”Me olemme päättäneet erota”
Ilja Karsikkaan sympaattinen lasten
kuvakirja Kahden kodin lauluja sopii
myös varttuneemmille lukijoille. Teos kertoo vanhempien erosta lapsen
näkökulmasta. Mutta myös rakkaudesta ja turvaverkoista, jotka kantavat uuteen
alkuun.
Pyryn mielestä
ero on kuin sotajoukkojen yhteentörmäys. Taistelu, jossa ei ole voittajaa.
Kun Petja eräänä sateisena päivänä saapastelee kotiin, siellä vallitsee painostava tunnelma. Muusikkovanhemmat eivät enää löydä yhteistä säveltä ja ovat päättäneet erota.
Petjan maailma romahtaa: miten minun
sitten käy! Hän ei kuuntele lohdutuksia vaan ryntää omaan huoneeseensa ja
paiskaa oven kiinni.
Graafisen suunnittelijan Ilja Karsikkaan kirjoittama ja kuvittama Kahden kodin lauluja (S&S) sai alkunsa hänen omasta eroprosessistaan parisen vuotta sitten.
”Kirja kulki limittäin rankan
kokemukseni kanssa, jota seurasi suuri elämänmuutos”, hän paljasti kirjansa
julkistamistilaisuudessa.
Karsikas kiitti erotukihenkilöään, yksilö- ja
pariterapeutti Aimo Puukkia ja ystäviään,
jotka luotsasivat hänet pahimman myrskyn läpi. ”Ero tuo mukanaan paljon ikävää:
epäonnistumisen tunteita ja oman roolin kyseenalaistamista. Moni asia myös
menee uusiksi, kuten sosiaaliset suhteet, seksuaalisuus ja talous.
Huoltajuusasiatkin on hoidettava”, Puukki totesi puheessaan. ”Kun
toipumisprosessi alkaa, edessä on itsenäisyyden oppimista ja uuden identiteetin
luomista.”
Koko perheen erokirjassa suurilla kuvilla on päärooli,
teksti näyttelee sivuosaa. Henkilöhahmojen korostuneet ilmeet paljastavat
heidän ajatuksiaan ja tunteitaan. Kuvien
lukuisat yksityiskohdat luovat autenttista tunnelmaa, kertovat omia pieniä
tarinoitaan. Vaikka aihe on surullinen, sivuilla vilahteleva huumori keventää
tunnelmaa.
Petjan unilelutkin päivittelevät neuvottomina hänen
surkeaa tilannettaan. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä avuksi
sipsuttelee pieni hyppyhämähäkki. Vähitellen Petja huomaa, että moni asia on
sittenkin ennallaan. Hänellä on ystäviä ja yhden kodin sijasta nyt kaksi
majapaikkaa, joissa hän on rakas.
Mummolassa otetaan rennosti, siellä palataan nostalgiselle 80-luvulle. Juodaan punkkua ja tanssahdellaan diskopallon alla vinyylilevyjen tahdissa. Mummo alkaa virkata hyppyhämähäkille seittiä, jonka turvin se voisi luoda nahkansa.
Isän tapaillessa sointuja uuteen biisiin, Petja jatkaa
virkkaamista, vaikka silmukoita vähän putoileekin. Hän punoo hämähäkille ja
itselleen seittiä, turvaverkkoa, joka yhdistää kaikki hänelle tärkeät paikat. Lopuksi
Petja keinuu turvaverkossa levollisena, sillä se kannattelee.
Seitin suojassa,
minun nukkuessani, hämähäkki luo nahkansa. Aamulla se on taas vähän isompi ja
vahvempi.
 |
| Ilja
Karsikas käsittelee kirjoissaan kantaaottavia ja haastavia aiheita, yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja psykologisia teemoja. Kuva: Hannele Salminen |
Turvaverkko on kannatellut myös Ilja Karsikasta: ”Suhde lapsiini on positiivisesti muuttunut. Eroprosessin myötä menetin yhden ihmisen, mutta sain tilalle monta uutta ystävää.” Elämä on arvaamatonta, eikä sen takaiskuja voi ennustaa. Jälkeenpäin katsottuna ne voivatkin joskus osoittautua onnenpotkuiksi, mahdollisuudeksi kasvaa ihmisenä.
Ilja Karsikas: Kahden kodin lauluja. S&S. 2025.
https://kustantamo.sets.fi/kirja/kahden-kodin-lauluja/?attribute_pa_format=kovakantinen
