Liisa Väisänen: Ranska, rakkaudella

Monikasvoinen Ranska

Matkailun ammattilainen, taidefilosofi Liisa Väisänen vie kiehtovalle retkelle maailman suosituimpaan matkailukohteeseen uudessa teoksessaan Ranska, rakkaudella.

Ranska, omapäinen suurvalta, joka uskaltaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, ihastuttaa ja vihastuttaa monia. Myös Liisa Väisästä, joka on opiskellut, työskennellyt ja asunut maassa useaan otteeseen.

Väisänen on armoitettu historian tuntija, jonka monet teokset – Enemmän Espanjaa, Kaikki Italiani, Kuvan tuhat sanaa ja Symbolien pitopöydässä – ovat vieneet kiehtoville nojatuolimatkoille, opastaneet tulkitsemaan taideteoksia ja perehdyttäneet symbolien saloihin niin taiteessa kuin ruokapöydässäkin. 

Nyt hän vie teoksellaan Ranska, rakkaudella (Kirjapaja) kaikkia aisteja hivelevään monipuoliseen maahan.

Ranskalla on monet kasvot. Sen huomaa, kun vaeltaa maassa laidalta laidalle Väisäsen opastuksella.  Voi lähteä liikkeelle vaikkapa Saksan rajalta Euroopan unionin toisesta kokoontumispaikasta Strasbourgista ja jatkaa matkaa yhteen Ranskan vanhimpaan matkailukaupunkiin Baskimaan kauniiseen Biarritziin.

Sieltä voi Loiren laakson upeiden linnojen kautta suunnata tutustumaan maan suurimpaan satamaan Normandian Le Havressa. Kaupunki innoitti Aki Kaurismäen tekemään samannimisen elokuvan erakon ja pakolaispojan ystävyydestä. Teos sai Cannesin filmijuhlilla epävirallisen pääpalkinnon ja ekumeenisen juryn erikoismaininnan.

Pohjoisesta käännetään nokka kohti etelää Provencen aurinkoiseen Nizzaan.  Matkalla siemaillaan Bourgognen hienoja viinejä ja viivähdetään maailman gastronomian pääkaupungin Lyonin herkkupatojen äärellä.”Gastronomien paavin” Paul Bocusen ravintolalla Lyonissa oli kolme Michelin tähteä peräti 53 vuoden ajan.

Liisa Väisänen on myös suosittu
luennoitsija. Kuva: Uzi Varon

Matkan varrella vaihtuvat tavat, ruoat, kieli, maisemat ja historia tarjoavat kaleidoskoopin maan eri osien vivahteisiin. Yhteistä niille kaikille on itsevarman rento elämäntyyli ja halu nauttia täysillä elämän antimista. Siksi kai me Ranskaan kerta toisensa jälkeen palaamme.

Väisänen aloitti tutustumisensa Ranskaan omaan ennakkoluuttomaan ja rohkeaan tapaansa: ranskalaisten filosofien inspiroimana hän lähti nuorena Pariisin Sorbonneen opiskelemaan osaamatta sanaakaan kieltä! Tämä vaati paitsi rohkeutta myös rippusen onnea ja hyviä tuttavuuksia.

Opiskelijan illat kuluivat jazzia kuunnellen. Ikävä kyllä, hänen asuntolansa sulki ovensa samaan aikaan iltakymmeneltä, kun jazzklubi Huchettella vasta aloiteltiin. Kun soitto neljältä aamuyöllä päättyi, oli vielä odoteltava pari tuntia asuntolan ovien aukeamista.

Ymmärtäväiset lähiseudun poliisit ottivat opiskelijaneitosen huomaansa ja antoivat hänen odotella ovien avautumista poliisiasemalla. He halusivat myös esitellä öisen Pariisin nähtävyyksiä, joihin kuuluivat muun muassa Bois de Boulognessa partioivat transseksuaalit.

Rakkausasioissa ranskalaiset ovat aina olleet eturintamassa. Pahamaineisen Pigallen kuuluisan Punaisen Myllyn cancan-tanssi, jonka nimi merkitsee ankkojen marssia, oli alkujaan peräisin Cadizin kaupungin mustalaisleireiltä, jossa sitä tanssivat miehet matkivat hevosen laukkaa.

Henri de Touloise Lautrecin
julist Moulin Rouge v. 1891.

1800-luvun Pariisissa tanssia pidettiin niin siveettömänä, että kaupunki määräsi vartijat kiikareillaan teatteriin tarkkailemaan, ettei jalanostojen aikana vilahtanut alusvaatteita. 

Tämä ei modernin taiteen mestaria Henri de Toulouse-Lautrecia haitannut. Hän viihtyi tanssijattarien parissa ja ikuisti heitä maailmankuuluihin maalauksiinsa ja julisteisiinsa.

Taiteen tiet ovat arvaamattomia. Vincenzo Perugia ryösti Leonardo da Vincin maalaaman Mona Lisan vuonna 1911 ja vei sen Italiaan, koska luuli Napoleonin varastaneen sen sotaretkellään. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan teoksen vei mukanaan taiteilija itse, kun hänet kutsuttiin Ranskan kuninkaan palvelukseen.

Maailman kenties kuuluisin teos löytyi vihdoin kehyksistään irti leikattuna varkaan ruokapöydän levyyn kätkettynä. ”Ennen kuin asia selvisi, ehti taidemaalari Pablo Picassokin olla kuulusteltavana epäiltynä teoksen varastamisesta.”

Suomalaisiakin pitkään houkutellut Välimeren Cote D’Azur, taivaansininen rannikko, oli vielä 1800-luvun loppupuolella paikka, jossa aateliston jäsenet parantelivat heitä piinaavaa keuhkotautia.

Kun loistelias sininen juna, Le Train Bleu, alkoi kiidättää väkeä Pariisista Nizzaan, työtilaisuuden äkkäsivät myös kurtisaanit, joiden palveluksia huvitteluhaluiset vieraat arvostivat. Heistä legendaarisemmat olivat Mata Hari ja la Belle Oteron.

La Belle Oteron.

Mata Harin kohtalona oli tulla kaksoisvakoojana ammutuksi Pariisissa ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta Oteron kohtalo oli auvoisempi. Hänen suojelijansa, Cannesin kaupungin kuuluisimman hotellin, Carltonin, arkkitehti ikuisti hänen rintojensa muodon rakennuksen siroihin kupoleihin.

Ranska on kulkenut myös valistuksen eturintamassa. Suurta osaa uusien aatteiden leviämisessä näyttelivät 1700-luvulla varakkaiden naisten pitämät salongit, joissa aikansa kuuluisat taiteilijat, filosofit ja älyköt viikoittain tapasivat ja vaihtoivat ajatuksiaan Diderot ja Voltaire etunenässä. Pääsääntönä oli: paljon keskustelua, ei riitaa.

Vuotta ennen Ranskan suurta vallankumousta 1789 Pariisissa oli 600 kahvilaa, joissa salonkien tapaan vaihdettiin mielipiteitä ja suunniteltiin tulevaa vallankumousta. Perinne on säilynyt ja lakot sekä mielenosoitukset ovat Ranskassa tänäkin päivänä näyttäviä.

Ennen kaadettiin autolastillisia tomaatteja valtateille, nyt keinot ovat koventuneet. Keltaliivit sytyttävät autoja palamaan ja Champs-Élysées-avenuella tehdään ilkivaltaa ja liikehuoneistoja ryöstellään. Onko tulossa uusi suuri vallankumous?

Ranska on jumissa sääntöviidakossaan ja sen byrokratia saa verenpaineen koholle. Presidentti Emmanuel Macron on yrittänyt muuttaa tilannetta ja tehdä uudistuksia. Se ei kuitenkaan ole sujunut suunnitelmien mukaan, sillä hänen kannatuksensa on roimasti laskenut alkuaikojen innostuksen jälkeen.

Kirjeenvaihtaja Helena Petäistö on dokumentoinut nuoren ja energisen presidentin nousua valtaan toiveikkaassa teoksessaan Ranska, Macron ja minä (Otava).

Ranskassa on aina kiivailtu uudistusten puolesta tai, kuten nyt, niitä vastaan. Maalla on kuitenkin monet kasvot. Käännetään ne nyt auringonkukkien lailla kohti valoa.

Istahdetaan tunnelmoimaan keskiaikaisen kukkulakaupungin pienelle aukiolle plataanin siimekseen. Suihkukaivossa solisee vesi, laventeli tuoksuu, ja lasissa helmeilee rutikuiva Provencen roseeviini.

Liisa Väisänen: Ranska, rakkaudella. 

Kirjapaja, 2019. 282 s.

Ranska on Helsingin Kirjamessujen teemamaa tänä vuonna 24.–27.10. 2019.