Monikasvoinen Ranska
Matkailun
ammattilainen, taidefilosofi Liisa Väisänen vie kiehtovalle retkelle maailman
suosituimpaan matkailukohteeseen uudessa teoksessaan Ranska, rakkaudella.
Ranska, omapäinen suurvalta, joka uskaltaa tehdä
itsenäisiä päätöksiä, ihastuttaa ja vihastuttaa monia. Myös Liisa Väisästä, joka on opiskellut,
työskennellyt ja asunut maassa useaan otteeseen.
Väisänen on armoitettu historian tuntija, jonka monet
teokset – Enemmän Espanjaa, Kaikki Italiani, Kuvan tuhat sanaa ja Symbolien pitopöydässä – ovat
vieneet kiehtoville nojatuolimatkoille, opastaneet tulkitsemaan taideteoksia ja
perehdyttäneet symbolien saloihin niin taiteessa kuin ruokapöydässäkin.
Nyt hän
vie teoksellaan Ranska, rakkaudella
(Kirjapaja) kaikkia aisteja hivelevään monipuoliseen maahan.
Ranskalla on monet kasvot. Sen huomaa, kun vaeltaa maassa
laidalta laidalle Väisäsen opastuksella. Voi lähteä liikkeelle vaikkapa Saksan rajalta
Euroopan unionin toisesta kokoontumispaikasta Strasbourgista ja jatkaa matkaa yhteen
Ranskan vanhimpaan matkailukaupunkiin Baskimaan kauniiseen Biarritziin.
Sieltä voi Loiren laakson upeiden linnojen kautta suunnata
tutustumaan maan suurimpaan satamaan Normandian Le Havressa. Kaupunki innoitti Aki Kaurismäen tekemään samannimisen
elokuvan erakon ja pakolaispojan ystävyydestä. Teos sai Cannesin filmijuhlilla
epävirallisen pääpalkinnon ja ekumeenisen juryn erikoismaininnan.
Pohjoisesta käännetään nokka kohti etelää Provencen
aurinkoiseen Nizzaan. Matkalla
siemaillaan Bourgognen hienoja viinejä ja viivähdetään maailman gastronomian
pääkaupungin Lyonin herkkupatojen äärellä.”Gastronomien paavin” Paul Bocusen ravintolalla Lyonissa oli
kolme Michelin tähteä peräti 53 vuoden ajan.
 |
| Liisa Väisänen on myös suosittu luennoitsija. Kuva: Uzi Varon |
Matkan varrella vaihtuvat tavat, ruoat, kieli, maisemat
ja historia tarjoavat kaleidoskoopin maan eri osien vivahteisiin. Yhteistä niille
kaikille on itsevarman rento elämäntyyli ja halu nauttia täysillä elämän
antimista. Siksi kai me Ranskaan kerta toisensa jälkeen palaamme.
Väisänen aloitti tutustumisensa Ranskaan omaan
ennakkoluuttomaan ja rohkeaan tapaansa: ranskalaisten filosofien inspiroimana
hän lähti nuorena Pariisin Sorbonneen opiskelemaan osaamatta sanaakaan kieltä!
Tämä vaati paitsi rohkeutta myös rippusen onnea ja hyviä tuttavuuksia.
Opiskelijan illat kuluivat jazzia kuunnellen. Ikävä
kyllä, hänen asuntolansa sulki ovensa samaan aikaan iltakymmeneltä, kun
jazzklubi Huchettella vasta aloiteltiin. Kun soitto neljältä aamuyöllä päättyi,
oli vielä odoteltava pari tuntia asuntolan ovien aukeamista.
Ymmärtäväiset lähiseudun poliisit ottivat opiskelijaneitosen
huomaansa ja antoivat hänen odotella ovien avautumista poliisiasemalla. He
halusivat myös esitellä öisen Pariisin nähtävyyksiä, joihin kuuluivat muun
muassa Bois de Boulognessa partioivat transseksuaalit.
Rakkausasioissa ranskalaiset ovat aina olleet
eturintamassa. Pahamaineisen Pigallen kuuluisan Punaisen Myllyn cancan-tanssi,
jonka nimi merkitsee ankkojen marssia, oli alkujaan peräisin Cadizin kaupungin
mustalaisleireiltä, jossa sitä tanssivat miehet matkivat hevosen laukkaa.
 |
| Henri de Touloise Lautrecin julist Moulin Rouge v. 1891. |
1800-luvun Pariisissa tanssia pidettiin niin
siveettömänä, että kaupunki määräsi vartijat kiikareillaan teatteriin tarkkailemaan,
ettei jalanostojen aikana vilahtanut alusvaatteita.
Tämä ei modernin taiteen
mestaria Henri de Toulouse-Lautrecia
haitannut. Hän viihtyi tanssijattarien parissa ja ikuisti heitä maailmankuuluihin
maalauksiinsa ja julisteisiinsa.
Taiteen tiet ovat arvaamattomia. Vincenzo Perugia ryösti Leonardo
da Vincin maalaaman Mona Lisan vuonna 1911 ja vei sen Italiaan, koska luuli
Napoleonin varastaneen sen sotaretkellään. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan teoksen
vei mukanaan taiteilija itse, kun hänet kutsuttiin Ranskan kuninkaan
palvelukseen.
Maailman kenties kuuluisin teos löytyi vihdoin kehyksistään
irti leikattuna varkaan ruokapöydän levyyn kätkettynä. ”Ennen kuin asia selvisi, ehti taidemaalari Pablo Picassokin olla kuulusteltavana epäiltynä teoksen
varastamisesta.”
Suomalaisiakin pitkään houkutellut Välimeren Cote D’Azur,
taivaansininen rannikko, oli vielä 1800-luvun loppupuolella paikka, jossa
aateliston jäsenet parantelivat heitä piinaavaa keuhkotautia.
Kun loistelias sininen juna, Le Train Bleu, alkoi
kiidättää väkeä Pariisista Nizzaan, työtilaisuuden äkkäsivät myös kurtisaanit,
joiden palveluksia huvitteluhaluiset vieraat arvostivat. Heistä
legendaarisemmat olivat Mata Hari ja
la Belle Oteron.
 |
| La Belle Oteron. |
Mata Harin kohtalona oli tulla kaksoisvakoojana ammutuksi
Pariisissa ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta Oteron kohtalo oli
auvoisempi. Hänen suojelijansa, Cannesin kaupungin kuuluisimman hotellin,
Carltonin, arkkitehti ikuisti hänen rintojensa muodon rakennuksen siroihin
kupoleihin.
Ranska on kulkenut myös valistuksen eturintamassa. Suurta
osaa uusien aatteiden leviämisessä näyttelivät 1700-luvulla varakkaiden naisten
pitämät salongit, joissa aikansa kuuluisat taiteilijat, filosofit ja älyköt
viikoittain tapasivat ja vaihtoivat ajatuksiaan Diderot ja Voltaire etunenässä.
Pääsääntönä oli: paljon keskustelua, ei riitaa.
Vuotta ennen Ranskan suurta vallankumousta 1789 Pariisissa
oli 600 kahvilaa, joissa salonkien tapaan vaihdettiin mielipiteitä ja
suunniteltiin tulevaa vallankumousta. Perinne on säilynyt ja lakot sekä
mielenosoitukset ovat Ranskassa tänäkin päivänä näyttäviä.
Ennen kaadettiin autolastillisia tomaatteja valtateille,
nyt keinot ovat koventuneet. Keltaliivit sytyttävät autoja palamaan ja Champs-Élysées-avenuella tehdään ilkivaltaa ja liikehuoneistoja ryöstellään. Onko tulossa uusi suuri
vallankumous?
Ranska on jumissa sääntöviidakossaan ja sen byrokratia
saa verenpaineen koholle. Presidentti Emmanuel
Macron on yrittänyt muuttaa tilannetta ja tehdä uudistuksia. Se ei
kuitenkaan ole sujunut suunnitelmien mukaan, sillä hänen kannatuksensa on
roimasti laskenut alkuaikojen innostuksen jälkeen.
Kirjeenvaihtaja Helena
Petäistö on dokumentoinut nuoren ja energisen presidentin nousua valtaan toiveikkaassa
teoksessaan Ranska, Macron ja minä
(Otava).
Ranskassa on aina kiivailtu uudistusten puolesta tai,
kuten nyt, niitä vastaan. Maalla on kuitenkin monet kasvot. Käännetään ne
nyt auringonkukkien lailla kohti valoa.
Istahdetaan tunnelmoimaan keskiaikaisen
kukkulakaupungin pienelle aukiolle plataanin siimekseen. Suihkukaivossa solisee
vesi, laventeli tuoksuu, ja lasissa helmeilee rutikuiva Provencen roseeviini.
Liisa
Väisänen: Ranska, rakkaudella.
Kirjapaja,
2019. 282 s.
Ranska on Helsingin Kirjamessujen teemamaa tänä
vuonna 24.–27.10. 2019.
