”Taide tapahtuu katsojassa”
Eturivin taidemaalarimme Thomas Nyqvist on saanut arvoisensa monografian. Englanninkielissä kirjassa Taidehalli Kohtan johtajan Anders Kreugerin sekä amerikkalaisen kriitikon Susan Stewartin esseet avaavat taiteilijan taivalta ja teoksia. Runsaat teoskuvat houkuttelevat mielenmatkalle taiteen ytimeen.
”Taide on alue, jolla voimme harjoittaa ihmisyyttämme.”
Taidekasvatuksen professori
Pauline von Bonsdorff
”Minulle on ollut luontaista maalata sykleissä, esittävää ja abstraktia vuorotellen. Philip Gustonin näyttely Baselissa vuonna 1986 vaikutti minuun voimakkaasti. Hän aloitti figuratiivisesti, siirtyi abstraktiin ekspressionismiin ja palasi jälleen esittävän maalauksen pariin”, Thomas Nyqvist pohti maalaamisensa luonnetta kirjansa julkistamistilaisuudessa Kohtassa.
Tilaisuudessa professori Pauline von Bonsdorff, arkkitehtuuritoimittaja Paula Holmila ja taiteilija Petr Řehoř keskustelivat Nyqvistin kanssa hänen taiteensa herättämistä ajatuksista. Kirjaan on valittu teoksia vuosilta 1976–2025, joten Holmilan johdolla vuosikymmenten ajanhenki luikerteli keskustelun punaisena lankana.
Taide on aikansa tulkki, taidesuuntaukset tulevat ja menevät aaltoina, niinpä ”puhtaan taiteen” vaatimuksesta siirryttiin 1970-luvulla poliittiseen taiteeseen. Neuvostoliiton valtaamasta Tšekkoslovakiasta Suomeen muuttanut Řehoř koki tuon ajan ahdistavana. ”Oulussa oli enemmän kommunisteja kuin Prahassa. Se pelotti ja nauratti”, taiteilija muisteli.
”Jugoslavian sodan aikana leikkasin tapahtumista lehtikuvia
talteen, mutta en kuitenkaan käyttänyt niitä. Otin etäisyyttä maalaamalla
Piranesikuviani ja mietin, pitäisikö minun olla yhteiskunnallisempi”, Nyqvist puolestaan
pohti.
Thomas Nyqvistin kuvasi Krista Mikkola.
Taiteella on omat epäsuorat vaikutuskeinonsa. ”Taide tapahtuu katsojassa, ihmiset esimerkiksi itkivät Mark Rothkon viimeisten abstraktien maalausten äärellä. Taide on alue, jolla voimme harjoittaa ihmisyyttämme”, Pauline von Bonsdorff huomautti.
Nyt on oikea aika syventyä kirjan teoskuvien herättämiin mielenmaisemiin. Ensimmäiseksi minua vetää puoleensa pehmein siveltimenvedoin maalattu tumma, sinisävyinen Nostalghia, 1987 – 88. Siitä säteilee unenomaista kaihoa. Kirjaa eteenpäin lehteillessä paljastuu, mistä maalauksen hämäränä kangasteleva ruudukko on peräisin. Se on kulkeutunut Nostalghiaan muistona maalauksesta Säleikkö, 1985 – 87.
Kuten Anders Kreuger kirjoittaa Nyqvistin laajoissa, majesteettisissa merimaalauksissa on nähtävissä Turnerin ja Friedrichin vaikutusta, niin maisemallisesti kuin kerroksittaisessa, sävykkäässä värinkäsittelyssä. Näihin vistoihin ei Tuomo Saalin pieni ihminen ole eksynyt, kuten ei Nyqvistin muihinkaan maalauksiin.
Kirjan kuvia tutkaillessa on kiinnostavaa seurata, miten jotkin aiheet toistuvat maalauksissa, muuntuvat ja jalostuvat matkalla. Hemisphere-sarja on tästä hyvä esimerkki. Puolipallo on päätynyt maalaukseen Talvi (Winter), 2002 ja lähes katoaa siellä vallitsevaan siniseen hämärään.
Aavalta mereltä siirryn lähemmäs kotitannerta hiippailemaan purkutyömaiden raunioille ja romuläjien äärelle. Nämä ”epämaisemat” ovat viime vuosina tarjonneet Nyqvistille loputtomasti aiheita ja mahdollisuuksia maalata omanlaisiaan asetelmia.
Purkupallojen iskuista ja räjäytyksistä syntyneet betonilohkareet, katkeilleet lankut ja muu rakennusromu ovat vapautuneet raudoitetuista kahleistaan ja löytäneet painovoiman ansiosta oman paikkansa uusissa sommitelmissa kuten maalauksessa Balance, 2020 – 24.
Balance
Nyqvist on ikuistanut näitä still lifeja pehmein, lähes hellin vedoin. Hänen nature mortensa eivät kuitenkaan ole
luopumisen, periksi antamisen kuvia vaan täynnä patoutunutta energiaa valmiina
purkautumaan mikä hetki hyvänsä. Tuntuu kuin Another Light, 2024 - 2025 suorastaan vyöryisi kirjan sivulta
päälleni.
Nyqvistin äskettäin Kohtassa päättyneen, komean Painovoima-näyttelyn avajaisissa kysyin mihin suuntaan hänen maalauksensa ovat menossa. ”Minusta tuntuu, että käsittelemäni teema on nyt valmis. Olen maalannut siitä haluamani tyhjentävästi”, Nyqvist pohdiskeli.
Teoksesi lähenevät abstraktia ilmaisua, etenetkö siihen suuntaan tulevaisuudessa? ”Eihän sitä koskaan tiedä, se riippuu niin monista asioista ja olosuhteista, mutta pysyn maiseman sisällä. Kenties tulevaisuudessa maalaan taas esittävämpää.”
Anders Kreuger luonnehtii esseessään maalausta Stairs (Odesa), 2024 ”miten Nyqvist kohottaa katseensa horisonttiin ja antaa valon tulvia sisään”. Olisiko tämä ennustus tulevasta?
Anders Kreuger ja Susan Stevart: Thomas Nyqvist . Teoskuvat Jussi Tiainen. 112 s. Parus Verus. https://parusverus.fi/
Täältä
löytyy lisää Nyqvistin maalausten kuvia:
https://kohta.fi/exhibition/thomas-nyqvist-painovoima/
