Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in

 Pieni kivi hyisessä purossa

Vilja-Tuulia Huotarinen vie romaanillaan Drive-in satujen saarelle Islantiin. Sen karuissa maisemissa menneisyys, unelmat ja nykyhetki törmäävät, eikä mikään sen jälkeen ole enää ennallaan.

Mitä se rakkaus on, Ella, mitä se oikein on?

Pienenä Ella ryömi kiven sisään, kapeaan kallioluolaan isänsä luomutilan metsässä. Ellalla ei ollut juttukaveria, niinpä hän opetteli kivien kieltä ja jutteli niiden kanssa. 

Ella tiesi, että kivet olivat sisältäpäin värikkäitä, täynnä salaisuuksia, ne täytyisi vain ensin avata, halkaista…

Lapsilla ei ole sanoja kertoa yksinäisyydestään ja tunteistaan, niinpä he kehittävät mielikuvitusolentoja kavereikseen. Näin Ella teki, kun isä hoiti tilaansa toisaalla, hänen Kivikasvoiksi nimeämänsä äiti patosi tunteet sisälleen, ja isosisko Marketta meni menojaan.

Menneisyyden kappaleista, kivistä, tuli Ellalle ammatti. Parhaillaan hän tekee väitöskirjaa tulivuoren laavan vaahtomaisista hohkakivistä Islannin yliopiston geotieteiden laitoksella. Paitsi kivet Ellan toi saarelle kultaharjainen Eyvindur, jonka hän tapasi 17-vuotiaana vaihto-oppilaana Suomessa. Ja rakastui päätä pahkaa.

Drive-in (Siltala) kertoo omanlaisensa islantilaisen saagan, jossa saari tekee tunteet tiettäviksi, nostaa mielen sisäiset liikkeet näkyviin, siihen silmien eteen. Näin tekee myös Vilja-Tuulia Huotarinen kuvatessaan taitavasti Ellan mielen ailahteluja, muistoja ja unia, jotka limittyvät luontevasti monimieliseen tarinaan.

Ella tuntee itsensä elämänsä sivuhenkilöksi, ”pieneksi kiveksi hyytävässä purossa”. Hän on juuttunut välitilaan, eikä tiedä, mihin suuntaa pitäisi kulkea. Väitöskirjakin jumittaa. Äiti ja Marketta kaipaisivat häntä Suomeen auttamaan isän perinnönjaossa. Ella ei kuitenkaan saa itseään liikkeelle, vaikka Islannissa tuntuu vallitsevan vain ”tuuli, sade”.

Vilja-Tuulia Huotarinen, joka asuu vuoroin 
Reykjavikissa ja Helsingissä on voittanut lasten-
ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.
Kuva: Mikko Palonkorpi

Vanha suola janottaa, sillä vaikka suhde Eyvinduriin katkesi viimeistään Islannin pankkien romahdukseen vuonna 2008, Kultapojan muisto ei haihdu Ellan mielestä. Nykyinen eksä, Kjartan, toteaa tämän happamasti: En tiedä, tunnetko muuta rakastamisen tapaa kuin kaipaamisen.

Kesken synkistelyn Ellan jähmettynyt umpikuja alkaa raottua: Valo tekee viillon tummaan taivaaseen, leikkaa sadepilven kahtia ja valuttaa mehunsa vuonoon. Tämä ennustaa tulevaa, sillä Ellan isosiskon Marketan parikymppinen tytär Vala tuo saareen pelmahtaessaan muassaan paitsi taaperonsa myös menoa ja meininkiä.

Valalla on unelma, pähkähullu idea pystyttää Reykjavikin taakse, karuun laaksoon Drive-in-elokuvateatteri joksikin viikonlopuksi. Siellä esitettäisiin suomalaisia rakkauselokuvia! Kulttuurialalla toimiva Vala, toimelias lobbari, on päättänyt luoda lumotun hetken ja toteuttaa mahdottomalta kuulostavan unelmansa.

Hankkeen portinvartijat, sisaruspari, tiukkapipoinen elokuvaviikkojen Birta ja filmi-instituutin iloluontoinen Axel ovat eri mieltä elokuvaviikonlopun toteuttamiskelpoisuudesta. Raha, tuuli, sade, kompastuskiviä riittää.

Drive-inin henkilökatras pyörii kuin kamarinäytelmässä, tosin armottoman luonnon ympäröimänä ja sen ehdoilla. Ihmiset tapaavat, keskustelevat ja soittelevat toisilleen. Ellan puhelimellakin on osuutensa kommunikointiin tai sen puutteeseen.

Vala, islanniksi kivensiru, on hankkeineen kuitenkin vain pieni peruna tulevassa muutoksessa. Kun mannerlaatat törmäävät, maanjäristys heilauttaa Reykjavikia. Tömähdyksen seurauksena Ellan elämän irralliset palaset asettuvat uuteen järjestykseen.

Kivientutkija oivaltaa, että hän ja Eyvindur kummittelevat toisilleen enää muistoissa. Kun harhakuvitelmien verho Ellan sydämen edestä hälvenee, hän näkee tarkemmin ja saa aidon yhteyden sisimpäänsä. On tullut aika etsiä pehmeämpiä olemisen tapoja.

Riitu Uosukainen: Suojassa. Keramiikka, käsinrakennus, kuusi.

Elämä menee menojaan, silti tietyt muistot kivettyvät virstanpylväiksi kuljetulta matkalta, jäävät mieleen. Kenties ne ennustavat tulevaa ja viittaavat uuteen suuntaan. Kun Drive-in, kertomus elämän hauraudesta ja vahvuudesta päättyy, näytös alkaa. Silloin syrjäisessä laaksossa Reykjavikin takana ei tuule, ei sada.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in. Siltala. 2022. 178 s.

Riitu Uosukaisen teoksia Canopy-keramiikkanäyttelyssä Laterna Magicassa 7.1. saakka.