO2NRmYHsPyAQHak_PWGdTsZxRs3Bi6PJ3xP4SpOBU9Ni64V7-NlVFSxemaf155tL7S8iZj0bk6Nqo_tRO84buyJ24pEM6O5FPitMGlEVpLkauzsy0e8c_F70LFbUBkoKXR_AM757Pq_PXgzUN6O3A76GjyPnWAqgroVZ43RHn6L8vzlDjs/w400-h259/P1090202.JPG" width="400" /></a></div><br />Runojen minä puhuu sinulle, eikä aina niin ystävällisin
säkein: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">sävelet nousivat kuplina pintaan
/ ja puhkesivat melodioiksi joita /<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>en
koskaan edes halunnut / sinun ymmärtävän<o:p></o:p></i><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Lumoudun iltojen tunnelmasta, kun livahdan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Baudelairen</b> siivellä levottomien
sielujen ja outojen näkyjen omalakiseen maailmaan. Säkeiden patoutunut tunnelma
saa minut pidättämään hengitystäni.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Nautin sivujen hitaasta avaamisesta, säkeiden
sommittelusta sivuille ja tekstin tummuusasteen vaihteluista. Tunnen oudolla
tavalla olevani osa kirjan synnytystä. Ja tavallaan olenkin, sillä ilman minun
tikarini viiltoja patoutuneet sanat olisivat edelleen vangittuina sivujen
uumeniin. Kun runot vihdoin pääsevät vapauteen, ne suorastaan hyökkäävät
lukijan tajuntaan.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-9Y9xLp5g2M9jWHdrJSUOs-lph7vqtUWEFPXXlHkmkBQpG3zUQWRsiubGKFSQOL-7fIeWbFzzbAp67EQX_uiMf4H3VPTX9uQ49LnWaxHC1ZSI_Xehz3gA4XE69zr_PgO5R_G2tPoY5KgBRlsAsnOId4O367SjpMbdguuJz5znWHWyimyP-BPktvqPNQA/s3240/P1090203.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3240" data-original-width="2894" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-9Y9xLp5g2M9jWHdrJSUOs-lph7vqtUWEFPXXlHkmkBQpG3zUQWRsiubGKFSQOL-7fIeWbFzzbAp67EQX_uiMf4H3VPTX9uQ49LnWaxHC1ZSI_Xehz3gA4XE69zr_PgO5R_G2tPoY5KgBRlsAsnOId4O367SjpMbdguuJz5znWHWyimyP-BPktvqPNQA/w358-h400/P1090203.JPG" width="358" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Kesken näiden mietteiden avaruuden madonreikä imaisee minut
dekadentista budoaarista 1970–1980 lukujen lapsuuteen, lähimetsään rakentamaan
Majaa Kapon, Jarin ja Peran kanssa. Eihän siinä hyvin käy, sillä pian puhkeaa
sota. Tuntuu kuin olisin joutunut <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Matias</b>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Riikosen</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2021/08/matias-riikonen-matara.html">Mataran</a></u></i> taistelutantereille.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Juuri viime hetkellä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">takapihan
ovesta kuin taivaasta jylisi koko välimetsän / täyttävä käsky<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 10pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">NO NIIN EIKÖHÄN SE RIITÄ TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ!<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Taidemaalari ja kirjailija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Viggo Wallensköld</b> tutustui nuorena opiskelijana <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pekka Suvikorpeen</b>, joka kirjoitti
pseudonyymillä P. Puntarpää. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Jälkilauseessaan</i>
Viggo palaa teoksen alkuun, heidän yhteisiin iltoihinsa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Eino Leinon</b> ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Oskar Wilden</b>
seurassa, tunnelmiin, jotka epäilemättä ovat olleet runojen inspiraationa: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Dandyiltojen aika
oli välähdys elämästä, outo unenomainen nuoruuden aika, joka ei koskaan palaa.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdIhbJzAI9aha-wXdWo49g7sXWWEsQPEVEtp2dh2MDZ-gZQzB3lgoJhCDKk1GeFgZk3Dpup0KCswlgNIf29ZdmGBKICMSJFRiyv1eDJY_OkkPqGW-5RGpDNbb5lxOe7sqbD_G9SQvdkEisUQJ1zXsr2X1DNkR_c7ZoUneqF0NkYDseNtUSxWTgLHQxJg/s1799/Nylen-Antti-Kuvaaja-Esko-Ja%CC%88msa%CC%88-kopio-1314x1920.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1799" data-original-width="1278" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsdIhbJzAI9aha-wXdWo49g7sXWWEsQPEVEtp2dh2MDZ-gZQzB3lgoJhCDKk1GeFgZk3Dpup0KCswlgNIf29ZdmGBKICMSJFRiyv1eDJY_OkkPqGW-5RGpDNbb5lxOe7sqbD_G9SQvdkEisUQJ1zXsr2X1DNkR_c7ZoUneqF0NkYDseNtUSxWTgLHQxJg/w284-h400/Nylen-Antti-Kuvaaja-Esko-Ja%CC%88msa%CC%88-kopio-1314x1920.jpg" width="284" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;">Antti Nylén on suomentajana erikoistunut 1800-luvun<br />ranskalaiseen kirjallisuuteen. Kuva: Esko Jämsä</span></td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br /><br />Palkittu kirjailija, esseisti ja suomentaja Antti Nylén,
joka esikoisteoksellaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Vihan ja
katkeruuden esseet</i> (2007) sai <u><a href="http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/12/kalevi-jantin-palkinnot-kolmelle.html">Kalevi Jäntin palkinnon</a>,</u> liikkuu
nykyisin kuvataiteen ja kirjallisuuden hämärällä rajamaalla.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hänen perustamansa <u><a href="https://bokeheditions.fi/">Bokeh</a></u> ei ole kustantamo, vaan monitaiteinen
julkaisuprojekti, jonka nimi japaniksi merkitsee sumua tai utua. Nykysenä
selailun ja silmäilyn aikana se ylistää painetun kirjan merkitystä
siirtolohkareena, joka ”ei enää mene minnekään, se on valmis ja paikallaan”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Taiteellisen pienjulkaisun ”kirjahkon” tekoon ei tarvita kummoisiakaan
välineitä. Kopiokone, lanka ja neula. Tietokone, paperileikkuri ja vähän
ymmärrystä riittävät, Nylén paljastaa <u><a href="https://bokeheditions.fi/manifesti/">Manifestissaan</a></u> Bokehin sivuilla.
Hän kehottaa meitä olemaan kirja-aktivisteja: Meidän on noustava koneiden
herroiksi! Meidän on otettava tuotantovälineet olohuoneeseemme.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjahko on uudelleenajateltu kirja, käsintehty taiteellinen
pienjulkaisu. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Dandyiltain tarinoita</i>
on siitä hieno esimerkki. Pienen kirjasen, vain 80 sivua, joiden koko on 110 x
155 x 8 mm, painoskin on rajoitettu, editio 200 numeroitua kappaletta. Minä
luen numeroa 153.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjahko kaipaa kosketusta, haluaa olla käyttöesine. Totta,
sellainen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Dandyiltain tarinoista</i> on
minulle tullut. Hypistelen pientä kirjasta, sivelen sen eri paperilaatuja,
vedän sormeani pitkin sen rosoista yläsyrjää. Avaan sen sattumanvaraiselta
kohdalta, ja annan säkeiden viedä minut muiston pysyvyyteen:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">sinä lähdit
näiltä <o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>kaduilta jäädäksesi<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>tänne lopullisesti<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">P.
Puntarpää: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Dandyiltain tarinoita.</i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <u><a href="https://bokeheditions.fi/">Bokeh</a></u>, 2023.
80 s.</span><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> </span><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-49132506117859449342023-10-23T01:28:00.001-07:002023-10-23T02:29:29.121-07:00Tomi Kontio: Erämailla<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Vaelluksia maisemaan ja mieleen</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><b>Enää ei tarvitse nostaa rinkkaa selkään
eikä valjastaa itseään ahkion eteen päästäkseen pohjoisen Lapin kiveliöille.
Riittää kun uppoutuu Tomi Kontion teokseen <i>Erämailla</i>.
Kirjailijan tarinat ja upeat valokuvat tempaavat lähes fyysisesti mukaan erämaavaelluksille.
Taivaltaessa ajatuksillakin on tilaa harhailla.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tomi
Kontio</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> voitti <b>J.H. Erkon</b> palkinnon
(nykyään Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto) vuonna 1993
esikoisteoksellaan <i>Tanssisalitaivaan alla</i>.
Tänä vuonna hän viettää 30-vuotisen kirjailijanuransa juhlaa Lapin tiettömissä,
tinkimättömissä maisemissa runokokoelmallaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/08/tomi-kontio-tunturin-luokse-rakkaan.html">Tunturin luokse, rakkaan</a></u></i>:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus
tuntureilla ei ole väriä. Joskus niitä ei näy.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Silloin ne
juhlivat pilvien kanssa<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> tanssisalitaivaan
alla.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi38xZ7e7IixYOShj7n-jT_3ViGph9bxiB4RFDY3rX0M71E-pnitJBQEkhRumQib9p6zv4JoLSlSJHjTklku5GqnK2TdI1xwtTL6Y1f57SMTcb0uwnP0NjDIYPd7XNyAj6FB796qNyLr9ZgbMOBLwqYVPvoLNDHjWifPktsSTaguehMJeJbbGhp4hMteRI/s1600/Er%C3%A4mailla.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1366" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi38xZ7e7IixYOShj7n-jT_3ViGph9bxiB4RFDY3rX0M71E-pnitJBQEkhRumQib9p6zv4JoLSlSJHjTklku5GqnK2TdI1xwtTL6Y1f57SMTcb0uwnP0NjDIYPd7XNyAj6FB796qNyLr9ZgbMOBLwqYVPvoLNDHjWifPktsSTaguehMJeJbbGhp4hMteRI/w341-h400/Er%C3%A4mailla.jpg" width="341" /></a></div>Uudessa teoksessaan <i>Erämailla
– tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä</i> (Avain) hän on
vaihtanut runoratsunsa sivakoihin ja kumisaappaisiin. Kirja on jatkoa Kontion
ja hänen teini-ikäisen poikansa yhteisten vaellusten alkutaipaleesta kertovalle
teokselle <i>Kansallispuistojen kutsu</i>.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kokenut parivaljakko ei enää tyydy merkityillä reiteillä
samoiluun vaan sukeltaa tiettömiin erämaihin niiden armottomuudesta ja
vaaroista piittaamatta. Joskus luonto paljastaa myös lempeät kasvonsa ja
palkitsee matkalaisia: ruska räiskyy väreissään niin villisti, että kamera on
vähällä räjähtää, revontulet loimuavat taivaalla, Ahti suo antejaan, ja
tunturipuron vaimea solina tuudittaa matkalaiset uneen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Vaikka Kontio rakastaa erämaita ja haltioituu näkemästään
kauneudesta, hänen mielensä taustalla väijyy alakuloa, melankoliaa. Tuntikausia
kestävillä vaelluksilla parivaljakon sananvaihto vähenee, niinpä kulkijan mieli
alkaa keriä auki mennyttä. Ajan armoton ratas muistuttaa itsestään, ja sumu saa
uuden merkityksen: <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Minä ajattelin,
että se oli aikaa, ankaraa, vastustamatonta aikaa, joka vyöryy yllemme, jättää
pojan levittelemään käsiään ja sanomaan ”sade”, puhdistaa pojan, mutta repii
minusta paloja, kuorii minua, syövyttää reikiä, huuhtoo mukanaan merkityksiä.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Pojalta tulee
kulumaan yli neljäkymmentä vuotta astua siihen, missä minä olin.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> Nämä
melankoliset mietteet katkeavat, kun tulee avuksi ja lohduttaa: <i>Pikkukuovi lensi ylitsemme monta kertaa,
kuin olisi parsinut meitä yhteen, häivyttänyt aikaa, hupenemisen tuntua,
etäisyyttä väliltämme.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kontion ja pojan suhde vaikuttaa mutkattomalta, se henkii
sielujen sympatiaa, hiljaista yhteisymmärrystä. Samaa ei voi sanoa Kontion ja
hänen edesmenneen, tv:ssä työskennelleen isänsä väleistä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgncMBRknzi-kS7dPU4ELkwRGiQAk8Q9r5Py8s4TlcJgJwwzUC9DD6lNTaUNgC8DiSAdZHlhSIoDkRVINR16lmRrEJ0Ho8sSXqhTowEFUj7IJBclYZAJDpFYGfrPoZx1p6f5SDMfJYroIkWIaBruKCTp7cAIH7h8zSz09t-BEkM37f2cNp-SW3o7YcQq98/s4184/P1090177.JPG" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4184" data-original-width="2715" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgncMBRknzi-kS7dPU4ELkwRGiQAk8Q9r5Py8s4TlcJgJwwzUC9DD6lNTaUNgC8DiSAdZHlhSIoDkRVINR16lmRrEJ0Ho8sSXqhTowEFUj7IJBclYZAJDpFYGfrPoZx1p6f5SDMfJYroIkWIaBruKCTp7cAIH7h8zSz09t-BEkM37f2cNp-SW3o7YcQq98/w260-h400/P1090177.JPG" width="260" /></a></div>Tanskalaisen kirjailijan <b>Tove Ditlevsenin</b> omaelämäkerta <i>Lapsuus,
</i>jota Kontio lukee illalla kamiinan hehkussa, vie ajatukset hänen omaan
lapsuuteensa. Muistot kirpaisevat, sillä alkoholisoitunut isä nöyryytti monesti
poikaansa ”jekuillaan”.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kontio kertoo pojalleen, miten hänen isänsä inhosi
erityisesti kahta julkisuuden henkilöä: <b>Kekkosta</b>
ja kriitikko <b>Jukka Kajavaa</b>. <i>Kajava haukkui kaikki isäni tekemät
televisio-ohjelmat, selvitin. Ihan kaikki.</i> Tomi Kontion mielestä Kajava
saattoi arvioissaan olla oikeassa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Legendaarinen kriitikko nostattaa vielä parisenkymmentä
vuotta kuolemansa jälkeen vahvoja tunteita puoleen jos toiseen. Tämä selviää <b>Hannu Harjun</b> kirjoittamasta mainiosta
elämäkerrasta <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/10/hannu-harju-kajava-pelatty-parjattu.html">Kajava – pelätty,parjattu, palvottu</a></u></i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Palataan näistä mietteistä takaisin Kemihaaran erämaahan.
Joskus siellä tarpoessa on myönnettävä tappionsa. Kun pakkanen paukkuu 30
asteessa, uppolumi ulottuu vyötärölle, ja terävät lumikiteet kuin tikarit
viiltävät poskia, on annettava periksi ja käännyttävä takaisin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Toisen kerran reissu Härkävaaran autiotuvalle sujuu jo helpommin.
Määränpäässä palkkiona odottaa vaeltajan paratiisi: sauna! Runoilija herkistyy
tunnelmoimaan: <i>Suon päällä lötkötteli
toimeton usva kuin jokin Oblomov, söi uneliaana suuhunsa varpuja ja virttyneitä
mäntyjä</i>. Vedenhakumatkalla vesi avautuu ja hotkaisee ”ämpärin hyiseen ja
märkään sisäisyyteensä”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun Kontio Paistunturin erämaassa näkee erakon, kauniin tunturikoivun,
sen yksinäisyys tuntuu pakahduttavalta. Mutta onko tunturikoivu yksin?
Vastaukseen tiivistyy uusi tapa katsoa maailmaa luonnon omin silmin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLCWyYaOBjDOPi2EyjEDFqbxBDWtNvSjj6DFPVMA7J3qpN3KG_BiHrUK1eBLkRXkeUs_kRgy-nrOiLI4F-ibk7Qm5PHP1kgBBfJ6GmQpOPkM2gkR25SpMJTC63-MfeChYBbjQVO4nkzIws2jVD8Z9drEmuTiobM3jLA0t0YgDQISBf_5xJ1r8HAdqKABg/s2362/Tomi.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2362" data-original-width="1890" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLCWyYaOBjDOPi2EyjEDFqbxBDWtNvSjj6DFPVMA7J3qpN3KG_BiHrUK1eBLkRXkeUs_kRgy-nrOiLI4F-ibk7Qm5PHP1kgBBfJ6GmQpOPkM2gkR25SpMJTC63-MfeChYBbjQVO4nkzIws2jVD8Z9drEmuTiobM3jLA0t0YgDQISBf_5xJ1r8HAdqKABg/w320-h400/Tomi.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tomi Kontio on palkittu runoilija ja kirjailija.<br />Kuva: Aamos Kontio</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Koivun ympärillähän käy kuhina: sen vierellä virtaa joki,
yllä kiitävät meteorit, ja keväällä urpiaiset laskeutuvat sen oksille rupattelemaan. </span><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Koivun sisältäkin löytyy oma salattu maailmansa, ja kun herkistää korvansa sopiville
taajuuksille, kuulee solujen vilkasta kutinaa, viestejä niin pintakerroksista kuin
syvältä maakerrosten alta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Sen ei tarvitse
kirjoittaa maisemaa, sillä maisema kirjoittuu sen ympärillä, tunkeutuu sen
sisään, ravisuttelee sen kaikkia aisteja, myös niitä, joita me emme osaa
kuvitella.</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Erämailla</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> avaa portit aistien
maailmaan. Tunnen miten suo hamuaa saapastani, uppohanki ei hellitä otettaan
suksistani, yläpuolellani liehuvat revontulten huivit, jotka vievät viestejä
tuonpuoliseen, rakkaille poisnukkuneille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun käännän katseeni pienoismaailmaan alapuolellani, näen
miten kivenlohkareisiin takertuneen jäähunnun läpi tunkevat esiin ”pienet
torvijäkälät, joiden helakanpunaiset kotelomaljat loistavat harmaiden sävyjen
keskellä kuin merkkivalot”. Maailma on kaunis, kun sitä oikein osaa katsoa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Luonnon silmin ovat katsoneet myös monet muut
kirjailijat. <b>Eero Ojanen</b> tekee
kirjallisen retken teoksessaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/06/eero-ojanen-metsan-filosofia.html">Metsänfilosofiaa</a></u></i>, <b>Antero Takala</b> puolestaan
on kirjoittanut eräänlaisen omaelämäkerran <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2016/12/antero-takala-maisemasta-mielenmaisemaan.html">Maisemastamielenmaisemaan</a>,</u></i> ja <b>Kikka
Niittynen &</b> <b>Heikki Willamo </b>vievät
teoksellaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/12/kikka-niittynen-heikki-willamo-valon-ja.html">Metsä minussa</a></u></i> hämärän
syliin kotinurkillaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kaikki he ovat yhtä mieltä Kontion kanssa siitä, että erämaat
on suojeltava, annettava niiden säilyttää salaisuutensa, joita ne kulkijoille
halutessaan silloin tällöin paljastavat. <i>Erämailla</i>,
kirjan mittainen vaellus, on hyvä päättää Tomi Kontion sanoihin:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Omistamalla me
särjemme, muistamalla unohdamme. Mutta rakastamalla me varjelemme.<o:p></o:p></span></i></p>
<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tomi
Kontio: <i>Erämailla – tarinoita ja
tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä. </i></span></b></p><p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><i><a href="https://avain.net/"> </a></i></span></b><span face="Arial, "sans-serif""><u><a href="https://avain.net/">Avain</a></u>, 2023.
336 s.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-33748883579965518482023-10-12T00:39:00.001-07:002023-10-12T00:39:56.041-07:00Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Kellä sana, sillä valta</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> <b>Katja Ketun pitelemätön kieli saa vapaasti
temmeltää ja loihtia kuvaelman elämän ja kuoleman ikiaikaisesta piirileikistä
romaanissa <i>Erään kissan tutkimuksia</i>.
Maagiset ja raa’an konkreettiset elementit liudentuvat toisiinsa sukupolvien
mittaisessa selviytymistarinassa.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"><i>Raja yöpuolisten
ja päivän olentojen välillä häilyy, ihmisten ja valtioiden, menneen ja
nykyhetken, villin ja kesyn rajat häilyvät ja lepattavat. (</i>Kissa)</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR_0R8PaSZXxXohd_4OH9vMbInm2UD2jnI-QzFmcyZrxPVMc0bHMrex6ImgmPMlgVSgQYt6NWxZ00FcVNNswTkj5zzoiZs55ZWf_fOyDGDQxuB6TUd6gJcOHOpup3ClZCG47bweyxvi8C6C_bQgf3T84vsoHKDMb_T55jCGZNWaC-p918ZWnEW0OVL2Rs/s2445/9789511464716.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2445" data-original-width="1689" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR_0R8PaSZXxXohd_4OH9vMbInm2UD2jnI-QzFmcyZrxPVMc0bHMrex6ImgmPMlgVSgQYt6NWxZ00FcVNNswTkj5zzoiZs55ZWf_fOyDGDQxuB6TUd6gJcOHOpup3ClZCG47bweyxvi8C6C_bQgf3T84vsoHKDMb_T55jCGZNWaC-p918ZWnEW0OVL2Rs/w276-h400/9789511464716.jpg" width="276" /></a></div>Armoitetun sanavelhon, <b>Katja Ketun</b>, romaanista <i>Yöperhonen</i>
kirjoitin: se todistaa miten jännittävää, koukuttavaa, totta ja tarua
kirjallisuus voi parhaimmillaan olla. Ja miten vapaa vyöhyke se on; siellä
kaikki on mahdollista, vain rohkeus ja mielikuvitus rajoittavat. Eikä Katja
Kettu näitä rajoja tunnusta.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Luonnehdinta sopi myös Finlandia-ehdokkaaksi nousseeseen
teokseen <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2018/10/katja-kettu-rose-on-poissa.html">Rose on poissa</a></u></i>. Toistan
jälleen itseäni, sillä niin osuvasti kehuni kuvaa maagisen realismin taitajan
uusinta teosta <i>Erään kissan tutkimuksia</i>
(Otava).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">”Käsittelen rankkoja aiheita, joten tarvitsin kertojaksi
kissan, joka huterolla tyylillään tekee parhaansa Taivaiden Toimiston Tutkijana
ja keventää kertomusta. Sivuhenkilöt ovat myös tärkeitä. He ovat kirjan suola,
sillä heidän kauttaan voin irrotella ja käsitellä monenlaisia teemoja”, Katja
Kettu kertoi kirjan syntyvaiheista haastatellessani häntä Otavan tilaisuudessa.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tähdissä kelluva Fermetoitu Sielu ilahtuu kuullessaan
uudesta tehtävästään: hänet lähetetään Tutkijaksi Eiraan luksuslukaalissa
asustavan Kirjailijan kohtuun pian syntyvän lapsen Sielunoppaaksi. Mutta kaikki
menee pahemman kerran pieleen. Keskenmeno lennättää Tutkijan vuoteen 1917
pohjoiseen nälkämaahan Venäjä rajan pintaan. Ja vielä tämä: kissan hahmossa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Puutteenperällä sinnittelevät Kirjailijan isoisoisoäiti
Eeva, Villi-Kaisan penikka, huutolaistyttö ja talonomistajan poika Mahte.
Epäsäätyistä liittoa ei paikkakunnalla katsota hyvällä silmällä. Sen rakastava
pariskunta saa karvaasti kokea.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kettu on kirjaansa varten haastatellut isoisoenojaan,
lukenut tutkimuksia ja penkonut arkistoja. Hänen luomansa ajankuva sadan vuoden
takaa on niin verevää historiankirjoitusta, että sitä pitäisi kouluissa lukea. Kirjan
ihmiset heräävät eloon lukijan silmissä, raatavat ja rakastavat, yrittävät
parhaansa mukaan selvitä aikojen myrskyissä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikka onkin rauhanmies, Mahte lähtee Venäjälle Eevan toppuutteluista
huolimatta: ”Kyä se on vallankumouksen asija meijänkin asija”. Omalla
harharetkellään Eeva joutuu raiskatuksi. Ei halua synnyttää väkivallantekijän
lasta, vaan kerää rohdot kuolonkeitokseen, jolla ajaa sikiön itsestään pois.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYry7uOWcJc70OEzPc1TmjPHh_vnCK1e7vWR3KllQs-QGP4jjbtHyJitu4UIyJdxxhyphenhyphenKuRP7ganEHjMxO_1QfGyKtiQhObIMQAM54EKtTB5g7zwZir6BMWHNoP0ceQvvZlENV7mYvrG06OcjvVMALMPgYyUGxIr7ugwszyWMHf-OQFcd-xBgoAxTIbM2o/s4013/P1080609.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4013" data-original-width="2749" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYry7uOWcJc70OEzPc1TmjPHh_vnCK1e7vWR3KllQs-QGP4jjbtHyJitu4UIyJdxxhyphenhyphenKuRP7ganEHjMxO_1QfGyKtiQhObIMQAM54EKtTB5g7zwZir6BMWHNoP0ceQvvZlENV7mYvrG06OcjvVMALMPgYyUGxIr7ugwszyWMHf-OQFcd-xBgoAxTIbM2o/w274-h400/P1080609.JPG" width="274" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palkittu Katja Kettu Otavan aurinkoisissa <br />pihajuhlissa. Kuva: Hannele Salminen</td></tr></tbody></table>Näin paradoksaalista elämä on. Sadan vuoden päässä
tulevaisuudessa Eevan tyttärenpojantytär, Kirjailija, on lähellä kadottaa
järkensä menetettyään hartaasti toivomansa lapsen. Tarinat kiertyvät toistensa
ympärille, ja ajassa pehmein tassuin tepastelevaa Kissaa kaivataan nyt kipeästi
Eiraan avuksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kirjassa vuorottelevat Kissan raportit, Kirjailijan muistiinpanot
sekä Eevan päiväkirjamerkinnät ja Mahten kuulustelupumaskat. Tämä moniääninen
kuoro kertoo, mistä elämässä perimmiltään on kyse: ihmisen rakkauden, turvan ja
merkityksen kaipuusta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Niitä kirjailija alkoi kuumeisesti kaivata, kun hänen
suuri rakkautensa, Runoilija, petti ja jätti. Vielä viime tingassa hän huomaa
haluavansa lapsen, josta ei aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut. Lapsikuumeen
vallassa hän tuumaa: <i>Jos en saa olla sen
kanssa, jota rakastan, niin onhan varmaan muita halukkaita</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Halukas löytyy, mutta hanke ei onnistu, sillä suhde ei
kestä. Samassa rytäkässä Kirjailijan työstämä teos teilataan. Hän on menettänyt
lapsensa ja nyt häneltä katoavat myös sanat niin huulilta kuin näppäimistöltä.
Nyt jos koskaan tarvitaan Kissaa avuksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kirjailija ja Kissa pakenevat yhdessä Puutteenperälle
esivanhempien maille. Kissassa ottaa luonto vallan ja se ponkaisee livohkaan
miljoonien lumoavien hajujen perässä. Kirjailijan silmissä alkuun karu maisema
alkaa vähitellen avautua, ja esivanhemmat heräävät tanhuvilla henkiin. Viereen
ilmestynyt esiäiti Eeva rohkaisee: <i>pistät
kynttä ketoon</i>. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vihdoin lukko aukeaa, ja kirjailija oivaltaa, että surun
kanssa on mahdollista kulkea: ”saatan selvitä tästä”. Tämä perustuu Katja Ketun
omiin kokemuksiin. ”Kielen löytyminen uudestaan oli nautinnollista,
riemukasta”, hän hehkutti. Tämä kirjoittamisenilo näkyy, suorastaan pursuaa <i>Erään kissan tutkimuksista</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kettu kiittää olemassaolostaan Helmi tamman jalan katkeamista.
”En olisi olemassa ilman sitä”. Kun Eeva ja Mahte olivat reessä matkalla
”työläisten paratiisiin” kohti Stalinin vainoja 1930-luvulla, Hilma tamma
kompastui. Takaisin kotitantereilla Eeva ja Hilma lähtevät yhdessä uimaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoBHn3_IRoODNA9Ci5ysPmBa2sOiQjTneMDENMDQGfHV3f9D55ildhQcduvNSXxAJ1762SaXXPS6sk7LxUmIkw8NoABtjSQ2VRv8AeSxwsUPf3QQUcX3gqfPoZIlZvgkwOJgvkgzApUkD2ynoZJG0YOvzOs9aK0oLmlMFYvf3UsztPztKaASxkQzU-xu0/s3315/P1090104.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2406" data-original-width="3315" height="290" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoBHn3_IRoODNA9Ci5ysPmBa2sOiQjTneMDENMDQGfHV3f9D55ildhQcduvNSXxAJ1762SaXXPS6sk7LxUmIkw8NoABtjSQ2VRv8AeSxwsUPf3QQUcX3gqfPoZIlZvgkwOJgvkgzApUkD2ynoZJG0YOvzOs9aK0oLmlMFYvf3UsztPztKaASxkQzU-xu0/w400-h290/P1090104.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helena Junttilan tussipiirros</td></tr></tbody></table><br />Veden sylissä
tamman jalkaan ei satu, se saa hetken lentää mielin määrin. Ja tuossa
Kalliojoen suvannon keltaisessa, liplattavassa ilmassa lentävät rampa hevonen
ja historian jalkapuussa pyristävä nainen.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Menneisyyden kautta niin Kettu kuin Kirjailija löytävät
syvän ytimen, rauhan, oman tarkoituksensa ja merkityksensä. Kissakin on
palannut harharetkiltään ja tuumaa tehtävänsä suoritetuksi. Annetaan hänelle
vielä viimeinen sana ennekuin Tutkijamme katoaa Tähtitaivaan korkeuksiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Minuun tarttuu
maailmankaikkeuden ikuinen hymni, ja heittäydyn sen hellittäväksi. Se mikä on
tapahtunut, varmaan on, ei kai sitä muuten voi sanoilla selittää.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Katja Kettu on kirjoittanut jälleen hienon romaanin.
Lukuelämyksen jälkimaku on pitkä ja pyörryttävä.<o:p></o:p></span></p>
<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Katja
Kettu: <i>Erään kissan tutkimuksia. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://otava.fi/">Otava</a></span></u><span style="font-family: Arial, "sans-serif";">. 2023. 355 s.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-68507964648154539032023-10-03T00:07:00.003-07:002023-10-03T22:04:18.108-07:00Hannu Harju: Kajava – Pelätty, parjattu, palvottu<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Jos nahkahousut narahti, tulee huono kritiikki”</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Hannu Harju kirjoitti koukuttavan,
kohteensa näköisen elämäkerran <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kajava –
Pelätty, parjattu, palvottu</i> viimeisestä ”suurmieskriitikosta”. Armoitettu kriitikko
antoi sanan säilän sivaltaa, kun aihetta hänen mielestään oli. Ja usein oli. </b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jos Kajava
haukkuu esityksen, se kannattaa ehdottomasti katsoa.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><span style="mso-tab-count: 4;"> </span>Lentävä
lause yleisön keskuudessa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQrAlrd_e5_K5bWLO1-zWKjjQTifff_T7KoI2_5Yuug2Kpfbl8m10Z0Xq6W4DUMJnCYWlawXsoMS3RW79YqFEzMVt4Rvuo30cTBQqdN59JGmlRQTNM53wxmo_gxCFPLP-5aZ6So2nykdINvRfk14nCcZ-iwS8s35BvWfzXMKxtBilIelQ5V9to8il81Mo/s846/Kajava.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="846" data-original-width="576" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQrAlrd_e5_K5bWLO1-zWKjjQTifff_T7KoI2_5Yuug2Kpfbl8m10Z0Xq6W4DUMJnCYWlawXsoMS3RW79YqFEzMVt4Rvuo30cTBQqdN59JGmlRQTNM53wxmo_gxCFPLP-5aZ6So2nykdINvRfk14nCcZ-iwS8s35BvWfzXMKxtBilIelQ5V9to8il81Mo/w273-h400/Kajava.jpg" width="273" /></a></div>Teatteri- ja televisiokriitikko <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jukka Kajavan</b> (1943–2005) saapuminen ensi-iltaan sähköisti
näytöksen, oli jo itsessään teatteria. Hän odotti elämystä, mutta hänen rimansa
oli korkealla ja hänen pinnansa valitettavan lyhyt, mistä Q-teatterilaisten
nahkahousu-naljailukin kertoo.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hannu
Harju</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> muisteli kirjansa julkistamistilaisuudessa Kansallisteatterin
Willensaunassa, miten ihaillun ja vihatun Kajavan alussa innostunut etunoja
valahti takakenoksi, ja nahkahousut narahtivat, kun esitys ei täyttänyt hänen siihen
lataamiaan odotuksia. ”Olen myös nähnyt, kun hänen niskansa alkoi punoittaa.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kajavalle teatteri oli henki ja elämä, johon hän eläytyi
koko sielullaan ja olemuksellaan. Hän ei patsastellut vain päänäyttämöiden
ensi-illoissa vaan etsi elämyksiä, rajoja rikkovia, uutta luovia esityksiä myös
kellariloukoista ja hänelle tärkeästä teatterin Mekasta Berliinistä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tammessa lähes parikymmentä vuotta kustannuspäällikkönä
työskennellyt Harju toimi sitä ennen teatterimaailmassa. Vuodet 1993 - 2003 Jukka
Kajavan kollegana Helsingin Sanomien teatteriarvostelijana tarjosivat hänelle
näköalapaikan Suomen näkyvimmän ja keskustelluimman kriitikon tinkimättömään ja
värikkääseen työskentelytapaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”Minusta väärennys, huiputus, kaikkien aikojen rimojen
alittaminen ja kylmäverinen Lassilan nonchaleeraaminen, olisivat oikeusjutun
arvoisia asioita.” Kajava kirjoitti murhaavasti Tampereen työväenteatterin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nuori Mylläri -</i>esityksestä vuonna 1997<i style="mso-bidi-font-style: normal;">.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun Kajava innostui, suorastaan haltioitui esityksestä,
hän teki siitä ”tapauksen, joka näkyi lippuluukullakin”. Teatterilehden
haastattelussa hän kommentoi: ”Silloin kun todella onnistutaan, tulee sydän
ihan lämpöiseksi. Esimerkiksi KOMin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tervahanhen</i>
jälkeen oli niin hyvä olla, että teki mieli laulaa”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Harju pyysi Kajavalta muistelmia jo parisenkymmentä
vuotta sitten. ”En muista mitään”, Kajava vastasi napakasti äkkinäiseen
tyyliinsä. Ihme on, ettei hänen elämäkertaansa ole aiemmin kirjoitettu, sillä kiihkeitä
intohimoja puoleen jos toiseen herättäneeseen Kajavaan kulminoitui lähes puoli
vuosisataa suomalaisen teatterin historiaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr-3ah-etS0kCsa8WhhVn_7KQcCCB51lG-YwsngBvLoxDpyPN08C2IFpd21grDEgJR9-NUsFSy4zhApQmPMc2Hpqe5FTKA7zcqu6jMfcSZFuZy4YS-ktl02EGtU3PE5cDYuGg8ygIwRl6emJ4nwuMZm4DtfDdG_HzabaICWYIYSWdBIIQ6Hb06EeJ4F2U/s7157/Harju_Hannu_SamiKeroHS.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="7157" data-original-width="5051" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr-3ah-etS0kCsa8WhhVn_7KQcCCB51lG-YwsngBvLoxDpyPN08C2IFpd21grDEgJR9-NUsFSy4zhApQmPMc2Hpqe5FTKA7zcqu6jMfcSZFuZy4YS-ktl02EGtU3PE5cDYuGg8ygIwRl6emJ4nwuMZm4DtfDdG_HzabaICWYIYSWdBIIQ6Hb06EeJ4F2U/w283-h400/Harju_Hannu_SamiKeroHS.jpg" width="283" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hannu Harjulla muhii mielessä muutama <br />uusi hanke. Kuva: Sami Kero.</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Harju ei kuitenkaan ruvennut historiikkia rustaamaan,
vaan rajasi teoksensa Kajavan henkilökuvaan. Kriitikko tunnettiin hänen julkisen
toimintansa kautta, mutta yksityiselämäänsä Kajava varjeli tarkoin. Harju
halusi raottaa myös Kajavan tätä puolta, tuoda kirjansa estradille lihaa ja
verta olevan ihmisen esiripun takana.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kajava rakensi itsestään tietoisesti brändiä, ylläpiti
mysteeriä. Hänen näyttävä pukeutumistyylinsä oli viesti, jota hän kantoi
luontevasti ja joka korosti hänen habitustaan. Salonkileijona huomattiin aina kun
hän ilmestyi paikalle. Tämä sopi Helsingin Sanomille, sillä Kajava herätti
keskustelua paitsi jutuillaan myös olemuksellaan. Se toi lehdelle lukijoita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kajava kirjoitti kaiken kaikkiaan 15 000 juttua,
joista teatteriarvosteluja oli vajaa 3 000. ”Teatteri on kivempaa, mutta tv on tärkeämpää”, totesi uuttera kirjoittaja, joka teki jutun lähes joka päivä. Kanavalla-kolumnipalstallaan
hän saattoi käsitellä vapaammin ajankohtaisia ilmiöitä, keskustelunaiheita ja lukijapalautteita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Yksi hänen inhokeistaan oli urheilulähetysten selostustyyli,
joka hukkasi hänen mielestään ilmaisun loputtomat mahdollisuudet ja vivahteet:
”Se päivä ei koita ikinä, kun vaikkapa mäkihypyn tai alppihiihdon selostaja
hiljentäisi jännittävän suorituksen kohdalla äänensä suorastaan intensiiviseksi
kuiskaukseksi. Ei koita.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Selvää on, että Kajavan joskus häijyt, jopa
perusteettomat teilaukset satuttivat monia. Voin kuvitella, miltä tuntuu
ohjaajasta, joka on työstänyt pari vuotta esitystä, johon kiireinen kriitikko
ei ole kunnolla ehtinyt perehtyä, ja kritiikki on sitten sen mukaista. Huonosti
kävi silloin myös lipputuloille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kalpoja kalisteltiin myös teatterilavojen ulkopuolella.
Sosiologi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jeja-Pekka Roos</b> kritisoi diagnosoimaansa
älymystön omahyväisyyttä Ydin-lehdessä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Pierro
Bourdieun</b> hengessä 1980-luvun puolivälissä. Hänen mielestään tähän
valheelliseen intellektuellien ohueen kerrostumaan:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”kuuluvat esimerkiksi suurten päivälehtien
kulttuuriosastojen hallitsevat (tarkat, heikinheimot, kajavat) sekä niiden
palstoille säännöllisesti kirjoittelevat steinbockit, alhot etc sekä tietenkin
intellektuelleina kirjojaan säännöllisesti julkaisevat haavikot, paasilinnat,
donnerit.” Oho, olisiko tuon kaltainen purkaus nykyään enää mahdollista?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Toisaalla lehdessä tietokirjailija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kalevi Haikara</b> nousee barrikadille puolustamaan Kajavaa, joka ”on älykkäästi,
sitkeästi ja liki henkensä kaupalla vuodesta toiseen puuttunut niin
yksittäisten ohjelmien typeryyteen kuin koko televisiosuhteen vaarallisuuteen”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaW-2vBqVYRsqwpDvDaslr_iDQoJUauA6dHvPbqRKMk46YHoqcviSWX80oQMnr_X1kMUcJcel3Ibht0CVJsaj8J8OOqDVrEAnjCnD0AsM7W70Y8lHSvOZPIOYafiXfOa0iSWWsqwnGwlcReNq03pWZFIRGLB9yzZfT3DrjejpWGOmPNYYgrClFi8O35XQ/s3811/P1090032.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2638" data-original-width="3811" height="444" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaW-2vBqVYRsqwpDvDaslr_iDQoJUauA6dHvPbqRKMk46YHoqcviSWX80oQMnr_X1kMUcJcel3Ibht0CVJsaj8J8OOqDVrEAnjCnD0AsM7W70Y8lHSvOZPIOYafiXfOa0iSWWsqwnGwlcReNq03pWZFIRGLB9yzZfT3DrjejpWGOmPNYYgrClFi8O35XQ/w640-h444/P1090032.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kajava opastaa Intimiteatterin Maaria Blomma -näytelmän työryhmää keväällä 1981.<br />Vasemmalta lavastaja Hannu Väisänen ja näyttelijät Esko Nikkari, Rose-Marie Precht ja <br />Tom Pöysti. Jussi Kylätaskun näytelmän keskiössä on karismaattinen liike ja herätyskokous.</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Kajavan työskentely ohjaajana herätti närää
teatterikentällä, jossa häntä syytettiin kaksilla rattailla ajamisesta. Eikö
kriitikko voi pysyä lestissään! Kajava itse koki, että ohjaaminen rikastutti
hänen työtään kriitikkona ja päinvastoin. Hän ohjasi kaikkiaan 15 näytelmää,
joista kolme ensimmäistä yhdessä tuonaikaisen rakastettunsa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Antti Einari Halosen</b> kanssa. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kajava sai maistaa omaa lääkettään, kun hänen
Willensaunaan ohjaamansa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marguerite
Duras</b>’n <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuolemantanssin</i> arviossa
sanottiin esityksen ”köhisevän kuivasti”. Herkkähipiäinen Kajava osti saman
tien lentoliput Ibizalle. Kostoa tai ei, mutta jutun kirjoittanut kriitikko
teki tämän jälkeen enää yhden arvion Hesariin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hannu Harjun perusteellinen elämäkerta on sen monista
yksityiskohdista huolimatta – tai kenties juuri niiden vuoksi – mukaansa
tempaavaa luettavaa. Teoksen lukuisat valokuvat, niin Kajavan perheen
albumeista kuin teatteriesityksistä, kertovat omia tarinoitaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">”Suurmieskriitikosta” paljastuu lihaa ja verta oleva
ihminen Jukka Kajava. Harjun mukaan hän oli romantikko, jonka teatterifilosofia
ei ole tippaakaan vanhentunut: ”teatterin pitää tavoitella jotain
merkityksellistä, pyrkiä rehellisyyteen, edustaa humanismia ja haluta avata
katsojien silmät ennen käsittelemättömille aiheille”. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Hannu
Harju: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kajava – Pelätty, parjattu,
palvottu</i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <u><a href="https://www.siltalapublishing.fi/">Siltala</a></u>, 2023, 320 s.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-89826730179836132542023-09-28T01:18:00.001-07:002023-09-28T01:21:49.671-07:00<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Markku Pääskynen: <i>Niin
kaunis on maa</i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Eksymisen kirja vie taidokkaasti perille<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <b>Markku Pääskysen monimielinen romaani <i>Niin kaunis on maa</i> laajenee psykologisesta
trilleristä ajankuvaksi. Samalla se syvenee pohtimaan nykyihmisen ratkaisevia
valintoja ja paljastaa, mikä elämässä lopulta on tärkeintä.</b><o:p></o:p></span></p>
<p align="center" class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Koska kauhea on yön sanaton pimeys niille joilta onni
puuttuu.<o:p></o:p></span></i></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixe714GD0JiGaqFYOalt7pAIdfVKzMghMSFWr11KA2ln-w0pxLx9NU-yLJzgZuhvirsZgu4Rk9kAMnDS_magXKlcPt4Mlakpt2ydDxgrztFl1Dbv-S5wMq5VC_qYlftWAgTOvZr6yaCKR-7lEbmo7bSKVbN2eYKYaxXYved953mW4o-pW2Q3XAYK4g-fY/s2570/Niin%20kaunis%20on%20maa.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2570" data-original-width="1666" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixe714GD0JiGaqFYOalt7pAIdfVKzMghMSFWr11KA2ln-w0pxLx9NU-yLJzgZuhvirsZgu4Rk9kAMnDS_magXKlcPt4Mlakpt2ydDxgrztFl1Dbv-S5wMq5VC_qYlftWAgTOvZr6yaCKR-7lEbmo7bSKVbN2eYKYaxXYved953mW4o-pW2Q3XAYK4g-fY/w259-h400/Niin%20kaunis%20on%20maa.jpg" width="259" /></a></div><br />Onnin ja Aliinan mielestä Maria ja Tuomas vaikuttivat kiinnostavilta
ihmisiltä, kun pariskunnat ensi kertaa tapasivat gallerian avajaisissa viisitoista
vuotta sitten. He olivat varakkaita, heillä oli rahaa hifistellä, matkustella
ja asua missä mielivät. Monesti vuosien varrella he kutsuivat Onnin ja Aliinan
luokseen lomalle. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Markku
Pääskysen</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <i>Niin kaunis on maa</i> (Tammi) alkaa
lauantaiaamuna Onnin ja Aliinan keittiössä, jossa pariskunta pohtii, pitäisikö
heidän lähteä etsintäretkelle? Marian ja Tuomaksen lapsenvahti on soittanut ja
kaivannut Kertun vanhempia, jotka vietettyään iltaa Aliinan ja Onnin luona,
eivät ole palanneet kotiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjailija toteaa: <i>Ja
näin tämä alkaa, vähän raskaasti, vähän kömpelösti tämä alkoi.</i> Ei huolta,
sillä tiedän kokemuksesta, että edessä on kiinnostava, ajatuksia herättävä
tutkimusmatka kieleen, mieleen ja maailmaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Arvoituksellisessa romaanissaan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2018/05/markku-paaskynen-hyva-ihminen.html">Hyvä ihminen</a></u></i> Pääskynen pohti kielen mahdollisuuksia kuvata
todellisuutta. Onko kieli vain heijastus suuremmasta, mitä se ei pysty
käsittämään? Edellisessä teoksessaan <a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2020/11/markku-paaskynen-aurinko-ei-liiku.html"><i><u>Aurinko
ei liiku</u></i> </a>sukelletaan syvemmälle, todellisuuden tuolle puolen kohti
maailmaa, jota emme aisteillamme tavoita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Miten Maria ja Tuomas vauraan elämäntapansa rahoittavat? Vanha
ja uusi raha paiskasivat kättä heidän avioituessaan. Maria on perinyt osan
Petsamon nikkelikaivoksista alkunsa saaneesta sukuomaisuudesta. Tuomas
osoittautuu sijoittajaguruksi, jolle saastuttavat akkutehtaat ja energiasyöpöt
kryptot sylkevät rahaa. (<b>Petteri
Järvinen</b> on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan kirjan <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2020/03/petteri-jarvinen-onecoin-suuri.html">Onecoin</a></u></i>.)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Lopulta Maria ja Tuomas ovat molemmat irtisanoutuneet
työpaikoistaan ja jatkavat epäeettistä sijoitustoimintaansa etänä eri puolilta
maailmaa. He pyrkivät täydelliseen elämänhallintaan, sillä elämän
arvaamattomuus pelottaa. Itsensä voittamattomaksi kokeva Tuomas ylpeilee
saaneensa ”yliotteen todellisuudesta”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHc-sV96FMNvNYaf8wTlnTU57bdXuypo2EVYkbwWqHRPwn3qJU8Cs4U9ZIaUtY96eus076g8tRHmbJGblzsmDeD0Y1ACKZie2jnsRSoL-JkZkYeriutMKLp1D-Oxl04hY1vpa5DKmpQpKE2kgmJqB14fDj2L0HRp7ZJniHR0KE3P_MeSklZSg7SUbIa84/s4320/P1080612.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4320" data-original-width="3240" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHc-sV96FMNvNYaf8wTlnTU57bdXuypo2EVYkbwWqHRPwn3qJU8Cs4U9ZIaUtY96eus076g8tRHmbJGblzsmDeD0Y1ACKZie2jnsRSoL-JkZkYeriutMKLp1D-Oxl04hY1vpa5DKmpQpKE2kgmJqB14fDj2L0HRp7ZJniHR0KE3P_MeSklZSg7SUbIa84/w300-h400/P1080612.JPG" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Markku Pääskysen romaanit ovat saaneet<br />lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja -ehdokkuksia.<br />Kuva: Hannele Salminen</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Näitä Onni mietiskelee vaellellessaan Toukolanrannasta
Lammassaareen ”pitkosten rupatellessa askelten alla”. Tämä kuulostaa tutulta
Pääskyseltä. Hänellä on taito poimia tarkkoja havaintoja, suodattaa ne
mielenmaisemiksi ja pukea sanoiksi. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Pohtiessaan pariskunnan katoamista Aliina ja Tuomas
muistelevat matkojaan ja kohtaamisiaan Marian ja Tuomaksen kanssa, yrittävät
löytää syitä tapahtuneelle. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Mennyt ja nykyisyys limittyvät, toistot rytmittävät
kertomusta kuin välimerkit. Jälleen tekee mieli siteerata <b><u>Leena Krohnia</u></b><i>: Kuvat
kuultavat toistensa läpi ja tämä hetki on kadonneiden päivien kooste. <o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kairon matkalla Maria ja Aliina ovat hankkineet
egyptiläisen artikkelikokoelman, eksymisen kirjan, jota he innokkaasti tutkivat.
<i>Niin kaunis on maa</i> on sekin
eräänlainen eksymisten kirja. Pahiten sen henkilöistä hairahtuu Tuomas. Poikkeuksellisesta
lahjakkuudesta kuoriutuu häikäilemätön tyranni, jolle mikään ei enää ole
mitään. Eivät edes ulkomaanreissut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Heidän matkansa
ovat fantasioita jotka pian latistuvat, muuttuvat arkipäiväisiksi ja sitten he
tarvitsevat jotain rajumpaa</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Miten sokea rakkaus voi olla! päivittelee Aliinan äiti
ihmetellessään, miksi Marian kaltainen fiksu nainen elää yhdessä öykkärimäisen
Tuomaksen kanssa. Se on kenties Marian oma harharetki. Amorin nuoli ei
kuitenkaan ole sokea eikä sitä voi tilata. Se löytää maalinsa itse ja osuu
tarkasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tuomas tajuaa itsekin oman tilansa: ”Mä olen pimeä
planeetta, mä saan valoni muualta”. Osa hänestä elää rinnakkaisessa maailmassa,
liukenee siihen. Hänen mielensä on vallannut sisäinen demoni, jonka rahanhimo
ja vallanhalu ovat vieneet häneltä kyvyn kokea merkityksellisyyttä ja onnea.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfWvHsC3oWZv-lvclHuZyT8rO7AoHcMU4Ij0cVgmE6wGN0VS8n_ljAcxQ0gs6R4VsDDirF09pc0zUJ32EkEn8dHRZIasO2IDRAtz1FcQsDOqauEcv1gbgT7VEcph96x_cv2rZ8UXnUX34wg7s3GGBWvmtXwnfre-rOrRWV8tf-qz0i9mzfqbr_CHQLH0/s3528/P1080987.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3528" data-original-width="2974" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWfWvHsC3oWZv-lvclHuZyT8rO7AoHcMU4Ij0cVgmE6wGN0VS8n_ljAcxQ0gs6R4VsDDirF09pc0zUJ32EkEn8dHRZIasO2IDRAtz1FcQsDOqauEcv1gbgT7VEcph96x_cv2rZ8UXnUX34wg7s3GGBWvmtXwnfre-rOrRWV8tf-qz0i9mzfqbr_CHQLH0/w338-h400/P1080987.JPG" width="338" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katja Skinnarin maalaus "Hampaaton vampyyri".</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Rivien väleistä alkaa tihkua outoa uhkaa. Alan pelätä
Onnin puolesta. Vaikka hän tietää, että <i>Tuomas
on ihmisenä aikamme ihminen pahimmillaan huonoimmillaan,</i> hänen pimeä
vetovoimansa vetää Onnia oudosti puoleensa.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Tuomas ja Markku Pääskynen ovat yhdessä sirotelleet
kertomukseen vaivihkaisia vihjeitä, jotka ajavat Onnin harharetkelle Vuosaareen
Mustavuoren hylätyn kaivoksen suuaukolle synkkänä sateisena iltana. Mitä hän kaivoksen
uumenista löytää? Tuomaksen vai itsensä? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Egyptiläisen eksymisen kirjan väite toteutuu: me palaamme
aina lähtöpisteeseemme. Maanantai-iltana Aliinan ja Onnin kotona pariskunta
pohtii Aliinan esittämää kysymystä: <i>Mutta
mitä tämä kaikki meistä kertoo?</i> Onnilla ei ole siihen vastausta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Minä sen sijaan löydän Markku Pääskysen teoksesta
vastauksen kysymykseen: <i>Miten elää hyvin?
Tuottamalla mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä luonnolle ja
ihmisille.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Joskus lähelle on pitkä matka harhapoluille eksyessä. On
aika kuunnella <b>Kari Rydmanin</b>
iki-ihana ylistyslaulu luonnolle ja elämälle. Ja jättää hyvästit kalliille
ystävälle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ">Niin kaunis on maa</a>.</span></u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Markku
Pääskynen: </span></b><i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Niin kaunis on
maa</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <u><a href="https://www.tammi.fi/">Tammi</a></u>. 2023. 184 s. <o:p></o:p></span></p>
<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Katja
Skinnarin</span></b><span face="Arial, "sans-serif""> näyttely <i>Elämäni sienimetsänä</i> <u><a href="https://www.helsingintaiteilijaseura.fi/nayttelytoiminta/haa-galleria/">HAA Galleriassa</a></u> Suomenlinnan Rantakasarmissa 22.10. saakka.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-75748389318617380402023-09-21T01:55:00.000-07:002023-09-21T01:55:05.799-07:00 Vaula Norrena: Littana – Kielletyn lapsen tarina<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Onko PIPPELI vai onko littana?”</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Chen
Pingping syntyi kahdesti kiellettynä tyttönä Kiinassa ja raatoi
lapsityöntekijänä Suomessa. Myöhemmin Jenni Chen-Yenin sinnikkäät ponnistelut kantavat
hänet monenlaisten vaikeuksien yli. Vaula Norrena kertoo elävästi hänen
uskomattoman tarinansa kirjassaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Littana
– Kielletyn lapsen tarina</i>.</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLagx8pIfe6VxsA6y-7uzhZ60mSzbwruijlGIvjOnuCKWUHV3vd-1NpJl7pwbgd5HgaJnjpxPOxT2nWJKQVNDDqn0qyavuIAYloUOAzPLnX2GNUuPvu15XEpqcIgEt8zosyTVnJUIAtxiHwpT-_dclDIAM_UJ9AEmtknQa2ALPpKpVi8iljubGIH7kEWU/s310/littana.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="310" data-original-width="200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLagx8pIfe6VxsA6y-7uzhZ60mSzbwruijlGIvjOnuCKWUHV3vd-1NpJl7pwbgd5HgaJnjpxPOxT2nWJKQVNDDqn0qyavuIAYloUOAzPLnX2GNUuPvu15XEpqcIgEt8zosyTVnJUIAtxiHwpT-_dclDIAM_UJ9AEmtknQa2ALPpKpVi8iljubGIH7kEWU/w258-h400/littana.jpg" width="258" /></a></div><br />Kiinassa yhden lapsen politiikka tuli voimaan vuonna
1979. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Chen Pingpingin</b> kohtaloksi
tuli syntyä kymmenen vuotta myöhemmin ”pillulapsena” köyhään eteläkiinalaiseen
perheeseen. <p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vanhemmilla oli ennestään jo yksi tyttö. Poikaa oli kuitenkin
yritetty, sillä hänet olisi annettu anteeksi. Pojat olivat mittaamattoman
arvokkaita, perheen kunnia, tytöt sen sijaan pelkkä kuluerä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kielletty tyttölapsi saa osakseen haukkumista ja
syrjintää, monenlaista kiusaamista. Perhe ja suku joutuvat maksamaan suuret
sakot luvattomasta tyttölapsesta. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Niistä selvitään vain, jos isä lähtee
Ruotsiin töihin ja myöhemmin Suomeen. Pingping muuttaa muun perheen mukana
Kontulaan viisivuotiaana.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hänen tarinassaan on yhtymäkohtia ruandalaisen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Rita Kostaman</b> vaiheisiin, joita <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Leena Lukkari</b> vauhdikkaasti kuvaa teoksessaan
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/09/leena-lukkari-rita-sitruunapuun.html">Rita – Sitruunapuun varjoista Suomeen</a></u></i>.
Lumi on kumpaisellekin pienelle tulijalle ihmeellinen kokemus. Kun Pingping
astuu ulos oranssista metrosta asemalla, maan peittää valkea tomusokeri!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Nopeasti suomen kielen omaksuneesta pikkutytöstä tulee
ummikkovanhempiensa ja heidän tuttavapiirinsä asiainhoitaja ja tulkki. Hän joutuu
sisarensa kanssa selviämään monenlaisten kaavakkeiden koukeroista. Kukaan
virkahenkilö ei koskaan ihmettele, miksi esimerkiksi oleskelulupa- tai
avioeroasioita hoitaa 8-vuotias lapsi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Mikäli asiat eivät suju toivotulla tavalla, isä rähjää: ”Pillulapset
teistä ei ole mitään hyötyä!” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hätkähdän kiinalaisten roisia kielenkäyttöä. Isosiskon
hirmuvalta ilmenee sanallisesti: huora, koira, sika kaikuvat pikkusiskon
korvissa päivittäin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Siskon väkivalta ulottuu myös fyysiseen pahoinpitelyyn,
jolta vanhemmat sulkevat silmänsä. Nuoremman on alistuttava kongfutsealaisuuden
nimissä. Vaikka opettaja koulussa näkee Pingpingin mustelmat, ja kuulee, että
isosisko on ne aiheuttanut, hänkään ei auta. Pelkäämmekö me rasisteiksi
leimautumista, mikäli puutumme maahanmuuttajaperheissä ilmeneviin vääryyksiin?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVIHtqVd7osUv40LuV8Vva2VpuU4bARMa06JIb56CK7Vqei3CqflyWFCtldHrfqhm0ReT4OGU8gi5CkMT9wHTqULtcjJYlF51qqd8gP1K2DpNmtfP6fIZT3u9XzBi840Wa6IVhLkSyXpB_L9MiD5Qqt8xdR3jyiIK5lXemQJxfENGgNeuWIN4BM1t4Kl4/s3829/P1080108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3829" data-original-width="3240" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVIHtqVd7osUv40LuV8Vva2VpuU4bARMa06JIb56CK7Vqei3CqflyWFCtldHrfqhm0ReT4OGU8gi5CkMT9wHTqULtcjJYlF51qqd8gP1K2DpNmtfP6fIZT3u9XzBi840Wa6IVhLkSyXpB_L9MiD5Qqt8xdR3jyiIK5lXemQJxfENGgNeuWIN4BM1t4Kl4/w339-h400/P1080108.JPG" width="339" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jenni Ye Teos-kustantamon iloisissa kesäjuhlissa<br />Merimelojien majalla. Kuva:Hannele Salminen</td></tr></tbody></table>Selvää on, mitä nimi Pingping koulussa saa aikaan:
kiusaamista, nimittelyä ja syrjintää. Uuteen kouluun Pingping ei sitä aio mukanaan
viedä vaan taistelee itselleen nimen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jenni
Chen.</b> Sen kiinalaisyhteisökin voi hyväksyä, sillä olihan se suuren <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Karl Marxin</b>, kommunistisen talousteorian
luojan, vaimon nimi: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jenny</b>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kun vanhemmat perustavat ravintolan Itäkeskukseen, on
selvää, että tyttärien on kiirehdittävä sinne heti koulun jälkeen pilkkomaan
kasviksia ja kantamaan lautasia. Kukaan ei ravintolassakaan ihmettele
lapsityövoiman hyväksikäyttöä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jennin sinnittely kahden kulttuurin välissä paljastaa maahanmuuttopolitiikan
aukkoja. Kongfutselaisen maailmankatsomuksen mukaan lapset ovat vanhempiensa
omaisuutta, ja hierarkia on tiukka. Lasten on oltava <i style="mso-bidi-font-style: normal;">xiào</i>, hyödyksi ja noudatettava ehdotonta kuuliaisuutta vanhempiaan
kohtaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jenniltä jää normaali suomalainen lapsuus ja nuoruus
vapaa-aikoineen ystävien seurassa kokematta, kun hänen on aina paiskottava
töitä. Toisaalta vanhempien ei tarvitse ponnistella kotoutuakseen, koska lapset
toimivat asiainhoitajina. Jennin vanhemmat eivät tälläkään hetkellä osaa lukea
suomea.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaula
Norrena</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> antaa päähenkilön itse kertoa uskomattomista elämänvaiheistaan, tunteistaan
ja ajatuksistaan teoksessaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Littana –
Kielletyn lapsen tarina</i> (Teos). Tämä omakohtainen näkökulma tuo Jennin
rankat kokemukset lukijan iholle. Monta kertaa kirjaa lukiessani huudahdin
mielessäni: Ei voi olla totta, miten tuo on mahdollista!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Norrena toteaakin jälkisanoissaan, että Jennin ”tarina
oli niin hurja, että suoraan sanoen mietin, osaisinko edes kirjoittaa siitä
niin, että kukaan uskoo”. Hän alkoi tutkia laajempia yhteiskunnallisia taustoja
ja syitä Jennin kokemille vääryyksille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLLa-5neB7ZpPPc3YEkylKdiVK4qfpZfHT_YcXs_vAuyWNRlhLRhPVK0jrNSYs4bHnDEqaZkyHD6bRhA5IPytqUnXSNoc0BJVVEGn7xpIB7xPkHdOnEkicXPv-ukKkj0DAd4cfoOMF6C7eacq1dHty-Z4wBSUnqEQzCJG8hFKym-Xc1rL2Ag-xoyJeBek/s640/Vaula.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="640" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLLa-5neB7ZpPPc3YEkylKdiVK4qfpZfHT_YcXs_vAuyWNRlhLRhPVK0jrNSYs4bHnDEqaZkyHD6bRhA5IPytqUnXSNoc0BJVVEGn7xpIB7xPkHdOnEkicXPv-ukKkj0DAd4cfoOMF6C7eacq1dHty-Z4wBSUnqEQzCJG8hFKym-Xc1rL2Ag-xoyJeBek/w400-h210/Vaula.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaula Norrena on vantaalainen yhteiskuntatieteilijä ja <br />kaupunginvaltuutettu. Kuva: Juho Sallinen</td></tr></tbody></table><br />Kirjailijan teokseen liittämät ”tietoiskut” avaavat
oivallisesti Kiinan historiaa, tapakulttuuria ja arvojärjestelmää sekä
suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa 1990-luvulla. Norrenalla oli aiheeseen
omakohtaistakin kokemusta, sillä hän oli samoihin aikoihin reppureissannut yksin
eteläkiinalaisissa köyhissä kylissä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hän myös tunsi suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa sekä kuntapoliitikkona
että oman perheensä kautta. Hänen miehensä oli tullut Egyptistä, ja perheen
kaksikulttuuriset lapset olivat käyneet maahanmuuttajakouluissa Vantaalla. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Jenni oivaltaa, että asioihin voi vaikuttaa ja ongelmia korjata
politiikan avulla. Hän pyrkii ja pääsee Vantaan kaupunginvaltuustoon vuonna 2017.
Pahaksi onnekseen hän on isänsä ehdotuksesta mennyt mukaan ”Kiinan Rauhanomaisen
Jälleenyhdistymisen Yhdistyksen” toimintaan. Jenni oli ajatellut luovansa näin
verkostoja ja suhteita edistääkseen liiketoimintaansa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Taas tulee takkiin, kun MOT-ohjelmassa paljastetaan, että
yhdistys kuuluu Kiinan salaiseen kommunistiseen vaikuttajakoneistoon
ulkomailla. Iltapäivälehdet repivät tilanteesta lööppejä ja leimaavat Jennin ”hybridivaikuttajasabotööriksi”.
Jenni eroaa yhdistyksestä, mutta siitä huolimatta hänet erotetaan niin
kokoomuksesta kuin kaupunginvaltuustosta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Mutta Jenni on käynyt kovan koulun, eikä vähästä
hätkähdä. ”Puuttuvan pippelin tragedialla” on onnellinen loppu. On aplodien
aika. Jenni ei ole enää kiusattu Ping-Pong, eikä politiikasta pois potkittu
Jenni Chen-Ye, ei littana, lutka eikä koira. ”Olen Jenni Ye ja tarinani jatkuu
ja kasvaa vielä”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaula
Norrena: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Littana – Kielletyn lapsen
tarina</i></span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">, <u><a href="https://www.teos.fi/">Teos</a></u>, 2023, 298 s.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-24701931073381258602023-09-15T03:14:00.000-07:002023-09-15T03:14:31.606-07:00<p><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Leena Lukkari: <i>Rita
– sitruunapuun varjoista Suomeen</i></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Te lennätte torstaina Suomeen!<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Rita pakeni 15-vuotiaana Ruandan verilöylyä
Afrikan halki ja päätyi monien mutkien kautta kiintiöpakolaisena Suomeen.
Sinnikkyytensä ja kunnianhimonsa ansiosta hänet palkittiin vuoden 2016
pakolaisnaisena, joka sai kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle
presidentinlinnaan.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Ehkä tämä kirja
voi auttaa jotakuta muuta ihmistä hänen omalla polullaan ja ehkä se auttaa
jotakuta ymmärtämään, kuinka erilaisia teitä me elämässämme kuljemme.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Oakk-cpQext5RPFfpAfWStTH6qVd3zSD32YOZQsjKcxyK1jjo938ZjPIZQnQd5tvLzhIBfPvpyqqgGnFhf47tSSdhKrwWxzO1GfLsEeFZqnWzGcN-NqTIgNpZXdGo5JQOrPhlcRfX7mCXoz3YeyWAP-UeXGcS_tqWxOiXmqJ_I4AY_6LhL71WtwXieI/s843/Rita.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="843" data-original-width="576" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Oakk-cpQext5RPFfpAfWStTH6qVd3zSD32YOZQsjKcxyK1jjo938ZjPIZQnQd5tvLzhIBfPvpyqqgGnFhf47tSSdhKrwWxzO1GfLsEeFZqnWzGcN-NqTIgNpZXdGo5JQOrPhlcRfX7mCXoz3YeyWAP-UeXGcS_tqWxOiXmqJ_I4AY_6LhL71WtwXieI/w274-h400/Rita.jpg" width="274" /></a></div><br />Ritan lapsuus pienessä kylässä Ruandassa oli onnellinen. Kotitalon
ympärillä kohosivat vehreät kukkulat, hedelmällinen maa tuotti satoa, ja
perheen paimenella oli huollettavanaan iso karjalauma. Ilmassa tuoksuivat
kukkivat sitruunapuut.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kymmenlapsinen perhe oli kylän mittapuun mukaan varakas –
isällä oli pientä liiketoimintaa, ja äiti hoiti kauppaa – vaikka sisällä ei
ollut juoksevaa vettä ja tarpeilla käytiin ulkokäymälässä. Ei ollut väliä,
oliko uimaseurana hutuja vai tutseja, sillä kaikki olivat kavereita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Idylli särkyy kuin salamaniskusta 6.4.1994. Kaunis
valoilmiö taivalla, jota Rita on muiden kanssa ihmetellyt, saa selityksen:
presidentin lentokone on räjäytetty. Sähköt menevät poikki, alkaa kuulua
ammuskelua.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tilanne leimahtaa pian sisällissodaksi, jossa ihmisiä
teurastetaan mielivaltaisesti. Lapset on lähetettävä mierontielle etsimään
turvaa. Vanhemmat jäävät kotitaloon, ja myöhemmin heidät pidätetään. Ritan
neljä vuotta kestänyt pakomatka alkaa ensimmäisenä etappina Zaire.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Leena
Lukkari</span></b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> kirjoittaa Ritan tarinaa minämuodossa koskettavasti ja samastuttavasti teoksessaan
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rita </i>– <i style="mso-bidi-font-style: normal;">sitruunapuun varjoista Suomeen</i> (Avain). Tuntuu kuin lukisin
koukuttavaa jännitystarinaa, jossa olen itse mukana. Teos paljastaa hyytävästi,
millaista paperittoman pakolaisen ankara elämä on.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Rita on ollut luokkansa parhaita oppilaita, nyt
koulunkäynti jää kesken. Keniassa hän saa hetken opiskella, mutta sieltäkin on
lähdettävä, sillä ruandalaisia aletaan lähettää takaisin kotimaahansa, jossa
julmuudet jatkuvat.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJEq-TD2xGsgu2J3geem5Z_w6QXMnyg6O4yOZmGnn3PJixbspJM_4K7_9TbISBMzBJ6WVgN54FVpYWT3AtNIkL8oGgzptkq834measnNm_sR5sjd-CIFeqAN5S-Po8mG-hw7BLWlaQhU29VVHjeT9YAVjyfzKKnU9WXlPUQDtZxVic16eLDmQkEgyKqE/s640/Leena.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="463" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxJEq-TD2xGsgu2J3geem5Z_w6QXMnyg6O4yOZmGnn3PJixbspJM_4K7_9TbISBMzBJ6WVgN54FVpYWT3AtNIkL8oGgzptkq834measnNm_sR5sjd-CIFeqAN5S-Po8mG-hw7BLWlaQhU29VVHjeT9YAVjyfzKKnU9WXlPUQDtZxVic16eLDmQkEgyKqE/w290-h400/Leena.jpg" width="290" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leena Lukkari on toimittaja, sisällöntuottaja<br />ja vapaa kirjoittaja. Kuva: Pia Ingberg</td></tr></tbody></table>Ruandasta on paennut kaksi miljoonaa ihmistä ja arviolta
800 000 on surmattu. Yksi Ritan sisarista on pidätetty, ja hänen
veljensäkin on vankilassa tekaistujen syytösten perusteella.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> Todistajanlausuntoja tehtaillaan rahasta<i style="mso-bidi-font-style: normal;">.
Nämä niin sanotut todistajat ovat kiertäneet eri maissa antamassa
ristiriitaisia, toisiaan kumoavia todistuksia.</i> <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vihdoin Senegalissa, Afrikan länsirannikolla, sota on jo
kaukana, mutta Ritan ahdinko jatkuu. Kun hänen turvapaikka-anomuksensa
hylätään, hänestä tulee siskon perheen elätti. Pienessä kaksiossa on ahdasta,
eivätkä rahat riitä ruokaan kaikille. On lähdettävä kerjuulle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vihdoin löytyy maa, joka suostuu antamaan turvapaikan
Ritalle ja hänen kahdelle sisarelleen. Heidät lennätetään parin päivän varoitusajalla
Suomeen, maahan, joka on turvallinen, mutta jossa on hirveän kylmä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Sen Rita kokee ihan kantapään kautta, kun hän
ohutpohjaisissa kirpparikengissään odottaa bussia tammikuun pakkasissa. Jalat
jäätyvät ja niistä katoaa tunto. Lämpimässä bussissa jalat sulavat ja ovat kuin
tulessa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ihmettelin, miten kylmä voi
tuntua niin kuumalta.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Ummikolla Ritalla ei Suomessa vuonna 1998 ole esimerkkiä
tai samastumiskohdetta. Nyt hän kaiken kokemansa jälkeen haluaa osoittaa
uusille tulijoille, että kannattaa luottaa itseensä: Minäkin pystyn! Hän on
ystävystynyt toimittaja Leena Lukkarin kanssa ja pyytää: ”Kirjoita minusta
kirja, voisin toimia esimerkkinä”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vaikka Ritan kokemukset Suomessa ovat pääosin myönteisiä,
syrjintää ja huijareitakin on hänen tielleen osunut. Yksi heistä oli Espoossa
asuva kenialainen nainen, joka käytti häntä ilmaisena apuna ja houkutteli
kauniin Ritan missibisnekseen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kampaamossa pyörivät erimaalaiset miehet ehdottelevat
rahakasta keikkaa Tallinnassa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sinun ei
tarvitse kuin jutella rikkaiden miesten kanssa ja pitää heitä vähän kädestä,
yksi miehistä kuvaili.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tähän ansaan Rita ei langennut, vaan hän alkaa opiskella
sinnikkäästi. Hän valmistuu ennätysajassa ylioppilaaksi ja merkonomiksi, saa
stipendin. Seuraava etappi on tradenomin tutkinto.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXqHMt4MQYYe5ptylA3gyeX1ZX4-rfIhQbSbsyXwZ3Ec6lSSUxgdoM9RG7nWCAZp8sBfmlFa6I3JnWx-e-U5RQeh3yMtZ8s_QeMFmsMwNL0tRH-hM-Rh3TGzwORJFjACz1N0dvYrcb--5lIRA9hs2OOD3C95obeO3KxTEH95hU-bNEwG6V30cUFBORH0s/s3076/P1080790.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3076" data-original-width="2996" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXqHMt4MQYYe5ptylA3gyeX1ZX4-rfIhQbSbsyXwZ3Ec6lSSUxgdoM9RG7nWCAZp8sBfmlFa6I3JnWx-e-U5RQeh3yMtZ8s_QeMFmsMwNL0tRH-hM-Rh3TGzwORJFjACz1N0dvYrcb--5lIRA9hs2OOD3C95obeO3KxTEH95hU-bNEwG6V30cUFBORH0s/w390-h400/P1080790.JPG" width="390" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rita Kostama on kotoutumisasiantuntija, yrittäjä ja<br />Järvenpään kaupunginvaltuutettu.<br />Kuva: Hannele Salminen</td></tr></tbody></table><br />Rakkauskin nostaa arastellen päätään, kun Rita tapaa
itseään vanhemman, eronneen miehen, Jarin, jolla on poika. Haluaako hän vain
sänkyyni? tuumii Rita. Jari puolestaan pelkää, että Rita on hänen lompakkonsa
perässä. Epäilyt osoittautuvat turhiksi, pari on nyt onnellisesti naimisissa ja
heillä on kaksi tyttöä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Rita piti kuitenkin päänsä avioliitosta huolimatta. Hän
haluaa opiskella ja tienata omat rahansa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Joka
aamu vein lapset päiväkotiin ja jatkoin siitä opiskelemaan. Iltapäivällä hain
lapset ja lähdin illaksi tavaratalon kassalle töihin. Lapset jäivät Jarin
kanssa kotiin.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Ei voi kuin ihailla Ritan sinnikkyyttä ja
päättäväisyyttä. Sen huomasivat muutkin, ja hänet valittiin vuoden 2016
pakolaisnaiseksi. Niinpä hän sai kutsun presidentin itsenäisyyspäivän
vastaanotolle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tarinaan mahtuu vielä yksi kommellus. Ritan puku juhliin
ei valmistu ajoissa, joten hyvät neuvot ovat tarpeen. Loistava suunnittelija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2022/04/ulla-maija-paavilainen-jukka-rintala.html">Jukka Rintala</a></u></b> tavoitetaan
kesämökiltä ja hän on valmis auttamaan: ”Minulla on kyllä yksi aivan erityinen
puku”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Mutta: se on suunniteltu <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Saimi Hoyerin</b> mittojen mukaan ja siinä on haaroihin asti ulottuva
rohkea halkio. Rintala ompelee tiukan puvun Ritan päälle, niin ettei sitä enää
voi riisua. Paljastava halkio peitetään tyllilaahuksella.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kauhunhetket koetaan heti kättelyn jälkeen, kun Jari
astuu vahingossa laahuksen päälle. Onneksi Rintalan ompeleet pitävät ja laahus
pysyy paikoillaan. Ritan helpottunut hymy leviää netissä. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Voi jospa ihmiset olisivat tienneet, että tämä ei ollut edes mikään
vastoinkäyminen verrattuna siihen, mitä olin kokenut! </i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Leena
Lukkari: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rita – sitruunapuun varjoista
Suomeen. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://avain.net/">Avain</a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">. 2023. 151 s.</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-24407927291950160752023-09-11T00:34:00.001-07:002023-09-12T23:35:26.300-07:00Philip Teir: J&B Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta<p><b><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 16pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">”Varo sitä miestä, hän on vaarallinen”</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Philip Teirin kirjoittamasta teoksesta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">J&B – Kohtauksia eräänlaisesta
avioliitosta</i> paljastuu, että vasta Jörn Donnerin kuoleman jälkeen hänen
laajaa arkistoaan penkoneelle Bitte Westerlundille valkeni, millaisen miehen
kanssa hän oli elänyt yhdessä 40 vuotta ja saanut kaksi poikaa. ”Fuck you!” hän
kommentoi teoksen julkistamisjuhlissa.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzC9m8F1aLDkHV24E2yK9gEFZeaejZoQbrYtkqSJqwgktIrRSTKeMAkK3Fwhr3JNpHDMAb1GmmdgKwwrUyiqugJpXoE-5FNYle1Cd-_67yUyKe8HIBIZps-Q8DYyPWWNmtmkZNEj3HvAlSr3IByrck-MaqyTRD7OUifxkWAolzVve4JfEKuTHotsESKA/s720/J&B.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="496" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPzC9m8F1aLDkHV24E2yK9gEFZeaejZoQbrYtkqSJqwgktIrRSTKeMAkK3Fwhr3JNpHDMAb1GmmdgKwwrUyiqugJpXoE-5FNYle1Cd-_67yUyKe8HIBIZps-Q8DYyPWWNmtmkZNEj3HvAlSr3IByrck-MaqyTRD7OUifxkWAolzVve4JfEKuTHotsESKA/w275-h400/J&B.jpg" width="275" /></a></i></div><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Niin paljon
välttämättömiä sopimuksia, niin paljon kompromisseja, jotka voivat ärsyttää ja
lamaannuttaa, herättää raivoa meissä ja saada meidät pakenemaan ja kieltämään,
että olemme olemassa</i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Näin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jörn Donner</b>
kuvaa käsitystään avioliitosta kirjassaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Terveenä
sairaalassa</i> vuonna 1960. Hän on juuri avioitunut ensimmäisen vaimonsa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Inga-Britt Wikin</b> kanssa ja kirjoittaa
teostaan Porin sairaalassa siviilipalvelusmiehenä. Jo tuolloin tuli selväksi,
ettei Jörniä oltu luotu parisuhteeseen ja avioliittoon.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Avioliittoja hänellä oli kuitenkin takanaan jo kaksi,
tosin hän oli vielä naimisissa toisen vaimonsa <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jeanette Bonnierin</b> kanssa, kun hän tapasi itseään kolmisenkymmentä
vuotta nuoremman <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Bitte Westerlundin</b>.
Kun hän alkoi odottaa parin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Daniel</b>-poikaa,
ero pantiin vireille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Räväkän, kapinallisen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jörn Donnerin</b> ansioluettelo hengästyttää: lähes 80 teosta,
elokuvia, Oscar-palkinto <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Fannysta ja
Aleksanderista</i>, reportaaseja, valokuvia, kritiikkejä, pääkonsulina Los
Angelesissa, toimi EU-parlamentaarikkona…<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Itse hän ei ollut saavutuksiinsa tyytyväinen. Kirjassaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Bergman: muistelma</i> hän toteaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Minun ongelmani on, että minusta, niin kuin
Chandler kirjoitti itsestään, voi tulla hyvä second-rate-ihminen monella
alalla, mutta en ole vielä keksinyt missä minusta voisi tulla first-rate.<o:p></o:p></i></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jörnillä oli vahva työmoraali, sen kaikki hänen kanssaan työskennelleet
myöntävät. Hänen henkilökohtaisen elämänsä moraali – tai moraalittomuus – sen
sijaan järkyttää Bitteä, kun hän ”kokopäivätoimisena leskenä” vuonna 2020 alkaa
perata miehensä valtaisaa jäämistöä, papereita, kirjeitä, päiväkirjoja ja
sähköpostiviestejä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kirjailija ja toimittaja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Philip Teirin</b> alustava suunnitelma kirjoittaa Jörnistä vaihtuu
ideaksi laatia Bitte-kirja kunnes suunnitelmat sulautuvat toisiinsa ja
tuloksena on rehellinen ja vauhdikas tutkimusmatka ”eräänlaiseen avioliittoon” <i style="mso-bidi-font-style: normal;">J&B</i> (Otava).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jörn Donner vietti kaksoiselämää, halusi pitää elämänsä
lokerot erillisinä ja salaisina. Niihin ei muilla ollut pääsyä. Bitte löytää
satoja kirjeitä, tarkempaa tietoa matkoista ja kutsuja, joissa hänetkin on
mainittu, mutta jotka Jörn on häneltä salannut. Seurallisena ja verkostoituvana
ihmisenä hän olisi niihin mielellään osallistunut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPQ4dlPjpbIAwZjyFI9yvxeFCAwcAgHiI7iKl1o00KCTlSGm1Ff0XFLcjsah-_5NKRBQNDuOxo-WvDSUC3lMHF4bGZVFjnJJkb9gumqikgta6Kmj0JU_JPLxQ8flTVfR3tcCwRy0WB0CJlLg_y8VySLnjyvzKlnjgLo2WqUlhI7VS6Yf6mRPB67hUkxMU/s3461/P1080850.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2360" data-original-width="3461" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPQ4dlPjpbIAwZjyFI9yvxeFCAwcAgHiI7iKl1o00KCTlSGm1Ff0XFLcjsah-_5NKRBQNDuOxo-WvDSUC3lMHF4bGZVFjnJJkb9gumqikgta6Kmj0JU_JPLxQ8flTVfR3tcCwRy0WB0CJlLg_y8VySLnjyvzKlnjgLo2WqUlhI7VS6Yf6mRPB67hUkxMU/w400-h272/P1080850.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bitte, Jörn, Daniel ja Rafael Pohjoisranta 12:n kirjastossa.<br />Kuva: Marica Rosengård</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Jörnin isoisä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Otto
Donner</b> rakennutti vuonna 1890 komean talon Kruununhakaan osoitteeseen
Pohjoisranta 12. Se on toiminut Jörnin tukikohtana Bromarvissa sijaitsevan
kakkoskodin Bortomsjön ohella. Nyt Jörnin työtilat Kruununhaassa on muutettu
kirjailijoiden työskentelyresidenssiksi.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">J&B</span></i><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">:n oivallisesti
suomentanut <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jaana Nikula</b> työskenteli
parikymppisenä kesän toimistoapulaisena Jörnin luona Pohjoisrannassa. Homma ei
ollut niitä helpompia. Jörnillä oli kaksi puhelinlinjaa ja niitä varten kaksi
listaa. Toisen listan soittajille oli kerrottava, että Jörn ottaa pian
yhteyttä, toisen listan ihmisiä – jotka olivat enimmäkseen naisia – ei saanut
yhdistää eteenpäin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kun listat kerran menevät sekaisin, Jaana saa saman tien
potkut. Seuraavana aamuna Jörn ihmettelee, miksei apulainen ole tullut töihin.
Vaikka Suomen seksikkäimpien miesten listalla 1980-luvulla komeillut Jörn oli monien
mielestä hurmaava ja charmikas, Jaanasta hän oli ”ikivanha kärttyisä ukko”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihU54SQkJHbyZhqUccBtwEVBLa73kgGUonTTl5bSGEoOzTeyKN5YLx768xpFydbmTkFyo-Hgl5CIUPjbBhppSl0Tx80PNdCc0Nhd_Ue6cwML_aTXNJhVvyl0ZfUsRJ4SM7ZOm-RIfiRFgOQSlUJCk1FxnqbZo322FHSKdUhnDxvhF64gBxc9_-qMiLPzk/s1982/B&P.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1982" data-original-width="1683" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihU54SQkJHbyZhqUccBtwEVBLa73kgGUonTTl5bSGEoOzTeyKN5YLx768xpFydbmTkFyo-Hgl5CIUPjbBhppSl0Tx80PNdCc0Nhd_Ue6cwML_aTXNJhVvyl0ZfUsRJ4SM7ZOm-RIfiRFgOQSlUJCk1FxnqbZo322FHSKdUhnDxvhF64gBxc9_-qMiLPzk/w340-h400/B&P.jpg" width="340" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bitte Westerlund ja Philip Teir.<br />Kuva: Marjo Tynkkynen</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Kun Teir kysyy Bitteltä, oliko Jörn maineensa veroinen ”fantastinen
rakastaja”, hän kertoo jutelleensa aiheesta <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Harriet Anderssonin</b> kanssa, joka eli pitkään avoliitossa Jörnin
kanssa. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, <i style="mso-bidi-font-style: normal;">että
Jörn ei ollut erityisen hellä sängyssä. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt mitään esileikistä
vaan kävi suoraan asiaan</i>.<o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">1087-sivuisessa omaelämäkerrassaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mammutti</i>, Jörn setvii rakkauselämänsä kiemuroita. Teoksessa ei
kuitenkaan ole henkilöhakemistoa, vaikka sellainen on Danielin<b style="mso-bidi-font-weight: normal;"> </b>mukaan olemassa. Bitten on saatava se
käsiinsä! Näin alkaa tutkimushanke, joka on vähällä päätyä tekeillä olevan
kirjan nimeksi: ”Bitten etsivätoimisto”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Kadonneen henkilöhakemuksen arvoitus ratkeaa, ja Bitte
alkaa ottaa yhteyttä Jörnin tuntemiin ihmisiin. Lisää pontta tutkimukset saavat
luettelosta, johon Jörn on listannut ”naisia, joita olen muistaakseni pannut”.
Heitä alkaa löytyä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Arja Saijonmaasta
Märta Tikkaseen</b>, niin kotimaasta kuin ulkomailta. Naisia ennen ja jälkeen
avioliiton solmimisen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Paljastuksissa olisi jo kylliksi mielipahaa Bittelle,
mutta pahin on vielä edessä. Hän ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota Jörnin
kommenttiin: ”Minun suuri rakkauteni, mutta hän ei halunnut minua”, kun he
katselevat ruotsalaista keskusteluohjelmaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Vasta Jörnin kuolinvuoteella paljastuu, että suhde ”suureen
rakkauteen” on kestänyt 50 vuotta, loppuun saakka. Bitten etsivätoimisto bongaa
merkintöjä naisesta eri nimillä lukuisista Jörnin ja muiden kirjoittamista
teoksista.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jörnin tietokoneelta Bitte löytää 520 sähköpostiviestiä,
jotka he ovat kirjoittaneet toisilleen vuosien varrella. Kun Bitte ja H
tapaavat Tukholmassa, Bitte ihmettelee, mikseivät he menneet naimisiin? H
vastaa koruttomasti: ”Eihän Jörnin kanssa voinut elää, hän oli niin vaikea”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbTcRmuovSeg5VQ6L7UAvnMxWo7jPEm2zT5MiPNG6ppef44wIwr0_BmlNTjc_Uy9JhFZ_UNAeDiWSbAPkUiLr2xl1K1KNhqNubD871DzZXQ_KgAbJynpvrRvc_TtEe9KwHZwkyEKsKiaJ_EP4wpzGLxrvS8g1Z_WIUZHgE2TeszRK2YfqwoJ21c5mRUA/s720/7546c577-aa91-442b-be63-cf9857b92046.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="315" data-original-width="720" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcbTcRmuovSeg5VQ6L7UAvnMxWo7jPEm2zT5MiPNG6ppef44wIwr0_BmlNTjc_Uy9JhFZ_UNAeDiWSbAPkUiLr2xl1K1KNhqNubD871DzZXQ_KgAbJynpvrRvc_TtEe9KwHZwkyEKsKiaJ_EP4wpzGLxrvS8g1Z_WIUZHgE2TeszRK2YfqwoJ21c5mRUA/w400-h175/7546c577-aa91-442b-be63-cf9857b92046.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mysteerimies. Oliko häntä niin monta versiota kuin ihmisiä, <br />jotka hänet tunsivat?</td></tr></tbody></table><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><br />Karjaalta kotoisin oleva Bitte tuntee kelvanneensa
tuomaan vain – kuten Jörn kerran luonnehti – ”tervettä maalaisverta Donnerin
dynastiaan”. Hän tajuaa eläneensä näytösavioliitossa, jonka kulisseissa Jörn
teki mitä lystäsi. Onko hän tuhlannut parhaat vuotensa passaamalla kärttyisää
vanhaa miestä, joka kaiken lisäksi petti häntä? kysymys ei jätä häntä rauhaan. <o:p></o:p></span><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Poikiensa ja ystävättäriensä estelyistä huolimatta Bitten
etsivätoimisto jatkaa ”jörnologian” tutkimusta. Eräänlaisesta avioliitosta ei
vielä ole lausuttu viimeistä sanaa…<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Philip
Teir: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">J&B Kohtauksia eräänlaisesta
avioliitosta</i></span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">(<i style="mso-bidi-font-style: normal;">J&B Scener ur ett skenäktenskap</i>). </span><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ruotsista
suomentanut</span><span style="font-family: "Cambria","serif"; font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> </span><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Jaana
Nikula.</span></b><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;"><a href="https://otava.fi/">Otava</a></span></u><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">, 2023. 237 s.</span><span face=""Arial","sans-serif"" style="font-size: 14pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> </span><span face=""Arial","sans-serif"" style="mso-ansi-language: FI;">Ruotsiksi
ilmestyneen teoksen on kustantanut <u><a href="https://kustantamo.sets.fi/">S&S</a></u>.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-8577928763848411652023-09-03T22:37:00.000-07:002023-09-03T22:37:54.355-07:00Maria Matinmikko: Valohämy – taide, maisema ja maailmanloppu<p> <b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Kynästä purkautuvat mustelmat</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Maria Matinmikon kaunokirjallisessa
kuvakirjassa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämy</i> ääriviivat
hämärtyvät, raja ulkoisen ja sisäisen maailman välillä katoaa. Kun havainnot,
ajatukset ja tunteet sekoittuvat, syntyy aivan uudenlainen alitajunta ja
kokemusmaailma.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Chiaroscuro<i style="mso-bidi-font-style: normal;"> ei ole
pimeyden tai kirkkauden kauneutta vaan molempia: toistensa läpi liukuvien
sävyjen viistoa hehkua.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNBn8iEz7mOOqZOitjXCTfYiyXcqjXYjz0Dr8gXhWpFW9OH-ARBhlPSRby25nf3g_cyyanub2Vq4UHKSlyAFtdlHDSe2srN37oqAA6y-33GA_rYIquOzA0Nud4FqtVY1lzPN0C7V71rJjb3dfmjsbpdbMJMNGFgEKSGqEL7lZINAhof8AQLwq1L8Xkw5g/s345/Valoh%C3%A4my.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="345" data-original-width="231" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNBn8iEz7mOOqZOitjXCTfYiyXcqjXYjz0Dr8gXhWpFW9OH-ARBhlPSRby25nf3g_cyyanub2Vq4UHKSlyAFtdlHDSe2srN37oqAA6y-33GA_rYIquOzA0Nud4FqtVY1lzPN0C7V71rJjb3dfmjsbpdbMJMNGFgEKSGqEL7lZINAhof8AQLwq1L8Xkw5g/w268-h400/Valoh%C3%A4my.jpg" width="268" /></a></div>Solahdan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Maria
Matinmikon</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämyyn</i> kuin Liisa
kaninkoloon. Sieltä löytyy paljon tuttua ja tunnistettavaa, mutta kutkuttavasti
myös sanojen, mielikuvien ja mielikuvituksen outoa lumoa. Edessä aukeaa
kiehtova matka mieleen, maisemaan, taiteeseen ja filosofiaan. <o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tästä on hyvä aloittaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Maanalaisten vainioiden kimaltavat turskat, sanon, niitä kohti menen.</i>
Kirjan osiossa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kysymyksenasettelu/Materiaalit</i>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">rannenivel nyökkää:</i> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">”Ehkä kaikki on ajateltava uudelleen”. Ehkä
kertomukset maailmojen synnyistä ja lopuista avautuvat juuri tällaisten tuulten
pyörteistä.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tässä vaiheessa varmistuu, ettei kyse ole ihan
tavallisesta teoksesta. Matinmikko on itse kertonut, että <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämy </i>on ”kuvallinen, tarinan, esseen ja autofiktion lohkareita
käyttävä kontemplatiivinen kirjoitus olemassaolon kauneudesta,
historiallisuudesta, outoudesta, väkivallasta, materiaalisuudesta ja tuhosta.
Elegia”<i style="mso-bidi-font-style: normal;">.</i><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kirjailijan maisemavalokuvat ja taiteilija <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sami Jalosen </b>nyrjähtäneet piirrokset eivät
varsinaisesti kuvita teosta, vaan niillä on ihan omaa sanottavaa. Silti kuvissa
on tarttumapintaa tekstiin, ne täydentävät, häiritsevät ja kommentoivat sitä
sopuisasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Matinmikon ilmeikäs kielikin luo omia visuaalisesti ja
aistimellisesti nautittavia kuvia. Ne houkuttavat alitajunnan hämäriin
huoneisiin: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kynästä purkautunut mustelma
tuoksuu yön väriltä, siihen minuudet kiinnittyvät roikkumaan.</i> Jään
miettimään minuuksiani, montako niitä on?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kunnes näen silmissäni kalanperkauksesta purkautuvat värit
ja välkkeen, kuulen musiikin:<i style="mso-bidi-font-style: normal;">suomut
kipristyvät ja leviävät sateenkaarenväreissä ympäriinsä, veden koskettimet. </i>Tuntuu
kuin vaeltelisin herkkukaupassa poimimassa ilmaisuvoimaisella kielellä
loihdittuja mielikuvien makupaloja. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tässä vielä yksi monimielinen heräteostos, jossa
havainto, kirjoitus ja tunne yhdistyvät: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Syötäviä
luumuja lumessa kadulla, kirjoituksesta tippuneet välimerkit. Rakkaus hajallaan</i>.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqI9vkBYJjeT8X1wfUjAd6BIywMXHsTb_jRpsaQh8beDxS90E9z5ALBIfb1hrSFBStwj151VtIDjTBOZadHQMhudBHimjkVISaFUa3Bp0ShFVqAW1iBSH0EwkGmabdl3pt_yqH67xPpP2lIhU-cxzYmXmp4yJGDjvf_NBZiPtLYtsqo7rAPdBO0IsK7gw/s2103/Maria-kirjailijakuva-1-scaled.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2103" data-original-width="1597" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqI9vkBYJjeT8X1wfUjAd6BIywMXHsTb_jRpsaQh8beDxS90E9z5ALBIfb1hrSFBStwj151VtIDjTBOZadHQMhudBHimjkVISaFUa3Bp0ShFVqAW1iBSH0EwkGmabdl3pt_yqH67xPpP2lIhU-cxzYmXmp4yJGDjvf_NBZiPtLYtsqo7rAPdBO0IsK7gw/w304-h400/Maria-kirjailijakuva-1-scaled.jpg" width="304" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maria Matinmikko voitti Kalevi Jäntin säätiön<br />palkinnon teoksellaan Värit (2017).<br />Kuva: Ville Julius Blad</td></tr></tbody></table>On aika porautua syvemmälle, upottava aistien
valtakunnasta mielessä vellovaan rajattomaan universumiin. Matinmikko on harharetkeä
varten laatinut koordinaatit, jotka eksyvät matkalla. Mutta ei se mitään, tie
vie jo. Ajatukset venyvät galaksien mittoihin ja palaavat keittiön pöydän
ääreen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Osiossa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Rakkaudesta</i>
vaanii vaara. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Luustossasi kiertää
maiseman tuuli, hajottamaton äänen nukka. Katson sinua ja ajattelen: jyrkänne
ja vaarallinen putous.</i> Teoksen väljä taitto sallii mielen vaellella
riveillä, tekstin alitajunnassa, sen herättämissä ajatuksissa, tunteissa ja
muistoissa, luoda kuvia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tällä välin koordinaatit ovat palanneet harharetkiltään
ja viittovat nyt kohti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjallista
avaruutta</i>, mielemme ääniä, loppumatonta puutarhaa. Sen hämärissä siimeksissä
piileskelee kirja, jonka lukeminen on jäänyt kesken, koska en halua sen
loppuvan, tarvitsen sitä keskeneräisenä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Lukea: janota
toisten ajatuksia ja tietoa.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> Niin totta kuten tämäkin<i style="mso-bidi-font-style: normal;">: Muistiinpano on kaiken kirjoituksen alku ja ajattelun uloke</i>. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ville Hännisen</b> teoksesta <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><u>Miten kirjani ovat syntyneet</u></i>
löytyy lisää näkökulmia ja ulokkeita kirjoittamiseen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Valollakin voi kirjoittaa. Sillä valokuva on valon
kirjoitusta, näkemisen näkemistä. Joskus hämäräkin auttaa näkemään selvemmin.
Sumu, reunaton olento, valohämyn seuralainen paradoksaalisesti paljastaa
peittäessään. Avaa näkymän siihen, minkä arki ja rutiinit ovat piilottaneet
alleen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS3WjmwziXkEFMvdAlBeL1S4upH4dW9mZRI66kwIbjMOknP6Hwz6dEIgQtv70NhflL9n68PwkNC-a24_esbaV5Jh-VM-1QxV4SdADnLTbpMiwk1kKpQO68k2kz1qUmd7K63elI9Z3g2Wv4HXJopy2ag0swzYc7NBevyxzcRT604LY-hmDwhJXsAMCMYGY/s3576/P1080764.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3576" data-original-width="2619" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS3WjmwziXkEFMvdAlBeL1S4upH4dW9mZRI66kwIbjMOknP6Hwz6dEIgQtv70NhflL9n68PwkNC-a24_esbaV5Jh-VM-1QxV4SdADnLTbpMiwk1kKpQO68k2kz1qUmd7K63elI9Z3g2Wv4HXJopy2ag0swzYc7NBevyxzcRT604LY-hmDwhJXsAMCMYGY/s320/P1080764.JPG" width="234" /></a></div>Osiossa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tottelemattomuudesta</i>
Matinmikko esittää inspiroivan kysymyksen: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Miksi
teosta pitäisi lukea sen ehdottaman lajin lävitse? </i>Ei todellakaan tarvitse.
Voi katsoa tanssitaidetta installaationa, lukea kirjaa musiikkina, kuunnella
musiikkialbumia novellikokoelmana, katsoa maalausta runona.<o:p></o:p><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Onko tämä teoksen omimista vai kenties uuden luomista?
Joka tapauksessa näin tarkasteltuna teos avautuu uudesta näkökulmasta ja
paljastaa itsestään ja kokijastaan yllättäviä odotushorisonttia järkyttäviä
ominaisuuksia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miten olen lukenut Maria Matinmikon <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämyä</i>? Olen astunut sen lohkareelta toiselle, tarinasta runoon,
sieltä autofiktioon ja esseeseen. Olen katsellut sitä installaationa,
kuunnellut sen soivan, antanut sanojen luoda mieleni näyttämölle kuvia,
tunteita ja tunnelmia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tinkimätön <b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/08/mika-on-minun-totuuteni.html">MargueriteDuras</a></u></b> tiivistää teoksessaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjoitan</i>
sanojen maagisen voiman, jota <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämykin</i>
onnistuneesti todistaa: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kirjoittaminen on
yhtä kuin tuntematon</i>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b style="mso-bidi-font-weight: normal;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Maria
Matinmikko: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Valohämy – taide, maisema ja
maailmanloppu. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://www.siltalapublishing.fi/">Siltala</a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> & <u><a href="https://parvs.fi/">Parvs</a></u>. 2023. 176 s.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Teoksesta julkaistaan myös <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jari Kohon</b> läpisäveltämä elektroninen äänitaideteos, joka on
saatavissa äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Maria Matinmikko.<o:p></o:p></span></p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7534422581850417862.post-62100873594172754472023-08-28T01:25:00.000-07:002023-08-28T01:25:20.405-07:00Rasmus Arikka: Homoromaani<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 16.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Himon ja häpeän ristitulessa</span></b></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><b>Rasmus Arikan esikoisteos <i>Homoromaani</i> ei turhia kursaile. Se
raportoi suorasukaisesti lapsuuden seksuaalileikeistä kumpuvasta häpeästä ja
itseinhosta, jotka eivät anna rakkaudelle mahdollisuutta.</b><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Haluan että
näyttelijäpoika haluaa minua, hänen täytyy haluta minua niin paljon että ottaa
minut väkisin. Hän työntää pääni jalkojensa väliin ja nussii minua suuhun niin
että olen tukehtua. Hän asettaa minut nelinkontin ja panee minua niin että
halkean.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIjK2F0K0V0p700EA1Gn9yMxcHsPIXtdT7DcHyuIKZ5m2vATWex138YO9hqWLAjjS5BRkkeWFa0LdGK1Bbefi7Bub4NMbzcLHQQfGsbGH7Bd5Gffo8U3chKpbt35J3yc_VunKxJzLSMcgBAEDtcztZs00zmjMAf7qF39T1Op1dF64XzzoFIxYfvL6TssI/s2610/Homoromaani.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1653" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIjK2F0K0V0p700EA1Gn9yMxcHsPIXtdT7DcHyuIKZ5m2vATWex138YO9hqWLAjjS5BRkkeWFa0LdGK1Bbefi7Bub4NMbzcLHQQfGsbGH7Bd5Gffo8U3chKpbt35J3yc_VunKxJzLSMcgBAEDtcztZs00zmjMAf7qF39T1Op1dF64XzzoFIxYfvL6TssI/w254-h400/Homoromaani.jpg" width="254" /></a></div><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b>Rasmus
Arikan</b> <i>Homoromaanin</i> (Tammi) Turusta
Helsinkiin muuttaneen minäkertojan elämä pyörii yhden asian ympärillä. Hän
vaeltelee kaduilla ja netin treffi- ja seksisivustoilla (<i>Kui iso?)</i> etsimässä kauniita nuoria miehiä. </p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Näennäisesti taloustiedettä
opiskelevan homon päämäärättömän haahuilun mahdollistavat vähäiset säästöt ja
asumistuki.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hän vilkuilee salaa ympärillään vilahtelevia kireän
paidan alla pullistelevia lihaksia, pinkeitä pakaroita ja pullottavia
etumuksia. Hänen hakuammuntansa eivät kuitenkaan tuota mainittavia tuloksia. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Niinpä hän huolestuneena kyselee ystävältään,
tyylikkäältä pääkaupunkilaishomppelilta Onnilta, ”onko 26-vuotias liian vanha
saavuttamaan elämässään enää mitään?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Onnin vastaus ei lohduta. Hän toteaa ystävänsä
olevan ikäloppu, sillä ”homojen eläkeikä alkaa 22-vuotiaana”. Tämän lisäksi avoimia
suhteita kannattava Onni vinoilee, että hänen mielestään kertoja on
ydinperheestä haaveileva <i>maakuntabottom</i>.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tämä ei ihan pidä paikkaansa. Vaikka kertoja etsiikin
merkitystä elämälleen toisen ihmisen kautta, isälleen hän saarnaa, mistä sitä
ei ainakaan löydy: ydinperheestä, sillä <i>kakkavaipat
ja nuhakuumekorvatulehduskierre ja kurahousuhelvetti eivät tuo kenellekään
merkityksellisyyden tunnetta vaikka vanhemmat usein niin valehtelevat.</i>
Kokemuspohjaa hänellä ei tästä tosin ole.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Vierailut vanhempien luona ajavat hänet epätoivon
partaalle, sillä sukupolvien välinen kuilu ammottaa ylitsepääsemättömänä. Kun
isä alkaa vihjailla lasten teosta, kertoja muistuttaa olevansa homo. Silloin <i>äiti käskee puhumaan kauniimmin ja
vaihtamaan puheenaihetta</i>. Isän paljonpuhuva katse välittää viestin
”äläviitsihaastaariitaa”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Lyhyet, sivun tai aukeaman mittaiset tekstinpätkät
raportoivat suoraviivaisesti kertojan elämänkulkua, kohtaamisia, tilanteita ja
muistoja. Kaikki hänen vuoden mittaan tapaamansa miehet vaeltavat kuin
kamelikaravaani kirjan sivuilla: punnertaja, lippispoika, konsultti, lihaskimppu,
kiharahiuksinen, ryhdikäs, lierihattu, lukutoukka, komistus, jne.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYWSJqKzPwUI-tGhNuiLiugfExyXVb-tIBT47Yozii3vTF25sQRLabsdnTRBF58oCwX0NF6R-hnxKAwXN4wx-5BIzNVrkd9QSjwGK1-py0ESN46yb_QvAWkfYX0gdlP2wYlsEg6xK7lPFDHna3_1qe5dYl7nDPK6yuLje12Fi8p-PeX5EOChSdt7S02wM/s1134/Tom%20of%20Finland.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="948" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYWSJqKzPwUI-tGhNuiLiugfExyXVb-tIBT47Yozii3vTF25sQRLabsdnTRBF58oCwX0NF6R-hnxKAwXN4wx-5BIzNVrkd9QSjwGK1-py0ESN46yb_QvAWkfYX0gdlP2wYlsEg6xK7lPFDHna3_1qe5dYl7nDPK6yuLje12Fi8p-PeX5EOChSdt7S02wM/s320/Tom%20of%20Finland.jpg" width="268" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tom of Finland, Nimetön, 1962</td></tr></tbody></table><br />Kohtaamisten skaala ulottuu homobaarin humalaisista
vessapanoista vaivihkaisiin, vihjaileviin silmäyksiin kahvilassa. Kun
läheisyys, peräti rakkaus, kerrankin tarjoutuu, kertoja pakenee tunnetta saman
tien. Hän tietää tähän syynkin:<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">En arvosta
kaltaisiani, miten voisin, sillä olen aina inhonnut itseäni eikä sellainen
kehoon hakattu viha karise sateenkaarimarsseilla tai avioliittolain
uudistuksella vaan aktivoituu aina kun yritän rakastaa tai antaa jonkun
rakastaa minua.</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Miten hän on päätynyt näin epätoivoiseen tilaan? Siihen
antaa vastauksen <i>Homoromaanin</i> toinen osa.
Se taluttaa lukijan hiekkalaatikolle, jossa 2-vuotias kertoja tapaa itseään
muutaman vuoden vanhemman Ison pojan. Kikkelinkosketteluleikit metsässä kävyt
selän alla ovat erityisen hauskoja silloin kun kikkelimme ”sojottivat yläviistoon
hallitsemattomasti kuin nauravat prinssinakit”.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZptoZaphx2MKkHLaqOyiZGIRW5UdpWmp83rY7GFgj-GPbJspPiW_i6CEyg9pm5dsG118jmKjnbbmxFRokvC4cxXALvZF3SQBlgQtLp9fzuJ7Dfp4W9YMHS5TasgzQsbpshXOil082TqQawVFIKOPbzcHYPYF8kBl7rfbsvPHfO1ySs8anK68jpy1_rrI/s4243/Arikka_Rasmus_2022_05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3176" data-original-width="4243" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZptoZaphx2MKkHLaqOyiZGIRW5UdpWmp83rY7GFgj-GPbJspPiW_i6CEyg9pm5dsG118jmKjnbbmxFRokvC4cxXALvZF3SQBlgQtLp9fzuJ7Dfp4W9YMHS5TasgzQsbpshXOil082TqQawVFIKOPbzcHYPYF8kBl7rfbsvPHfO1ySs8anK68jpy1_rrI/w400-h300/Arikka_Rasmus_2022_05.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rasmus Arikka on kirjoittaja ja teatterintekijä.<br />Kuva: Iiro Rautiainen / Tammi</td></tr></tbody></table><br />Arikka kuvaa poikien suhteen kehitystä, jos niin voi
sanoa, psykologisen tarkkanäköisesti ja häkellyttävän yksityiskohtaisesti<i>. Olin ylpeä Ison pojan kikkelistä mutta
jouduin harjoittelemaan pitääkseni suuni riittävän auki jotta </i>se mahtui sisääni.
Kertoja oli tuolloin nippa nappa yhdeksänvuotias.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kertoja tietää, että leikki on luvaton, mutta hän ei
mahda itselleen mitään, joten ”kielletyt leikit” jatkuvat aikuisuuden
kynnykselle. Kertojan himoa ja nautintoa seuraavat väistämättä katumus ja
häpeä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Hänen Ison pojan ympärillä pyörivä maailmansa menee kerralla
säpäleiksi, kun Iso poika tunnustaa: <i>Mä
en oo sellanen ku sä. .. Mä en oo homo</i>. Itseinhon siemen alkaa itää
kertojan mielessä. Vain hänen seksipalvelunsa kelpasivat, hän itse ei merkinnyt
Isolle pojalle mitään.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5J7-Ean87_qCHUBKuiAqw78VDVSA6Om4MmYOsZCwPk2Fri0-J8omOPRxrRA2AdvMmikahEZsEwuGUctcGecsWTtXA2R37pH6-499UQCoJK-mSTkrJvUhCEb_dHLzNX1ARhnmgYRpyWNUPUiVIsMnlV891SASHFwfZZEGx9PdN9cI2PGpDl8SbqdrUXcI/s249/Fauni.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="202" data-original-width="249" height="259" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5J7-Ean87_qCHUBKuiAqw78VDVSA6Om4MmYOsZCwPk2Fri0-J8omOPRxrRA2AdvMmikahEZsEwuGUctcGecsWTtXA2R37pH6-499UQCoJK-mSTkrJvUhCEb_dHLzNX1ARhnmgYRpyWNUPUiVIsMnlV891SASHFwfZZEGx9PdN9cI2PGpDl8SbqdrUXcI/w320-h259/Fauni.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Magnus Enckell, Heräävä fauni, 1914</td></tr></tbody></table><br />Arikka on omistanut romaaninsa <b>Magnus Enckellille</b>, joka puki seksuaalisen kaipuunsa kauniiden maalaustensa
tunnelmallisiin, vihjaileviin muotokuviin nuorista miehistä ja pojista monesti rantakallioilla,
meren äärellä. Heitä kertojakin kaihoisasti katselee Ateneumin näyttelyssä,
haluaa seinälleen jokaisen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Se ei ole mahdollista, mutta löytääkö hänkin viimein
merkityksen elämälleen, oman nuoren miehensä, Eiranrannan kallioilta, meren
ääreltä? <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Homoromaani</span></i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"> ei ole
kehityskertomus samassa mielessä kuin <b>Édouard
Louis’</b>n autofiktiiviset romaanit <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2019/09/edouard-louis-ei-enaa-eddy.html">Ei enää Eddy</a></u></i> ja <i><u><a href="https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2023/07/edouard-louis-muutos-metodi.html">Muutos: metodi</a></u></i>.
Siinä ei myöskään ole Louis’n romaaneihinsa lataamaa rankkaa yhteiskunnallista
kritiikkiä. Sen sijaan Arikka onnistuu läpivalaisemaan tykyttävää himoa ja
siitä kumpuavaa häpeää, syytä ja sen seurauksia rohkeasti ja tunteilematta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Kaipasin <i>Homoromaaniin</i>
lisää monimuotoisuutta ja syvempiä tasoja sekä eloisampaa ja sävykkäämpää
kieltä. Hetkittäin kertojan pakkomielteisyys puudutti. Mutta toisaalta Rasmus
Arikkaa on kiittäminen siitä avoimuudesta ja rehellisyydestä, jolla hän
kipeästä aiheesta raportoi. Näin rivakasta startista on hyvä jatkaa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%;"><b><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Rasmus
Arikka: <i>Homoromaani. </i></span></b><u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;"><a href="https://www.tammi.fi/">Tammi</a></span></u><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">. 2023. 255 s.</span><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 14.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></p>
<p><i><span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-ansi-language: FI;">Tom of Finland –
Rohkea matka</span></i><span style="font-family: Arial, "sans-serif";"> <u><a href="https://kiasma.fi/">Kiasmassa</a></u> 29.10.2023 saakka.</span> </p>Hannele Salminenhttp://www.blogger.com/profile/18220629550344374756noreply@blogger.com0