Hannu Pöppönen: Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta

Liiallinen, loistava, itsetuhoinen ja selviytyvä

Hannu Pöppösen reportaasikirjassa Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta maan julma menneisyys ja myrskyisä nykyisyys sulautuvat eläväksi kuvaksi kuilun partaalla alati huojuvasta kaihon kotimaasta.

Joskus ihmettelen, miten argentiinalaiset pysyvät tasapainoisina kaoottisen hallinnon, hintojen hillittömän nousun ja kaiken muun myllerryksen keskellä.

Toimittaja, tietokirjailija ja maailmanmatkaaja Hannu Pöppönen tunnustaa, että hänellä on viha-rakkaussuhde Argentiinaan, jonne hän on vuosituhannen vaihteen jälkeen palannut kymmenisen kertaa ja myös asunut maassa pidempiä aikoja varsinkin maan pääkaupungissa Buenos Airesissa.

Teoksessaan Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta (Avain) Pöppönen on halunnut välttää kliseitä ja luoda maasta mahdollisimman monipuolisen kuvan. 

Sen hän totisesti tekee. Kirjan kansista on lukiessa pidettävä tiukasti kiinni, jotta kirjailijan kannoilla pysyy, sillä niin jännittävälle – joskus peräti vaaralliselle – matkalle hän lukijan mukaansa tempaa.

Julman sotilasdiktatuurin aika, 1976 - 1983, on edelleen argentiinalaisten arjessa läsnä, sillä kaikkia murhista ja kidutuksista vastuussa olevia henkilöitä ei ole saatu tuomiolle. Ongelmat ovat rakenteissa, joissa piilee peittelyä ja uhkailuakin. On myös monia sotilaita ja muita henkilöitä, jotka eivät halua kantaa vastuuta. Tilanne jatkuu, sillä Argentiinan armeija ei ole suostunut avaamaan arkistojaan.

Yksi Argentiinan tunnetuimpia nykykirjailijoita, César Aira, kuvaa kaksoisromaaninsa toisessa osassa Lehmus erään vallankumousajan järjettömyyttä: https://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2024/05/cesar-aira-tohtori-aira-ihmeparantaja.html 

Järjettömältä tuntuu myös Argentiinan villinä laukkaava inflaatio, joka vuoden 2024 alussa oli 211,4 prosenttia. Tästä Pöppösellä on omakohtaista kokemusta, kun hän halusi vaihtaa 600 euroa pesoiksi. Jonotuksen jälkeen pankissa paljastui, että kassarouvalla oli vain 100 peson seteleitä arvoltaan 0,40 euroa.

Saan kolme muovikääreeseen pakattua pakettia setelinippuja, jotka vastaavat kuutta tiiliskiveä. Koska ne eivät mahdu kassatiskin luukusta, Pöppöselle luovutetaan rahat mustassa jätesäkissä takaoven raosta. Tässä vaiheessa on paras napata taksi vähän äkkiä, sillä rahasäkin kuljettaminen Buenos Airesin sivukujalla voi koitua kohtalokkaaksi.

Nämä jokapäiväiset murheet unohtuvat, kun jalkapallofanaatikoiksi tunnetut argentiinalaiset päästelevät höyryä jalkapallomatsissa. Tosin silloinkin tilanteet helposti riistäytyvät käsistä.

Pyhän Diego Maradonan hautajaisissa syntyi mellakka, jossa poliisit kumiluodeilla ja kyynelkaasulla yrittivät taltuttaa pulloja ja kiviä paiskovia faneja. Maradonan perheenjäsenet joutuivat pelästyneitä viemään arkun turvaan taistelun tiimellyksestä.

Hannu Pöppönen pihviravintola Lo de Jesuksessa.
Kuva: Taina Risto

Argentiinan talouden kurjistumisen seurauksena lähes puolet kansasta elää köyhyydessä, osa heistä kaduilla. Nuoriso purkaa turhautumistaan yhteiskunnallisiin oloihin aggressiiviseen punk-musiikkiin. Sen siivellä Pöppönen tutustuttaa kirjassaan Buenos Airesin monimuotoiseen musiikkiskeneen, jossa Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi vuonna 2009 nimetyllä tangolla on itsestään selvä asema.

Tangotanssin tiukat sukupuoliroolit heittivät häränpyllyä, kun sateenkaari-ihmiset aloittivat kaikille avoimet gaymilongat, tangotanssitapahtumat, joissa viejän ja vietävän roolit vaihtuvat mennen tullen, ja puukoodikin sallii farkut ja tennarit.

Suvaitsevaisuus kannatti, sillä Buenos Aires on sateenkaariväen viidenneksi suosituin turistikohde maailmassa, mikä tuo 15 prosenttia kaupungin vapaa-ajan matkailun tuotoista.

Mutta, kuten Argentiinassa on tapana, asiat tuppaavat menemään överiksi. Rajoittamaton sananvapaus nosti omalta osaltaan moottorisahaa vaalikampanjassaan heilutelleen, itseään ”anarkokapitalistiksi” kutsuvan Javier Milesin presidentiksi joulukuussa 2023.

Kampanjassaan hän lupasi muun muassa laillistaa elinkaupan, kieltää abortin ja löysentää aselakeja. Ei ihme, että moni pitää häntä mielenvikaisena. Yksi heistä on toimittaja Juan Luis Gonzáles, joka on kirjoittanut hänestä auktorisoimattoman elämäkerran El Loco, eli Hullu.

Vaikka Miles ei todennäköisesti seisokaan kaikkien lupaustensa takana, Argentiinan turbulenssi ei hänen johdollaan näytä ainakaan rauhoittumisen merkkejä. Entä mikä lopulta koukutti Hannu Pöppösen palaamaan jälleen kerran Argentiinaan? 

”Viihdyn Argentiinan sosiaalisessa ilmapiirissä. Isäni suku on Karjalasta ja olen aina ajatellut, että karjalaiset ovat Suomen lattareita. Minusta tuntuu, että henkinen kotini löytyy Lattareista ja Espanjastakin, sillä olen noissa maissa luontaisesti puheliaampi ja ilmaisen itseäni paremmin. Argentiinassa on helppo alkaa jutella ihmisten kanssa missä tahansa. Ystävystyminen onkin sitten tietysti vähän vaikeampaa”, Pöppönen meilaa – mistäs muualta kuin – Buenos Airesista.

Sanotaan, että Argentiinan tunnetuin nykykirjailija, Buenos Airesissa syntynyt edesmennyt Jorge Luis Borges kirjoitti maagista realismia. Luettuani seikkaperäisen, eläytyen kirjoitetun teoksen Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta, väitän vastaan: Borges kirjoitti argentiinalaista realismia.

Hannu Pöppönen: Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta

Avain www.avain.net . 2024.254.