Johannes
Ekholm romaanillaan Rakkaus niinku,
Aura Nurmi runokokoelmallaan Villieläimiä
ja Soili Pohjalainen romaanillaan Käyttövehkeitä
voittivat vuoden 2016 Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnot.
 |
| Aura Nurmi, Johannes Ekholm ja Soili Pohjalainen palkintotilaisuudessa. |
Professori Jalmari
Jäntti ja rouva Hildur Jäntti
perustivat vuonna 1942 säätiön nuorena kuolleen poikansa muistoksi. Kalevi Jäntin säätiön tarkoituksena on
suomalaisen kaunokirjallisuuden edistäminen palkitsemalla nuoria kirjailijoita.
Palkinnon on nyt saanut 114 kirjailijaa.
Säätiön palkintolautakuntaan kuuluivat puheenjohtaja,
kanslianeuvos Satu Jäntti-Alanko,
maisteri Anna Alanko, kriitikko Mervi Kantokorpi, professori Jyrki Nummi, kustantaja Touko Siltala ja runoilija Saila Susiluoto.
17 000 euron suuruisen palkinnon voittivat tänä
vuonna kolme esikoiskirjailijaa, jotka kaikki olivat myös ehdolla Helsingin
Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajiksi.
Uusia
väyliä kirjallisuuteen
Näytelmäkirjailija Johannes
Ekholm kertoi Helsingin kirjamessuilla romaaninsa Rakkaus niinku (Otava) syntyneen puhelimeensa kolmen vuoden aikana
kertyneistä 2 300 000 merkistä koostuneista muistiinpanoista. Samalla
tavoin hänen teoksensa kolmikymppinen päähenkilö työstää teostaan. Ote raadin
perusteluista:
”Päähenkilö Joona äänittää viikon ajan ympäröivää
todellisuutta: keskusteluja perheen ja ystävien kanssa, chattia ja
tekstiviestejä. Näistä äänityksistä Joona esittää kirjallisen teoksensa
perustuvan. Metafiktiivinen Rakkaus
niinku tuo esiin umpikujia, joihin päähenkilö joutuu niin taiteen etiikan,
rakkauden kuin isäsuhteenkin kohdalla. --- Kielellisesti taiturillista
kirjoitusta, joka heijastaa todellisuuden, tämänpäiväisen maailman.”
”Että mitä on
kirjoittaminen ja lukeminen nykyään ku aivot on asemoitunu ottamaan vastaan
dataa nopeesti pienissä pätkissä koko ajan… Että millanen ”kirjallisuuden idea”
vois tänä päivänä olla, tai miten joku paperikirja vois olla edellee
relevantti…”
Sensitiiviset
säkeet eivät jätä rauhaan
Runoilija Aura
Nurmelle teoksen Villieläimiä
(Koleera) synnyttäminen oli tuskallista. Messuilla hän kertoi kirjoittamisen
olevan hänelle fyysistä kärsimystä. ”Kävelen ympyrää ja kyyneleet valuvat.”
Hänen runokokoelmansa aihe on rankka: lapseen kohdistuva väkivalta. Mukana on
traaginen Vilja-Eerikan tapaus,
silti kyse ei ole sosiaalipornosta. Ystävät varoittivat häntä kirjoittamasta
aiheesta, mutta ”minulle on elämässäni samanlaisia kokemuksia, olin täynnä
päättäväistä raivoa, joten jatkoin jääräpäisesti kirjoittamista”.
Ote raadin perusteluista: ”Taiteen yhteiskunnallista
vaikuttavuutta muistetaan aina peräänkuuluttaa kulttuuripoliittisissa
linjanvedoissa. Kirjallisuuden osalta haasteeseen on vastannut leveimmin
nykyrunous, niin esiintyvän runouden lavoilla kuin painetuissa kirjoissa.
Runoilija Aura Nurmi on molempien kenttien rohkea pioneeri.”
”Mutta lopulta en
tarvinnut sinua paikalle, / riittää että olet ja minä olen / sillä ei meitä,
niin / erota enää mikään, ei Herran nuhde / tai menneisyyden raapivat varjot /
eivät monet syysi olla tulematta / en saa tästä runoa.”
Hienovarainen
ihmiskuva ja klassisen yksinkertainen rakenne
Soile
Pohjalaisen esikoisromaanin Käyttövehkeitä
(Atena) päähenkilön, Saanan, isä on juoppo, mutta menestyvä autokauppias. Hänen
kuolemansa sysää tarinan liikkeelle ja Saanan matkalle lapsuuteen ja
varhaisnuoruuteen. Sukellus ei ole helppo. Veli-veljen katoaminen ja vanhempien
avioero hajottavat perheen. Jäljelle jäävät autoritäärinen isä ja tottelevainen
Saana. Miten tässä näin kävi? Täältä löytyy arvioni teoksesta: Käyttövehkeitä.
Ja raadin sanoin: ”Varhaisesta teini-iästä aikuiseen
itsenäisyyteen kasvavan Saanan sarkastinen havainto ja napakka nuorisokieli
hallitsee romaanin maailmaa, jonka keskiössä on tuplankäryinen autoverstas
pin-up-kuvineen ja joutilaine asiakkaineen. Saanan kertomus on myös suomalaisen
perhedynamiikan surullisen koominen analyysi, jonka perusaineksia ovat
puhumisen vaikeus ja jouluaaton ruokapöydässä kehkeytyvä riita.”
”– Jos sä
oikeesti koskaan ikinä milloinkaan olisit vähääkään rakastanut isää tai ylipäätään
vittu ketään.
– Niin mitä? äiti lyö nyrkin pöytään. – Niin
mitä!”
Tästä on esikoiskirjailijoiden hyvä jatkaa. Onnea
matkalle!
Johannes
Ekholm: Rakkaus niinku. Otava. 2016. 414
s.
Aura
Nurmi: Villieläimiä. Kolera. 2016. 64
s.
Soili
Pohjalainen: Käyttövehkeitä. Atena. 2016. 211s.