Intohimolla ei ole ikärajaa
Kun
Minna Lindgren kirjoittaa rakkaudesta, ihan tavallisesta tarinasta ei ole kyse.
Terävä yhteiskunnallinen satiiri ja huumori ovat Kaukorakkaus-romaanissa tallella, mutta nyt mukana on myös surua ja
menetystä.
Minna
Lindgrenin Ehtoolehto-trilogian
yhdeksänkymppisten neuvokkaiden daamien hulvaton meno ihastutti niin Suomessa
kuin maailmalla. Vihainen leski
ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan päätti lähteä baanalle ja vetää loppusuoran
täysillä.
Sama meno jatkuu uudessa romaanissa Kaukorakkaus (Teos), tosin pienemmällä vaihteella ja sävykkäämmin. Heti
alkuun Lindgren osuu jälleen tarkasti ajan hermoon, kun vuosia jatkuneet
”liikenteen tilapäisjärjestelyt” Erottajalla sekavine muotiaitoineen
aiheuttavat räsähdyksen.
”Jostain oli
ilmestynyt äänetön pyöräilijä, joka kiisi arviolta 30 kilometrin tuntuvauhdilla
Kaukon Renaultin eteen."
Vartalonmyötäiseen voimisteluasuun sujahtanut,
vahingoittumattomana selvinnyt, terveysteknologisella valvontalaitteella
varustautunut pyöräilijä kiroilee roisisti.
Nyt on Kauko Koskisen, 82 v, Tilastokeskuksen arkiston
entisen ATK-päällikön otettava haltuun älyteknologia. Muutoin ei vammautuneen
hiilirunkoisen cyclocrossin korvauksia voi hoitaa, sillä vakuutuskonttoreita ei
enää ole.
Netin hämärissä syövereissä alkaa viidakkotaistelu.
Vahinkoilmoitusta siellä ei noin vain täytetä. Naurattaisi, jollei itkettäisi.
Kauko on viriili mies, vaikka häntä vanhuksen rooliin
tuon tuosta yritetäänkin tuupata. Tunnollisesti hän käy päivittäin tapaamassa
Alzheimerin uhriksi vajonnutta vaimoaan dementiakoti Unholassa.
 |
| Minna Lindgren on moni- puolinen kirjailija ja toimittaja. Kuva: Heli Sorjonen |
Hellyydellä on monta muotoa. Viimeisin niistä on rakkaan
vaimon hiusten kampaaminen ja nyhtökaurapuuron syöttäminen. Kunnes
hoivakoordinaattori antaa Kaukolle porttikiellon Unholaan intimiteettisuojan
rikkomisesta. Lindgrenin kritiikki osuu jälleen nappiin.
Kaukolla alkaa luopumisen aika. Mutta vanhoja arkistoja
peratessaan mielen valtaa aistillinen erotiikka nuoruuden rakkauden, Liisan,
kuvia katsellessa. Muistot antaumuksellisista hetkistä Hietaniemen kalmistossa
ja kongressimatkalla Milanossa aiheuttavat suorastaan fyysistä kipua.
”Pirkko oli vaimo,
Liisa luonnonvoima.” Taitavasti Lindgren paljastaa rakkauden monet kasvot,
todistaa, ettei intohimolla ole parasta ennen -päivämäärää. Mutta missä Liisa
nyt on, rikkaan gynekologin puolisoksi Englantiin päätynyt lentoemo? Kadonneen
Liisan metsästyksessä auttavat niin sukututkimus kuin vasta haltuun otettu
älyteknologia Facebookeineen.
Kaukon pohjoishelsinkiläisessä omakotitalossa elelee
”jääkaappiyhdyskunta”, hänen eronnut poikansa Timo, 55 v, ja tämän
aikamiespoika Mickey, 26 v, e-urheilijoita ja vegaaneja molemmat. Jotta virtuaalipelit
sujuisivat, Kaukolta odotetaan ruoanlaittoa, (linssejä ja myskikurpitsaa), siivousta
ja kalsareiden pesua.
Sukupolvien välinen kuilu on ilmeinen, mutta Kauko ottaa
tilanteen Timon kehotuksesta lojaalisti. Ajan ilmiöiden humoristisena
tarkkailijana Lindgren on omaa luokkaansa.
 |
| Tuukka Peltosen puupiirros Unohdukseen katoavat varjot. Yksityiskohta. |
Arkisen puurtamisen lomassa Kaukon mieli kiitää ihan
omissa sfääreissä intohimon vuoristoradalla. Moisessa menossa toiveikkuuden siivittämät
hurjat nousut ja epätoivoon suistavat syöverit vaihtavat vuoroa. Lopulliselta
iskulta tuntuvat kalmiston haudankaivajan paljastukset Suopean Säynävän
oluenhuuruisessa illassa.
Mutta Kaukorakkaus
muistuttaa, että rakkaus on viekas veijari, joka kulkee ihan omia polkujaan, ei
se haudankaivajia kuuntele. Minna Lindgren on kirjoittanut – lojaalisti –
kaihomielisen, hilpeän sadun. Toivon Kaukolle pitkää ikää ja kuumottavia
tuokioita!
Tuukka
Peltosen Eighties-näyttely ARTag Studiossa 16.6. saakka.