Elokuun miehiä
Gabriel
García Márquezin postuumisti julkaistu pienoisromaani Elokuussa nähdään jättää haikeat jäähyväiset maagisen realismin
mestarille. Myös tässä viimeiseksi jääneessä teoksessaan hän jäljittää rakkauden
mysteeriä omaperäisellä, psykologisen tarkkanäköisellä tyylillään.
Tämä kirja ei kelpaa mihinkään. Se täytyy hävittää. Gabriel García Márquez
Vuosikausia sitten suhteeni sen aikaiseen poikaystävääni oli ajautunut umpikujaan. En muista, mistä riidassa oli kyse, mutta hänen kommenttinsa: ”Lue Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys niin ymmärrät kaiken.”
Luin, enkä pysynyt ihan kärryillä romaanin monipolvisessa
tarinassa, suhde päättyi, mutta lumoava kirja jätti pysyvän jäljen mieleni
maisemaan. Niinpä tartuin innolla Nobel-voittajan pienoisromaaniin Elokuussa nähdään (WSOY).
Ensimmäinen lukukerta tuotti pettymyksen. Ei ihme, sillä maagisen realismin isäksi kutsuttu kolumbialainen Gabo kärvisteli kirjan tekoaikaan jo muistisairauden kourissa.
”Muisti on minulle samaan aikaan sekä
raaka-ainetta ja työväline. Ilman sitä ei ole mitään”, hän tuskitteli kahdelle
pojalleen ja kielsi heitä julkaisemasta keskeneräistä Elokuussa nähdään -käsikirjoitustaan.
Se sai levätä rauhassa lähes kymmenen vuotta, kunnes
monien vaiheiden jälkeen siitä työstetty espanjankielinen versio näki
päivänvalon viime vuonna, ja nyt teos on ilmestynyt suomeksi. Ja hyvä niin.
Toinen lukukerta murtautui odotusteni tuolle puolen. Vaikka
teoksessa on puutteita ja kömpelyyksiä – joita Gabo viimeiseen saakka
kustannustoimittajansa kanssa korjaili – sen rivien väleistä säteilee hänen
ainutlaatuinen läsnäolonsa.
Jos joku, niin hän on kyennyt raottamaan ja sanoittamaan
rakkautta verhoavaa mysteeriä. Antamaan sille kasvot, jotka hälvenevät sillä
hetkellä, kun yritämme niitä kuvata. Yhden näistä paljastuksista Gabo tekee myös
Elokuussa nähdään -pienoisromaanissaan.
Hän suunnitteli alkujaan episodiromaania, jonka viidellä erillisellä kertomuksella olisi sama päähenkilö Ana Magdalena Bach. Elokuussa nähdään -käsikirjoituksen oli tarkoitus olla romaanin ensimmäinen kertomus. Gaboa haastatelleen toimittajan Rosa Moran mukaan episodiromaanin tarinoita yhdistävä teema käsitteli ”ikäihmisten rakkaustarinoita”.
Nyt käsillä olevassa ensimmäisessä kertomuksessa viisikymppinen
Ana Magdalena Bach matkustaa joka elokuun 16. päivä lautalla Karibianmeren
pienelle saarelle viemään äitinsä haudalle kimpun miekkaliljoja. Rituaalin hän
on toistanut tunnollisesti jo kahdeksan vuoden ajan, mutta tämänkertainen matka
osoittautuu kohtalokkaaksi.
Neitsyenä naimisiin mennyt Ana Magdalena on elänyt tyytyväisenä
avioliitossaan jo kolmenkymmenen vuoden ajan syrjähyppyihin sortumatta. Eikä
hänellä ole aikomustakaan poiketa kaidalta polulta tälläkään vuorokauden
pituisella matkallaan.
![]() |
Gabriel Garcia Marquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982. Kuva Luis Miguel Palomares |
Se on menoa. Heidän iltansa kuluu rattoisasti rupatellen
kunnes miehen tarjoamien brandylasillisten rohkaisemana Ana Magdalena tekee
jotain, mihin ei kuuna päivänä olisi uskonut ryhtyvänsä. Illan päätteeksi hän kysyy mieheltä
huolettomasti: ”Mennäänkö yläkertaan?”
Ikimuistoisen, yhdessä vietetyn aistillisen yön jälkeen,
Ana Magdalenan elämä ei enää ole ennallaan. Hänestä tuntuu kuin kokemus ei
olisi muuttanut vain häntä vaan myös kaiken hänen ympärillään näkemänsä, jota
hän nyt katselee uusin silmin.
Intohimoisista yhden yön seikkailuista tulee erottamaton osa hänen saarivierailujaan. Seksikohtaukset toistuvat pienin variaatioin joka vuosi Karibian yön kuumassa syleilyssä. Ana Magdalena antaa kohtalon johdattaa aina uuden tuntemattoman rakastajan, elokuun miehen, partnerikseen.
Kumma kyllä hänen äitinsä tuntuu oudosti siunaavan tyttärensä
seksiseikkailut haudan takaa. Siihen paljastuu lopulta luonnollinen syy. Kuten
odottaa saattaa, muutos Ana Magdalenan käytöksessä ei voi olla heijastumatta hänen
perhe-elämäänsä. ”Jotain kummallista sinussa nyt on”, ihmettelee hänen
aviomiehensä.
Hänestä on tullut vain satunnainen vierailija
aviovuoteessa, joten Ana Magdalena puolestaan epäilee miestään uskottomuudesta,
tutkii hänen taskujaan ja nuuhkii hänen sängylle jättämiään vaatteita.
García Márquezin psykologinen silmä sekä tarkoin yksityiskohdin
maalatut tilanteet ja tunnelmat ovat hänen tuotannostaan ennestään tuttuja
elementtejä myös tässä pienoisromaanissa. Voin vain kuvitella, miten runsas ja
pyörryttävä episodiromaanista olisi tullut, jos hän olisi saanut jatkaa sen
kirjoittamista täysissä sielunvoimissaan.
Gabolla oli ainutlaatuinen taito uppoutua maagisen
realismin keinoin näennäisen pinnan läpi todellisuuden perimmäiseen ytimeen. Hänen
humaani katseensa näki ihmismielen syövereihin, ymmärsi heikkouksiamme ja antoi
anteeksi.
Gabriel
García Márquez: Elokuussa nähdään. WSOY. 2025. 115 s.
En agosto nos vemos. Espanjasta suomentanut Jussi Lappi-Seppälä. https://www.wsoy.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti