perjantai 15. syyskuuta 2023

Leena Lukkari: Rita – sitruunapuun varjoista Suomeen

Te lennätte torstaina Suomeen!

 Rita pakeni 15-vuotiaana Ruandan verilöylyä Afrikan halki ja päätyi monien mutkien kautta kiintiöpakolaisena Suomeen. Sinnikkyytensä ja kunnianhimonsa ansiosta hänet palkittiin vuoden 2016 pakolaisnaisena, joka sai kutsun itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan.

Ehkä tämä kirja voi auttaa jotakuta muuta ihmistä hänen omalla polullaan ja ehkä se auttaa jotakuta ymmärtämään, kuinka erilaisia teitä me elämässämme kuljemme.


Ritan lapsuus pienessä kylässä Ruandassa oli onnellinen. Kotitalon ympärillä kohosivat vehreät kukkulat, hedelmällinen maa tuotti satoa, ja perheen paimenella oli huollettavanaan iso karjalauma. Ilmassa tuoksuivat kukkivat sitruunapuut.

Kymmenlapsinen perhe oli kylän mittapuun mukaan varakas – isällä oli pientä liiketoimintaa, ja äiti hoiti kauppaa – vaikka sisällä ei ollut juoksevaa vettä ja tarpeilla käytiin ulkokäymälässä. Ei ollut väliä, oliko uimaseurana hutuja vai tutseja, sillä kaikki olivat kavereita.

Idylli särkyy kuin salamaniskusta 6.4.1994. Kaunis valoilmiö taivalla, jota Rita on muiden kanssa ihmetellyt, saa selityksen: presidentin lentokone on räjäytetty. Sähköt menevät poikki, alkaa kuulua ammuskelua.

Tilanne leimahtaa pian sisällissodaksi, jossa ihmisiä teurastetaan mielivaltaisesti. Lapset on lähetettävä mierontielle etsimään turvaa. Vanhemmat jäävät kotitaloon, ja myöhemmin heidät pidätetään. Ritan neljä vuotta kestänyt pakomatka alkaa ensimmäisenä etappina Zaire.

Leena Lukkari kirjoittaa Ritan tarinaa minämuodossa koskettavasti ja samastuttavasti teoksessaan Rita sitruunapuun varjoista Suomeen (Avain). Tuntuu kuin lukisin koukuttavaa jännitystarinaa, jossa olen itse mukana. Teos paljastaa hyytävästi, millaista paperittoman pakolaisen ankara elämä on.

Rita on ollut luokkansa parhaita oppilaita, nyt koulunkäynti jää kesken. Keniassa hän saa hetken opiskella, mutta sieltäkin on lähdettävä, sillä ruandalaisia aletaan lähettää takaisin kotimaahansa, jossa julmuudet jatkuvat.

Leena Lukkari on toimittaja, sisällöntuottaja
ja vapaa kirjoittaja. Kuva: Pia Ingberg
Ruandasta on paennut kaksi miljoonaa ihmistä ja arviolta 800 000 on surmattu. Yksi Ritan sisarista on pidätetty, ja hänen veljensäkin on vankilassa tekaistujen syytösten perusteella.

 Todistajanlausuntoja tehtaillaan rahasta. Nämä niin sanotut todistajat ovat kiertäneet eri maissa antamassa ristiriitaisia, toisiaan kumoavia todistuksia.

Vihdoin Senegalissa, Afrikan länsirannikolla, sota on jo kaukana, mutta Ritan ahdinko jatkuu. Kun hänen turvapaikka-anomuksensa hylätään, hänestä tulee siskon perheen elätti. Pienessä kaksiossa on ahdasta, eivätkä rahat riitä ruokaan kaikille. On lähdettävä kerjuulle.

Vihdoin löytyy maa, joka suostuu antamaan turvapaikan Ritalle ja hänen kahdelle sisarelleen. Heidät lennätetään parin päivän varoitusajalla Suomeen, maahan, joka on turvallinen, mutta jossa on hirveän kylmä.

Sen Rita kokee ihan kantapään kautta, kun hän ohutpohjaisissa kirpparikengissään odottaa bussia tammikuun pakkasissa. Jalat jäätyvät ja niistä katoaa tunto. Lämpimässä bussissa jalat sulavat ja ovat kuin tulessa. Ihmettelin, miten kylmä voi tuntua niin kuumalta.

Ummikolla Ritalla ei Suomessa vuonna 1998 ole esimerkkiä tai samastumiskohdetta. Nyt hän kaiken kokemansa jälkeen haluaa osoittaa uusille tulijoille, että kannattaa luottaa itseensä: Minäkin pystyn! Hän on ystävystynyt toimittaja Leena Lukkarin kanssa ja pyytää: ”Kirjoita minusta kirja, voisin toimia esimerkkinä”.

Vaikka Ritan kokemukset Suomessa ovat pääosin myönteisiä, syrjintää ja huijareitakin on hänen tielleen osunut. Yksi heistä oli Espoossa asuva kenialainen nainen, joka käytti häntä ilmaisena apuna ja houkutteli kauniin Ritan missibisnekseen.

Kampaamossa pyörivät erimaalaiset miehet ehdottelevat rahakasta keikkaa Tallinnassa. Sinun ei tarvitse kuin jutella rikkaiden miesten kanssa ja pitää heitä vähän kädestä, yksi miehistä kuvaili.

Tähän ansaan Rita ei langennut, vaan hän alkaa opiskella sinnikkäästi. Hän valmistuu ennätysajassa ylioppilaaksi ja merkonomiksi, saa stipendin. Seuraava etappi on tradenomin tutkinto.

Rita Kostama on kotoutumisasiantuntija, yrittäjä ja
Järvenpään kaupunginvaltuutettu.
Kuva: Hannele Salminen

Rakkauskin nostaa arastellen päätään, kun Rita tapaa itseään vanhemman, eronneen miehen, Jarin, jolla on poika. Haluaako hän vain sänkyyni? tuumii Rita. Jari puolestaan pelkää, että Rita on hänen lompakkonsa perässä. Epäilyt osoittautuvat turhiksi, pari on nyt onnellisesti naimisissa ja heillä on kaksi tyttöä.

Rita piti kuitenkin päänsä avioliitosta huolimatta. Hän haluaa opiskella ja tienata omat rahansa. Joka aamu vein lapset päiväkotiin ja jatkoin siitä opiskelemaan. Iltapäivällä hain lapset ja lähdin illaksi tavaratalon kassalle töihin. Lapset jäivät Jarin kanssa kotiin.

Ei voi kuin ihailla Ritan sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä. Sen huomasivat muutkin, ja hänet valittiin vuoden 2016 pakolaisnaiseksi. Niinpä hän sai kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Tarinaan mahtuu vielä yksi kommellus. Ritan puku juhliin ei valmistu ajoissa, joten hyvät neuvot ovat tarpeen. Loistava suunnittelija Jukka Rintala tavoitetaan kesämökiltä ja hän on valmis auttamaan: ”Minulla on kyllä yksi aivan erityinen puku”.

Mutta: se on suunniteltu Saimi Hoyerin mittojen mukaan ja siinä on haaroihin asti ulottuva rohkea halkio. Rintala ompelee tiukan puvun Ritan päälle, niin ettei sitä enää voi riisua. Paljastava halkio peitetään tyllilaahuksella.

Kauhunhetket koetaan heti kättelyn jälkeen, kun Jari astuu vahingossa laahuksen päälle. Onneksi Rintalan ompeleet pitävät ja laahus pysyy paikoillaan. Ritan helpottunut hymy leviää netissä. Voi jospa ihmiset olisivat tienneet, että tämä ei ollut edes mikään vastoinkäyminen verrattuna siihen, mitä olin kokenut!

Leena Lukkari: Rita – sitruunapuun varjoista Suomeen. Avain. 2023. 151 s.

maanantai 11. syyskuuta 2023

Philip Teir: J&B Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta

”Varo sitä miestä, hän on vaarallinen”

Philip Teirin kirjoittamasta teoksesta J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta paljastuu, että vasta Jörn Donnerin kuoleman jälkeen hänen laajaa arkistoaan penkoneelle Bitte Westerlundille valkeni, millaisen miehen kanssa hän oli elänyt yhdessä 40 vuotta ja saanut kaksi poikaa. ”Fuck you!” hän kommentoi teoksen julkistamisjuhlissa.

Niin paljon välttämättömiä sopimuksia, niin paljon kompromisseja, jotka voivat ärsyttää ja lamaannuttaa, herättää raivoa meissä ja saada meidät pakenemaan ja kieltämään, että olemme olemassa.

Näin Jörn Donner kuvaa käsitystään avioliitosta kirjassaan Terveenä sairaalassa vuonna 1960. Hän on juuri avioitunut ensimmäisen vaimonsa Inga-Britt Wikin kanssa ja kirjoittaa teostaan Porin sairaalassa siviilipalvelusmiehenä. Jo tuolloin tuli selväksi, ettei Jörniä oltu luotu parisuhteeseen ja avioliittoon.

Avioliittoja hänellä oli kuitenkin takanaan jo kaksi, tosin hän oli vielä naimisissa toisen vaimonsa Jeanette Bonnierin kanssa, kun hän tapasi itseään kolmisenkymmentä vuotta nuoremman Bitte Westerlundin. Kun hän alkoi odottaa parin Daniel-poikaa, ero pantiin vireille.

Räväkän, kapinallisen Jörn Donnerin ansioluettelo hengästyttää: lähes 80 teosta, elokuvia, Oscar-palkinto Fannysta ja Aleksanderista, reportaaseja, valokuvia, kritiikkejä, pääkonsulina Los Angelesissa, toimi EU-parlamentaarikkona…

Itse hän ei ollut saavutuksiinsa tyytyväinen. Kirjassaan Bergman: muistelma hän toteaa: Minun ongelmani on, että minusta, niin kuin Chandler kirjoitti itsestään, voi tulla hyvä second-rate-ihminen monella alalla, mutta en ole vielä keksinyt missä minusta voisi tulla first-rate.

Jörnillä oli vahva työmoraali, sen kaikki hänen kanssaan työskennelleet myöntävät. Hänen henkilökohtaisen elämänsä moraali – tai moraalittomuus – sen sijaan järkyttää Bitteä, kun hän ”kokopäivätoimisena leskenä” vuonna 2020 alkaa perata miehensä valtaisaa jäämistöä, papereita, kirjeitä, päiväkirjoja ja sähköpostiviestejä.

Kirjailija ja toimittaja Philip Teirin alustava suunnitelma kirjoittaa Jörnistä vaihtuu ideaksi laatia Bitte-kirja kunnes suunnitelmat sulautuvat toisiinsa ja tuloksena on rehellinen ja vauhdikas tutkimusmatka ”eräänlaiseen avioliittoon” J&B (Otava).

Jörn Donner vietti kaksoiselämää, halusi pitää elämänsä lokerot erillisinä ja salaisina. Niihin ei muilla ollut pääsyä. Bitte löytää satoja kirjeitä, tarkempaa tietoa matkoista ja kutsuja, joissa hänetkin on mainittu, mutta jotka Jörn on häneltä salannut. Seurallisena ja verkostoituvana ihmisenä hän olisi niihin mielellään osallistunut.

Bitte, Jörn, Daniel ja Rafael Pohjoisranta 12:n kirjastossa.
Kuva: Marica Rosengård

Jörnin isoisä Otto Donner rakennutti vuonna 1890 komean talon Kruununhakaan osoitteeseen Pohjoisranta 12. Se on toiminut Jörnin tukikohtana Bromarvissa sijaitsevan kakkoskodin Bortomsjön ohella. Nyt Jörnin työtilat Kruununhaassa on muutettu kirjailijoiden työskentelyresidenssiksi.

J&B:n oivallisesti suomentanut Jaana Nikula työskenteli parikymppisenä kesän toimistoapulaisena Jörnin luona Pohjoisrannassa. Homma ei ollut niitä helpompia. Jörnillä oli kaksi puhelinlinjaa ja niitä varten kaksi listaa. Toisen listan soittajille oli kerrottava, että Jörn ottaa pian yhteyttä, toisen listan ihmisiä – jotka olivat enimmäkseen naisia – ei saanut yhdistää eteenpäin.

Kun listat kerran menevät sekaisin, Jaana saa saman tien potkut. Seuraavana aamuna Jörn ihmettelee, miksei apulainen ole tullut töihin. Vaikka Suomen seksikkäimpien miesten listalla 1980-luvulla komeillut Jörn oli monien mielestä hurmaava ja charmikas, Jaanasta hän oli ”ikivanha kärttyisä ukko”.

Bitte Westerlund ja Philip Teir.
Kuva: Marjo Tynkkynen

Kun Teir kysyy Bitteltä, oliko Jörn maineensa veroinen ”fantastinen rakastaja”, hän kertoo jutelleensa aiheesta Harriet Anderssonin kanssa, joka eli pitkään avoliitossa Jörnin kanssa. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että Jörn ei ollut erityisen hellä sängyssä. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt mitään esileikistä vaan kävi suoraan asiaan.

1087-sivuisessa omaelämäkerrassaan Mammutti, Jörn setvii rakkauselämänsä kiemuroita. Teoksessa ei kuitenkaan ole henkilöhakemistoa, vaikka sellainen on Danielin mukaan olemassa. Bitten on saatava se käsiinsä! Näin alkaa tutkimushanke, joka on vähällä päätyä tekeillä olevan kirjan nimeksi: ”Bitten etsivätoimisto”.

Kadonneen henkilöhakemuksen arvoitus ratkeaa, ja Bitte alkaa ottaa yhteyttä Jörnin tuntemiin ihmisiin. Lisää pontta tutkimukset saavat luettelosta, johon Jörn on listannut ”naisia, joita olen muistaakseni pannut”. Heitä alkaa löytyä Arja Saijonmaasta Märta Tikkaseen, niin kotimaasta kuin ulkomailta. Naisia ennen ja jälkeen avioliiton solmimisen.

Paljastuksissa olisi jo kylliksi mielipahaa Bittelle, mutta pahin on vielä edessä. Hän ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota Jörnin kommenttiin: ”Minun suuri rakkauteni, mutta hän ei halunnut minua”, kun he katselevat ruotsalaista keskusteluohjelmaa.

Vasta Jörnin kuolinvuoteella paljastuu, että suhde ”suureen rakkauteen” on kestänyt 50 vuotta, loppuun saakka. Bitten etsivätoimisto bongaa merkintöjä naisesta eri nimillä lukuisista Jörnin ja muiden kirjoittamista teoksista.

Jörnin tietokoneelta Bitte löytää 520 sähköpostiviestiä, jotka he ovat kirjoittaneet toisilleen vuosien varrella. Kun Bitte ja H tapaavat Tukholmassa, Bitte ihmettelee, mikseivät he menneet naimisiin? H vastaa koruttomasti: ”Eihän Jörnin kanssa voinut elää, hän oli niin vaikea”.

Mysteerimies. Oliko häntä niin monta versiota kuin ihmisiä, 
jotka hänet tunsivat?

Karjaalta kotoisin oleva Bitte tuntee kelvanneensa tuomaan vain – kuten Jörn kerran luonnehti – ”tervettä maalaisverta Donnerin dynastiaan”. Hän tajuaa eläneensä näytösavioliitossa, jonka kulisseissa Jörn teki mitä lystäsi. Onko hän tuhlannut parhaat vuotensa passaamalla kärttyisää vanhaa miestä, joka kaiken lisäksi petti häntä? kysymys ei jätä häntä rauhaan.

Poikiensa ja ystävättäriensä estelyistä huolimatta Bitten etsivätoimisto jatkaa ”jörnologian” tutkimusta. Eräänlaisesta avioliitosta ei vielä ole lausuttu viimeistä sanaa…

Philip Teir: J&B Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta

(J&B Scener ur ett skenäktenskap). Ruotsista suomentanut Jaana Nikula.

Otava, 2023. 237 s. Ruotsiksi ilmestyneen teoksen on kustantanut S&S.