Antti
Vuori (1935–2014) oli taiteemme ”outolintu”, jonka fantasiamaailmaa voi nyt ihmetellä
Taidesalongin hienossa muistonäyttelyssä. Juha Ilvaksen toimittama Antti Vuori – Elämän värit -taidekirja
tempaa mukaan koloristin karnevaaliin.
On kuin sukeltaisi outoon maailmaan, sirkukseen tai kummaan
kavalkadiin, kun astuu perinteikkääseen Taidesalonkiin Antti Vuoren muistonäyttelyyn. Sen on koonnut hänen pitkäaikainen galleristinsa
Christina Bäcksbacka. Mukana on
lähes viisikymmentä teosta – maalauksia ja veistoksia – taiteilijan uralta
1970-luvun lopulta vuoteen 2010.
Antti Vuori syntyi taiteilijaperheeseen ja vietti
lapsuutensa Lauttasaaren maisemissa, jotka tuolloin muistuttivat enemmän
maaseutua. Antin koulu ei sujunut, mutta taiteilu luisti sitäkin paremmin. Jo 12-vuotiaana
hän voitti Suomen oppikoulujen ja seminaarien piirustus- ja maalauskilpailun.
Voittoteos päätyi lastentaiteen museon kokoelmiin Chicagoon.
Taideakatemian koulussa Sam Vannin merkitys oli Vuorelle merkityksellisin, grafiikkaa
opetti Tuulikki Pietilä. Monien
luokkatovereidensa ohella Vuori lukeutui Maaliskuulaisiin, jotka informalismi
vapautti akateemisen taiteen kahleista sukeltamaan alitajuntaan ja tuomaan sieltä
mielikuvia kankaalle ikuistettaviksi.
Taidematkat maailmalle tutustuttivat niin Picasson, Kandinskyn, Matissen kuin Chagallin teoksiin, joiden vaikutteita
voi aistia Vuoren viimeisimmistäkin töistä. Mutta hän on silti aivan
omanlaisensa ”outolintu”, joita hän töissään usein maalasi eri muodoissa. Outolintu vuodelta 1968 voitti seuraavana
vuonna Taidemaalariliiton 40-vuotisnäyttelyn palkinnon.
 |
| Rakastavaiset, 1988. |
Vuoren teoksissa kirmaavat mitä kummallisimmat oliot,
eläimet ja ihmiset mielikuvien, matkojen, unien, sattuman ja intuition synnyttäminä.
Teosten kertovat nimet antavat osvittaa niiden tulkintaan. Rakastavaisten (1988) punainenkin hehkuu niin että katsojaa
kuumottaa. Mutta ennemminkin kuin lähteä teoksia tulkitsemaan, katsojan
kannattaa upota niiden maailmaan, ja antaa tunnelman viedä mukanaan.
Sillä kuten taiteilija J.O. Mallander Elämän värit
-teoksessa kirjoittaa: ”Vuori pysyy
tietyn perusrunollisen elämänvoiman tuntumassa, jolla on kaikupohjaa
ranskalaisessa surrealismissa ja Välimeren mytologioissa.” Ja ensimmäisenä
tätä tunnelmaa on synnyttämässä väri; hehkuvat punaoranssit ja intensiiviset
siniset, jotka silloin tällöin antavat tilaa pehmeille pastelliväreille.
 |
| Koralliriutta, 1994. |
Mutta vaikka teoksia leimaa huumori ja ilottelu,
melankolia on mukana tummina sävyinä, ristiriitoina. Omaa henkilöhistoriaakin
kuvista löytyy. Onko kirjan kannen kuva Sirkusleijona,
2010, taiteilijan omakuva? Kokiko hän olevansa savannien kuningas, joka on
pakotettu viihdyttämään katsojia sirkuksessa, vai kuningas, joka tuo katsojille
iloa taiteellaan? Kenties molempia.
Taidesalonki oli Antti Vuoren taiteen keskeinen
esittelypaikka, yksityisnäyttelyjä hän piti yli neljäkymmentä ja osallistui
lukuisiin ryhmänäyttelyihin sekä koti- että ulkomailla. Hänen töitään on
hankittu niin museoiden ja säätiöiden kokoelmiin kuin yksityiskoteihin.
 |
| Antti Vuori - 50 vuotta taiteilijana näyttelyssään Taidesalongissa vuonna 2005. Kuva: Timo Kirves. |
Viimeisen näyttelynsä yhteydessä Taidesalongissa vuonna
2010 taiteilija päätti tuottaa omakustantaneena kirjan taiteestaan. Komean
teoksen on toimittanut Juha Ilvas,
joka on laatinut teokseen laajan curriculum
vitaen. Antti Vuori halusi kirjaan mukaan myös J.O. Mallanderin
kirjoituksen Taidesalongin näyttelyluettelosta vuodelta 1985. Se ei tälläkään
hetkellä ole päivääkään vanhentunut. Lainataan häntä vielä lopuksi.
”Mielikuvitus on
perhosen kaltainen – voit pyydystää perhosen, mutta et sen lentoa. Perhosen
ajattelematon koreilu ei tietenkään palvele kenenkään järkevän ihmisen
intressejä, mutta so what? Se
viehättää ja viettelee kuitenkin. Juuri siksi, ehkä. Ja mehän haluamme tulla
vietellyksi… Sitähän taide ja runous ovat parhaimmillaan.”
Juha
Ilvas (toim): Antti Vuori – elämän värit. Antti Vuori. 2011. 132 s.
Antti Vuoren muistonäyttely Taidesalongissa (Bulevardi 3B)
10.5. saakka.