Karl Ove Knausgård: Kevät

Jotta muodoton tulisi näkyväksi

Karl Ove Knausgård kirjoitti kauniin rakkaudentunnustuksen kolmikuiselle vauvalleen. Kevät-romaanissa arkiset ympyrät laajenevat pohdinnoiksi, mikä elämässä on tärkeää, miksi on syytä elää.

Norjalainen Karl Ove Knausgård on aiemmin pikkutarkasti, rehellisesti ja intiimisti kertonut elämästään mammuttimaisessa, kuusiosaisessa romaanisarjassaan Taisteluni. 

Vuodenaikasarjan Kevät-teoskin (Like) on eräänlainen taistelukirja. Sekin on pikkutarkka ja intiimi, ja vaikka moni asia huolettaa kirjailijaa ja varjostaa elämää, tunnelma on silti valoisa ja toiveikas.

Knausgård kertoo yhden keväisen päivän tapahtumat vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Vaipanvaihdot, tiskaus, vanhempien sisarusten kuskaus tarhaan ja ystävien luo rytmittävät elämää, luovat kulissit, joissa kirjailija sinnittelee työnsä ja ajatustensa parissa. 

Hän kokee asioiden vyöryvän päälleen ja yrittää vain selviytyä niistä parhaansa mukaan. Onnen hetket välähtelevät näiden puuhien lomassa kuin valo puiden lehvistössä.

”Vaivalloisen selviytymisen vastakohta on luominen, lisääminen, jonkin uuden tekeminen. Sinä olet uusi.” Tapahtuipa mitä tahansa, kirjailija lupaa lapselleen pyyteetöntä rakkautta, jollaista hän ei itse lapsuudenkodissaan koskaan saanut. Silti omien lasten saaminen ja aika luovat perspektiivin, jossa ankaran isän harkitsematon käytöskin alkaa näyttää ymmärrettävältä. Omille lapsilleen hän haluaa olla varjojennielijä, jotta he voisivat kasvaa valossa.

Karl Ove Knausgård.
Kuva: Asbjörn Jensen

Knausgård dokumentoi päivänsä kulkua luontevasti, kauniilla kielellä. Jonna Joskitt-Pöyryn suomennosta lukiessa unohtaa, että kyse on käännöskirjasta, niin sujuva käännös on. Kuin huomaamatta arjen pienten yksityiskohtien raportointi laajenee pohdiskeluksi kirjallisuuden tehtävästä.

”- romaaneja kirjoitetaan ihmiselämän ilmiöiden esiin tuomiseksi, jotta jokin, mikä on olemassa mutta ehkä muodoton, saisi muodon ja tulisi näkyväksi. Elämä on tässä mielessä muodoton.” Ja sitä Knausgård tekee, antaa elämälle muodon kirjoillaan.

Hän muistelee edellistä kesää, sen aurinkoisia päiviä, uintiretkiä lasten kanssa, aterioita omenapuun siimeksessä, illanistujaisia ystävien kanssa. 

Mutta paratiisissa on varjoja. Vaimon, lasten äidin, vakava masennus on vienyt sairaalaan, sulkenut kuolemaa lähentelevään varjomaailmaan, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. ”Mutta hän kantoi sinua. / Eikä hän saanut menettää sinua. / Se oli ainoa ajatukseni.”

Keväässä on mukana myös Ingmar Bergmania (jolle hän tunnustaa olevansa velkaa ensimmäisestä kirjastaan) mukaillen ”kohtauksia eräästä avioliitosta”. Vaimo on tunnettu ruotsalainen kirjailija Linda Boström Knausgård, jonka tänä vuonna ilmestynyt romaani Tervetuloa Amerikkaan (Like) oli ehdolla August-palkinnon saajaksi.

Pariskunnan avioliiton strategiana oli: ”Toivotaan parasta, annetaan mennä ja katsotaan miten käy.” Kun Kevät oli valmis 13.4.2016, kaikki oli hyvin, tytär ponteva kaksivuotias ja tapahtumat kolme vuotta sitten kesällä unohtuneet. Nyttemmin pariskunta on eronnut. Kenties saamme vielä lukea, mitä tapahtui.

Summer Cocktail 3
Kuva: Hannele Salminen

Se kiinnostaa, sillä Knausgård tuntuu jo tuttavalta romaaniensa jälkeen. Ja kuten hän kirjoittaa ”teokset puhuttelevat aina henkilökohtaisemmin kuin niiden tekijä ja niiden kautta pääsee paljon lähemmäksi häntä kuin luonnossa on koskaan mahdollista”. 

Sillä ”mitä muutakaan kirjallisuus on kuin muutoin saavuttamattoman ja todellisuudessa olemattoman läheisyyden välikappale?”

Totta. Ja kirjoittaessaan henkilökohtaisesti ja intiimisti hän kirjoittaa samalla universaalisti meidän kaikkien ihmiselämästä. Samoista tunteista, puutteista, katumuksesta, rakkaudesta, ilosta, kaikesta siitä, mistä elämä koostuu. 

Lopuksi hän vielä muistuttaa tytärtärtään: ”Elämä on joskus rankkaa, mutta aina on jotain, minkä vuoksi elää. Yritä pitää se mielessä, jooko?”

Karl Ove Knausgård : Kevät. (Om våren) Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Like, 2017. 201 s.

Summer Cocktail -ryhmänäyttely avoinna 16.6. saakka Galleria 4-kuudessa.