Markku Pääskynen: Elektra

”Onni on toisilla toisen kokoinen”

 Markku Pääskynen on päivittänyt antiikin myytin ja kirjoittanut sille uuden tulkinnan romaanissaan Elektra. Savolaisiin maisemiin sijoitettu koukuttava tarina kuvaa ihmisen kasvua omaksi itsekseen, ponnisteluja vapautua suvun painolastista ja katkaista koston kierre.  

Mistä puhuisimme osuvammin kuin vanhemmiltamme perityistä kärsimyksistä?

                                                                               Aiskhylos: Hautauhrintuojat                                      

Markku Pääskynen tunnetaan kaunokirjallisen proosan taiturina, joka teos teokselta tarjoaa lukuelämyksen, jossa esirippu aukenee, suomut putoavat lukijan silmiltä, ja todellisuuden monimuotoiset kasvot paljastuvat arjen naamion takaa.

Romaanissaan Hyvä ihminen (2018) hän pohti kielen mahdollisuuksia kuvata todellisuutta. Teoksessa Aurinko ei liiku (2020)) pyrittiin todellisuuden tuolle puolen, ulottuvuuksiin, joita aistimme eivät tavoita. Niin kaunis on maa -romaanissa (2023) etsittiin vastausta kysymykseen, miten elää hyvin?

Samaan kysymykseen Pääskynen palaa uusimmassa, tänä vuonna Savonia-kirjallisuuspalkinnon voittaneessa Elektrassa (Tammi). Romaaninsa jälkisanoissa hän kertoo halunneensa kuvata uusin silmin kreikkalaista myyttikokonaisuutta, joka kertoo Atreuksen mahtisuvun dramaattisista vaiheista.

Pääskynen on valinnut päähenkilökseen ja kertojakseen Klytaimestran ja Agamemnonin tyttären Elektran. Päivitetyssä versiossa heitä edustavat Kyllikki, Algot ja Eerika. Autereen kartanossa Mikkelin lähistöllä asuu myös Eerikan nuorempi veli Osmo (Orestes) ja hetken aikaa taapero Iita (Ifigineia).

Ja näin sukudraama alkaa. Elämämme olisi mennyt hyvin jos isä ei olisi ajanut Iitan ylitse. Elämämme olisi sujunut paremmin jos sedän vaimo ei olisi karannut rakastajansa kanssa. Tästä pyörähtää käyntiin rahan ja vallanhimon voitelema karuselli. Vauhdin takaavat vehkeilyt ja valheet, petokset ja pettämiset.

Kyydistä putoavat Iita heti alussa ja Algot vähän myöhemmin. Kohtalokkain seurauksin. Iitan kuolema oli tapaturma, joka särki Kylliki-äidin palasiksi, jotka eivät enää löytäneet omaa paikkaansa, muuttivat hänet tyranniksi.

Eerikan ja Osmon lapsuus katoaa usvaan, painajaiseen, katkeroituneen Kyllikin lyöntien ja tukkapöllyjen säestyksellä. Kartanoon pesiytynyt, Kyllikkiä kosiskeleva tyhjäntoimittaja Aukusti (Aigisthos) lisää pökköä pesään. Pariskunta juopottelee, juhlii ja vehkeilee minkä kerkiää. Musta pilvi on kietonut Autereen kartanon julmaan syleilyynsä.

Eerikan maailma on pienentynyt isän ja Iidan kuoleman jälkeen. Kun vielä tuskainen, ahdistunut Ossi pakenee tilannetta Helsinkiin opiskelemaan, hän jää yksin. Aivan kuin olisi ennalta määrätty että minun olisi elettävä läpi tuo aikakausi ennen kuin voisin siirtyä uuteen.

Voimme harhailla pitkään sumussa, kunnes tulee hetki, jolloin näemme kirkkaammin. Myrskyn salamoiden välähdellessä Eerika oivaltaa, millä tavalla halusin elää, millaisesta kulmasta halusin nähdä luonnon, kasvit ja eläimet. … Maa oli pieni ja hauras pallo lapsen kädessä, ja tuota julmaa ja ahnetta lasta kutsuttiin ihmiskunnaksi.

Markku Pääskysen teokset ovat saaneet 
lukuisia palkintoja ja palkintoehdokkuuksia.
Kuva: Veikko Somerpuro

Markku Pääskynen omaa taidon tehdä tarkkoja havaintoja, nähdä ihmismieleen, tulkita sen aivoituksia ja tuntemuksia lukijalle. Hänen johtopäätöksensä kiemurtelevat kuin humaani elämänlanka rivien väleissä.

Kun Kyllikki ja Aukusti elostelevat, mellastavat ja leveilevät Algotilta jääneillä rahoilla, Eerika noudattaa isän ohjetta. Jokainen päivä voi tuoda tullessaan jotain uutta elämään. Jokainen pikkuseikka voi tuoda tullessaan suuren ilon. 

Valmistaessaan itselleen minestronekeittoa Eerika tuumaa "onni on toisilla toisen kokoinen" jatkaessaan porkkanoiden kuorimista.

Elektran kerronnan rytmistä syntyy hetkittäin omanlaistaan proosarunoa. Pysyttelin talon toisessa päässä, minä olin varjo, olin hiljainen varjo, olin hiljainen varjo omassa kodissani.  Toistot punovat osaltaan tarinan monisilmäistä verkkoa, koukuttavat lukijan osaksi tarinaa.

Draama lisää matkalla volyymiaan kuin vimmaisena massaansa kasvattava lumipallo, muuttuu lähes trilleriksi. Eerikalle aukenee onneksi pakotie tilanteesta, pääsykoekirjat. Kirjat suojelivat minua todelliselta maailmalta ja toivat tilalle vapaan avaruuden, ja sen hetkinen todellinen maailmani, siltä olisin mieluusti sulkenut silmäni ja korvani kokonaan.

Algot tahkosi rahaa 1970-luvulla myymällä firmansa Oy Elektra Ab:n valmistamia oskilloskooppeja Neuvostoliittoon. Markku Pääskysen Elektra antaa näkymättömille universaaleille värähdyksille, tunteille, pettymyksille ja toiveille, oskilloskoopin lailla näkyvän muodon komeasti.

Markku Pääskynen: Elektra. Tammi. 2024. 208 s.