Jon Fosse: Minä on toinen. Septologia III-V

Pimeydestä säteilee poissaolevan läsnäolo

Jon Fosse, nobelilla palkittu kirjallinen mystikko jatkaa siitä, mihin hänen seitsenosaisen suurteoksensa Septologian kaksi ensimmäistä osaa käsittävä Toinen nimi päättyi. Hän antaa omalaatuisella proosallaan äänen sanomattomalle, pyrkii kohti näkymätöntä, perimmäistä totuutta.

minä halusin vain maalata saadakseni sanottua jotain mitä ei voinut sanoa millään muulla tavalla, minä halusin maalata poissaolevaa läsnäoloa

Ylistetyn norjalaisen kirjailijan Jon Fossen ensimmäinen suomennos ”Aamu ja ilta välkähtelee jokaisella särmällään kuin tarkkaan hiottu jalokivi, vie taiturillisesti elämän perimmäisten kysymysten äärelle”, kirjoitin hänen avainteoksena pidetystä pienoisromaanistaan.

Se johdatti niiden teemojen pariin, joiden käsittelyä hän jatkoi Toisessa nimessä. Magnum opuksensa ensimmäisessä niteessä hän tavoitteli näkyvän maailman takaista mysteeriä katkeamattomalla lauseellaan. 

Sivu sivulta, rivi riviltä, toisto toistolta Raamatun Ilmestyskirjasta nimensä saaneen teoksen teksti ei edetessään enää ole kirjoitusta vaan omanlaistaan liturgiaa, aineetonta ja näkymätöntä sielunmaisemaa, joka säteilee valoa ja lohdutusta.

Septologian päähenkilö taidemaalari Asle asuu yksin talossaan Norjan syrjäisellä seudulla vuonon äärellä puolisonsa Alesin menehdyttyä. Hänen harvalukuiseen tuttavapiiriinsä kuuluvat naapurissa asuva kalastaja Åsleik, hänen galleristinsa Beyer sekä kaima, hänkin taidemaalari, joka parhaillaan viruu alkoholimyrkytyksen aiheuttamassa koomassa sairaalassa.

Minä on toinen (WSOY) on saanut nimensä Arhur Rimbaudin lauseesta Je est un autre. Est viittaa yksikön kolmanteen persoonaan häneen. Tästä syntyy teoksen kaksoisvalotus, sillä Asle olisi voinut olla toinen, kaimansa, mikäli olisi valinnut toisenlaisen elämänpolun.

”En voi väistää ajatusta, että kaksi Aslea ovat Fossen alter egoja. Hän oli itse aiemmin ateisti, joka joi liikaa, nykyisin hän tunnustaa olevansa katolinen absolutisti. Pimeydestä kumpuava valo, jota Asle maalaamalla tavoittelee, symboloi Fossen pyrkimystä kirjoittaa näkymätön perimmäinen totuus näkyväksi”, kirjoitin luettuani Toisen nimen.

Minä on toinen -teoksessa Asle palaa muistoissaan nuoruuteensa, ensitapaamisiin Alesin ja kaimansa kanssa. Nykyhetkessä Asle on minä, menneisyydessä hän, toinen: …huomenna hän pinnaa koulusta ja lähtee Bjørgviniin ja menee siellä Taidekouluun ja käyköön sitten niin kuin on käydäkseen, hän ajattelee ja minä istun tuolillani ja katson samaa Sygnejøella olevaa kohtaa jota minulla on tapana katsoa…

Tässä katkeamattoman lauseen pätkässä menneisyys ja nykyisyys sulautuvat saumattomasti toisiinsa, ne ovat vapautuneet ajan kahleista, jolloin myös poissaolevat ovat läsnä nykyhetkessä: … ja silloin myös Ales on lähellä ja minun vanhempani ovat, ja Alida-sisko, ja Mummi, ja Sigve, ja minun sisimpääni tulee hiljaista ja minä ajattelen että kaikkien ihmisten sisimmässä on syvä kaipuu…

Jon Fossen teoksia on käännetty yli 40 kielelle, ja hänen 
näytelmiään esitetään ympäri maailmaa. Kuva: Agnete Brun

Aslen pohdinnat Jumalasta kulkevat teoksen syvänä pohjavirtana kuten aiemminkin. Vaikka Asle tuntee Jumalan läsnäolon hiljaisuudessa, kuvissaan ja kaipauksessaan, hän tietää että Jumalan ymmärtää silloin, kun ymmärtää ettei Jumalaa voi ymmärtää. Katriina Huttusen suomennos soljuu jälleen niin elävänä, että tekstiin uppoutuessani unohdan lukevani käännöstä.

Vene, joka symboloi siirtymistä elämänvaiheesta toiseen tai tuonpuoleiseen purjehtii eri variaatioissaan Fossen päättymättömän lauseen laineilla. Kaima maalasi laivoja myrskyävällä merellä kunnes päätyi kohtalokkaana iltana Viimeinen laiva -nimiseen kapakkaan. Aslen Hiljainen vene -maalauksen pimeydestä säteilee valoa. Sitä hän maalauksiinsa tavoittelee samoin kuin Fosse kirjoihinsa.

Minä on toinen, kuin äänetön meditaatio vie Aslen Hiljaisella veneellä ihmisenä olemisen ytimeen, tavoittelee näkyvän todellisuuden takaista mysteeriä, missä sanat kalpenevat voimattomina. Vai kalpenevatko? Käsitteiden ja teorian avulla Fossen proosa ei aukea. On hypättävä hänen hypnoottisen, rytmikkään kerrontansa virtaan, annettava sen kuljettaa sanojen tuolle puolen.

 … kuva voi puhua yhdellä ainoalla siveltimenvedolla, mikä on käsittämätöntä, minä ajattelen ja minä ajattelen että sama pätee siihen runouteen jonka lukemisesta minä pidän, tärkeä ei ole se mitä se suorasanaisesti sanoo jostain asiasta vaan jokin muu, jokin mikä puhuu äänettömästi lauseissa ja niiden väleissä…

Odotan malttamattomana Septologian viimeistä nidettä VI-VII, sitä mitä se äänettömästi lauseillaan ja rivien väleissään kertoo.

Jon Fosse. Minä on toinen. Septologia III-V. WSOY. 2026. 377 s. https://www.wsoy.fi/

(Eg er ein annan. Septologien III-V). Uusnorjasta suomentanut Katriina Huttunen.