Chloe Dalton: Ystävänä jänis

Villijänis maadoitti uraohjuksen

Chloe Daltonin maailmalla bestselleriksi noussut teos Ystävänä jänis kertoo tositarinan ihmisen ja jäniksen harvinaisesta kumppanuudesta. Yhteiselon myötä maailma avautui Daltonille ihan uudella tavalla ja vähitellen hänelle paljastui, mikä tekee elämästä hyvää ja arvokasta.

Se tuijotti salaperäisenä tuleen. Se oli kuin henkiin herännyt Dürerin maalaus, turkki oli leimahdus lämpimän ruskean ja kullan sävyjä, silmistä heijastui tuli.

Kämmenen kokoinen jäniksenpoika kyyristeli Chloe Daltonin lenkkipolun varrella Englannin maaseudulla. Korvat sileänä selkää pitkin, pienet käpälät yhteen puristettuina kuin turvaa hakien. 

Ensitapaamiseni jänön kanssa vei minut saman tien mennessään kuten niin monet muutkin palkintoehdokkuuksia kahmineen Ystävänä jänis -teoksen(Atena) lukijat.

Ensi alkuun Dalton ei koske jäniksenpoikaan, mutta kun se vielä tuntien kuluttua oli samalla paikalla, ja haukat jo kiertelivät saaliinhimoisina sen yläpuolella, hän vei sen taloonsa ja asetti keittiönpöydälle. 

Jäniksenpoika istahti huojuen takamukselleen ja räpytteli silmiään kuin se olisi tutkinut outoa ympäristöä.

Pandemia oli ajanut Lontoossa poliittisena neuvonantajana työskentelevän, työlleen omistautuneen uraohjuksen maaseutuasunnolle. Olin riippuvainen adrenaliinisyöksystä, joka tapahtumiin ja kriiseihin reagoiminen aiheutti, sekä matkustamisesta, johon minun piti usein olla valmis muutaman tunnin varoitusajalla.

Daltonilla ei ole aavistustakaan miten jäniksenpoikaa pitäisi hoitaa tai ruokkia. Paikallisen luonnonsuojelijan ennuste on huono:” jänistä ei voi kesyttää, se kuolee nälkään tai sokkiin”. Toisin kuitenkin käy. Alkuruokinta hoituu pipetillä syötetyllä maidonvastikkeella, mutta entä sen jälkeen?

Dalton tutkii jäniksiä käsittelevää kirjallisuutta, mutta löytää vain tietoja niiden pyydystämisestä ja ruoaksi valmistamisesta. Valokuvissakin niitä riiputetaan kuolleina pää alaspäin takajaloistaan sidottuna. Pikkujänis istuu Daltoni olkapään vieressä, juttelee puhisemalla pehmeästi ja näykkii sivujen reunoja. Onneksi se ei osaa lukea.

Vastoin ystäviensä kehotuksia Dalton ei anna jänikselle nimeä, sillä hän ei halua siitä lemmikkiä vaan aikoo palauttaa sen takaisin luontoon. Jänis saa vapaasti kuljeskella talosta puutarhaan. Niinpä se riittävästi voimistuttuaan eräänä päivänä loikkaa puutarhamuurin ylitse ja katoaa korkeaan heinikkoon.

Dalton tuntee haikeutta. Turhaan, sillä jänis palaa kotitaloon, jota se pitää turvapaikkanaan. Se sai minut tuntemaan oloni hyväksytyksi omassa elinympäristössäni, vähän niin kuin eläisin sopusoinnussa luonnon kanssa.

Jänis tulee ja menee oman aikataulunsa mukaan. Se osoittautuu tavoilleen uskolliseksi, säntilliseksi ja sisäsiistiksi. Sen huolellinen pesurituaali on varsinainen performanssi. Dalton hämmästelee myös jäniksen urheiluharjoituksia. Se pomppaa paikaltaan ilmaan, kääntyy siellä 180 astetta ja maahan tömähdettyään aloittaa etukäpälillään nyrkkeilyharjoitukset.

Taitoa tarvitaan, kun jänis, synnytettyään kolme pikkujänöä puutarhan kukkapenkkiin, puolustaa pesuettaan sitä vaanivalta varikselta. Aikansa etukäpälillään hurjasti huitovaa jänistä katseltuaan varis päättelee Lewis Carrolin lailla: Hullu kuin Maaliskuun jänis ja lentää päätään puistellen pois.

Chloe Dalton työskentelee ulkopolitiikan 
asiantuntijana, mutta viettää aikaansa
myös maaseutuasunnollaan.

Jäniksen elämän tarkkailu saa Daltonin muuttamaan elintapojaan. Tajusin nyt, että olin kovettanut itseni selviytymään vaativassa työympäristössä sekä omaksunut persoonan ja työskentelytavan, joka oli minulle vieras. Panssarini alla oli luonne, joka kaipasi hiljaisempaa ja rauhallisempaa rytmiä.

Urbaanin maailman kiivas syke ei Daltonia enää houkuttele. Sen sijaan hän alkaa katsella ympäristöään tarkkaavaisemmin ja hänelle aukenee uusi maailma, ympäröivä eläin- ja kasvikunta, joille hän aiemmin on ollut sokea. Uraohjuksesta kehkeytyy luonnonsuojelija, joka istuttaa puita ja ennallistaa vanhan lammen.

Jäniksen ja Daltonin yhteiselo jatkuu. He lähettävät meille lukijoille viestin: Toivon, että olisi enemmän villejä, häiriöttömiä paikkoja niin villieläimille kuin ihmisille ja että ymmärtäisimme paremmin luonnon ennallistamisen ja arvostamisen merkityksen, se täyttää sellaisia tarpeitamme, joiden olemassaolon me joskus unohdamme.

Chloe Dalton. Ystävänä jänis. Atena. 2025. 198 s. https://atena.fi/

(Raising Hare). Suomentanut Ari Väntänen.

Teoksen herkät piirrokset ovat Denise Nestorin käsialaa.