Liiallinen, loistava, itsetuhoinen ja selviytyvä
Hannu
Pöppösen reportaasikirjassa Nippu pesoja
ja muita kertomuksia Argentiinasta maan julma menneisyys ja myrskyisä
nykyisyys sulautuvat eläväksi kuvaksi kuilun partaalla alati huojuvasta kaihon
kotimaasta.
Joskus
ihmettelen, miten argentiinalaiset pysyvät tasapainoisina kaoottisen hallinnon,
hintojen hillittömän nousun ja kaiken muun myllerryksen keskellä.
Toimittaja, tietokirjailija ja maailmanmatkaaja Hannu Pöppönen tunnustaa, että hänellä on viha-rakkaussuhde Argentiinaan, jonne hän on vuosituhannen vaihteen jälkeen palannut kymmenisen kertaa ja myös asunut maassa pidempiä aikoja varsinkin maan pääkaupungissa Buenos Airesissa.
Teoksessaan Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta (Avain) Pöppönen on halunnut välttää kliseitä ja luoda maasta mahdollisimman monipuolisen kuvan.
Sen hän totisesti tekee. Kirjan kansista on lukiessa
pidettävä tiukasti kiinni, jotta kirjailijan kannoilla pysyy, sillä niin
jännittävälle – joskus peräti vaaralliselle – matkalle hän lukijan mukaansa tempaa.
Julman sotilasdiktatuurin aika, 1976 - 1983, on edelleen argentiinalaisten arjessa läsnä, sillä kaikkia murhista ja kidutuksista vastuussa olevia henkilöitä ei ole saatu tuomiolle. Ongelmat ovat rakenteissa, joissa piilee peittelyä ja uhkailuakin. On myös monia sotilaita ja muita henkilöitä, jotka eivät halua kantaa vastuuta. Tilanne jatkuu, sillä Argentiinan armeija ei ole suostunut avaamaan arkistojaan.
Yksi Argentiinan tunnetuimpia nykykirjailijoita, César Aira, kuvaa kaksoisromaaninsa
toisessa osassa Lehmus erään
vallankumousajan järjettömyyttä: https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2024/05/cesar-aira-tohtori-aira-ihmeparantaja.html
Järjettömältä tuntuu myös Argentiinan villinä laukkaava
inflaatio, joka vuoden 2024 alussa oli 211,4 prosenttia. Tästä Pöppösellä on
omakohtaista kokemusta, kun hän halusi vaihtaa 600 euroa pesoiksi. Jonotuksen
jälkeen pankissa paljastui, että kassarouvalla oli vain 100 peson seteleitä
arvoltaan 0,40 euroa.
Saan kolme
muovikääreeseen pakattua pakettia setelinippuja, jotka vastaavat kuutta
tiiliskiveä. Koska ne eivät mahdu kassatiskin luukusta, Pöppöselle luovutetaan rahat
mustassa jätesäkissä takaoven raosta. Tässä vaiheessa on paras napata taksi
vähän äkkiä, sillä rahasäkin kuljettaminen Buenos Airesin sivukujalla voi
koitua kohtalokkaaksi.
Nämä jokapäiväiset murheet unohtuvat, kun
jalkapallofanaatikoiksi tunnetut argentiinalaiset päästelevät höyryä
jalkapallomatsissa. Tosin silloinkin tilanteet helposti riistäytyvät käsistä.
Pyhän Diego
Maradonan hautajaisissa syntyi mellakka, jossa poliisit kumiluodeilla ja
kyynelkaasulla yrittivät taltuttaa pulloja ja kiviä paiskovia faneja. Maradonan
perheenjäsenet joutuivat pelästyneitä viemään arkun turvaan taistelun
tiimellyksestä.
Hannu Pöppönen pihviravintola Lo de Jesuksessa.
Kuva: Taina Risto
Argentiinan talouden kurjistumisen seurauksena lähes
puolet kansasta elää köyhyydessä, osa heistä kaduilla. Nuoriso purkaa
turhautumistaan yhteiskunnallisiin oloihin aggressiiviseen punk-musiikkiin. Sen
siivellä Pöppönen tutustuttaa kirjassaan Buenos Airesin monimuotoiseen
musiikkiskeneen, jossa Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi vuonna 2009
nimetyllä tangolla on itsestään selvä asema.
Tangotanssin tiukat sukupuoliroolit heittivät häränpyllyä,
kun sateenkaari-ihmiset aloittivat kaikille avoimet gaymilongat,
tangotanssitapahtumat, joissa viejän ja vietävän roolit vaihtuvat mennen tullen,
ja puukoodikin sallii farkut ja tennarit.
Suvaitsevaisuus kannatti, sillä Buenos Aires on
sateenkaariväen viidenneksi suosituin turistikohde maailmassa, mikä tuo 15
prosenttia kaupungin vapaa-ajan matkailun tuotoista.
Mutta, kuten Argentiinassa on tapana, asiat tuppaavat
menemään överiksi. Rajoittamaton sananvapaus nosti omalta osaltaan
moottorisahaa vaalikampanjassaan heilutelleen, itseään ”anarkokapitalistiksi”
kutsuvan Javier Milesin
presidentiksi joulukuussa 2023.
Kampanjassaan hän lupasi muun muassa laillistaa
elinkaupan, kieltää abortin ja löysentää aselakeja. Ei ihme, että moni pitää
häntä mielenvikaisena. Yksi heistä on toimittaja Juan Luis Gonzáles, joka on kirjoittanut hänestä auktorisoimattoman
elämäkerran El Loco, eli Hullu.
Vaikka Miles ei todennäköisesti seisokaan kaikkien
lupaustensa takana, Argentiinan turbulenssi ei hänen johdollaan näytä ainakaan
rauhoittumisen merkkejä. Entä mikä lopulta koukutti Hannu Pöppösen palaamaan
jälleen kerran Argentiinaan?
”Viihdyn Argentiinan sosiaalisessa ilmapiirissä. Isäni
suku on Karjalasta ja olen aina ajatellut, että karjalaiset ovat Suomen
lattareita. Minusta tuntuu, että henkinen kotini löytyy Lattareista ja
Espanjastakin, sillä olen noissa maissa luontaisesti puheliaampi ja ilmaisen
itseäni paremmin. Argentiinassa on helppo alkaa jutella ihmisten kanssa missä
tahansa. Ystävystyminen onkin sitten tietysti vähän vaikeampaa”, Pöppönen
meilaa – mistäs muualta kuin – Buenos Airesista.
Sanotaan, että Argentiinan tunnetuin nykykirjailija,
Buenos Airesissa syntynyt edesmennyt Jorge
Luis Borges kirjoitti maagista realismia. Luettuani seikkaperäisen,
eläytyen kirjoitetun teoksen Nippu pesoja
ja muita kertomuksia Argentiinasta, väitän vastaan: Borges kirjoitti
argentiinalaista realismia.
Hannu
Pöppönen: Nippu pesoja ja
muita kertomuksia Argentiinasta
Avain www.avain.net . 2024.254.
Milein anarkokapitalismi on siis ilmeisesti sittenkin johdonmukaista. Siitä näkökulmasta, että yksilöllä on oltava oikeus päättää elämästään ja kehostaan, on johdonmukaista, että (omia) elimiä saa myydä ja aseita saa omistaa, mutta että vauvaa ei saa surmata, vaikka olisi sikiöasteella. Se, toimiiko tämä sitten käytännön elämässä, on eri asia, mutta niinhän usein silloin kun politiikkaa yritetään rakentaa periaatteellisuuden eikä pragmatismin varaan.
VastaaPoista