Kovaksikeitetyt
dekkaristit – Marja Aarnipuro, Marko Kilpi, JP Koskinen ja Jarkko Sipilä – julistavat
kukin kuolemantuomioita uusissa hyytävissä jännäreissään. Armoa on turha
anella.
 |
| Jarkko Sipilä, Marja Aarnipuro, JP Koskinen ja Marko Kilpi. |
Rikoskirjallisuuden mafiapomo CrimeTime järjesti
neljän alan asiantuntijan taattua jännitystä tihkuvien teosten
yhteisjulkistuksen Kiseleffin talossa. Tilaisuudessa kirjailijat vinkkasivat, miten
rikosten jäljille pääsee, ja mitä siitä seuraa
Apu-lehden päätoimittajan Marja Aarnipuron ura dekkaristina alkoi, kun hänelle kolmen
omakohtaisen rintasyövästä kertovan tietokirjan jälkeen jäi kirjoitusvaihde päälle.
Toimittaja kirjoittaa siitä, minkä tuntee.
Kaarina Riikonen ratkaisee -sarjan päähenkilö,
Viikko-lehden reportteri, on tavallinen, vaihdevuosioireiden ja keliakian riepottelema
perheenemäntä, joka suorastaan kompastuu rikoksiin.
Sarjan kolmannessa osassa Syöpälääkärin kuolema Kaarinan on
ratkaistava, onko tutun lääkärin kuolema onnettomuus vai raaka rikos.
Tilannetta ei helpota, että vainaja ehti jättää hänelle tappavan testamentin.
Idea Syöpälääkärin
kuolemaan syntyi, kun Aarnipuro oli tarkistamassa yksityiskohtia kirjaansa
varten syöpäklinikalla, ja tuttu lääkäri halusi päästä romaaniin mukaan. Näin
tapahtui – kohtalokkain seurauksin.
Marko
Kilvellä on monta rautaa tulessa: hän on vanhempi konstaapeli Kuopiossa, palkittu
kirjailija ja käsikirjoittaja ja nyt myös ääniharavana kunnostautunut kansanedustaja.
Tämän lisäksi hän on kuvannut Undertaker-sarjansa kolmannen osan Kuolemanlaakso kansikuvan Thaimaassa. Valokuvassa
tsunamin uhrien muistoksi pystytetyt kivet nousevat uhkaavasti synkästä maasta.
Kilven Undertaker-sarjan ”sankari” Jarmo Kivi,
hautausurakoitsija, hoitelee rikollisia bisneksiään kuoleman varjossa.
Hautaustoimistosta käsin hämärähommia onkin helppo junailla, sillä – Kilven omin
sanoin – ”kukapa siellä kävisi shoppailemassa ja häiritsemässä”.
Ihmiset ja heidän elämäntarinansa kiinnostavat Kilpeä,
rikokset eivät niinkään. Mikä meni pieleen, että tähän päädyttiin,
kansainväliseksi huumekauppiaaksi? Rikollinen mieli viis veisaa yhteiskunnan
säännöistä, mutta oman kuplan sisällä nuhteettoman perheenisän säännöt pätevät.
Kilpikin halusi tarkistaa yksityiskohtia, tutkia, mitä
mustassa ruumisautossa tapahtuu. Niinpä hän pestautui sinne hommiin. Kun hän
kerran rikospaikalle tultaessa hyppäsi ulos autosta, tutut kollegat ruumiin
äärellä kummastelivat: mitä ihmettä sä siellä teet?
Finlandia-ehdokkaanakin tunnettu kirjailija JP Koskinen rakentaa poikkeuksellista
12-osaista Murhan vuosi -kirjasarjaa. Siinä edetään kuukausi kuukaudelta, kirja
kirjalta, kohti Tulikosken suvun mystistä salaisuutta. Tammikuun pimeästä sylistä on nyt edetty viidenteen osaan Toukokuun tuonen kukat.
Vaikka Koskinenkin tarkistaa yksityiskohtia, hän ei varsinaisesti
kuvaa poliisin toimintaa, vaan elää sisällä tarinassaan eräänlaisena haamuna.
Eikä hänen mielestään ”fiktiota pidä pilata faktoilla”.
Toukokuun tuonen
kukissa menneisyyden haamut nousevat haudastaan piinaamaan poliisista potkut
saanutta yksityisetsivä Tulisuota. Hänen
laillaan Koskista kiinnostavat myös kriminaalihistorian tunnetut
rikosmysteerit, Bodomin murhat ja Auerin tapaus.
Realististen poliisiromaanien mestarin, MTV3:n
rikostoimituksen päällikön Jarkko
Sipilän aiheet ovat polttavan ajankohtaisia. Takamäki-sarjan 19. dekkarissa
Uhripeli komisario joutuu tutkimaan
kinkkistä lähisuhdeväkivaltatapausta tyyliin: ”Teen sun elämästä helvettiä! Ja
tapan sut ja tytön!”
Alkujaan Sipilä suunnitteli mielenterveydeltään horjuvan vainoojan
karkaavan vankilasta. Mutta käytyään Niuvanniemen mielisairaalassa tutustumassa
pakkohoitoon, suunnitelma muuttui. ”Nyt tiedän, miten osastolta neljä pääsee
ulos”, Sipilä totesi. Ja lisäsi, että vaikka kyse onkin realistisesta
rikosromaanista, liian tarkkoja yksityiskohtia ei pidä paljastaa. "Sillä
romaaneja luetaan myös vankiloissa."
Joskus todellisuus ja fiktio törmäävät yllättäen. Kuten
silloin, kun Sipilä kaverinsa kanssa pohti työn alla olevan kirjansa juonta
baarin pimeässä nurkassa. Ajatus kirkastui, Sipilä löi nyrkillä pöytään ja
huudahti: ”Kyllä meidän on pakko upottaa se ruumis!” Lähipöydät hiljenivät ja
tyhjenivät kuin taikaiskusta.