sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys


Reaalifantasiaa lappilaisella twistillä

Juhani Karila voitti Kalevi Jäntin säätiön palkinnon romaanillaan Pienen hauen pyydystys. Se ei ole ihme, sillä teos tuo komealla molskahduksella Lapin mystiikan suomalaiseen nykykirjallisuuteen.

Juhani Karilan mainion Pienen hauen metsästyksen (Siltala) esittelykierros lennättää meidät kahden opastajan avittamana Itä-Lapin perukoille, myyttien ja hirviöiden valtakuntaan, sääskien ja paarmojen armoille.

Itä-Lapista kotoisin olevan Juhani Karilan letkeä kieli maalaa karun maiseman elävästi lukijan silmien eteen. Näen silmänkantamatonta lettoa, nevaa, rimpeä ja luhtaa, joissa turvemöröt rylläävät. Siellä suo imee kenkää mielihyvästä poreillen, ja taivaanrantaa puhkovat resuiset kuuset.

Kalevi Jäntin säätiö ylisti teosta palkintoperusteissaan:
 ”Romaanin sydän on kielessä, jolla Koillis-Lapin murretta puhuvat hahmot hurmaavat lukijansa. Tarinan ekofilosofinen elämänkuva syvenee maisemaan, jonka yksityiskohtien kerronta on suomalaista proosaa kauneimmillaan.”

Romaanin päänäyttämön, hernekeiton samean Seiväslammen liemessä murjottaa päähenkilö, limainen hauki, suurlähettiläs toisesta ulottuvuudesta. Sen vastaparina kamppailee Elina Ylijaako, ympäristökeskuksen näytteenottaja, jonka on kerran kesässä palattava kotiseudulleen ja pyydystettävä hauki. Hänen henkensä riippuu siitä, onnistuuko pyynti.

Elinaa on varoitettu Seiväslammesta: ”Siellä voipi käyä huonosti”, sillä: ”Se hauki ei ole normaali”. ”Sinä tapatat ittes. Kuulikko”. Kaiken lisäksi lampea vahtii hirmuinen näkki, joka on rakentanut katiskoista itselleen valtaistuimen.

Arto Väisäsen piirros Aamusta
jatkuu päivä (osa).
Seudulla liikuskelee muitakin outoja elikoita: haltioita, meteleitä ja peijooneja, joista yksi, Musti nimeltään, tulee tutuksi. Paikallisille moinen karnevaali on arkea: ”On sitä maalimassa kummenpaaki”.

Elinan kannoilla rymistelee myös topakka naisihminen, rikoskonstaapeli Janatuinen, jonka tehtävänä on pidättää Elina murhasta epäiltynä. Sumuverho menneisyyden tapahtumien yltä hälvenee vähitellen nykyisyyden vanavedessä.

Kun jo manan maille siirtynyt Moukku-Olli viiltää aukon aika-avaruuteen, paljastuu, että Pienen hauen pyydystyksen keskiössä kaihertaa Elinan ja hänen nuoruudenrakkautensa taiteilijaksi päätyneen Jousian riipivä rakkaustarina. Elementti kuuluu jokaiseen kunnon kertomukseen.

Tällaista kielellä ja mielikuvituksella ilottelua en muista pitkään aikaan lukeneeni. Tuntuu kuin kirjailijalla olisi ollut hauskaa monenmoisia kummajaisia ja vauhdikkaita juonenkäänteitä sepitellessään, niin letkeästi ja jännittävästi tarina kulkee. Tilannehuumori hykerryttää pitkin matkaa.

Suomen kielen ilmeikkyys pääsee Karilan tekstissä valloilleen. Seudun persoonallisen asujaimiston lunki meän kieli lisää lukunautintoon oman mausteensa. Möröistä pahimpana heiluu hattara, riivaaja, joka menee minne mielii. Kun se valtaa pankinjohtajan sielun, hänet on turvallisuussyistä lukittava pankkiholviin. Näin pari paikallista holvin oven paksuudesta haastelee:

” – Oli muuten paksu ovi. – Niissähän on. Ei pääse dynamiitillakaan läpitte. – Olekko kokkeillu. – Jos olenki. – Jaa jaa.”

Juhani Karila voitti J.H. Erkon kirjoitus-
kilpailun vuonna 2010.
Kuva: Laura Malmivaara
Pienen hauen pyydystyksen – trillerin, rakkaustarinan ja uuskumman – punaisena lankana luikertelee ylistys luonnon monimuotoisuudelle. Karila ei tätä alleviivaa vaan antaa luonnon elää vahvasti tarinassa mukana.  Elinan biologian opettaja sanoo suoremmin:

Yhtäkkiä näette kaikkialla ympärillänne uskomatonta kekseliäisyyttä. Kasvillisuutta, joka murtaa kiveä. Lintuja, ei tarvitse kuin katsoa lintuja! Pelkästään linnuissa on sovelluksia, jotka ylittävät käsityskykymme”. Silti me joka päivä teemme väsymättömästi työtä tämän eliömaailman tuhoamiseksi.

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys on lumoava, viihdyttävä aikuisten satu. Sadut ja myytit eivät kuitenkaan ole vain viihdettä, sillä ne perustuvat todellisuuteen. Ne kertovat meistä ihmisistä ja parhaimmillaan antavat elämänohjeita. 

Elinallakin on opittavaa: ”Sinun pittää antaa anteeksi ittelles”.

Peräti työlääksi osoittautui pienen hauen pyydystys, vaikka apuvoimiakin oli. Kun laineet Seiväslammella viimein asettuvat, esinäytöksen opastajiemme on aika humauttaa nyrkillä turvemörköjä, tempaista saappaat suosta ja singota jälleen lukemattomien tähtien täplittämälle taivaalle.

Vastoin kaikkia odotuksia Janatuisesta ja peijooni Mustista on tapahtumien tiimellyksessä tullut sydänystäviä. He jatkavat yhdessä kohti uusia seikkailuja.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. Siltala, 2019. 280 s.

Arto Väisäsen teoksia  OHO Galleriassa 26.6. saakka.