Liisa Väisänen: Kaikki Italiani

 Matkalla maassa josta on moneksi

Liisa Väisänen johdattelee uudessa kirjassaan asiantuntevasti ja elävästi nojatuolimatkalle monipuoliseen Italiaan, sen arkeen ja juhlaan, historiaan ja nykypäivään.

Rakkaustarinan alku ei ollut lupaava. Tasan kolmekymmentä vuotta sitten matkaoppaaksi  ajautuneen Liisa Väisäsen ensimmäinen opastuskierros ei mennyt ihan nappiin. Vanhemman kollegan pyörtymiskohtaus jätti hänet yksin opastamaan 70 hengen ryhmää Venetsiassa, kaupungissa, jota hän ei tuntenut lainkaan. Lopulta illallisella hän lipsautti vielä pizzan tomaattipuoli alaspäin syliinsä.

”Tämän pahemmaksi tilanne ei voi enää mennä”, Väisänen tuumi ja päätti jäädä katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Siitä alkoi tutkimusmatka maahan, joka on Väisäselle vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen, mysteeri. 

”Se pakenee – aina kun luulee tietävänsä jotain italialaisista, ilmenee jotain ihan uutta.” Tämä johtuu osittain siitä, että Italia on selvästi jakautunut paitsi etelään ja pohjoiseen myös kahteenkymmeneen maakuntaan, joilla jokaisella on omat tapansa, kielensä ja ajatusmaailmansa.

Kaikki Italiani (Kirjapaja) on perinpohjainen opas näihin eri todellisuuksiin, niin Italian kuuluisiin kaupunkeihin kuin syrjäisemmillekin seuduille. Sen kruunaavat kirjailijan historiantuntemus ja omat kommellukset ja kokemukset maassa, jolle hän on menettänyt sydämensä.

 Liisa Väisänen on matkailun ammattilainen,
 taidefilosofi ja suosittu luennoitsija.

Venetsia-tietoisuuskin on alkuajoista parantunut. Nyt kirjailijalle on selvää, ettei Venetsiassa kannata syödä pizzaa lainkaan ja vastaus niin tähän kuin moneen muuhunkin seikkaan löytyy historiasta. ”Hyvät pizzat tehdään puu-uunissa ja paloturvallisuuden vuoksi puu-uunit ovat olleet kiellettyjä Venetsiassa jo muutaman vuosisadan ajan.”

Italiasta ei voi kertoa puhumatta ruoasta, sillä italialaisten makuaisti on suorastaan ylikehittynyt. Väisänen epäileekin, että italialaisilla on absoluuttinen makuaisti.

 Miten muuten selittyy se, että kahvinpavut paitsi jauhetaan tuoreina – tietenkin – ennen kahvin valmistusta, myös jauhatuskarkeutta säädetään peräti kahdeksan kertaa päivässä ilman lämpötilan ja kosteusprosentin mukaan.

Italia tunnetaan myös muodistaan, mutta kuka olisi arvannut, että farkut ovat sieltä lähtöisin. Genovassa valmistettiin vahvaa sinistä purjekangasta, jota kuljetettiin ranskalaisen Nimesin kaupungin kautta uudelle mantereelle. Rahtauskirjoissa luki ranskaksi: ”Bleue de Gênes de Nimes”, Genovan sinistä Nimesin kaupungista. Levi-Strauss keksi valmistaa kankaasta vahvoja työhousuja ja luovaa kielipeliä soveltaen blue jeans ja denimkangas oli ristitty.

 Ilkka Paajasen tussiteos
 S. Maria della Salute Venetsia

Mutta Italian valtti on ennen kaikkea taide, upea arkkitehtuuri ja maailmankuulut taiteilijat ovat kautta aikojen pitäneet huolen siitä, että maassa riittää ihailtavaa. Moni taiteilija on matkannut maahan inspiraatiota hakemaan. Ellen Thesleffin töihin Caprin valo toi aivan uutta potkua, Aimo Kanerva ja Veikko Vionoja ovat ikuistaneet omakuvansa Arno-joen ylittävän Ponte Vecchion -sillan yläpuoliseen Vasarin käytävän galleriaan Firenzessä.

Rakkain Italian kaupungeista Liisa Väisäselle on kuitenkin monena vuonna Euroopan ekologisemmaksi kaupungiksi valittu Ferrara, jossa jokainen tuntuu ajavan polkupyörällä. Sen mystisen kaunis tunnelma inspiroi kaupunkiin asevelvollisuuttaan suorittamaan tullutta taiteilijaa Giorgio Chiricoa luomaan siellä taiteeseen metafyysisen koulukunnan.

Vaikka Liisa Väisänen on nyt muuttanut Espanjaan, Italiaa hän ei unohda: ”Kiitos Italia, monimutkainen, kaoottinen ja kaunis rakkaani!”

Chiricon Piazze d’Italia

Liisa Väisänen: Kaikki Italiani – Matkalla maassa josta on moneksi

Kirjapaja, 2017. 229 s.

Ilkka Paajanen on kuvataiteilija ja arkkitehti, jonka Italian inspiroimia teoksia voi ihailla näyttelyssä Jäätynyttä musiikkia Galleria Kajasteella 26.2. saakka.