Douglas Stuart: Shuggie Bain

Esikoisromaani Shuggie Bain vei Booker-raadilta jalat alta

 Douglas Stuartin Booker-palkittu Shuggie Bain, kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin perustuva kertomus nuoren pojan rakkaudesta alkoholisoituneeseen äitiinsä riipaisee raadollisuudellaan. Samalla teos on lohdullinen tarina selviytymisestä.

Sun on nyt yritettävä sulautua paremmin joukkoon. Sun on yritettävä olla niin kuin ne muutkin vajakit.

Elämä ei jakanutShuggie Bainille valttikortteja. Päinvastoin. Kriitikkojen ylistämä ja lukijoiden rakastama teos Shuggie Bain (WSOY) kertoo pienen, homoseksuaalin pojan rankan tarinan. Samalla Thatcherin köyhdyttämästä Glasgow’n työväenluokan elämästä 1980-luvulla syntyy häkellyttävän armoton kuva.

Romaani starttaa vuonna 1992, kun 16-vuotiaan Shuggien aamu ruokamarketin tiskin takana uuvuttaa. Hän on saanut hoidettavakseen paitsi oman leikkele- ja juustotiskinsä myös sairastuneen työkaverinsa grillipisteen. 

Päivä ei voi alkaa hyvin, jos seurana on seitsemänkymmentä raakaa broileria, ja juuri tänään ne laimensivat hänen haaveittensa suloisuutta.

Tuossa vaiheessa Shuggie on jo selvinnyt pahimman yli. Hän asuu yksin ja käy koulua silloin, kun hänellä oli varaa olla tekemättä töitä marketissa.

Douglas Stuart on kertonut halunneensa opiskella kirjallisuutta, mutta opettaja oli todennut, ettei se hänen taustallaan varmaan onnistuisi. Niinpä Stuartista tuli muotisuunnittelija. Ja Booker-voittaja.

Intron jälkeen varsinainen tarina alkaa kymmenisen vuotta aiemmin Skotlannin köyhtyneessä länsiosassa. Glasgow’n teollisuus on ajettu alas, tehtaita, valimoja ja varustamoja on suljettu. Miehet ovat jääneet työttömiksi, ja slummeihin jäljelle jääneellä nuorisolla ei ole tulevaisuutta.

Elämä on kituuttamista vähillä armopaloilla. Kun viikon tukirahat on käytetty, kaasu- ja muita kolikoilla käyviä mittareita keplotellaan auki ja niistä pihistetään viimeisetkin pennoset. Stuart kuvaa raadollista elämänmenoa eläytyen, intiimeimpiäkään yksityiskohtia kaihtelematta.

Näissä karuissa tunnelmissa Shuggien äiti Agnes sipsuttelee ylpeästi korkokengissään ja viininpunaisessa samettimekossaan. Vuokrakasarmien kaunotar muistuttaa etäisesti Liz Tayloria eikä tunne kuuluvansa slummien köyhään väkeen.

Hän elää kolmen lapsensa, viisivuotiaan Shuggien ja häntä vanhempien sisarusten veli Leekin ja sisko Catherinen kanssa vanhempiensa luona. Iso Shug, hänen puolisonsa, häippäsee toisen naisen matkaan. Hän jättää jälkeensä epätoivoisen kysymyksen, johon ei löydy vastausta:

Mikset sä rakastanu mua niin paljon, että oisit ollu juomatta?

Glasgow'ssa syntynyt Douglas Stuart asuu 
nykyisin New Yorkissa miehensä kanssa.
Kuva: Clive Smith / WSOY

Agnesin ja Shuggien välinen kiintymys kiemurtelee kirjan punaisena lankana, mutta Stuart luo elävää ajan- ja paikankuvaa myös muiden perheenjäsenten vaiheista. Kukin heistä etsii lohtua ja rakkautta omalla tavallaan. Yöllä taksia ajava Iso Shug saalistaa ja käyttää hyväkseen heikompiaan. Rankka elämä raaistaa.

Veli Leek katoaa omiin maailmoihinsa lyijykynän ja lehtiön kanssa. Hän taltioi näkemäänsä ja sen vastapainona unelmiaan taitaviin piirroksiinsa. 

Stuart ei kauhistele eikä paisuttele elämänmenon raadollisuutta. Hänellä on taito yhdistää kauheus ja inhimillinen välittäminen. Hän ei tuomitse vaan ymmärtää ihmisiään, joiden on elettävä niillä vähillä eväillä, jotka heille on suotu.

Agnes turvautuu paitsi pieneen Shuggieen, oluttölkkeihin, joita hän piilottelee ympäri asuntoa ja joista hän lorauttelee pitkin päivää huikkia teemukiinsa. Agnes haluaa ”elää vähän”, toisin sanoen vetää kännit.

Pieni Shuggie hoivaa äitiään, yrittää piilottaa häneltä avustuskupongit, jotta saisi ostettua vähän ruokaakin. Vahtii setiä, joita ilmaantuu asuntoon kassiensa kanssa. Shuggie tiesi, että hänen läsnäolonsa vaikeutti pahojen aikeiden toteuttamista.

Shuggiella on omiakin ongelmia. Hänen on annettu ymmärtää, ettei hän ole ”normaali”, muttei hän tiedä, mikä hänessä on vikana. Kiusattua poikaa halvennetaan armottomasti: homppeli, hinttari, neiti, sanat kaikuvat hänen perässään. Leek yrittää opettaa Shuggieta kävelemään ja puhumaan ”muiden vajakkien tavoin” siinä onnistumatta, vaikka Shuggie sinnikkäästi yrittää näitä taitoja opetella.

Laura Jänisniemi suomentaa oivallisesti kielirekisterin eri sävyt slangista kirjakieleen. Hän tavoittaa Stuartin lempeän ja inhimillisen tekstin poljennon sekä jännityksen ja draaman, joita arjen vastoinkäymiset synnyttävät.

Kohtaukset vaihtuvat kuin huomaamatta tilanteesta toiseen. Romaania lukiessa tuntuu kuin katsoisin elokuvaa, jonka Stuartin ilmeikäs kieli teoksen sivuille heijastaa. Niinpä ei olekaan ihme, että teoksen televisiosarjaoikeudet on ostettu.  ”Saapasepisodi” on elokuvallisuudesta oiva esimerkki.

Jari Järnströmin maalaus Pyhä sankari.

Shuggie ja Leek ovat pihistämässä suljetusta kaivoksesta kuparilankaa, jotta Leek voisi siitä saaduilla rahoilla kustantaa opintonsa taidekorkeakoulussa, jonne hänet on hyväksytty. Vartija kuitenkin yllättää veljekset, ja hurja takaa-ajo alkaa hiilipölyn mustaamalla turvemaalla.

Ahnas mutainen maa imaisee Shuggien saappaat, kun Leek kumartuu pelastamaan hänet pinteestä. Nyt on kiire karkuun, mutta vaikka takaa-ajaja lähestyy uhkaavasti, Leek ei saa veljeään hievahtamaankaan. ”Mä en voi mennä kotiin.” Shuggie huitoi dramaattisesti käsiään. ”Ilman saappaita. Äiti tappaa mut! Niistä on vielä osa maksamatta.”

Agnes yrittää raitistua, mutta kuivat kaudet eivät kestä pitkään, ja hänen itsemurhayrityksensä ajavat tilanteen viimein umpikujaan. Hän ei enää juo juhliakseen, hän juo unohtaakseen, koska ei tiennyt, kuinka muuten olisi pitänyt tuskan ja yksinäisyyden loitolla.

Kun Leek vuorollaan lähtee, hänen neuvonsa pikkuveljelle saa ihon kananlihalle: Jos sua pelottaa jättää äiti yksin, piilota kaikki pillerit kylppäristä. Piilota samalla myös partaterät ja pihviveitset. Shuggie ei kuitenkaan ole menettänyt uskoaan äitiinsä. Hän haluaa näyttää Leekille, että voi auttaa Agnesta parantumaan: Mun on vaan yritettävä enemmän.

Kaikesta karmeudestaan huolimatta teoksen sanoma on lohdullinen: lapset selvisivät. Heitä kantoi välittäminen ja perheenjäsenten välinen solidaarisuus, jotka tekstistä kauniisti välittyvät. Douglas Stuart on omistanut kirjan äidilleen. Rakkaudella on Shuggie Bainin kasvot.

Douglas Stuart: Shuggie Bain 

(Shuggie Bain).  Suom. Laura Jänisniemi. WSOY. 2022. 496 s.

 Jari Järnströmin teoksiin voi tutustua ja niitä voi hankkia Taidelainaamosta.