Kalevi Jäntin palkinnot kolmelle esikoiskirjailijalle

Johannes Ekholm romaanillaan Rakkaus niinku, Aura Nurmi runokokoelmallaan Villieläimiä ja Soili Pohjalainen romaanillaan Käyttövehkeitä voittivat vuoden 2016 Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnot.

Aura Nurmi, Johannes Ekholm ja Soili Pohjalainen palkintotilaisuudessa.

Professori Jalmari Jäntti ja rouva Hildur Jäntti perustivat vuonna 1942 säätiön nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria kirjailijoita. Palkinnon on nyt saanut 114 kirjailijaa.

Säätiön palkintolautakuntaan kuuluivat puheenjohtaja, kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko, maisteri Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja Touko Siltala ja runoilija Saila Susiluoto.

17 000 euron suuruisen palkinnon voittivat tänä vuonna kolme esikoiskirjailijaa, jotka kaikki olivat myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajiksi.

Uusia väyliä kirjallisuuteen

Näytelmäkirjailija Johannes Ekholm kertoi Helsingin kirjamessuilla romaaninsa Rakkaus niinku (Otava) syntyneen puhelimeensa kolmen vuoden aikana kertyneistä 2 300 000 merkistä koostuneista muistiinpanoista. Samalla tavoin hänen teoksensa kolmikymppinen päähenkilö työstää teostaan. Ote raadin perusteluista:

”Päähenkilö Joona äänittää viikon ajan ympäröivää todellisuutta: keskusteluja perheen ja ystävien kanssa, chattia ja tekstiviestejä. Näistä äänityksistä Joona esittää kirjallisen teoksensa perustuvan. Metafiktiivinen Rakkaus niinku tuo esiin umpikujia, joihin päähenkilö joutuu niin taiteen etiikan, rakkauden kuin isäsuhteenkin kohdalla. --- Kielellisesti taiturillista kirjoitusta, joka heijastaa todellisuuden, tämänpäiväisen maailman.”

”Että mitä on kirjoittaminen ja lukeminen nykyään ku aivot on asemoitunu ottamaan vastaan dataa nopeesti pienissä pätkissä koko ajan… Että millanen ”kirjallisuuden idea” vois tänä päivänä olla, tai miten joku paperikirja vois olla edellee relevantti…”

Sensitiiviset säkeet eivät jätä rauhaan

Runoilija Aura Nurmelle teoksen Villieläimiä (Koleera) synnyttäminen oli tuskallista. Messuilla hän kertoi kirjoittamisen olevan hänelle fyysistä kärsimystä. ”Kävelen ympyrää ja kyyneleet valuvat.” Hänen runokokoelmansa aihe on rankka: lapseen kohdistuva väkivalta. Mukana on traaginen Vilja-Eerikan tapaus, silti kyse ei ole sosiaalipornosta. Ystävät varoittivat häntä kirjoittamasta aiheesta, mutta ”minulle on elämässäni samanlaisia kokemuksia, olin täynnä päättäväistä raivoa, joten jatkoin jääräpäisesti kirjoittamista”.

 Ote raadin perusteluista: ”Taiteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta muistetaan aina peräänkuuluttaa kulttuuripoliittisissa linjanvedoissa. Kirjallisuuden osalta haasteeseen on vastannut leveimmin nykyrunous, niin esiintyvän runouden lavoilla kuin painetuissa kirjoissa. Runoilija Aura Nurmi on molempien kenttien rohkea pioneeri.”

”Mutta lopulta en tarvinnut sinua paikalle, / riittää että olet ja minä olen / sillä ei meitä, niin / erota enää mikään, ei Herran nuhde / tai menneisyyden raapivat varjot / eivät monet syysi olla tulematta / en saa tästä runoa.”

Hienovarainen ihmiskuva ja klassisen yksinkertainen rakenne

Soile Pohjalaisen esikoisromaanin Käyttövehkeitä (Atena) päähenkilön, Saanan, isä on juoppo, mutta menestyvä autokauppias. Hänen kuolemansa sysää tarinan liikkeelle ja Saanan matkalle lapsuuteen ja varhaisnuoruuteen. Sukellus ei ole helppo. Veli-veljen katoaminen ja vanhempien avioero hajottavat perheen. Jäljelle jäävät autoritäärinen isä ja tottelevainen Saana. Miten tässä näin kävi? Täältä löytyy arvioni teoksesta: Käyttövehkeitä.

Ja raadin sanoin: ”Varhaisesta teini-iästä aikuiseen itsenäisyyteen kasvavan Saanan sarkastinen havainto ja napakka nuorisokieli hallitsee romaanin maailmaa, jonka keskiössä on tuplankäryinen autoverstas pin-up-kuvineen ja joutilaine asiakkaineen. Saanan kertomus on myös suomalaisen perhedynamiikan surullisen koominen analyysi, jonka perusaineksia ovat puhumisen vaikeus ja jouluaaton ruokapöydässä kehkeytyvä riita.”

”– Jos sä oikeesti koskaan ikinä milloinkaan olisit vähääkään rakastanut isää tai ylipäätään vittu ketään.

 – Niin mitä? äiti lyö nyrkin pöytään. – Niin mitä!”

Tästä on esikoiskirjailijoiden hyvä jatkaa. Onnea matkalle!

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku. Otava. 2016. 414 s.

Aura Nurmi: Villieläimiä. Kolera. 2016. 64 s.

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä. Atena. 2016. 211s.