Jotta muodoton tulisi näkyväksi
Karl
Ove Knausgård kirjoitti kauniin rakkaudentunnustuksen kolmikuiselle vauvalleen.
Kevät-romaanissa arkiset ympyrät laajenevat
pohdinnoiksi, mikä elämässä on tärkeää, miksi on syytä elää.
Norjalainen Karl
Ove Knausgård on aiemmin pikkutarkasti, rehellisesti ja intiimisti kertonut
elämästään mammuttimaisessa, kuusiosaisessa romaanisarjassaan Taisteluni.
Vuodenaikasarjan Kevät-teoskin (Like) on eräänlainen
taistelukirja. Sekin on pikkutarkka ja intiimi, ja vaikka moni asia huolettaa kirjailijaa
ja varjostaa elämää, tunnelma on silti valoisa ja toiveikas.
Knausgård kertoo yhden keväisen päivän tapahtumat vauvan
ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Vaipanvaihdot, tiskaus, vanhempien sisarusten
kuskaus tarhaan ja ystävien luo rytmittävät elämää, luovat kulissit, joissa
kirjailija sinnittelee työnsä ja ajatustensa parissa.
Hän kokee asioiden
vyöryvän päälleen ja yrittää vain selviytyä niistä parhaansa mukaan. Onnen
hetket välähtelevät näiden puuhien lomassa kuin valo puiden lehvistössä.
”Vaivalloisen
selviytymisen vastakohta on luominen, lisääminen, jonkin uuden tekeminen. Sinä
olet uusi.” Tapahtuipa mitä tahansa, kirjailija lupaa lapselleen
pyyteetöntä rakkautta, jollaista hän ei itse lapsuudenkodissaan koskaan saanut.
Silti omien lasten saaminen ja aika luovat perspektiivin, jossa ankaran isän
harkitsematon käytöskin alkaa näyttää ymmärrettävältä. Omille lapsilleen hän
haluaa olla varjojennielijä, jotta he voisivat kasvaa valossa.
 |
| Karl Ove Knausgård. Kuva: Asbjörn Jensen |
Knausgård dokumentoi päivänsä kulkua luontevasti,
kauniilla kielellä. Jonna Joskitt-Pöyryn
suomennosta lukiessa unohtaa, että kyse on käännöskirjasta, niin sujuva käännös
on. Kuin huomaamatta arjen pienten yksityiskohtien raportointi laajenee pohdiskeluksi
kirjallisuuden tehtävästä.
”- romaaneja
kirjoitetaan ihmiselämän ilmiöiden esiin tuomiseksi, jotta jokin, mikä on
olemassa mutta ehkä muodoton, saisi muodon ja tulisi näkyväksi. Elämä on tässä
mielessä muodoton.” Ja sitä Knausgård tekee, antaa elämälle muodon kirjoillaan.
Hän muistelee edellistä kesää, sen aurinkoisia päiviä,
uintiretkiä lasten kanssa, aterioita omenapuun siimeksessä, illanistujaisia
ystävien kanssa.
Mutta paratiisissa on varjoja. Vaimon, lasten äidin, vakava
masennus on vienyt sairaalaan, sulkenut kuolemaa lähentelevään varjomaailmaan,
jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. ”Mutta
hän kantoi sinua. / Eikä hän saanut menettää sinua. / Se oli ainoa ajatukseni.”
Keväässä on mukana myös Ingmar Bergmania (jolle hän tunnustaa olevansa velkaa ensimmäisestä
kirjastaan) mukaillen ”kohtauksia eräästä avioliitosta”. Vaimo on tunnettu
ruotsalainen kirjailija Linda Boström
Knausgård, jonka tänä vuonna ilmestynyt romaani Tervetuloa Amerikkaan (Like) oli ehdolla August-palkinnon saajaksi.
Pariskunnan avioliiton strategiana oli: ”Toivotaan parasta, annetaan mennä ja
katsotaan miten käy.” Kun Kevät
oli valmis 13.4.2016, kaikki oli hyvin, tytär ponteva kaksivuotias ja tapahtumat
kolme vuotta sitten kesällä unohtuneet. Nyttemmin pariskunta on eronnut.
Kenties saamme vielä lukea, mitä tapahtui.
 |
| Summer Cocktail 3 Kuva: Hannele Salminen |
Se kiinnostaa, sillä Knausgård tuntuu jo tuttavalta
romaaniensa jälkeen. Ja kuten hän kirjoittaa ”teokset puhuttelevat aina henkilökohtaisemmin kuin niiden tekijä ja
niiden kautta pääsee paljon lähemmäksi häntä kuin luonnossa on koskaan
mahdollista”.
Sillä ”mitä muutakaan
kirjallisuus on kuin muutoin saavuttamattoman ja todellisuudessa olemattoman
läheisyyden välikappale?”
Totta. Ja kirjoittaessaan henkilökohtaisesti ja
intiimisti hän kirjoittaa samalla universaalisti meidän kaikkien ihmiselämästä.
Samoista tunteista, puutteista, katumuksesta, rakkaudesta, ilosta, kaikesta
siitä, mistä elämä koostuu.
Lopuksi hän vielä muistuttaa tytärtärtään: ”Elämä on joskus rankkaa, mutta aina on jotain,
minkä vuoksi elää. Yritä pitää se mielessä, jooko?”
Karl
Ove Knausgård : Kevät. (Om våren) Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Like, 2017. 201 s.
Summer Cocktail -ryhmänäyttely avoinna 16.6. saakka
Galleria 4-kuudessa.