Himon ja vihan päivät
Pajtim
Statovci piirtää raadollisen hienossa romaanissaan Bolla julmuudelle kasvot, joista rakkaus nopeasti kääntää katseensa
pois.
Pajtim
Statovci on tähdenlennon lailla noussut, ei vain Suomen, vaan myös
englanninkielisen maailman kirjalliselle taivaalle. Esikoisromaanillaan Kissani Jugoslavia hän voitti Helsingin Sanomien
esikoiskirjapalkinnon.
The New Yorker hehkutti sitä: ”Omalaatuinen ja erinomainen kirja maanpakolaisuudesta, juurettomuudesta
ja yksinäisyydestä.”
Hänen toisesta romaanistaan Tiranan sydän The Guardian totesi: ”Vahvan kirjailijan taidonnäyte”. Odotukset ovat korkealla, kun
käsissä on hänen kolmas romaaninsa Bolla
(Otava). Eikä se petä. Bolla on
Statovcin surumielisin ja säälimättömin romaani, jossa Jugoslavian tragedian
kylmät dokumentit ja tilastot saavat kärsivän ihmisen kasvot.
Pristinassa, Kosovon pääkaupungissa, ennen sodan
räjähdystä 1995 parikymppinen albaani Arsim rakastuu yliopistolla laihaan,
säikkyyn, mutta kauniiseen mieheen, jonka silmien iirikset ”näyttävät myrskyyn
valmistautuvalta taivaalta”. Lääkäriksi
opiskeleva serbi Miloš vastaa intohimoon antaumuksella.
Vanhoillisessa kulttuurissa miesten välinen rakkaus on
rikos. Sitä ei helpota se, että albaanit ja serbit ovat kirosanoja toisilleen. Eikä
se, että Arsim elää hengettömässä, järjestetyssä avioliitossa Ajshen kanssa.
Panssarit vyöryvät kaduilla, rynnäkkökiväärein varustetut
joukot marssivat, mutta verhojen takana Arsim ja Miloš kokevat fyysisen onnen
ja intohimon hetkiä.
Bollalla on kolme ääntä.
Arsim kuvaa preesensissä elämäänsä Kosovon sodan jaloissa, Miloš kirjaa
tapahtumia ja muistojaan päiväkirjaansa. Käärmeet luikertelevat läpi Statovcin tuotannon.
Nyt vuoron saa käärmeestä ja tytöstä syntyvä kiiltäväsuomuinen, siivekäs Bolla.
Sen tarina luo painostavien kokemusten ylle tarunhohtoisen kolmannen
ulottuvuuden.
Sota repii rakastavaiset erilleen. Tiedot Ratko Mladićin joukkojen hirmuteoista
ajavat viimein Arsimin vaimoineen ja lapsineen maanpakoon Sofiaan. ”Näin on meille kaikille parempi”, hän
selittää Milošille. Hylättynä tämän rakkaus muuttuu katkeruudeksi, kaiken
sisäänsä sulkevaksi vihaksi.
”ja sen vihan
jylhyys sitten voi sitä vihan jylhyyttä!
miten helposti se
salli minun värväytyä armeijaan, tuosta vain”
Kolmeen osaan jakautuvan Bollan toisessa osassa sota
tuhoaa, murjoo ihmiset niin fyysisesti kuin henkisestikin. ”… miten nopeasti mieli murtuu, miten äkkiä
paha ottaa hyvän paikan ja miten helppoa tappaminen silloin on, vaivatonta ja
kevyttä …”, tunnustaa Miloš päiväkirjassaan.
 |
| Pajtim Statovcin käännösoikeuk- sia on myyty yhteensä yli 15 kieli- alueelle. Kuva: Jonne Räsänen |
Statovcilla on ainutlaatuinen taito loihtia historia
eläväksi, konkreettisesti lukijan koettavaksi uskottavien henkilöidensä välityksellä.
Silti kyse ei ole vain historiasta, hänen tarinansa ovat universaaleja, hirveyksiä
tapahtuu tälläkin hetkellä, toisaalla.
Arsim elää itselleen vierasta elämää, ja turhautuminen
purkautuu väkivaltana Ajshaa ja hänen lapsiaan kohtaan. Miloš on ajautunut epäinhimilliseen
laitokseen, jossa: ”Yksinäisyys kuorii
ihmisen ulos ihostaan, leikkaa kielen ja hylkää hitaasti haihtumaan lukitun
huoneen ilmaan”.
Unelmat ovat musertuneet todellisuuden armottoman jyrän
alle. Silti vuosien vieriessä Arsim ja Miloš eivät kykene unohtamaan toisiaan,
onnen kesää 1995. Voisiko menneen vielä palauttaa, elää lopulta haluamaansa
elämää rakastamansa ihmisen kanssa?
Kun sodan laineet tyyntyvät, ympyrä sulkeutuu Pristinassa
yhdeksän vuoden jälkeen. Arsim jatkaa opiskelujaan, haluaa kirjailijana kertoa
kokemaansa. Vaikka tietää: ”Mitä muuta
kirjoittaminen on, ajattelen, kuin suostumista aivan kaikkeen, itsensä
haavoittamista ja oman keskeneräisyytensä sietämistä, kävelemistä ilkosillaan
toriaukean halki?”
Statovcin ilmeikkäällä, tinkimättömällä kielellä kerrottu
tarina meistä ihmisistä olosuhteiden armoilla saa katsomaan peiliin. Mitä minä
olisin tehnyt, millaisia valintoja? Entä mitä alistamisen kulttuurit, joissa
kunnia ja kasvot säilytetään väkivalloin, meille tekevät?
Pajtim Statovcin kirjojen ihmiset eivät ole sankareita,
he sinnittelevät kuka mitenkin elämänsä aallokoissa. Ei hänen romaaneissaan ole
myöskään onnellisia loppuja. Silti niissä toivo elää, valo pilkahtaa. Miloš
muistelee päiväkirjassaan Arsimin kertomia taruja Bollasta ilmauksina onnesta:
”yhtenä päivänä
vuodessa se saa leiskua vapaana ja huolettomana, yhtenä päivänä … se voi
lennellä kahleetta vesien ja metsien yllä, ääntelehtiä rauhassa jylhässä melodiassaan…”
Vaikuttava lukuelämys.
Pajtim
Statovci: Bolla. Otava,
2019. 240 s.