”Maalaan nykyhetkeä tulevaisuudesta katsottuna”
Merja Salonen Di Giorgion taidekirjan Roihupelto-Pompeiji teoksissa aika on pysähtynyt ja tuntuu kuin se
edelleen viipyilisi taiteilijan muistikuvista syntyneissä vahvatunnelmaisissa
maalauksissa. Korkeatasoinen teos avaa myös maalausten ja arkkitehtuurin
yhteyttä sekä teosten syntyprosessia.
Tietoisuus
kahdesta paikasta liukuu päällekkäin, ja kokemukset sekoittuvat. Syntyy
unenomainen muisto paikasta, jossa en ole koskaan ollut.
 |
| Kirjan kannessa on teoksen RP 11, 2019 kuva. |
Useissa Merja Salonen Di Giorgion Roihupelto-Pompeiji-maalaussarjan teoksissa tilojen läpi kulkeva tunneli imee katsojan astumaan maalaukseen ja taivaltamaan kohti käytävän päässä hohtavaa valoa. Taidokas esimerkki tästä on Parvs-kustantamon pieteetillä toimittaman suomen-, ruotsin, englannin- ja italiankielisen kirjan kansikuvateos.
Toisinaan tunnelin päässä häämöttää jotain
teollisuusalueelle kuulumatonta: palmu tai suihkulähde kuin hallusinaatio toisesta
todellisuudesta. Yhtäkkiä jostain materialisoitunut pylväsjono ilmestyy
maalaukseen lipuakseen jälleen sen ohi. Aivan kuin hiljainen keskiaikainen
musiikki säestäisi maalauksen tapahtumia.
Arkkitehti ja kuvataiteilija Anu Kaisa Koponen kysyy artikkelissaan taiteilijalta, miten
toisilleen niin etäisilta tuntuvat paikat kuin Vesuviuksen purkauksessa tuhkaan
ja laavaan hukkunut kaupunki ja 1970-luvun Roihupellon pienteollisuusalue ovat
päätyneet samaan 48 öljymaalauksen sarjaan?
 |
| RP 29, 2020 |
Selitys on lopulta yksinkertainen. Salonen Di Georgio oli vieraillut Pompeijissa vuonna 2004. Kävellessään pari vuotta myöhemmin Roihupellon teollisuusaluetta halkovien sisäpihojen läpi uudelle työhuoneelleen hän huomasi, että paikoilla oli yllättävän paljon yhteistä. Tilojen arkkitehtuurit muistuttivat toisiaan ja sen lisäksi: Valon ja varjon rytmitys on alueilla hyvin samanlainen.
Taiteilijan alitajunnassa muhivista muistikuvista alkoi
syntyä maalauksia, joissa nämä kaksi paikkaa limittyivät ja lopulta sulautuivat
toisiinsa. Pompeijilaisen eliitin asuintilat atrium-pihoineen rinnastuivat
Roihupellon karuihin kolmikerroksisiin lamellitaloihin, joiden ”sisäpuutarhaa
edustaa yksinäinen asfaltin ympäröimä koivu. Pihalle poiketaan lähinnä
autokorjaamoon”.
Pikaisesti vilkaistuna maalaukset vaikuttavat
huolettomasti kuin luonnostellen maalatuilta. Mutta kun niitä tarkemmin tutkii,
huomaa, miten teoksissa sommittelu loksahtaa kohdalleen, ja yllättävät
värikompositiot pelaavat hienosti yhteen.
Kirjaan sisältyvässä taidehistorioitsija Synnöve Malmströmin haastattelussa Salonen
Di Georgio kertoo käyttävänsä ainoastaan värisävyjä, jotka olivat käytössä
ennen 1850-lukua, jolloin keksittiin paljon kirkkaita värejä. Taiteilija kokee näin
olevansa osa taidemaalaamisen satoja vuosia vanhaa historiallista jatkumoa.
 |
| RP 36, 2020 |
Salonen Di Georgiosta oli myös kiehtovaa ottaa selville, mitä syntyy värejä rinnastamalla. Niinpä Roihupellon ikkunanauhojen ruudukot ovat muovautuneet muistin hämäryydessä uudenlaisiin muotoihin ja täyttyneet väreillä päätyessään maalauksiin.
Taide-elämys voi viedä kerralla jalat alta Stendhalin
syndrooman tavoin tai se voi vangita katsojan mielen vähitellen ajan kanssa
teoksiin uppoutumalla. Näin käy Roihupelto-Pompeiji-maalauksia
tarkastellessa.
Niiden lumossa on jotain ajatonta, universaalia. Salonen
Di Georgio ei nostalgisesti kaipaa Pompeijin loistoon ennen tulivuorenpurkausta
ei myöskään Roihupeltoon, joka sekin kaavoituksen myötä muuttuu.
Sen sijaan taiteilija haluaa teostensa välityksellä
kertoa eletyn hetken ainutkertaisuudesta. Hän sanoo maalaavansa ”nykyhetkeä
tulevaisuudesta katsottuna”. Tämä hetki on tulevaisuuden menneisyyttä. Teosten
vahva läsnäolon tuntu syntyy tietoisuudesta kaiken katoavaisuudesta, luopumisen
väistämättömyydestä.
Kun kokee
haikeutta luopumisesta ja muutoksesta jo etukäteen, se lisää kiitollisuuden
tunnetta kaikesta siitä, mitä tällä hetkellä vielä on, ja kaikesta siitä, mitä
on ollut. Voimme nauttia tästä hetkestä enemmän kun tiedostamme sen täydesti.
 |
| RP 19, 2020 |
Merja Salonen Di Georgio: Roihupelto-Pompeiji. Parvs, 2023. 115 s.
Roihupelto-Pompeiji
– Kahden maailman välissä -näyttely Galleria G12:ssa 1.6. saakka.
