Tästä alkaa kirjoittaminen
Monika
Fagerholmin omintakeisessa romaanissa Eristystila
/ Kapinoivia naisia parikymppinen päähenkilö kasvaa kirjailijuuteen,
porvariston hillitty charmi särkyy, ja 70-luvun Saksassa kuohuu.
Sinun täytyy
nähdä. Ei kenenkään toisen silmin, vaan niin, että sinä näet. Ja sen jälkeen kirjoittaa kuin
pieni eläin. (..) Sitä on kirjoittaminen,
Alice.
Monika Fagerholmin kolmiosaisen romaanisarjan ensimmäisen teoksen kannessa nimi Eristystila / Kapinoivia naisia peittää mustan varjon tavoin aurinkoisen idyllin rivitaloineen ja ihanine naisineen. Tosin nyt naiset eivät niinkään ole ihania vaan tiedostavia Doris Lessingistä Ulrike Meinhoffiin.
Teoksen päähenkilö kahdeksantoistavuotias Alice on muuttanut maalta isänsä uuden perheen luo kaupunkiin, rivitaloon jota hän kutsuu nukketaloksi.
Kulttuurisesti suuntautuneen perheen (äiti Siri
työskentelee YK:ssa, isä Max on valokuvaaja ja pojat Michael ja Prinssiksi
kutsuttu Jacob) kulissit ovat pystyssä, kun astumme nukketaloon.
Vuoden kuluttua idyllistä ei ole jäljellä enää mitään,
henkilökatraskin on huomattavasti pienentynyt. Mutta viis siitä kaikesta nyt. Se on tulevaisuutta josta emme voi
tietää mitään, emme ainakaan nyt, kuten Fagerholm kirjoittaa raottaessaan
kuin lukijaa kiusoitellakseen silloin tällöin tulevaisuuden verhoa.
Alice on kirjoittamaton lehti, joka ei niinkään tarvitse totuutta kuin jonkinlaista
liikautusta ja sen tuomaa levottomuutta ja energiaa, jotka ryömivät häneen
sanattomina. Niitä hän vuoden 1976/77 aikana tulee saamaan mentorinaan kuuluisa
teatteriohjaaja Veronica Seger, joka Sirin lailla opastaa häntä etsimään
omanlaistaan elämää, omaa ääntään.
Alice haluaa tulla kirjoittavaksi ihmiseksi, niinpä hän alkaa iltamyöhään raapustaa muistikirjaansa romaania työnimeltä ”Tyttö historiasta”. Idean hän on saanut naispuolisen kadonneen ystävänsä lempinimeltään Honeckerin (koska tämä piti pitkiä ja ikäviä puheita) unohtamasta päiväkirjasta. Häntä puolestaan ovat inspiroineet Länsi-Saksan Punainen Armeijakunta -kaupunkisissien vaiheet.
Jälkisanoissaan Fagerholm kirjoittaa, että vaikka tarina
on fiktiota, sitä ovat innoittaneet 70-luvun todelliset tapahtumat ja henkilöt.
Heitä on mielenkiintoista bongailla kertomuksesta, löytää vastinpareja. 
Lukuisia palkintoja saanut Monika Fagerholm
on Suomen tunnetuimpia ja menestyneimpiä
kirjailijoita. Kuva: Niklas Sandström
Eristystila oli tuolloin Saksan liittotasavallan kidutuskeino, totaalinen eristäminen vankikoppiin, jonne pidätetyt kaupunkisissit suljettiin, ja minne monet heistä menehtyivät.
Ollaan erään aikakauden lopun kynnyksellä. Olemme paradigmanvaihdoksen äärellä ja
heikentämässä kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa. Kehitys on jatkanut yhä
kiihtyvämpää vauhtia ja tällaisessa maailmantilanteessa olemme nyt!
Fagerhomin omintakeisessa kirjoitustyylissä kertojan
tarinallisen jutustelun katkaisee tuon tuosta tarkkanäköinen kommentointi. Alicekin
saa puheenvuoroja. Kertomuksen kollaasia täydentävät Honeckerin muistiinpanot
ja Alicen romaanikäsikirjoitus, joka lopulta saa nimen ”Sisäoppilaitoksen tyttö”.
Länsi-Saksan RAFin jäsenten alkuperäinen tarkoitusperä
demokratia ja vapaus muuttuivat yhä enemmän murhia kaihtelemattomaksi
terrorismiksi. Saksan kuohunnan laineet yltävät myös Honeckerin päiväkirjaan
sekä Alicen romaanikäsikirjoitukseen ja hänen elämäänsä.
Alicen teoksen päähenkilö Tyttö saa pääosan
sisäoppilaitoksen epäilyttävän draamakurssin näytelmässä ”TyttöIsmael”, jossa
lapsijoukon on kynsittävä tiensä valoon. Alicen ystäväpiirikin perustaa ”Vapaan
kulttuuriliikkeen metsään” valtaamaansa autioon teollisuushalliin, jossa
harjoitellaan Hamletia Prinssi pääosassa.
Aikamoisen näyttämön Fagerholm on Hannimari Heinon hienosti kääntämään romaaniin pystyttänyt. Sen
palaset loksahtivat paikoilleen vasta toisella lukukerralla. Kun ensimmäisen
osan esirippu laskeutuu, Alice on uuden olemisen tavan äärellä. Kaiken tuhon
jälkeen tulevaisuus on avoin. Minun on
otettava selvää, mitä maailma on omasta yksinäisyydestäni nähtynä.
Mutta on kuin
edessäni avautuisi tie, ei sellainen joka täytyy kulkea puhki, polku vain,
harvinaisen risukkoisessa metsässä. Mutta valossa.
Monika
Fageholm: Eristystila / Kapinoivia naisia.
(Döda trakten / Kvinnor i revolt).
Suom. Hannimari Heino. Teos. 395 s.
