Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi

Veri valuu Korsikan jyrkänteillä

Jari Järvelän pudotuspeli tiivistunnelmaisessa romaanissa Se ken tulee viimeiseksi nostaa niskakarvat pystyyn. Lukija tarpoo kuin huomaamattaan joukon mukana murhaaja kintereillään.

Heitä on kymmenen, viisi naista ja viisi miestä, leirinuotiolla Calenzanan kylässä Korsikassa Euroopan vaikeimman vaellusreitin GR20:n alkupisteessä. Lastenlorusta nimensä saanut Jari Järvelän romaani Se ken tulee viimeiseksi (Tammi) on heidän tarinansa.

Sekalainen seurakunta on valittu tuhansien joukosta, ei siksi, että olisivat kokeneita vaeltajia tai muutoin päteviä. Päinvastoin, upporikas pelimoguli herra Pohjoinen on valinnut kilpailuunsa elämässään ja ihmissuhteissaan epäonnistuneita luusereita.

Tarkoitus onkin hylätä kunkin sisällä piileskelevä luuseri rankan reitin varrelle ja saapua voittajana maaliin kahden viikon kuluttua. Tämän lisäksi perille selvinneiden kesken on jaossa miljoona euroa. Herkullinen alkuasetelma muistuttaa Agatha Christien dekkaria Eikä yksikään pelastunut.

Kyse ei ole tositeeveen leppoisasta seikkailusarjasta, vaan nyt on piru merrassa. Varusteita ja muonaa osallistujilla on niukasti, päivällä porottaa polttava aurinko, välillä rämmitään mudassa, myrskyt ja salamat pieksevät hengenvaarallisilla seinämillä kapuavia trekkareita. Korppikotkat leijailevat ylläpuolella saalista odottaen. Ja tulisieluiset korsikalaiset vannovat verikostoa maahansa tunkeutujille.

Jari Järvelä on itse poikansa kanssa sinnitellyt läpi Gr20:n jokaisen louhikon, niinpä maiseman ja luonnon kuvaus on käsinkosketeltavan autenttista. Lukija tuntee piikkipensaiden verinaarmut säärissään, ruhjeet ja mustelmat kaatumisten jäljiltä, nälän ja uupumuksen muiden mukana.

Korsikalta palattuaan Jari
Järvelä on seikkaillut Andeilla
inkojen jalanjäljissä.

Tässä Järvelä onkin taitava, vetävä ja notkea kieli tempaa vastustamattomasti mukaansa, kotisohva unohtuu. Vieläkin hyytää, kun muistelen hänen Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ollutta romaaniaan Romeo ja Julia (Tammi, 2007). Siinä meno oli, jos mahdollista, vieläkin raadollisempaa.

Reissun varrella patikoijiin tutustuu lähemmin. Heistä tulee yksilöitä huolineen ja unelmineen. Silti karu vaellus ei hitsaa heitä yhteen, ja kun oudot kuolemantapaukset alkavat harventaa joukkoa, epäilykset heräävät. Oliko se tapaturma, kuka tai ketkä meistä ovat murhaajia, vai ovatko kaiken takana korsikalaiset?

Lukijan mieli alkaa askarrella samojen kysymysten parissa. Vaikka onkin kaikkitietävä, kertojakaan ei ehkä tiedä, tai ei ainakaan paljasta tietämystään. 

Murhaajallekin sallitaan puheenvuoroja. Juuri näin vetävä dekkari punoo paulojaan. Tarina siirtyy lukijan päähän. Jossain vaiheessa epäilin jopa Ruusunnuppua, kaikista viattominta. Juuri siksi. Kunnes. En paljasta enempää.

Se ken tulee viimeiseksi on myös psykologinen matka mieleen. Kestokyvyn rajoilla kontrolli pettää, ja pienikin liike voi olla kohtalokas. Löytyisikö meistä jokaisesta tappaja tietyissä olosuhteissa? Kysymys kylmää.

Tuomo Saalin maalaus Global Heroes.

 Mutta kyllä rankassa reissussa suvantopaikkoja, vetävää dialogia ja tahatonta huumoriakin löytyy. Ja kielikuvat ovat herkullisia: Sadepilvi oli sankka kuin palavista autonrenkaista tupruava savu. Entäs sitten tämä: Kaksi sinistä perhosta lepatti hänen edessään polulla, niiden siivet olivat kuin taivaalta karanneita palasia.

Matkan loppu häämöttää vihdoin. Tapaamme vielä Järvelän aiemmasta dekkarista Tyttö ja seinä (Tammi, 2016) tutun graffititaiteilijan Metron. Kirjoitin hänstä blogijutun Matkalla Orgosoloon.

Entä kuka Korsikalla tuli viimeiseksi? Se selviää vasta, kun lukija on verissä päin tarponut koukuttavan dekkarin viimeisille lehdille.

Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi. Tammi.  2017. 270 s.

Tuomo Saalin näyttely Pala taivasta Taidesalongissa 8.11.2017. saakka.