Kallio pintaa syvemmältä
Juhani
Styrmanin kirjoittama ja Tiina Tainion kuvittama teos Kirjava Kallio vie sykkivän kaupunginosan ytimeen, sen historiaan,
arkkitehtuuriin ja asukkaiden värikkäisiin vaiheisiin. Tällä reissulla et
pitkästy.
Juhani
Styrman kuvaa itseään Kalliossa asuvana kulttuurin sekatyöläisenä ja
kaupunkioppaana. Tiina Tainio puolestaan
on taiteilija, jonka yritys Kamiter-Ars Kaarlenkadulla järjestää
näyttelyitä ja kulttuuritilaisuuksia. Parivaljakko on nyt yhdistänyt tietotaitonsa
ja laatinut vetävän matkaoppaan Kirjava
Kallio (Reuna).
Tainion maalauksia katsellessani löydän rakennuksista monia yksityiskohtia – julkisivukoristeita, ornamentteja ja symboleita – jotka kadulla kiirehtiessä ovat jääneet huomaamatta. Hyvä esimerkki tästä ”piiloviestinnästä” on kirjan kannessa oleva rakennusmestari Kaarlo Lappalaisen suunnittelema vuonna 1908 valmistunut rakennus Helsinginkatu 7.
Talo julisti sortovuosina suomalaisuuden sanomaa. Rakennuksen
torni pyöreine ”ampuma-aukkoineen” ja ylimmillä tähystysikkunoillaan muistuttaa
vartiotornia. Harjukadun puolen
päätykolmion alla on nouseva aurinko -symboli. Se on väkevä viesti siitä, että
vielä kerran aurinko nousee itsenäisen kansakunnan ylle, Styrman
kirjoittaa.
Myös Aleksis Kivenkatu 22 sai osansa sotahistoriasta.
Rakennusta kutsuttiin ”Pamauksen taloksi”. Nimi tuli ravintolasta, jossa
Suomessa olevat saksalaisupseerit viihtyivät jatkosodan aikana. On talolla
silti mukavampaakin kerrottavaa.
Sen kuudennessa kerroksessa asusti huippusuositun Dallapé-orkesterin
muusikko Helge Pahlman perheineen.
Hänen poikansa Kai potki palloa
kavereiden kanssa Harjun ruumishuoneen piha-alueella.
Kenties tulevan jalkapalloilijan ja pianistin
legendaarinen banaanipotku sai alkunsa Roinilan talon kulmasta, Kaitsun
kotitalon naapurista. Näen sieluni silmin nuoren kaverin harjoittelevan
kierteistä potkuaan kulman ympäri.
Kallion kulmilla pyöri nuoruudessaan monia muitakin
tulevia kuuluisuuksia. Helsinginkadun ja Kirstinkadun kulmassa sijaitsevassa
vuonna 1907 valmistuneessa komeassa kivilinnassa, Paasosen talossa, asui paitsi
venäläisiä upseereita myös Hämeenlinnasta muuttanut Lars ja Olga Bränsin
viisihenkinen perhe yhden huoneen ja keittokomeron kokoisessa asunnossa.
Perheen nimi muuttui myöhemmin Paloksi. Kuopus, Tauno
Waldemar, aloitti vartuttuaan Sörnäisten Työväennäyttämön iltanäyttelijänä.
Loppu on historiaa. Hän sai omaa nimeään kantavan puiston entisen kotitalonsa lähettyviltä.
Hakaniementorin rakentaminen alkoi vuonna 1886 Hakaniemen-
lahden täyttötöillä. Se valmistui 11 vuotta myöhemmin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikille ei riittänyt
voita, joten puutetta korjaamaan perustettiin Valtion margariinitehdas. Helsinkiin
siirryttyään se rakennettiin Sörkan vankilalta saadulle tontille Lautatarhankadulle.
Kun tehdas lopetti toimintansa, se palveli hetken Estonian uhrien
ruumishuoneena vuonna 1994. Muutettuaan muotoaan asuintaloksi se säilytti vanhan
nimensä: Asunto Oy Vanha Margariinitehdas.
Ei voi kuin ihailla, miten monipuolista tietoa tekijät
ovat saaneet ujutettua vetävään teokseensa. Tuntuu kuin olisin itse menossa
mukana. Kun hyppään Styrmanin ja Tainion aikakapseliin näen, miten Kallion
kirjaston talonmiehen asunnosta säntää nuori alivuokralainen juoksulenkilleen.
Illalla hän hurmaa neitokaisia tanssitaidollaan Sörkan
Vennussa, Arbetets Vännerin juhlahuoneistossa talossa, joka 1960-luvulle saakka
sijaitsi Hakaniementorin lähistöllä. Kuka hän on? Vinkki: Pariisin
kesäolympialaisissa 1924 parkettien partaveitsi voitti viisi kultamitalia.
Tässä vaiheessa Kallion kierrosta alkaa jo tulla hiki puseroon. Apu on onneksi lähellä. Vuodesta 1928 toimineen Kotiharjun saunan pehmeät löylyt rentouttavat kulkijaa. Kaikille avoin sauna Harjutorinkadulla on viimeinen perinteinen puulämmitteinen korttelisauna Helsingissä.
Saunan löylyistä virkistyneenä jatkan matkaani
aikakoneessa 1950-luvulle Olavi Virran
levykauppaan Hämeentien kulmaan Kustaankadulle. On helppo arvata, mistä se sai
nimensä. Tällä hetkellä Ruotsissa valtikkaa pitelee Kaarle XVI Kustaa.
Levykaupassa törmään Hämeentie 38:ssa asustaviin Raittisen veljeksiin Eeroon ja Jussiin, joita ei tango kiinnosta. He himoitsevat uutta musiikkia,
jota kutsutaan rock ’n’ rolliksi. Kiikarissa heillä on levy ”Elvis Presley –
Elvis’ Golden Records” huimaan 2 400 markan hintaan. Tuolloin elettiin
vuotta 1959. Nykyrahassa levy maksaisi 69,31euroa.
Viimeiset pennoset ostokseen haalimme kantamalla tyhjiä
pulloja vasta perustettuun Helsinginkadun Alkoon. Levykaupassa näemme ovenraosta
Olavi Virran heittävän tikkaa takahuoneessa.
Musiikin makuun päästyäni liityn tekijöiden opastamalle
kotiseutumatkalle jäljittämään suomalaisen rockin edelläkävijän, Somerolta
Helsinkiin muuttaneen Rauli Badding
Somerjoen kujanjuoksua Kallion reviirillä.
Naisystävät ja osoitteet (joita oli peräti 8) vaihtuivat
tiuhaan, mutta matkan varrella syntyi ikimuistettavaa musiikkia.
Lempikappaleeni Baddingin yhdessä runoilija Arja Tiaisen kanssa sanoittama Paratiisi ei kuuntelemalla
kulu.
Kun seuraavan kerran suunnistan Kallion kulmille,
kaappaan mukaani mainion matkaoppaan. Kirjavan
Kallion ansiosta kaupunginosan rikas arkkitehtuuri ja historia
legendaarisine alkuasukkaineen saavat ihan uusia ulottuvuuksia.
Juhani
Styrman ja Tiina Tainio: Kirjava Kallio. ReunaPublishing House. 2024. 80 s.