Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

Kulttuurit törmäyskurssilla

 Katja Keisalan esikoisteoksessa Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille haaveet särkyvät toinen toisensa jälkeen. Monikulttuurisen avioliiton vastoinkäymiset paljastavat, ettei suomalainen arki suju salsan tahtiin.

Missä sinä olit silloin, kun minä ajattelin itsemurhaa?

Katja Keisalan romaani Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille (Atena) sivuaa kirjailijan omaa elämää ja kuuluu tätä nykyä suosittuun autofiktiiviseen koulukuntaan. Tämä houkuttaa lukijan pohtimaan, mikä kerrotusta on totta, mikä tarua? Suurin osa on varmaan faktaa, sillä kuka keksisi päästään näin surkuhupaisia kommelluksia?

Teos kertoo myös oman versionsa ”Vuosisadan rakkaustarinasta”, genrestä, jonka Märta Tikkanen vakuuttavasti aloitti. 

Tarina alkaa, kun mustatukkainen, komeahko mies, jolla on pehmeät huulet, joutuu bussin töytäisemäksi puolustaessaan tarinan minäkertojaa humalaisen miehen kopeloinnilta.

Kaksi nuorta, kaunista, mutta köyhää ihmistä löytää toisensa: suomalainen minä ja kuubalainen sinä, jolle minäkertoja tarinansa osoittaa. Heillä ei ole varaa huvituksiin, mutta ilmaista lystiä piisaa lakanoiden alla piehtaroidessa. Olo on auvoista, kunnes kuubalaiset kondomit tekevät temppunsa.

Minää se ei haittaa, sillä syntymäperheestään eron ottanut nainen on kaivannut kuubalaisten mainostettua yhteisöllisyyttä ja elämäniloa. Alkuun lapsiperheen elämä sujuukin toiveiden mukaan. Vieraita lappaa eksoottista kuubalaista aviomiestä ihmettelemässä.

Keskeiselle sijalle nousee kuitenkin siipan parin kuukauden Suomessa oleskelun aikana hankkima monikulttuurinen ystäväpiiri ja sen yhteisöllisyys. Pian selviää, ettei se vastaa siihen ladattuja odotuksia. Yhteisöllisyys teettää paljon työtä, jatkuvaa ruoanlaittoa ja kustannuksia. Sen nimissä jotkut alistetaan muiden, yleensä miesten, resurssiksi.

Minäkertoja tekee väitöskirjaa monikulttuurisista avioliitoista, mutta huomaa omien ja haastattelemiensa pariskuntien kokemusten perusteella, etteivät hänen alkuoletuksensa pidä paikkaansa. Hän oli toivonut voivansa osoittaa, että monikulttuuriset parisuhteet mahdollistavat vallitsevista sukupuolirooleista vapautumisen ja aivan uudenlaisten suhteiden rakentamisen.

YTT Katja Keisala toimii tutkijana ja
opettajana. Kuva: Jonne Räisänen

Käy ilmi, että sukupuoliroolit vain vahvistuvat näissä avioliitoissa. Tasa-arvo jää kaukaiseksi haaveeksi. Pehmeähuulisella riittää menoja, kotitöihin hänellä ei ole aikaa. Puhelimeen hän ei vastaa ja katoaa joskus vuorokausiksi ilman selityksiä. Lupauksistaan hän ei pidä kiinni.

Kun vaimo ei suostu poseeraamaan kameran edessä kuubalaiseen tapaan työntämällä rintansa ulos, repimällä kaula-aukkoa alemmas ja pyllistelemällä, pehmeähuulinen tokaisee loukkaavasti: Sinä olet niin suomalainen.

Keisala puolestaan kirjoittaa niin eloisasti, että lukiessa tuntuu kuin istuisin viinilasillisella ystävän kanssa, joka luottamuksellisesti paljastaa sielunsa syövereitä, myöntää katuvansa sinisilmäisyyttään ja herkkäuskoisuuttaan. Keisala ei kuitenkaan vuodata valitusvirttä vaan kuvaa kulttuurien törmäilyä sarkasmilla ja jopa huumorilla.

Jälkikäteen näin voi tehdä, mutta tapahtumien pyörteissä minäkertojan usko siihen, että rakkaus kantaa, alkaa horjua. Kahden pienen lapsen hoito, pesuveden lämmittäminen liedellä ja vanhan rintamamiestalon loputon remontti alkavat syödä hänen voimiaan.

Miksi tämän täytyy aina olla tällaista? Miksi sinä et voi olla iloinen? pehmeähuulinen elämäniloinen aviomies ihmettelee vaimon (oikeutettuja) valituksia. Kaiken kukkuraksi kaikkeen tyytymätön kuubalainen anoppi ilmestyy torppaan ja ajaa tilanteen kuilun partaalle: anopin vierailun jälkeen sain mielenterveysdiagnoosin, mielialalääkereseptin, terapialähetteen ja vuoden sairasloman.

Kuubalaisen miehen januksenkasvot alkavat paljastua. Torppaan tupsahtaa siipan ystävä, erään Maijan Suomeen luotsaama Masculino Kuubasta koettelemaan onneaan. Avioliittosuunnitelmat Maijan kanssa kuitenkin kariutuvat, sillä osoittautuu, että Masculinolla on jo vaimo ja lapsi Kuubassa.

Tässä ei Masculinon mielestä ole mitään ihmeellistä. Maijan kosiminen oli ymmärrettävä pikemminkin rakkauspuheena kuin petoksena. Alkuun kunnolliselta vaikuttanut Masculino paljastuu pahimmanlaatuiseksi häntäheikiksi.

”Miehellä on miehen tarpeet”, Masculino puolusteli, nosti olkapäitään ja avasi kämmenensä nivustensa edessä, pikkurillit osoittivatkin suoraan tarpeisiin.

Tässä vaiheessa kulttuurit ovat törmäilleet jo niin monesti, että minäkertojan omatkin epäilykset heräävät. Pariskunta yrittää silti vielä kerran, sillä rakkaus on tunnetusti sokea. Kalajoen särkillä vietetyn romanttisen loman jälkeen paljastunut salaisuus laittaa kuitenkin elämän palaset uuteen järjestykseen.

Kun pehmeiden huulien, salsan ja mojitojen huuma hälvenee, ”itsekäs ämmä” oppii vihdoin pitämään puoliaan. Lohdutin itseäni sillä, että sinun itsekeskeisyydelläsi varustettu mies pystyisi varmasti huolehtimaan itsestään.

Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille. Atena, 2021. 297 s.