sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Maylis De Kerangal: Maailma käden ulottuvilla


Illuusion lumo

Maylis De Kerangalin kiehtovassa romaanissa Maailma käden ulottuvilla nuori nainen oppii maalauksen kielen, löytää sen avulla uusia maailmoja ja pitelee aikaa siveltimensä kärjellä.

Palkittu ranskalainen kirjailija Maylis De Kerangal lumosi hienolla romaanillaan Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Siltala). Se kertoi sydämestä, joka halusi jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen.


Nyt kirjailija vie lukijan ilmaisuvoimaisella kielellään jälleen uusiin maailmoihin. Teoksessaan Maailma käden ulottuvilla (Siltala) sukelletaan kasvukertomuksen ja rakkaustarinan myötä koristemaalauksen saloihin ja palataan historiassa 20 000 vuoden päähän.

Paula Karst on tuiki tavallinen, vähän saamaton, pariisilainen nuori nainen, joka ei ole löytänyt elämälleen suuntaa. Kunnes pääsee brysseliläiseen koristemaalarikouluun opiskelemaan trompe l’œil -tekniikoita, illuusion taidetta. 

Ammatti vaatii kärsivällistä asioiden haltuunottoa, havaintokykyä ja silmää sekä fyysistä kestävyyttä.

De Kerangal on varmaan itsekin joutunut opiskelemaan aihettaan, sillä niin tarkoilla yksityiskohdilla hän on tarinansa silannut. Aluksi Paula oppii maalaamaan eri puulaatuja: Makassarin eebenpuuta, Kongon mahonkia, poppelin sydänpuuta ja pähkinäpuun kehälustoa. Sen jälkeen käydään marmorin kimppuun. Tutuiksi tulevat: Carrara, grand antique, labrador, henriette blonde, fleur de pécher ja griotte d’Italie.

Paula lumoutuu uuden kielen aakkosista ja oppii käyttämään palettiveistä, kaksikärkistä sivellintä marmorointiin ja pikimäntysivellintä. Tiiviissä opiskelutahdissa käydään läpi myös koristelistat, friisit, tyyliplafondit, patiointi ja kultaus. De Kerangal innostuu joskus liikaakin luennoimaan, mutta se ei haittaa, sillä hän kykenee luomaan luetteloistaan lähes proosarunoa.

Maylis De Kerangal on Ranskan palkituimpia
nykykirjailijoita. Kuva: Catherine 
Helié.
De Kerangalilta kirjoittaminen tuntuu sujuvan yhtä helposti kuin hengitys. Hänen tekstinsä elää ja ryöpsähtelee, joskus sivunkin mittaiset lauseet kantavat ja luovat aidon ajan ja paikan tunnun. 

Samalla Paulan ajatukset ja mielenmaisema tulevat lukijalle tutuiksi. Suomentajat Ville Keynäs ja Anu Partanen ovat täysillä mukana, ja heidän käännöksensä soljuu luontevasti ja ilmeikkäästi.

Kun Paula saa ensimmäisen vaatimattoman toimeksiannon – hänen on maalattava lastenhuoneeseen taivas – kirjailija innostuu itsekin hyppäämään kyytiin:

”… olisin kovasti halunnut olla hänen päänsä sisällä sinä hetkenä, kun maalatut taivaat alkoivat vilistä hänen aivoissaan, kaikki yhtä aikaa, yhtenä vyörynä, kirkkojen valtavat kupolit missä jumalat asuvat, planeettojen mekaaninen baletti, kosmiset kehät täynnä raketteja ja lentäviä lautasia …”

De Kerangalin teksti tuo mieleen toisen omaperäisen kielen taiturin Monika Fagerholmin. Hänkin vetää lukijan mukaan vahvatunnelmaisiin teoksiinsa yhtä helpon oloisesti kuin ranskalainen kollegansa.

Paula ystävystyy maalarikoulussa lahjakkaaseen Jonakseen ja rempseään, portsarina keikkaa tekevään Kateen. Tämä alkaa epäillä ammatinvalintaansa ja purkaa turhautumistaan: 

kaikki me päädytään väärentämään raunioita pilkkahintaan, peittämään paskaisia seiniä kukkafasadeilla tai koristamaan kurjien hotellien typeriä teemahuoneita”.

Tiina Mielosen maallaus Punainen paita.
Mutta Paula on lumoutunut, hänelle on koristemaalauksen kautta auennut uusia maailmoja, jotka ovat käden ulottuvilla, vain siveltimenvedon päässä. 

Hän upottaa maalauksiinsa paitsi kaiken oppimansa myös kokemuksiaan, muistojaan ja havaintojaan. Maalaamalla hän pystyy liikkumaan ajassa, pysäyttämään sen tiettyyn hetkeen.

Paulasta kasvaa täysiverinen artesaani, nomadi, jota työtilaisuudet kuljettavat eri puolille maailmaa. Ammattitaidon karttuessa hänen vaatimattomat työmaansa paranevat. Mosfilmin suurilla studioilla hänen maalaamistaan odottaa Anna Kareninan salonki, ja Cinecittàn lavastamossa Pietarinkirkon fasadi.

 Cinecittàn kulisseissa harhaillessaan hän perehtyy elokuvanteon historiaan, pohtii todellisuuden luonnetta ja kokee yhden ohimenevistä rakkaussuhteistaan. Entä Jonas, missä he suhteessaan menevät? Eivät he itsekään sitä tiedä.

Vihdoin Paula pääsee esittävän taiteen alkulähteille, mukaan luomaan Lascaux’n luolan täydellistä kopiota. Hän tuntee läheisyyttä luolan upeat kuvat luoneisiin maalareihin, vaikka 20 000 vuotta erottaa hänet näistä lahjakkaista kollegoista.

Luolan seinistä on 3D-mallinnusohjelmalla tehty paneeleille tarkat kopiot, joihin alkuperäiset teokset on maalattava. Kun projektori heijastaa niiden kuvat paneeleihin, tehtäväänsä tutkiva Paula uppoaa sen valokiilassa näihin esihistoriallisiin kuviin.



Hänen aikamatkansa menneisyyteen katkeaa kuitenkin raa’asti, kun kännykkä alkaa piipata Jonaksen lähettämiä huutomerkkejä. Järkyttävä uutinen paljastuu: samaan aikaan kun Paula haaveilee menneisyyden taiteilijoista, terroristit ovat hyökänneet Charlie Hebdon toimitukseen ja tappaneet kaksitoista ihmistä. Piirtäjien murha.

De Kerangal pyyhkii taitavasti pois illuusiot ja palauttaa Paulan ja Jonaksen järkyttävään hetkeen. Mutta aika menee menojaan, sitä ei voi pysäyttää, pitää vain hypätä kyytiin. Niinpä pariskunnan välillä pitkään kytenyt tunne purkautuu viimein. He eivät enää tuhlaa aikaa vaan:

”… tutkiskelevat nautintoa kuin jotakin herkkää rajapintaa käyttäen koko vartaloaan, ihoa, kämmeniä, kieltä, silmäripsiä, kuin maalaisivat toisiaan, olisivat muuttuneet siveltimiksi ja töpöttäisivät, sivelisivät, hankaisivat, kalkioisivat, paljastaisivat sinisiä suonia ja kauneuspilkkuja, nivustaipeita ja polvitaipeiden ihoa …”

Maylis De Kerangal: Maailma käden ulottuvilla
(Un monde à porte de main). Suom. Ville Keynäs ja Anu Partanen. Siltala, 2019. 255 s. 

Tiina Mielosen näyttely Kaukainen  TM-Galleriassa 17.11. saakka.

1 kommentti: