Rakkautta Ranskan kuohunnan varjossa
Pirkko
Koskenkylän uudessa romaanissa yksityinen ja yhteiskunnallinen punoutuvat
saumattomasti yhteen. Sukusaaga – taustallaan terrorismi ja pakolaistulvat –
todistaa, että Mikään ei ole pysyvää.
Ei maailmassa sen enempää kuin rakkaudessakaan.
Kun maailmaa riepotteleva koronavirus pakottaa meidät
välttelemään kontakteja ja pysyttelemään kotona, on mainio tilaisuus upota
täysiveriseen rakkausromaaniin, joka elää ajan hermolla. Tällainen on Pirkko Koskenkylän mukaansa tempaava Mikään ei ole pysyvää (Airut Kustannus).
Ystäväni, toimittaja Hilkka
Kotkamaa vierailee tällä kertaa Kirjasta-kirjaan-blogissani. Hänen kanssaan
sukelsimme romaanin huimaan, ihanaan ja traagiseen menoon. Kirjoitimme jutun
yhdessä, etänä, tietenkin.
Tarina käynnistyy, kun romaanin päähenkilö, pariisilainen
toimittaja Lauren Morel, saa tiedon isänsä, Au Printempsin tavaratalon johtajan
kuolemasta. Äiti on surun murtama.
Samaan aikaan Laurenin sulhanen, Jean,
ilmoittaa lähtevänsä kohtalokkaaksi osoittautuvalle matkalle: lääkäriksi pakolaisleirille väkivallastaan tunnetulle alueelle
Afrikkaan.
Jeanista ei kuulu mitään, mutta elämän on jatkuttava. Laurenin
perheen vauraus ja menestys ei suojaa sen jäseniä koviltakaan kolhuilta ja
menetyksiltä. Afrikan ja Lähi-idän terrorismiksi yltynyt meno soluttautuu myös
Ranskaan, eikä siltä ole turvassa kukaan.
Kun terroristit iskivät Bataclanin konserttisaliin
Pariisissa vuonna 2015, 138 ihmistä menetti henkensä ja sadat haavoittuivat. Seuraavana
vuonna terroristi ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon tappaen 85 ihmistä, yli 200
haavoittui.
Vaikka Koskenkylän mukaan kyseessä on vanhanaikainen
romaani, sen henkilöt elävät täysillä nykypäivässä. Kirjailija nivoo sujuvan
ihmissuhdekuvauksen ja rakkauden kiemurat luontevasti Ranskan tragedioihin ja maan
kiristyvään poliittiseen ilmapiiriin. Hän antaa henkilöidensä väitellä päivänpolttavista
aiheista – vaikkapa pakolaistulvasta – puoleen ja vastaan.
Sen tekevät myös Jean ja Laurenin veli Christian: Jean: ”
– Minusta pahin vaihtoehto on se, että
kaikki tulijat otetaan avosylin Eurooppaan. Vaikka Eurooppa on rikas maanosa,
sen arvot ja talous eivät kestä sitä, mitä on tulossa.
– Jean, minä
toistan, sinä olet aivan liian pessimistinen. Ei niitä sieltä niin paljon tule,
ja pienemmän määrän hyvinvointi-Eurooppa kyllä pystyy ottamaan vastaan, toppuutteli
Christian.
– Veli hyvä, minä
en puhu mistään pienistä määristä. Olen varma että eräänä päivänä me täällä
Euroopassa hämmästymme sitä tulvaa. Olemme silloin suuren tuntemattoman edessä.”
Pirkko Koskenkylä tietää, mistä kirjoittaa. Hän on
entinen televisiotoimittaja, joka Suomesta lähdettyään on jo lähes 30 vuotta
asunut Etelä-Ranskassa. Miehensä Pekka
Koskenkylän kanssa hän rakensi viehättävään keskiaikaiseen Bargemonin
kylään talon, jossa edelleen asuu.
Talonrakennuksen kommelluksia hän on kuvannut elävästi Koti Provencessa -kirjassaan:
Bargemon on yksi Mikään
ei ole pysyvää -romaanin jännittävistä tapahtumapaikoista:
”Lähestyttäessä
Bargemonia korkean rinteen reunamaa nuolevaa mutkaista tietä pitkin tiuhaan
rakennettu punakattoinen kylä näytti siltä kuin se olisi roikkunut
pääskysenpesän tavoin jyrkänteen kupeessa. Kylän ja talorykelmän takana kohosi
pystysuora vuoren seinämä.”
Laurenia elämä ei kohtele silkkihansikkain, hänen
kokemansa ilo ja rakkaus muuttuvat kuin taikaiskusta suruksi ja epätoivoksi.
Mikään ei ole pysyvää. Silti rakkaudelle kohtalokaan ei mahda mitään, se ampuu
nuoliaan minne mielii. Toivotaan että yksi niistä vielä kerran osuu Laureniin.
Pirkko Koskenkylän kirjallinen tuotanto on häkellyttävän
monipuolinen, se sisältää muun muassa matkakirjoja ja Suomen historiaan paneutuvan
Pohjantuuli-trilogian,
josta viime kesänä ilmestyi seitsenosainen äänikirja. Omaelämäkerrallinen Tänään kotona – huomenna maailmalla voisi olla fiktiota, sillä niin
jännittäviä elämänvaiheita kirjailija on kokenut:
Pirkko Koskenkylä on paitsi toimittaja ja kirjailija myös
lahjakas taidemaalari. Tarttuukohan hän seuraavaksi pensseliin vai kynään?
Lukija ja katsoja jäävät uteliaina odottamaan uusia yllätyksiä.