Anna Alanko: Valoisat tunnit

 

Mitä minä oikeastaan haluan?

Anna Alanko leväyttää romaanissaan Valoisat tunnit monimutkaisten nykyperhekuvioiden arjen lukijan tajuntaan. Miten elää, kun ydinperheideaali on joutanut vanhentuneena romukoppaan, ja edessä vilkkuu vaihtoehtojen marketti.

Olin hyväksynyt sen, etteivät ura ja ydinperhe ehkä sopineet minulle, koska ne olivat tuoneet esille taipumuksia joista en edes itse pitänyt: kärsimättömyyden, poissaolevuuden, jatkuvan halun olla jossain muualla sekä syyllistämisen ja virheiden laskemisen, jotka kohdistuivat erityisesti lasteni isään.

Anna Alangon esikoisromaanissa Ensimmäinen kesäpäivä kipuiltiin ydinperheen raunioilla: Erotako vai ei? Ja jos, niin miten? Hänen toinen romaaninsa Valoisat tunnit (Otava) jatkaa itsenäisesti siitä, mihin edellisessä jäätiin. Uusien ihmissuhdekuvioiden karusellissa riittää haasteita, eivätkä lasten tarpeet niitä helpota.

Arjesta on harvoin kirjoitettu niin rehellisesti, tarkkanäköisesti ja yksityiskohtaisesti kuin Alanko romaaneissaan. Ei ihme, sillä hän on koulutukseltaan sosiologi. Hän ei tekstillä taituroi vaan menee suoraan asiaan ja raportoi havaintojaan karun suoraviivaisesti.

Kirjan minäkertoja on eronnut ”lastensa isästä”, mutta tunteidensa vuoristoradalle hän ei mahda mitään. Lähimenneisyyden muistot varjostavat mieltä, kostonhimo kytee, eikä hän sitä salaile: Minulle oli tärkeää, että lasten isä jäisi yksin ja ilman rakkautta.

Kertoja tarkkailee ja analysoi omaa ja muiden käytöstä jatkuvasti. Jakaa ja tilittää arkisia havaintoja ja sattumuksia kavereidensa kanssa. Eläminen tuntuu vaikealta, ja hyvinäkin hetkinä kauhu vaanii takaraivolla. En ole varma pitäisikö Valoisia tunteja lukea nykymenon satiirina, komediana vai tragediana. Kenties näiden kombinaationa, sillä sellaistahan elämä enimmäkseen on.

Kertojalla on avoin, toimiva suhde E:n kanssa, joka hänkin on päätynyt parin lapsen vuoroyhteishuoltajaksi. Täysin villejä ja vapaita hekään eivät avoimessa suhteessaan ole, sillä pariskunta on sopinut elelevänsä ”eettisesti monisuhteisina”. Toisin sanoen: sinä olet numero uno, ja se on kerrottava rehellisesti satunnaisille seksikumppaneille. Toisinaan tämä tosin unohtuu touhun tiimellyksessä.

Näitä viritelmiä varten tarvitaan uutta terminologiaa, joka on vasta syntymässä. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuskin määritellään nykyisin yhä kasvavalla kirjainsarjalla HLBTIQA+.

Anna Alanko kirjansa julkaisujuhlissa. 
Kuva: Hannele Salminen

Koska E deittailee sujuvasti siellä sun täällä, kertojakin alkaa vilkuilla ympärilleen. Merimies, urheilija ja pikanäppäimiä seksikkäästi näpyttelevä tutkimusavustaja tarjoavat kukin vuorollaan vaihtelua kertojan eroottiseen elämään. E:n bdsm-seksiä harrastavan ystävättären, Teresan, kautta avautuu ovia jännittäville yksityisille klubeille.

Tämä on silti vain harvinaista herkkua, sillä kertojan on säästettävä voimiaan työhönsä yliopistolla ja pikkulapsiarkeen, jotka hylkivät toisiaan. Seuraukset arvaa: burn out, sairauslomia ja tutkijan urasta tipahtaminen alemmalle suorittavalle portaalle.

Alanko ei vedä elämisen mutkia suoriksi, vaan koluaa ne perin pohjin läpi niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kun eksän uusi puoliso pamahtaa raskaaksi, lisääntymisimpulssi iskee myös kertojaan vaihdevuosien jo häämöttäessä taivaanrannassa. Onneksi pakkasessa sinnittelee vielä ”elossa oleva” hedelmöitetty munasolu, josta voisi syntyä kolmas lapsi katraaseen.

 Vaikka kertojalla on kaikkea yllin kyllin – työtä, lapsia, ystäviä, rakastajia – silti elämästä tuntuu puuttuvan jotain. Mitä hän oikeastaan haluaa? Hänellähän on mistä valita. Kenties ongelma on siinä, että aitoa rakkautta ei voi valita eikä sille ole vaihtoehtoja. Amorin nuoli on arvaamaton, se osuu jos on osuakseen.

Anna Alanko on opiskellut myös elokuva- ja tv-ilmaisua. Kenties hän voisi sovittaa – reippaasti liioitellen – romaanistaan Pedro Almodovarin hulvatonta Naisia hermoromahduksen partaalla mukailevan elokuvan suomalaisella twistillä. Aineksia Valoisissa tunneissa siihen kyllä piisaa.

Anna Alanko: Valoisat tunnit. Otava. 2025. 286 s. https://otava.fi/kustantamo/