Riikka Smolander-Slotte: Plastiikkakirurgi Atte Manninen – Ihmisten korjaaja

Ihmistenkorjaajan tunnustuksia

 Riikka Smolander-Slotten tarinallinen tietokirja Plastiikkakirurgi Atte Manninen – Ihmisten korjaaja valottaa meille maallikoille niitä lähes käsittämättömältä tuntuvia operaatioita ja toimenpiteitä, joissa kirurgin veitsen viillot pelastavat ja parantavat ihmisiä.

 Kirurgin ja taiteilijan työprosesseissa on paljon samaa. Ensin opetellaan paletin kaikki värit, niiden sävytys ja yhteensopivuus. Tutustutaan erilaisiin instrumentteihin ja tekniikoihin sekä aikaisempien mestareiden töihin ja menetelmiin. Vasta sen jälkeen voi luoda jotain omaa.

”Teoksen kirjoittaminen oli minulle hyppy tuntemattomaan. Toisaalta olen aina ollut kiinnostunut kiehtovista henkilötarinoista ja sellaisen Atte tarjosi. 

Suppea kuvani plastiikkakirurgiasta laajeni, kun kuuntelin hänen rehellisiä tarinoitaan aiheesta lieveilmiöineen”, kirjailija ja toimittaja Riikka Smolander-Slotte kertoi teoksensa Plastiikkakirurgi Atte Manninen – Ihmisten korjaaja julkistusjuhlissa Otavassa.

”Kirjan päätähti on alan oikeanlainen kuvailu. Otavassa ei haluttu vanhan kirurgin muistelmia vaan kaltaiseni sormi pulssilla -tyypin kokemuksia”, Atte Manninen lisäsi hymyillen. Hänestä oli vain hyvä, ettei Riikka tuntenut alaa ennestään, näin kirjaan saatiin oikea lähestymiskulma.

 

Teoksessa tieto ja tarina kulkevat käsi kädessä, mikä tekee kirjasta paitsi opettavaisen myös jännittävän lukukokemuksen. Heti alkuun kaksikko upottaa lukijan syvään päätyyn, taisteluun lihansyöjäbakteeria vastaan.

Potilas oli hengenvaarallisessa verenmyrkytystilassa, ja tulehdus reidessä levisi hurjaa vauhtia. – Veitsi, sanoin ja tartuin päätäni kääntämättä hoitajan ojentamaan skalpelliin ja viilsin reiden auki. Haavasta tulvahti ilmoille kalman haju. Märkää pursusi, ja mädän haju oli kuvottava. Tunteja kestänyt operaatio onnistui, ja jalka saatiin pelastettua.

Oli lähellä, ettei teatteria harrastaneesta Mannisesta tullut näyttelijää. Lääketiede kuitenkin veti pitemmän korren ja ennen kaikkea plastiikkakirurgia, jonka työkenttänä on koko ihmiskeho päästä varpaisiin. Sen yksityiskohtaisuus kiehtoi taideaineita harrastavaa Mannista: Plastiikkakirurgiassa ei keskitytä vain siihen, mitä ihon alla tapahtuu, vaan myös esteettisellä lopputuloksella on merkitystä.

Syöpäkirurgia on olennainen osa plastiikkakirurgiaa. Eräs potilas tuli vastaanotolle vasta, kun ei enää saanut hillittyä koko nenän peittävän kasvaimen verenvuotoa. Leikkauksen jälkeen nenä oli rakennettava uudelleen käyttäen monimutkaista ja työlästä kirurgiaa. Ihmisen nenä on anatomisesti kuin keskeltä kasvoja törröttävä kolmijalka, jonka korjaamista voi verrata kuvanveistoon. Nenästä tuli lopulta ihan kelvollinen.

Varsinkin nuorempana työn imu oli niin vahva, ja oppimisen halu niin voimakas, että asetin työn muun edelle. Vapaa-ajasta on Manniselle vanhemmiten tullut kuitenkin tärkeämpää. Hän innostui laitesukeltamisesta, joka tarjoaa oivan vastapainon hektiselle työelämälle. Vedenalaisessa maailmassa leikkaussalin kiireet unohtuvat, sieltä löytyy rauha ja hiljaisuus.

Lääkärit työskentelevät ensin julkisella puolella kuten Manninenkin. Hänet saatiin kuitenkin ”huijaamalla” töihin yksityiselle sektorille Sairaala KL:n asiantuntevaan henkilökuntaan. Päinvastoin kuin kuvitellaan siellä töröhuulien ja rintaimplanttien rustaaminen on vain murto-osa esteettistä plastiikkakirurgiaa.

Manninen varoittaa ”täyteaineiden pelottavasta villistä lännestä”. Suomessa kuka tahansa, ilman lääketieteen koulutusta, voi ryhtyä pistämään täyteaineita, kunhan vain on käynyt pistoskoulutuksen. Täyteaineisiin liittyvät komplikaatiot ja pistoshoitojen valvonnan puute niin Suomessa kuin muualla maailmassa ovat Mannisen mielestä hurjia epäkohtia.

Atte Manninen ja Riikk Smolander-Slotte kirjansa julkistamis-
juhlissa Otavassa. Kuva: Hannele Salminen

Lääketiede paaluttaa jatkuvasti uusia aluevaltauksia. Elinsiirrot ovat jo arkea, mutta kehonosasiirrot kuulostavat jo sci-filtä. Suomessa on tähän mennessä tehty kaksi kasvojensiirtoa ja yksi kädensiirto, molemmat Helsingin HUSissa. Manninen tekee päivätyönsä ohella väitöskirjaa kasvojensiirron toiminnallisista tuloksista. Ei voi kuin ihailla hänen ahkeruuttaan.

Riikka Smolander-Slottelle tarjoutui tilaisuus perehtyä kirjan aiheeseen ihan konkreettisesti. Teini-iästä saakka suuret rinnat olivat tuottaneet hankaluuksia urheilulliselle toimittajalle. Ne aiheuttivat niska- ja hartiavaivoja sekä päänsärkyä. Silti hän oli ajatellut, että ”leikkaus ilman sairautta on turhamaisuutta ja turhaa riskinottoa”.

Nyt oli kuitenkin tutuksi tullut kirurgi ihan käden ulottuvilla. Ei muuta kuin paita pois! Tarkastettuaan tilanteen, Atte totesi: ”No niin, onhan näissä hommaa.” Kaikki meni hienosti, ja operaation jälkeen toimittajan olo keveni kaksi kiloa. ”Olen onnellinen, että uskalsin.”

Niin lääketieteen kuin plastiikkakirurgiankin tulevaisuus on hämärän peitossa. Tekoäly on jo kuvioissa mukana, ja robotteja käytetään apuna monimutkaisissa kirurgisissa tehtävissä. Esteettisen kirurgian puolella niillä kuitenkin menee sormi suuhun.

Esteettinen kirurgia on taiteellisempi ja enemmän kirurgin omaa käsialaa vaativa ala. Robotille on hankala kertoa, minkälainen kasvojenkohotus tai nenäleikkaus olisi kulloinkin tarkoitus tehdä. Atte Mannisella riittää vielä työsarkaa.

Eri asia sitten on, aikooko hän omien sanojensa mukaan ”kasvokirurgian guruksi vain sukelluskouluttajaksi?” Hän ei halua loppuelämäänsä työskennellä vain plastiikkakirurgina vaan kehittyä myös sukeltajana.

Olisi myös mahtavaa joskus tulevaisuudessa satsata enemmän erilaisiin luoviin prosesseihin ilman kirurgin arjen paineita. Haluaisin piirtää, maalata ja ehkä palata myös näyttelemisen pariin. Kuka tietää? Intohimoiselle, lahjakkaalle perfektionistille kuten Atte Manniselle maailma on avoin.

Riikka Smolander-Slotte: Plastiikkakirurgi Atte Manninen – Ihmisten korjaaja.

Otava. 2025. 204 s. https://otava.fi/kustantamo/