Pirkko Koskenkylä: Koti Provencessa

 Rakennetaan talo!

Rakkaus Provencen tuhatvuotisiin pikkukyliin, laventelipeltoihin, aurinkoon ja konstailemattomaan elämänmenoon mullisti Pekka ja Pirkko Koskenkylän elämän.

Entinen tv-toimittaja, nykyinen kirjailija ja taiteilija Pirkko Koskenkylä ja Swan-purjeveiden tunnettu isä Pekka Koskenkylä olivat seitsemän vuotta meriä kynnettyään asettuneet mukavasti asumaan kerrostaloon Cannesin rinteille mahtavan maiseman ääreen.

Mutta eläkeläisten joutilas elämä alkoi kyllästyttää, pariskunnalla olisi vielä voimia painaa töitä. Sitä paitsi ”klaanipäällikkö” Pekka kaipaa pitkää pöytää, jonne jouluna voisi koota koko suuren suvun ja ystävät juhlanviettoon.

Monet ovat ostaneet vanhan talon Etelä-Ranskasta ja taistelleet vuosia sen kunnostuksen parissa. Koskenkylät sen sijaan päättivät rakentaa omin käsin juuri sellaisen asumuksen, joka heille parhaiten sopisi. Pariskunta teki päinvastoin kuin monet heidän varttuneet aikalaisensa, jotka muuttavat pienempiin ja helpommin hoidettaviin koteihin iän karttuessa.

Kun asia oli päätetty ja talo suunniteltu, oli hankittava tontti. Helpommin sanottu kuin tehty. Rivieralla maapalasten hinnat ovat karanneet pilviin, sellaiseen eivät rahat riittäisi. Entäs jos etsittäisiin tonttia sisämaasta tuhatvuotisten pikkukylien, laventelipeltojen ja viinitarhojen ääreltä?

Tuumasta toimeen. Mansikkapaikka löytyi vihdoin Bargemonin keskiaikaisen pikkukylän liepeiltä, tunnin ajomatkan päästä Cannesista. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

”Silmiemme edessä avautui lähes hehtaarin kokoinen luonnonniitty, jonka perällä näytti siltä kuin puut olisivat saaneet paksun lumikerroksen harteilleen, mutta ei se sitä ollut Provencen huhtikuussa. Miljoonat pienet valkoiset kukat sen näyn saivat aikaan. Ja mikä kevään ja mullan tuoksu!”

Mutta ennen kuin talo alkaa niitylle kohota, kaivetaan monttu. Avukseen pariskunta on palkannut Pohjanmaalta kaksi pätevää työmiestä, joiden kanssa työ sujuu rivakasti. Pirkon tärkeä tehtävä on ruokkia porukka, jotta voimia riittää ankaraan uurastukseen.

Työ tekijäänsä neuvoo, mutta ahkeruutta ja sinnikkyyttä se myös vaatii. Kolhuilta ja kommelluksilta ei kai kukaan talonrakentaja välty. Mutta vihdoin koittaa odotettu, aito suomalainen joulu niin klaanille kuin suomalaisille ja ranskalaisille ystäville. Oman, keltaisen talon pitkän pöydän ääressä.

Kirjaa lukiessa tuntuu kuin itse olisi mukana vihannestoreilla, kapeilla kujilla, remonttipölyssä ja kyläjuhlissa notkuvien pöytien ääressä. Työnteon ohessa Provencessa osataan nauttia elämästä ja sen suomista antimista. Yhteisöllisyys on siellä valttia, kun vartaissa tirisee kymmenen lammasta, salaatteja ja lisukkeita on saavikaupalla. Eikä Provencen maineikas, helmeilevä roséviini juhlista juomalla lopu.

Vaikka mikään talo ei ole koskaan valmis, työpaineiden hellittäessä Pirkolla on aikaa kaivaa maalausvälineensä esiin. Valo ja ruusut inspiroivat luomaan suurikokoisia, lämpöä ja väriä hehkuvia öljymaalauksia. Näyttely La vie en rose, ruusuista elämää, on menestys paikallisessa galleriassa. Moni tauluista löysi uuden kodin. Suomessakin on ihasteltu Pirkon aistillisia ruusuja.

Ja hetken tauolla ollut kirjoittaminenkin jatkuu yläkerran uudessa työhuoneessa. Samaan aikaan näyttelyn kanssa ilmestyy Pirkon puolisostaan kirjoittama elämäkerta Swanien isä – Pekka Koskenkylän elämä aallon harjalla (2009, Tammi).

Mutta Pirkon uudesta kirjaideasta kustantajat eivät sen sijaan innostu. Kustannusala on tiukoilla, sillä ihmisten ajasta kilpailevat kirjojen ohella monenlaiset muut houkuttimet. Kustannustaloilla ole varaa ottaa riskiä, ettei kirja myykään.

Tähänkin pulmatilanteeseen Pirkon aina neuvokkaalla elämänkumppanilla on ratkaisu: ”Jolleivät kustantamoiden ukset aukea, perustetaan oma!” Pirkko ei alkuun asiasta innostu, kyllä kunnon kirjailijalla on oltava kustantaja.

Mutta onneksi hän antaa periksi, ja niin komea Pohjantuuli-trilogia saa päivänvalon Airut Kustannuksen toimesta. Kirjat kuljettavat neuvokkaiden naisten välityksellä Suomen tarinaa 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1948. Trilogian odotettu kolmas osa Sodan ja toivon kuohuissa ilmestyi viime vuonna ja sai edellisten osien tavoin paljon myönteistä palautetta.

Keltaisella talolla on siis ilmeisen inspiroiva vaikutus asukkaisiinsa. Sama lumo on Koti Provencessa -teoksella. Sen siivittämänä voi mielikuvituksessaan istahtaa keskiaikaisen aukion terassille plataanipuun varjoon siemailemaan aperitiivia pienen suihkulähteen solistessa ja unelmoida, että minäkin vielä joskus…

Pirkko Koskenkylä: Koti Provencessa. 

Airut Kustannus, 2016. 304 s.