Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa

Eksymisen kirja vie taidokkaasti perille

 Markku Pääskysen monimielinen romaani Niin kaunis on maa laajenee psykologisesta trilleristä ajankuvaksi. Samalla se syvenee pohtimaan nykyihmisen ratkaisevia valintoja ja paljastaa, mikä elämässä lopulta on tärkeintä.

Koska kauhea on yön sanaton pimeys niille joilta onni puuttuu.

Onnin ja Aliinan mielestä Maria ja Tuomas vaikuttivat kiinnostavilta ihmisiltä, kun pariskunnat ensi kertaa tapasivat gallerian avajaisissa viisitoista vuotta sitten. He olivat varakkaita, heillä oli rahaa hifistellä, matkustella ja asua missä mielivät. Monesti vuosien varrella he kutsuivat Onnin ja Aliinan luokseen lomalle.

Markku Pääskysen Niin kaunis on maa (Tammi) alkaa lauantaiaamuna Onnin ja Aliinan keittiössä, jossa pariskunta pohtii, pitäisikö heidän lähteä etsintäretkelle? Marian ja Tuomaksen lapsenvahti on soittanut ja kaivannut Kertun vanhempia, jotka vietettyään iltaa Aliinan ja Onnin luona, eivät ole palanneet kotiin.

Kirjailija toteaa: Ja näin tämä alkaa, vähän raskaasti, vähän kömpelösti tämä alkoi. Ei huolta, sillä tiedän kokemuksesta, että edessä on kiinnostava, ajatuksia herättävä tutkimusmatka kieleen, mieleen ja maailmaan.

Arvoituksellisessa romaanissaan Hyvä ihminen Pääskynen pohti kielen mahdollisuuksia kuvata todellisuutta. Onko kieli vain heijastus suuremmasta, mitä se ei pysty käsittämään? Edellisessä teoksessaan Aurinko ei liiku sukelletaan syvemmälle, todellisuuden tuolle puolen kohti maailmaa, jota emme aisteillamme tavoita.

Miten Maria ja Tuomas vauraan elämäntapansa rahoittavat? Vanha ja uusi raha paiskasivat kättä heidän avioituessaan. Maria on perinyt osan Petsamon nikkelikaivoksista alkunsa saaneesta sukuomaisuudesta. Tuomas osoittautuu sijoittajaguruksi, jolle saastuttavat akkutehtaat ja energiasyöpöt kryptot sylkevät rahaa. (Petteri Järvinen on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan kirjan Onecoin.)

Lopulta Maria ja Tuomas ovat molemmat irtisanoutuneet työpaikoistaan ja jatkavat epäeettistä sijoitustoimintaansa etänä eri puolilta maailmaa. He pyrkivät täydelliseen elämänhallintaan, sillä elämän arvaamattomuus pelottaa. Itsensä voittamattomaksi kokeva Tuomas ylpeilee saaneensa ”yliotteen todellisuudesta”.

Markku Pääskysen romaanit ovat saaneet
lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja -ehdokkuksia.
Kuva: Hannele Salminen

Näitä Onni mietiskelee vaellellessaan Toukolanrannasta Lammassaareen ”pitkosten rupatellessa askelten alla”. Tämä kuulostaa tutulta Pääskyseltä. Hänellä on taito poimia tarkkoja havaintoja, suodattaa ne mielenmaisemiksi ja pukea sanoiksi.

Pohtiessaan pariskunnan katoamista Aliina ja Tuomas muistelevat matkojaan ja kohtaamisiaan Marian ja Tuomaksen kanssa, yrittävät löytää syitä tapahtuneelle. 

Mennyt ja nykyisyys limittyvät, toistot rytmittävät kertomusta kuin välimerkit. Jälleen tekee mieli siteerata Leena Krohnia: Kuvat kuultavat toistensa läpi ja tämä hetki on kadonneiden päivien kooste.

Kairon matkalla Maria ja Aliina ovat hankkineet egyptiläisen artikkelikokoelman, eksymisen kirjan, jota he innokkaasti tutkivat. Niin kaunis on maa on sekin eräänlainen eksymisten kirja. Pahiten sen henkilöistä hairahtuu Tuomas. Poikkeuksellisesta lahjakkuudesta kuoriutuu häikäilemätön tyranni, jolle mikään ei enää ole mitään. Eivät edes ulkomaanreissut.

Heidän matkansa ovat fantasioita jotka pian latistuvat, muuttuvat arkipäiväisiksi ja sitten he tarvitsevat jotain rajumpaa.

Miten sokea rakkaus voi olla! päivittelee Aliinan äiti ihmetellessään, miksi Marian kaltainen fiksu nainen elää yhdessä öykkärimäisen Tuomaksen kanssa. Se on kenties Marian oma harharetki. Amorin nuoli ei kuitenkaan ole sokea eikä sitä voi tilata. Se löytää maalinsa itse ja osuu tarkasti.

Tuomas tajuaa itsekin oman tilansa: ”Mä olen pimeä planeetta, mä saan valoni muualta”. Osa hänestä elää rinnakkaisessa maailmassa, liukenee siihen. Hänen mielensä on vallannut sisäinen demoni, jonka rahanhimo ja vallanhalu ovat vieneet häneltä kyvyn kokea merkityksellisyyttä ja onnea.

Katja Skinnarin maalaus "Hampaaton vampyyri".

Rivien väleistä alkaa tihkua outoa uhkaa. Alan pelätä Onnin puolesta. Vaikka hän tietää, että Tuomas on ihmisenä aikamme ihminen pahimmillaan huonoimmillaan, hänen pimeä vetovoimansa vetää Onnia oudosti puoleensa.

Tuomas ja Markku Pääskynen ovat yhdessä sirotelleet kertomukseen vaivihkaisia vihjeitä, jotka ajavat Onnin harharetkelle Vuosaareen Mustavuoren hylätyn kaivoksen suuaukolle synkkänä sateisena iltana. Mitä hän kaivoksen uumenista löytää? Tuomaksen vai itsensä?

Egyptiläisen eksymisen kirjan väite toteutuu: me palaamme aina lähtöpisteeseemme. Maanantai-iltana Aliinan ja Onnin kotona pariskunta pohtii Aliinan esittämää kysymystä: Mutta mitä tämä kaikki meistä kertoo? Onnilla ei ole siihen vastausta.

Minä sen sijaan löydän Markku Pääskysen teoksesta vastauksen kysymykseen: Miten elää hyvin? Tuottamalla mahdollisimman vähän kipua, tuskaa ja kärsimystä luonnolle ja ihmisille.

Joskus lähelle on pitkä matka harhapoluille eksyessä. On aika kuunnella Kari Rydmanin iki-ihana ylistyslaulu luonnolle ja elämälle. Ja jättää hyvästit kalliille ystävälle.

Niin kaunis on maa.

Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa. Tammi. 2023. 184 s.

Katja Skinnarin näyttely Elämäni sienimetsänä HAA Galleriassa Suomenlinnan Rantakasarmissa 22.10. saakka.