Mari Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana

 ”Rakastan kumia ja nahkaa!”

Estradien kuningas Jari Sillanpää uskaltaa olla oma itsensä. Musiikkitoimittaja Mari Koppinen pääsee uudessa elämänkertateoksessa Paljaana hänen iholleen.

Tähtien tähti Jari Sillanpää valloitti Mari Koppisen ensi syleilyllä. Toimittajan oli määrä tehdä laulajasta juttu Hesariin heinäkuussa 2015 ja häntä jännitti odotellessaan tätä parkkipaikalla. 

”Sieltä se Jari sitten ilmestyi, jostain puskien keskeltä avattu piimäpurkki kädessään. En ehtinyt sanoa juuta enkä jaata, kun minut oli jo kaapattu voimakkaaseen halaukseen”, Koppinen kirjoittaa komeassa, runsaasti kuvitetussa teoksessa Paljaana (Tammi), joka julkaistiin Liberty or Death -baarissa.

Tilaisuutta juonsi Sillanpään vanha ystävä Marco Bjurström. Tai ainakin yritti, sillä välitön ja kujeileva Sillanpää vei häneltä monesti suunvuoron, ja tilaisuus karkasi käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun Sillanpää intoutui kehumaan kumi- ja nahka-asuja, joihin hän on koukussa.

"Rakastuin Marcoon silmänräpäyksessä!"

Kirjassa hän ylistää myös naisten silkkisen pehmeitä sukkahousuja, jotka hivelevät ihanasti reisiä.

 ”Vitsi, että ne tuntuivat hyvältä. Ja näyttivät. Asu vaati silti vielä jotain miehekästä, joten hain buutsit. Nousin ylös, katsoin itseäni peilistä ja ilahduin: tämähän on nasty, tuhmaa! Olen mies, ja silti minulla on tämmöiset vaatteet.”

Leikkisä estradien kunkku avautui myös kuvaussessiosta Bogotassa. Siellä tunnettu meikkitaiteilija loihti hänestä lumoavan Rosa Peligrosan, alter egon, jonka hän oli kehitellyt kumppaninsa Siimin kanssa junamatkalla Perun Cuscosta Machu Pichuun. Rosa on esiintynyt myös Helsingin katuelämässä ja on mahdollista, että hän jatkossakin piipahtaa yllättäen bilettämään.

Rosa limusiinissa.

Mutta naiseksi Sillanpää ei halua, kyseessä on kokeilumielinen leikki, vapautuminen ulkopuolelta asetettujen roolien kahleista. Läpi elämänsä laulaja on halunnut rikkoa rajoja niin musiikissaan kuin muussakin toiminnassaan.

– Nelikymppisenä elämääni tuli musta-valkoisen ohella harmaan sävyjä, suhtautumiseni muuttui rennommaksi. En enää välitä, mitä muut ajattelevat. Silti sisälläni asuu pelkääjä, joka istuu kuin peikko olkapäällä. Mutta se pienenee, ja oma sielu pääsee enemmän esille, Sillanpää toteaa.

– Toivoisin, että me kaikki olisimme peikon yläpuolella, ravistelisimme sitä harteiltamme. Pyrin todelliseen minuuteen, pois esittämisestä. Freudin mukaan olemme kaikki syntyessämme ”multipoliperverssejä”, seksuaalisesti vapaita. Kasvatus ja koulu muokkaavat meitä ”käyttäytymään oikealla tavalla”. Mutta mitään oikeaa ei ole, vain se, mitä itse tunnemme.

Entä mikä on ollut uralla vaikeaa?

– Minua harmittavat vääristelevät lehtijutut, joilla on haluttu satuttaa. Toisaalta ne kasvattavat. Meidän kaikkien on saatava silloin tällöin turpiin, jotta pääsemme eteenpäin ja tulemme paremmiksi ihmisiksi.

Siim ja Jari lomalla Etelä-Amerikassa kevättalvella 2016.

Mari Koppinen kirjoittaa sujuvasti ja eläytyneesti Sillanpään elämän kipeistäkin muistoista, eikä tämä pelkää kertoa heikosta itsetunnostaan ja mokailuistaan.

Kaikkea ei silti paljasteta. Sillanpään entiset kumppanit eivät ole muisteluissa halunneet esiintyä, joten heidät jätetään rauhaan. Nykyisellä elämänkumppanilla Siimillä ei sen sijaan ole mitään julkisuutta vastaan ja niinpä hänellä on rooli kirjassa. Suhde kukoistaa ja on tuonut laulajan elämään rakkautta ja tasapainoa.

”Karismaattisella hölösuulla” on taito kohdata ihmiset, rakastavan yleisön edessä hänestä kuoriutuu mainio stand upp -koomikko. Niin nytkin, tilaisuudessa purskahdettiin nauruun tuon tuosta. Mutta siinä vaiheessa, kun Sillanpää alkoi avautua uudesta kirjasuunnitelmasta, kustantajan edustaja ehätti väliin – oli kättentaputusten vuoro.

Mari Koppinen: Jari Sillanpää – Paljaana. Tammi, 2016. 239 s.